aimankaki
Olen pirteä 50 ylittänyt yksinhuoltaja/virkanainen.
Harrastan pyöräilyä ympäri vuoden, lenkkeilyä koiran kanssa
ja hyötyliikuntaa muutenkin. Matkustelen myös paljon.
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia19 aloitusta · 50 kommenttia
- Tosi ärsyttävää kun ei mitään rakentavaa keskustelua koskaan.
Onneksi samat säännöt eivät päde tosielämässä.
Eli jos sanon jotain, niin ei heti joku hyökkää sanomaan vastaan.
Toisin on täällä. Ihan kuin muutama tyyppi oikein kyttäilis et miten vois taas olla vastahankaan ja missä. - Vaikka tein aluksi poikia tipottain, niin että
vieläkin on kaksi kotona ja silti jo lapsenlapsia, niin kaipaisin minäkin viikonloppuihini jotakin, mitä? Ehkä edes hitusen jännitystä.
Ehkäpä vain lenkkeilyä vastakkaisen sukupuolen seurassa.
Aikaa avioerosta on jo 6,5 vuotta eikä kukaan ole tullut tarjoutumaan uudeksi kumppaniksi.
En käy kapakoissa, mutta eikö nyt tosiaankaan tuttavuuksia voisi löytyä muualtakin.
Pitkällä tähtäimellä kun en usko kapakasta kuitenkaan mitään löytyvän.
Asiasta toiseen, edellinen verkkojohto ehti olla viikon verran, kun koira sen söi.
Kävelin tänään ostamaan uuden. Tulipa monen kilometrin päivälenkki. - itsekin keitellä koiralle ruokaa. Esim. Yrjölän puuroja.
Kumma juttu kun nykyään on niin paljon allergisia koiria. Luonnontilainen eläinhän kuolisi jos saisi pahan allergian. Varmasti johtuvat allergiat näistä teollisesti tuotetuista ruuista. Koiramme-lehdestä olen saanut hyviä vinkkejä miten ruokkia koiraa ellei halua käyttää kuivamuonaa.
Lapsuudenkotimme koira eli 17-vuotiaaksi pahemmin sairastamatta ja pelkällä kotiruualla.
Nykyinen koirani jättää kyllä kuivamuonan kuppiin, jos sitä hänelle tarjotaan ja lähtee sitten "metsästämään" jäniksenpapanoita. Siinä
olisikin tuotekehittelyn paikka. Jäniksenpapanoita pussittamaan. - Näin ainakin uskon.
Siellä minunkin koirani minua odottaa isän ja
äidin kanssa.
Minä jouduin myös viemään koirani piikille, kun
hän 12-vuotiaana sai pahan kohtutulehduksen.
Päätös oli vaikea ja olen sen oikeellisuutta joutunut monesti
myös jälkeenpäin pohtimaan.
Mutta loppujen lopuksi, eihän koira siitä kärsi
jos sen lopettaa. Ihminen tänne jää yksin ikävään
ja tuskaansa.
Itkin myös koirani poismenon jälkeen niin, että
itkin varmaan kaikki menneiden vuosien muutkin
surut saman tien. Avioeron.. isän kuoleman. - Olen myös katsellut keittiötäni (vuosimallia -87)sillä silmällä, että mitä voisi tehdä. Hyvää tavaraa ei millään viitseisi viedä kaatopaikalle. Osa ovista on kuitenkin jo tosi kuluneita. Itse olen aina hoitanut myös tiskikoneen virkaa, mutta remontin yhteydessä sekin olisi kai viisainta hankkia.
Liesi ja jääkaapitkin vetävät melkein viimeisiään.
Oikeastaan rahasta ei ole kiinni, ei vain ole
ideoita eikä taitoa. - Minä siellä vallan villiinnyin silloin itsekin.
Siis siellä vuoden 1970 Ruisrockissa.
Jos joku muistaa siellä suudelleensa jotain
harhailijaa, se olin varmasti minä. - ..ainakin kerran. Lausuin runon. Opettaja sanoi että siinä oli hyvä esimerkki, miten runoa ei pidä lausua. Tästä on noin 40 vuotta aikaa, mutta vielä muistan. Arvatkaa olenko paljon lausuillut runoja sen jälkeen?
- Miksi sitä pitäisikään leikkiä mykkäkoulua itsensä kanssa. Isäni tapasi keskustella itsensä kanssa oikein isoon ääneen.
Sitten sitä voisi esim. jutella itselleen englantia tai ruotsia. Lausumisen ja oikeakielisyydenkään ei olisi niin väliä. Aina tulisi kuitenkin ymmärretyksi. - Varainsiirtovero on entinen leimavero.
En kyllä sen muuttumisesta tiedä mitään.
Mutta ainahan niillä veroilla on taipumus nousta. - Kerran joku kysyi radion luonto-ohjelmassa, että kun lapset käyvät pissimässä puiden juurelle, niin mitä puuta suositellaan. Vastaus oli muistaakseni, että vaihtelevasti - ei siis aina saman puun juurelle!