Jelppikää

Koirani on uros. Siin on saksanpaimenkoiraa ja hollanninpaimenkoiraa.
Koirallani on paljon leluja, puruluita ja muita aktiviteettäjä, kun jätetään yksin.
Silloin kun oon kotona, niin käydään yleensä noin 1h-1,5h lenkillä, koirapuistossa ja pidän myös koiraani irti, jotta saa juosta vapaana.

Jelppikää kirjoitti:

Koirani on uros. Siin on saksanpaimenkoiraa ja hollanninpaimenkoiraa.
Koirallani on paljon leluja, puruluita ja muita aktiviteettäjä, kun jätetään yksin.
Silloin kun oon kotona, niin käydään yleensä noin 1h-1,5h lenkillä, koirapuistossa ja pidän myös koiraani irti, jotta saa juosta vapaana.

Lue lisää

"Koirallani on paljon leluja, puruluita ja muita aktiviteettäjä," mitä nämä "muut aktviteetit" on?

Jelppikää kirjoitti:

Koirani on uros. Siin on saksanpaimenkoiraa ja hollanninpaimenkoiraa.
Koirallani on paljon leluja, puruluita ja muita aktiviteettäjä, kun jätetään yksin.
Silloin kun oon kotona, niin käydään yleensä noin 1h-1,5h lenkillä, koirapuistossa ja pidän myös koiraani irti, jotta saa juosta vapaana.

Lue lisää

Tuplaa lenkit ja ala käyttää hyväksi koiran palveluhalukkuutta. Eli opeta nostamaan, tuomaan ja viemään tavaroita paikasta toiseen. Nostamaan kynät, lehdet, kaukosäätimet(toki tätä harkiten) ym. Noutamaan kengät, omat "vaatteensa(hihnan, valjaat tmv)", postit, hanskasi, ehkä takkisikin(onhan koiralla kokoa) ja ennenkaikkea oluen palatessa lenkiltä ;). Viemään "vaatteensa" paikalleen, lelunsa laatikkoon, pyykit pyykkikoriin ja roskat roskikseen. jne jne.

Rotuyhdistelmä on juurikin sellainen palvelualtis ja samoin ikä mitä parhain uusien asioiden oppimiseen. Jos oma juntti suokkini on nuo asiat oppinut, niin ihme ellei tuo sinunkin.

Tuo tuhovaihe kyllä menee viimeistään reilun vuoden sisällä ohi, jopa itsellään, mutta helpottaa kun antaa koiralle muuta ajateltavaa kun on kotona, niin nukkuu kun olet poissa. Sekä pidät sen aikaa kaikki tuhoarat tavarat poissa koiran ulottuvilta.

Vielä yksi, sivele chiliä tai cayennea sähköpistokkeisiin ja muihin arkoihin kohtiin. Tee tahnaa sekoitettuna veteen tai öljyyn ja sillä "maustat" ei-luvalliset välipalat.

tee väärin, koirasi on hormoneista sekaisin, sille pitää nyt olla erityisen selkeä, reilu ja johdonmukainen. Pilaat kaiken jos menet huutamaan sille, kun se ei itsekkään ymmärrä kaikkea. Lue siis aiheesta, googlaa, kirjasto, kirjakaupat, kasvattaja.

Liikaa liikuntaa silti ei, sillä se saa koiran käymään enemmän kierroksilla. Kohtuullinen liikunta.

Miten aktivoit koiraasi? Liikunta on perusasia, ei mikään harrastus, paitsi ehkä sinulle, mutta ei koirallesi. Jos se ei saa muuta aktivointia kuin liikunta niin tottakai se turhautuu. Siinä on fiksuja rotuja taustalla, ole onnellinen ja ala kouluttaa ja aktivoimaan koiraasi. Aivotyöskentey rauhoittaa ja väsyttää koiria, päinvastoi kuin liiallinen tai liian vähäinen liikunta.

Kannattaa lukea ko rotujen rotumääritelmät, sieltä löytyy hyviä vinkkejä miten ko rotuja aktivoida niille mieluisilla tvaoilla sekä vinkkejä koulutukseen, alat ymmärtää koiraasi paremmin.

Minä taas suosittelen, että koira opetetaan mahdollisimman pienestä pärjäämään myös itsekseen koko asunnossa. Pentu ja nuori koira oppivat paljon helpommin kuin tapoihinsa pinttyneet vanhemmat koirat. Ja jossain vaiheessa koira on kuitenkin koko talon/asunnon alueelle opetettava, ellei ole tarkoitus, ettei sitä koskaan yksinollessaan päästetä muualle kuin tiukasti rajattuihin tiloihin. Jos taas viimeksimainittu on tarkoitus, ihmettelen suuresti, miksi koiraa kotiinsa lainkaan ottaa, jos ei haluta/viitsitä/osata opettaa siitä sellaista, että se pärjää myös yksinollessaan koko talossa.

Myös lelujen suhteen olen kukkahatuttoman sedän kanssa hiukan eri linjoilla. Koirat kun ovat erilaisia, ja tykkäävät eri asioista. Yksi voi tosiaan kyllästyä leluihinsa, jos ne ovat aina saatavilla (vai liekö enemmän meidän ihmisten juttu se pitkästyminen?), toiselle yksi ja sama lelu voi olla aina kaikkein paras, johon ei kyllästytä koskaan. Jokaisen kannattaa siis kokeilla, mikä juuri omalle koiralle toimii parhaiten. Meillä esim. tällä hetkellä ovat kurssissa tyhjät kananmunakennot ja wc-paperirullat, joiden sisään piilotetaan namia. Rullista voi askarrella pienellä vaivalla moniosaisia namipiiloja. Namin pentukoira saa sieltä aika helposti pois, mutta tyhjän kennon tai rullan kanssa se viihtyy silti hyvän tovin. Kennonpalasia keräillään tietysti joka paikasta, kun tullaan kotiin, mutta pennun viihtyminen ja pysyminen pois tuhopuuhista olivatkin tarkoituksena.

rehjuverkkari-täti kirjoitti:

Minä taas suosittelen, että koira opetetaan mahdollisimman pienestä pärjäämään myös itsekseen koko asunnossa. Pentu ja nuori koira oppivat paljon helpommin kuin tapoihinsa pinttyneet vanhemmat koirat. Ja jossain vaiheessa koira on kuitenkin koko talon/asunnon alueelle opetettava, ellei ole tarkoitus, ettei sitä koskaan yksinollessaan päästetä muualle kuin tiukasti rajattuihin tiloihin. Jos taas viimeksimainittu on tarkoitus, ihmettelen suuresti, miksi koiraa kotiinsa lainkaan ottaa, jos ei haluta/viitsitä/osata opettaa siitä sellaista, että se pärjää myös yksinollessaan koko talossa.

Myös lelujen suhteen olen kukkahatuttoman sedän kanssa hiukan eri linjoilla. Koirat kun ovat erilaisia, ja tykkäävät eri asioista. Yksi voi tosiaan kyllästyä leluihinsa, jos ne ovat aina saatavilla (vai liekö enemmän meidän ihmisten juttu se pitkästyminen?), toiselle yksi ja sama lelu voi olla aina kaikkein paras, johon ei kyllästytä koskaan. Jokaisen kannattaa siis kokeilla, mikä juuri omalle koiralle toimii parhaiten. Meillä esim. tällä hetkellä ovat kurssissa tyhjät kananmunakennot ja wc-paperirullat, joiden sisään piilotetaan namia. Rullista voi askarrella pienellä vaivalla moniosaisia namipiiloja. Namin pentukoira saa sieltä aika helposti pois, mutta tyhjän kennon tai rullan kanssa se viihtyy silti hyvän tovin. Kennonpalasia keräillään tietysti joka paikasta, kun tullaan kotiin, mutta pennun viihtyminen ja pysyminen pois tuhopuuhista olivatkin tarkoituksena.

Lue lisää

toiset rauhoittuvat paremmin ilman leluja. Toiset taas riehaantuvat ja etenkin naminetsintälelut saavat jotkut riehumaan ympäri kämppää, kun se nami ei millään tule lelusta ulos. Eli koiran mukaan, tarkkaile koiraasi, niin opit siitä ja sitten toimit sen mukaan.

rehjuverkkari-täti kirjoitti:

Minä taas suosittelen, että koira opetetaan mahdollisimman pienestä pärjäämään myös itsekseen koko asunnossa. Pentu ja nuori koira oppivat paljon helpommin kuin tapoihinsa pinttyneet vanhemmat koirat. Ja jossain vaiheessa koira on kuitenkin koko talon/asunnon alueelle opetettava, ellei ole tarkoitus, ettei sitä koskaan yksinollessaan päästetä muualle kuin tiukasti rajattuihin tiloihin. Jos taas viimeksimainittu on tarkoitus, ihmettelen suuresti, miksi koiraa kotiinsa lainkaan ottaa, jos ei haluta/viitsitä/osata opettaa siitä sellaista, että se pärjää myös yksinollessaan koko talossa.

Myös lelujen suhteen olen kukkahatuttoman sedän kanssa hiukan eri linjoilla. Koirat kun ovat erilaisia, ja tykkäävät eri asioista. Yksi voi tosiaan kyllästyä leluihinsa, jos ne ovat aina saatavilla (vai liekö enemmän meidän ihmisten juttu se pitkästyminen?), toiselle yksi ja sama lelu voi olla aina kaikkein paras, johon ei kyllästytä koskaan. Jokaisen kannattaa siis kokeilla, mikä juuri omalle koiralle toimii parhaiten. Meillä esim. tällä hetkellä ovat kurssissa tyhjät kananmunakennot ja wc-paperirullat, joiden sisään piilotetaan namia. Rullista voi askarrella pienellä vaivalla moniosaisia namipiiloja. Namin pentukoira saa sieltä aika helposti pois, mutta tyhjän kennon tai rullan kanssa se viihtyy silti hyvän tovin. Kennonpalasia keräillään tietysti joka paikasta, kun tullaan kotiin, mutta pennun viihtyminen ja pysyminen pois tuhopuuhista olivatkin tarkoituksena.

Lue lisää

Huh! Mikä ihmeen tarve on opettaa koira pärjäämään yksin koko asunnossa? Ei koira koe yhtä huonetta sen enemmän tai vähemmän ahdistavana kuin koko asunnossa vaeltelua. Koira kokee yksinäisyyden ja sitä ei koko asunnossa vaeltelu vähennä mitenkään.

Meillä ei koirat vaeltele asunnossa muutenkaan yksin tai missä sattuu eli ovat aina siellä missä ihminen/ihmiset ovat. Tällä samalla metodilla mentiin omassa lapsuudenkodissani koirien kanssa ja samalla linjalla olen itsekin jatkanut. Tällä systeemillä on yhteensä lähes 50 vuoden koiranpidon saldona tasan nolla järsittyä huonekalua tai tuhotyötä sisällä.

Meillä päästellään energiat ulkona ja sisällä syödään, rentoudutaan ja nukutaan.

Mutta, siitä vaan ihan vapaasti jokainen kokeilemaan omalla tyylillään...

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Huh! Mikä ihmeen tarve on opettaa koira pärjäämään yksin koko asunnossa? Ei koira koe yhtä huonetta sen enemmän tai vähemmän ahdistavana kuin koko asunnossa vaeltelua. Koira kokee yksinäisyyden ja sitä ei koko asunnossa vaeltelu vähennä mitenkään.

Meillä ei koirat vaeltele asunnossa muutenkaan yksin tai missä sattuu eli ovat aina siellä missä ihminen/ihmiset ovat. Tällä samalla metodilla mentiin omassa lapsuudenkodissani koirien kanssa ja samalla linjalla olen itsekin jatkanut. Tällä systeemillä on yhteensä lähes 50 vuoden koiranpidon saldona tasan nolla järsittyä huonekalua tai tuhotyötä sisällä.

Meillä päästellään energiat ulkona ja sisällä syödään, rentoudutaan ja nukutaan.

Mutta, siitä vaan ihan vapaasti jokainen kokeilemaan omalla tyylillään...

Lue lisää

Ai mikäkö "tarve" on opettaa koira pärjäämään koko asunnossa? Jos sattuisin asumaan Buckinghamin palatsissa tai vastaavassa huushollissa, niin ei toki mikään, kun itsekään tuskin tulisin käyttäneeksi kaikkia huoneita. Mutta kun asun vain normaalisti, niin minusta on ihan hullua, että jos koira saa ihmisten läsnäollessa olla kaikissa huoneissa, se ei yksinään ollessaan saisi. Siis tuntisin itseni tosi hassuksi, jos kotiin tullessani joutuisin päästämään koiran pois jostain tietystä tilasta "jaloittelemaan" koko kämppään. Pikkupennun opettamisen yksinoloon rajatussa tilassa, josta laajennetaan vähitellen, sen ymmärrän hyvin, mutta meillä taas on aina koirat saaneet olla myös yksinollessaan kaikissa tiloissa. Tosin lapsuudenkoti mukaanlukienkin niitä koiravuosia tulee "vain" kolmisenkymmentä eli ei tietenkään yhtä "painavaa" mielipidettä kuin sinulla?

Ja tehdessäni joskus kotona töitä pystyn seuraamaan koirien touhuja, kun ne tietävät, etten ole joka hetki vahtimassa tai "henkisesti läsnä". Yllättävää kyllä, ne kulkevat leikeissään, juomakupilleen, eri makuupaikoilleen ihan samalla tavalla kuin silloinkin, kun ihmiset ovat kotosalla. Eivät koiramme silloinkaan koko aikaa nyhjää omistajan jalkojen juuressa tai vaadi huomiota, pentukoiran leikkiinkutsut poislukien.

En tiedä, miten koira kokee yksinäisyyttä sitten, kun se on yksinoloon totutettu. Mutta jos sille sattuu tulemaan mieleen vaihtaa makuupaikkaa olohuoneesta eteiseen, niin se ainakin on sille mahdollista. Eli käännetäänpä ihmettelysi, mikä ihmeen tarve sinulla on sulkea aikuinenkin koira rajattuun tilaan poissaolosi ajaksi, kun se pentuajan tohinoistaan on rauhoittunut ja kotonaolemiseen opetettu?

rehjuverkkari-täti kirjoitti:

Ai mikäkö "tarve" on opettaa koira pärjäämään koko asunnossa? Jos sattuisin asumaan Buckinghamin palatsissa tai vastaavassa huushollissa, niin ei toki mikään, kun itsekään tuskin tulisin käyttäneeksi kaikkia huoneita. Mutta kun asun vain normaalisti, niin minusta on ihan hullua, että jos koira saa ihmisten läsnäollessa olla kaikissa huoneissa, se ei yksinään ollessaan saisi. Siis tuntisin itseni tosi hassuksi, jos kotiin tullessani joutuisin päästämään koiran pois jostain tietystä tilasta "jaloittelemaan" koko kämppään. Pikkupennun opettamisen yksinoloon rajatussa tilassa, josta laajennetaan vähitellen, sen ymmärrän hyvin, mutta meillä taas on aina koirat saaneet olla myös yksinollessaan kaikissa tiloissa. Tosin lapsuudenkoti mukaanlukienkin niitä koiravuosia tulee "vain" kolmisenkymmentä eli ei tietenkään yhtä "painavaa" mielipidettä kuin sinulla?

Ja tehdessäni joskus kotona töitä pystyn seuraamaan koirien touhuja, kun ne tietävät, etten ole joka hetki vahtimassa tai "henkisesti läsnä". Yllättävää kyllä, ne kulkevat leikeissään, juomakupilleen, eri makuupaikoilleen ihan samalla tavalla kuin silloinkin, kun ihmiset ovat kotosalla. Eivät koiramme silloinkaan koko aikaa nyhjää omistajan jalkojen juuressa tai vaadi huomiota, pentukoiran leikkiinkutsut poislukien.

En tiedä, miten koira kokee yksinäisyyttä sitten, kun se on yksinoloon totutettu. Mutta jos sille sattuu tulemaan mieleen vaihtaa makuupaikkaa olohuoneesta eteiseen, niin se ainakin on sille mahdollista. Eli käännetäänpä ihmettelysi, mikä ihmeen tarve sinulla on sulkea aikuinenkin koira rajattuun tilaan poissaolosi ajaksi, kun se pentuajan tohinoistaan on rauhoittunut ja kotonaolemiseen opetettu?

Lue lisää

Kyllä 30 vuottakin on ihan hyvä saldo, älä suotta ujostele :) Ja jos homma teillä toimii valitsemallasi linjalla, niin kuten sanoin, siitä vaan jokainen tyylillään, meillä mennään näin.

Me emme asu "Muumitalossa" (jonka ovia ei lukita yöksi) eli koti on suljettua tilaa silloin kun olemme poissa ja siellä ei ole mitään sellaista, mitä koirien tarvitsee vartioida, tutkia tai tonkia poissaolessamme. Aivan samalla tavoin meillä keittiö on tällä hetkellä koirien oma huone, jossa niillä on juomaa, makuupaikat ja purulelunsa, sekä riittävästi tilaa.

Meillä on lähes aina ollut vähintään kaksi koiraa ja ihan käytännön syistä olemme pitäneet joitain koiria erossa toisistaan silloin kun emme ole itse näkemässä, mitä tapahtuu eli toinen/toiset koirat on sitten laitettu toiseen huoneeseen. Eri ikä, sukupuoli, kiima, jne. yms. tms. tekevät sen, että jos koko talo on tällaisen parivaljakon tai trion temmellyskenttä, niin siitä ei tule muuta kuin ongelmia.

rehjuverkkari-täti kirjoitti:

Ai mikäkö "tarve" on opettaa koira pärjäämään koko asunnossa? Jos sattuisin asumaan Buckinghamin palatsissa tai vastaavassa huushollissa, niin ei toki mikään, kun itsekään tuskin tulisin käyttäneeksi kaikkia huoneita. Mutta kun asun vain normaalisti, niin minusta on ihan hullua, että jos koira saa ihmisten läsnäollessa olla kaikissa huoneissa, se ei yksinään ollessaan saisi. Siis tuntisin itseni tosi hassuksi, jos kotiin tullessani joutuisin päästämään koiran pois jostain tietystä tilasta "jaloittelemaan" koko kämppään. Pikkupennun opettamisen yksinoloon rajatussa tilassa, josta laajennetaan vähitellen, sen ymmärrän hyvin, mutta meillä taas on aina koirat saaneet olla myös yksinollessaan kaikissa tiloissa. Tosin lapsuudenkoti mukaanlukienkin niitä koiravuosia tulee "vain" kolmisenkymmentä eli ei tietenkään yhtä "painavaa" mielipidettä kuin sinulla?

Ja tehdessäni joskus kotona töitä pystyn seuraamaan koirien touhuja, kun ne tietävät, etten ole joka hetki vahtimassa tai "henkisesti läsnä". Yllättävää kyllä, ne kulkevat leikeissään, juomakupilleen, eri makuupaikoilleen ihan samalla tavalla kuin silloinkin, kun ihmiset ovat kotosalla. Eivät koiramme silloinkaan koko aikaa nyhjää omistajan jalkojen juuressa tai vaadi huomiota, pentukoiran leikkiinkutsut poislukien.

En tiedä, miten koira kokee yksinäisyyttä sitten, kun se on yksinoloon totutettu. Mutta jos sille sattuu tulemaan mieleen vaihtaa makuupaikkaa olohuoneesta eteiseen, niin se ainakin on sille mahdollista. Eli käännetäänpä ihmettelysi, mikä ihmeen tarve sinulla on sulkea aikuinenkin koira rajattuun tilaan poissaolosi ajaksi, kun se pentuajan tohinoistaan on rauhoittunut ja kotonaolemiseen opetettu?

Lue lisää

Noh,meillä siinä välimuodossa.

Eli pennut jätetään aina yksinollessa rajattuun tilaan.Turvallissuussyistä.Harvemmin kun on ollut niin hyvä tilanne,että on pystynyt niin paljon olemaan kotona,ja niin helppo koissuvauva,että olisi laakista saanut opetettua,mitä saa ja mitä ei :D
Eli siksi jätetty,kun ei valvonnassa, rajattuun tilaan,ja kun kotona ollaan,niin silloin ei.Eli silloin panostetaan siihen,että saadaan ohjattua,mitä saa ja mitä ei.Ja jos on joku tila,meillä on ollut makkari,niin sinne ei mennä.Ja hyvin on toiminut,kun homma hallussa,eli ei ole menty edes yksin ollessa.
Rajattu tila voi myös tehdä turvallisuuden tunnetta.Jo alle luovarin pennuista näkee,kun ne mielellään menee tutimaan pieniin koloihin,tai bokseihin.

Kun säännöt jo tiedetään,ja koissut talon tavoilla turvallisesti ja varmasti,niin silloin saapi ilman muuta surffata ympäri taloa vapaasti,kun ollaan kotona tai poissa.Tuleepahan enemmän liikuntaakin :D
Poikkeustilanteet on sitten eri asia.Esim.nartun juoksu,niin eipä parane antaa porukalla pistellä menemään :D

Leluista meillä niin,että tavislelut kierii aina lattialla.Samoin kalutut rikkoutumattomat luut.
Tuoreluut syödään aina yhdessä paikassa,ja valvonnan alla.Sitten on olemassa superhyperkivatlelut.
Niitä käytetään vain treenatessa,eivätkä koskaan ole muuten saatavilla.

Näin siis meillä ja sopivaksi todettu.Muutaman vuoden ...kokemuksella :D