waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Oivalliset talvikelit vallitsevat täällä pohjoisessa Kymenlaaksossa. Viikolla lumi narskui yli kymmenen asteen pakkasilla askeleen alla. Nyt lauantaiksi sää on lauhtunut hiukan nollan alapuolelle. Hienoinen lumisade on tehnyt maisemasta kuin parhaan postikortin.

    Entisaikaan kutsuttiin tätä aikaa vuodesta härkäviikoiksi. Kirkollisia pyhiä ei ole Loppiaisen ja Pääsiäisen välillä eli arkiviikkoja riittää ja töitä voi puskea kuin "härkänä" tasaiseen tahtin. Vaikka uskonasiat nyt eivät olekaan meikäläiselle kaikki kaikessa, niin vanhat käsitykset ja sanonnat tuntuvat edelleen käyttökelpoisilta.
  2. Monenlaista tavaraa on kertynyt vuosikymmenien myötä meillekin. Suuri osa tavarasta on käyttökelpoisia, vaikka niitä kaikkia tuskin tulee käytettyä. Moniin tavaroihin liittyy muistoja ja mielelläänhän ne semmoiset esineet tulee pidettyä tallessa. Sitten kirjat ovat oma lukunsa. Niitä on kertynyt sekä itse uusina ostettuina että lahjaksi saatuina ja onhan usein kirpputoreillakin kirjojen ostaminen halvalla ylivoimainen houkutus.

    Entä sitten meidän jälkeemme? Miten tuolle kaikelle tavaralle käy, kun meistä aika jättää? Miten perilliset suhtautuvat meidän jäämistöömme? Ja voisihan meidän itsemme arvostamalle irtaimistolle löytyä uusia "koteja", joissa perinteen ymmärrys jatkuisi.

    Jo lähisukulaisten suuntaan silmäiltynä on joutunut havaitsemaan, mitenkä toisella tavalla lapset, jälkeläiset saattavat suhtautua vanhempiensa jäämistöön. Erityisesti joutuu ihmettelemään sitä piittaamattomuutta, millä "vanhaa roipetta" eli omien vanhempien arvostamaa jäämistöä heitetään surutta kaatopaikkajätteeseen. Mieli siinä menee murheelliseksi.
  3. Yhtenä tuoreena maakauppoihin liittyvänä tapahtumana oli viime vuoden puolella Eduskunnassa nähty maakauppa-asian käsittely. Sos.dem. kansanedustaja Suna Kymäläisen aloite oli käsittelyssä. Muistelkaapa hyvät ihmiset ja kansalaiset, miten sinä kävi! Alun perin hänen aloitteensa oli saanut allekirjoittajia eduskunnasta enemmistön. Kun asia tuli suureen saliin täysistuntoon, niin hänen aloitteensa takana oli vähemmän kuin puolet kansanedustajista. Niin ankaraa on painostus eli puoluekuri. Toisaalta eipä asia nyt varmaankaan jää unohduksiin, vaan maakauppoihin liittyvä kriittinen tarkastelu tulee jatkumaan. Siihen tuo lisää perusteita myös tämä nyt esille julkisuuteen tullut lounaissaariston tilanne.
  4. Ammustarpeitten merkeissä palautuu mieleen pari tapausta jatkosodan ajoilta viime vaiheesta v:lta 1944. Oesch kertoo Kannaksen puolustustaisteluista kirjassaan "Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v.1944", mitenkä Valkeasaaren lohkolla juuri Puna-armeijan suurhyökkäyksen alkaessa kävi ammustaydennyksen hakijalle. Perkjärven varikolla oli ammuksia. Niitä lähti komentajansa määräyksestä kersantti hakemaan kuormavaunulla. Oesch kertoo:
    - Divisioonan ja armeijakunnan rajalla olevalla maantiepuomilla liikennepartio vaati lupatodistusta matkan jatkamiseen AK:n alueelle. Tätä ei kersantilla ollut ja hän palasi tyhjin toimin takaisin." Niin kävi siis 9.-10.6.44 välisenä yönä.

    Puna-armeijan suurhyökkäyksen "valmistelupäivänä" 9. kesäkuuta Oeschin toteaman mukaan "...tulivalmistelu oli meidän rintamillamme aikaisemmin tuntematonta suuruusluokkaa". Varsinainen suurhyökkäys alkoi sitten seuraavana päivänä 10. kesäkuuta, jolloin tykistövalmistelu ja ilmapommitus kesti kaksi tuntia, klo 5-7. "Taistelukenttää peitti etulinjasta alkaen kaksi kilometriä taaksepäin yhtenäinen sakea n. 30 metriä kokrea hiekka- ja pölypilvi, jonka yläpuolella oli n. 20 metriä korkea savupilvi.", kertoo Oesch mukana olleitten upseerien kuvailleen. "Oman tykistön ampumat sulut ja torjuntatuli olivat ... ammuspuutteen vuoksi tietenkin melko tehottomia", kirjoittaa Oesch.

    Paremmin tunnettu vastaavanlainen tilanne on Viipurin taistelujen ajalta. Silloin niin ikään lupalapun puute esti ammustäydennyksen saamisen ammusvarikolta. Pian sen jälkeen suomalaiset joutuivat vetäytymään Viipuristakin silloin kesällä 1944.

    Niistä ajoista yli 70 vuoden takaa on jo aikaa. Silti lienee yhä edelleenkin niin, että kättä pitemmän tarve ei ole loppunut sodankäynnissäkään. Materiaalia tarvitaan edelleen tositilanteissa. Onhan meillä Suomessakin toki voimakas ja vaikutusvaltainen rauhanliike, joka on "tehokkaimmillaan" jalostanut ajatuksen yksipuolisesta aseistariisuuntumisesta. Siinä on käynyt niin kuin monissa muissakin "hyvissä tarkoituksissa". Kovimmat intoilijat ovat ajaneet ääri-ideologiaansa läpi kaikkein ponnekkaimmin ja "tehneet tulosta".
  5. Suomen kansantalouden horisontista lähitulevaisuutta tarkasteltuna merkit ovat myönteisiä. Eurorahan arvon heikkeneminen merkitsee viennin mahdollisuuksien paranemista euron ulkopuolisille alueille. Selkein ongelma on toisaalta Venäjä ja ruplan heikentyminen vielä euroakin enemmän. Sitten kuitenkin toisessa vaakakupissa on USA:n selkeästi vauhdittuva talous ja sitä kautta syntyvät seurausvaikutukset.

    Vientimarkkinoitten myönteisten näkymien valossa olisi nyt erityisen tärkeää ja otollinen aika rotatoida omaa kansantalouttamme aikaisempaa ja nykyistä parempaan asentoon. Valtiolla eli siis maan hallituksella ja sen valtiovarainministerillä on siihen oivallinen sauma ensi huhtikuun vaalien jälkeen. Se sauma olisi viisasta hyödyntää. Sitä varten tarvitaan pätevä ministeri.

    Aluksi sopisi käydä läpi Valtion tilintarkastajien suositukset ja suorittaa tarkastajien lausuntojen mukaiset korjaukset asioitten hoitamiseen.

    Valtion budjetti voidaan jakaa vaikkapa kolmeen osaan. Rutiinibudjetin osuus on se mikä se on eikä siihen puututa. Budjetin hyvinvointiturvan osuuteen kohdentuu ankaria leikkauspaineita, mutta sen osuuden kassaroimista olisi syytä välttää. Kolmantena osana on sitten valtion "tuhlausbudjettiosuus" ja siihen sopisi puuttua ankaralla kädellä.

    Tuhlausta löytyy monista pääluokista ja monilta momenteilta. Jonkin verran kehitysyhteistyöhön menevä raha haihtuu taivaan tuuliin eli mm. avustettavien maitten vallanpitäjien ja hallinnon taskuihin päätymättä milloinkaan perille varsinaiseen tarkoitukseensa. Puolustusvoimat voisi jättää sikseen seilaukset maailman merillä eikä mm. Somalian surkuhupaisan merirosvojahdin kaltaisia operaatioita enää tarvita. Samaan sarjaan kuuluvat Ilmavoimien lentelyt Islannin suunnalla ja nyt esillä oleva virolais-jenkkiläiseen harjoitukseen osallistuminen. Ei semmoisiin kuvioihin toinna lähteä.

    Verokertymän edesvastuutonta tuhlausta on ollut myös julkisen vallan tietojenkäsittelyyn liittyvät hankinnat. Sillä rahan käytön alueella olisi saatava aikaan kuri ja järjestys.

    Julkisen vallan olisi opeteltava rakentamaan kunnolla. Rakentamisbudjettien ylitykset eivät saa olla maan tapana. Vastarakennetun korjaamisesta pitää päästä eroon ja juuri remontoidun paikkaaminen heti kohta uudelleen on suoranainen häpeä sekä suurta tuhlausta. Pitää opetella tekemään kerralla kunnollista.

    Kun hallitusta on kritisoitu mm. liikenneyhteyksien tarpeellisen kunnossapitämisen laiminlyönnistä, niin on ollut todella hämmentävää seurata kritisoijien syyllistämistä! Päättäjien taholta on moitiskeltu kritisointia, koska rapistuvien yhteyksien kunnostaminen ei muka toisi vakituisia työpaikkoja. Kyllähän liikenneyhteydet on syytä pitää kunnossa ja sen ymmärtää myös tavallinen kansa jopa paremmin kuin viisastelevat vallanpitäjät. Juuri tänä talvena on jouduttu lukemaan ja kuulemaan uutisia, joitten mukaan mm. puunkuljetuslogistiikka ei enää toimi kunnolla teitten kehnon kunnon takia. Infrastruktuurin murentumisen salliminen se vasta suurta tuhlausta onkin.

    Toisaalta siis on aikaansaatavissa säästöjä ja toisaalta pystytään tekemään päätöksiä, joilla luodaan myönteisiä olosuhteita työn ja toiminnan elpymiselle. U-käännös tarvitaan ja se tuottaa hyötyä sekä kansantaloudelle, kansalle ja siinä mukana myös julkiselle vallalle.

    Lopuksi totean, että nämä meikä-äijän haja-ajatukset ovat vapaasti käytettävissä ja kenen tahansa hyödynnettävissä. En rupea mustasukkaiseksi. Sinänsähän nämä visioneeraukset ovat yleisesti tiedossa jo ilman minun persoonani mainintojakin. Henkilökohtainen kantani on se, että muutos tarvitaan ja nimen omaan U-käännös tavallisen kansan kohtelussa olisi sekä tarpeellinen että hyödyllinen myös valtion talouden vinkkelistä arvioituna.
  6. Vähän yli kaksi vuosikymmentä sitten v.1994 EU-kansanäänestyksen alla jäsenyyden kannattajat lupasivat EU-jäsenyyden tuovan mukanaan myötäjäisinä sen seitsemän hyvää ja kymmenen kaunista. Samalla meille äänestäjille vakuuteltiin, että siitä yhteisestä rahasta tehtäisiin ihan kokonaan eri päätös. Äänestävälle kansalle ei kerrottu, että itse EU-jäsenyyssopimukseen sisältyi kiinniniitattuna raha-alueen jäsenyys. Siihen pykälään Suomen neuvottelijat eivät hakeneet poikkeusta niin kuin Ruotsi teki ja poikkeuksen sai. Hapan maku on jäänyt niistä touhuista. Suomen vallanpitäjien kunnia on mennyt. Ja huono maine kasvanut.

    Bryssel on varsinainen EU:n pesäpaikka. Frankfurt am Mainissa taas sijiatsee Euroopan keskuspankki euroraha-alueen napana. Kun Suomen valtiovarainministeri sukkuloi noissa paikoissa kokoustelemassa, niin joutuu tietysti puntaroimaan vikutusvaltaa. Paljonko meidän ministerillämme sitä vaikutusvaltaa noissa tapaamisissa on? Runsaan viiden miljoonan asukkaan kansalla?

    Jos Suomen ministeri alkaisi olla tiukkana ja jopa lyödä nyrkkiä pöytään, niin saisimmeko sillä menettelyllä omien etujemme mukaisia päätöksiä läpi tai ainakin huomioon otetuksi omien etujemme mukaisia näkökantoja? Oliko se "vakuus-takuus"-kuvio semmoinen paikka? Kreikassa järjestetään kohta siltään parlamenttivaalit ja niitten tulos vaikuttaa myös meidän avustuseriemme kohtaloon.

    EU-jäsenyydestä ja euroraha-alueeseen kuulumisesta huolimatta Suomen hallituksella on silti edelleen omaa päätösvaltaa toisin kuin usein annetaan ymmärtää. Oman päätöksenteon puitteet ovat kylläkin suppistuneet siitä, mitä ne raamit olivat ennen euroon liittymistä ja ennen koko EU-jäsenyyttä. Ja meillä ne raamit ovat ahtaammat kuin Ruotsilla, Tanskalla ja Iso-Britannialla.

    Valtion budjettipolitiikka on Suomen valtiovarainministerin keskeisintä työmaata. Sillä kynnöksellä, kylvöksellä ja viljelyksellä sadon kasvattamista voi yrittää useamalla kuin yhden ainoan vaihtoehdon tavalla, jollaista virheellistä vaihtoehdottomuuden harhautuksellista käsitystä meille on kaupiteltu jo vuosikaudet.

    Oma näkemykseni on sellainen, että huhtikuun vaalien jälkeen muodostettavan uuden halltuksen olennaisena tehtävänä on suorittaa U-käännös tavallisen kansan kohtelussa. Rahvaan taakaksi sälytettyjä veroja, maksuja ja taksoja on kevennettävä. Sitä kautta kansalaisten vetäytyminen puolustukselliseen kuoreensa kääntyisi varovaiseksi myönteisyydeksi, kulutuskysyntä alkaisi vähän kerrassaan piristymään ja koko elinkeinoelämä elpyisi. Valtiokin saisi siitä hyödystä osuutensa. Vaalien jälkeisten hallitusneuvottelujen pitäisi muodostua käänteen aikaansaamisen pohjustukseksi. Valiovarrainministerin asema on erittäin keskeinen siinä prosessissa.
  7. Syvälle matematiikkaan menemättä muistelen 1950-luvun loppupuoliskolta mielihyvällä oppikoulun alaluokilla "valistustuntia" pitämään tullutta vierailijaa. Tämä asiantunteva mieshenkilö tiivisti kertomansa: "Lapset, kun prosenttilaskua osaatte, niin pärjäätte elämässä". Kyllähän sitä koulusta jäi korvan taakse runsaasti muutakin kuin prosenttilaskun taito sekä myöhemmällä elämisen taipaleella jotain on vielä kertynyt lisääkin. Itse asiassa elämä on ikuista opiskelua.
  8. Otsakkeen "Pääomatulot verolle" alle mahtuu monenlaista asiaa. Puntaroimisen aiheita riittää runsauden pulaksi saakka. Muutama hajakommentti.

    Matti Sarmela laatii edelleen erityisen kiinnostavia ja olennaisia tekstejä. Itse muistan hänet jo 1970-luvulta, jolloin hän tarkasteli "pienimuotoinen moninaistalous"-vaihtoehtoa tavallisten ihmisten selviämisen menetelmänä. Siinä mallissa siis perhe, kotitalous, yksityishenkilö saisi elämisen toimeentulonsa useasta eri lähteestä eikä oman talouden tarvitsisi perustua johonkin yhteen tiettyyn ja ainoaan työhön. Siihen aikaan nelisen vuosikymmentä sitten presidentti Kekkonen nimitti "hätätilahallituksen", kun työttömyys oli lisääntynyt jonnekin 70.000 lukemiin.

    Monella eri tavalla koottu toimeentulohan on vanha menettely. Entisaikaan maaseudulla viljeltiin maata, harjoitettiin omavaraiskarjataloutta, kalasteltiin, metsästeltiin sekä saatettiin käydä myös ulkpuolisissa palkkatöissä. Varsin yleistä oli, että mm. pienviljelijät kävivät vakituisesti myös palkkatyössä. Muistan omasta nuoruudestani pienviljelijän, joka kävi polkupyörällä päivittäin parin peninkulman päässä sahalla töissä.

    Tänä nykyisenä aikana toimeentulon kerääminen monesta eri lähteestä saattaa hyvinkin yleistä suomalaisten kotitalouksien selviämisen menetelmänä. Työttömyyden yleistyminen pakottaa ihmiset keksimään uusia ansion hankkimisen tapoja. Ja taitaapa olla yleistymässä pienimuotoisen kotitarvepuutarhauksen harrastaminen sekin, jos siihen vain on mahdollisuus. Tiedämme, mitenkä itäisessä naapurimaassamme omat peruna- ja kaalimaat ovat suuressa arvossa. Vaikuttaa siltä, että juuri siihen suuntaan ovat asiat menossa myös meillä Suomessa.

    Palaan tuohon otsakkeeseen. Myös "tavallinen kansa" saattaa hankkia lisätienestiä, leivän levennystä, ja siihen myös pystyy osakesäästämisen avulla. Siiinä asiassa meidän polittisten päättäjiemme sietäisi uudistaa asennoitumistaan. Onhan pörssi nähty lähinnä pörssikeinottelun pesäpaikkana. Sitä suhtautumista on jo korkea aika korjata. Kyllä pörssisäästäminen voi varsin hyvin kuulua myös tavallisen kansan pärjäämisen mentelmäpakkiin. Mitä on "tavallinen kansa" nykyään? Ajatellaanpa, miten runsaasti meillä Suomessa on esim. kauppakoulun ja kauppaopistojen käynyttä väkeä. On vitsailtu, että kun nykyään heittää torilla kiven väkijoukoon, niin se ilmeisesti osuu merkonomin päähän. Ainakin Kouvolassa kerrotaan semmoista juttua.
  9. Vaihtelevaistahan se on markkinatalouden systeemi. Nyt on meillä Suomessakin eletty jo yli kahden vuosikymmenen aikajakson verran kelluvan valuutan merkeissä. Ensin 1990-luvun laman mukana tuli pakkodevalvaatio, jonka jälkeen markka pantiin kellumaan. Siihen saakka meillä oli voimassa kohtalaisen kiinteäksi määritelty valuuttakurssi. Tuo kohtalainen takoittaa valuuttaputkea, jonka sisällä oli jonkin verran vaihteluväliä. Meillä Suomessa taitaa edelleen näissä ajatusten vaihtamisen yhteyksissä elää kuvitelmissa vanhojen aikojen taakkana käsitys, että yhä nykyään finanssipolitiikan päättäjät saattaisivat tehdä devalvaatioita tai revalvaatioita. Niin ei tietenkään nyt valuuttojen kellutusten aikakaudella tapahdu. Maanantaisinkin väki voi heräillä kahvin keittoon ilman D- tai R-yllätyksiä.

    Ennen 90-luvun lamaa meillä oli ongelmana liian "kova markka" eli Suomen markan arvo olisi pitänyt korjata devalvaatiolla, joka sitten lopulta olikin pakko tehdä, vaikka valtiojohtomme yritti pitää kynsin hampain kiinni "kovasta markasta". Se tilanne johtui 80-luvun finanssipolitikasta. Silloin olisi pitänyt rahamarkkinoitten vapauttamisen yhteydessä laittaa Suomen markka kellumaan, mutta sitä ei ymmärretty tehdä. Tietoa oli meillä Suomessakin sekä erityisen runsaasti tietoa oli tarjolla maailmalla.

    Kun ensin oma markkamme kellui joustavasti aina eurovaluuttaan siirtymiseen saakka, niin sen jälkeen meillä on ollut rahana kelluva euro. Finanssipoliittiseen kalupakkiimme ei siis enää kuulu revalvointi eikä devalvointi. Monina viime vuosina euron arvo on ollut sen verran korkea mm. Jenkkilän dollariin verrattuna, että on voitu todeta euron revalvoituneen siitä, mitä euro oli silloin siihen aikaan, kun euroraha perustettiin ja sen arvo siinä aloitusvaiheessa määriteltiin mm. dollariin nähden. Sen jälkeiset muutokset ovat olleet kellumisen tulosta. Ja kun maailmalla on monia valuuttoja, niin mm. Venäjän rupla arvo on heikentynyt euroon verrattuna eli "devalvoitunut" ja ruplaan nähden euro siis "revalvoitunut". Dollarin arvo on puolestaan euroon nähden vahvistunut eli "revalvoitunut" kellumisen prosessissa ja dollariin verrattuna euro on "devalvoitunut". Mitään korjausliikkeitä ei kuitenkaan tehdä, koska valuutat kelluvat. Venäjäkinhän laittoi ruplan joitakin aikoja sitten kellumaan.

    Sinun aloituksesi aihetta eli deflaatiota arvoisa Ruuneperi voi siis tarkastella useista vinkkeleistä. Joku tarkastelukulma tuottaa havainnon euron "deflaatioitumisesta" ja joku toinen näkökulma taas nyt ihan samaan aikaan euron "devalvoitumisesta". Tarkasteluun voi ottaa vielä euron vertailun Japanin jeniin, Kiinan juaniin ja vaikka Intian rupiaan. Onhan niitä valuuttoja maailmalla. Meille suomalaisille euron arvon heikkeneminen, siis devalvoituminen, suhteessa dollariin tietää myönteistä piristevaikutusta USA:han suntautuvalle viennille. Ja nyt samalla tuonti Suomeen ja ylipäätään euroraha-alueelle tulee jenkeille aikaisempaa kalliimmaksi dollarin vahvistumisen vuoksi.
  10. Niinpä niin. Lahjakkuuttaan voi käyttää monenmoisilla tavoilla. En oikein osaa asennoitua sillä lailla, että lähimmäisiä kohtaan haitalliseksi koituvaa lahjakkuuden "hyödyntämistä" pitäisi ihailla, vaikka mm. noitten hakkerinörttien porukoissa sitä sammoista keskinäistä mainetta saattaa tihulaistoiminnasta kertyäkin. Jos hakkeroimisosaamista arvioidaan viisauden tarkasteluvinkkelistä, niin entisaikaan olisi tuumailtu, jotta eipä siinä ole paljon äly päätä pakottanut. Niinhän se on tekniikassa ja osaamisessa yleensäkin. Tietämyksen, taitamuksen ja osaamisen käytön mittana lienee edelleen mahdollista pitää myös moraalia vai mahtaneeko semmoinen jyvitys olla jo vanhanaikaista...
  11. Mikä on oikeus ja kohtuus? Historiasta tiedämme, mitenkä mm. Ruotsin vallan aikana täällä Suomessa paikalliset päsmäröitsijät vouteineen kiskoivat veroina kaiken mahdollisen kansalta irti. Verotusuhrit lähtivät jopa pakoon syviin metsiin riistoverottajan tavoittamattomiin. Ne entiset ajat alkavat palautua mieleen, kun tässä joutuu elämään nykyisen julkisen vallan kassan kartuttamisen kohteena.

    Haluan korostaa, että tietyt perustehtävät julkisen vallan kuuluu hoitaa ja sitä varten kustannukset kattaa verotuksella, maksuilla ja taksoilla, Siis koulutus, terveydenhoito, maanpuolustus, ulkomaandiplomatia, ym. olennainen. Totta kai myös sosiaalinen turvaverkko on pidettävä kunnossa.

    Sitten toisaalta menopuolelta löytyy kuitenkin runsaasti kuluja, joita olisi karsittava. Budjetin muka kaikkien "välttämättömien menojen" rahoittamisen sijaan niitä menoja olisi kovalla kädellä käytävä perkaamaan. Silloin vähempikin verotus riittäisi eikä maksuja ynnä taksoja "tarvisisi" korottaa tappiin saakka kansan kestokyvyn äärirajoille. Kun niitten rajojen yli mennään, niin ihmiset muuttavat ukomaille. Vapaassa maailmassa on vapaus valita ja se vapaus on aiheellista hyväksyä elävään elämään kuuluvana järkevänä käyttäytymisenä.
  12. Erinäisiä seikkoja putkahtaa mieleen Suomen veroista. Mitenkähän lienee nykyään mm. Keski-Euroopan mäkihyppykisojen palkintoautojen kohdalla asiat? Aikaisemminhan köyhä suomalainen mäkihyppääjä menestyjänä eli voittajana on toiminut terveen järjen mukaisesti ja viisaasti, kun ei ole mokomaa velkaannuttavaa palkintoaan huolinut. En ole havainnut, että muut maat olisivat joutuneet valtiontalouden kohdallaan vaikeuksiin, jos ja kun mm. mäkikisojen voittopalkintoja on kohdeltu verotuksessa kevyemmin kuin meillä Suomessa. Lakeja varmaan noudatetaan muuallakin. Taitavat vain lait ja pykälät olla toisenlaisia ja ihmisten säätämiä muuallakin.

    Mahtaisikohan kyseessä olla meillä Suomessa vaurastumiseen ja vaurauteen suhtautumisen kohdalla toisenlainen asenne kuin sivistyneemmässä Euroopassa? Siis nyt tarkoitan mm. Wahlroosin ja Toivasen tekemien henkilökohtaisten päätösten taustoja. Eikö meilläkin saatettaisi sorvata verotukselliset pykälät ja paragrafit semmoisiksi, että mäkihyppääjien kannattaisi tuoda voittopalkinsa Koti-Suomeen ja samaten myös Wahlroosin ja Toivasen kannattaisi pysyä kirjoilla täällä synnyinmaassaan? Mitä tulee sitten pienituloisen kansan verotukseen, niin silläkin kohdalla näkökulmana voisi olla vaurastumisen tarkastelu.

    Ei veroilla ja maksuilla ynnä kaikenmoisilla taksoilla, niitten ankaruudella, tarvitsisi yrittää imuroida maksimaalisesti kaikkea mahdollista irtinyhdettävää rahaa valtion kassaan. Kun ei tuo julkinen valta (valtio, kunnat, ym.) näy kuitenkaan osaavan käyttää kaikkea saamaansa rahakertymää viisaasti.
  13. Jos ja varsin todennäköisesti kun Mustanmeren pohjoispuolella valtapoliittinen tilanne vakiintuu suunnilleen nykyiselleen, niin se on todella suuri käänne historian kulussa. Melkoisessa määrin v:n 1991 jälkeen Ukraina on ollut Venäjän kanssa valtiollisessa konklaavissa mukana mm. Valko-Venäjän ja Kazakstanin kanssa. Tästä eteen päin niin ei enää ole, jos tosiaan nykyinen tilanne vakiintuu. Krim ja osat Luhanskin sekä Donetskin oblasteja ei sitä todellisuutta muuksi muuta.

    Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen geopoliittinen maantiede näkyy hahmottuvan semmoiseksi, että karkeasti määriteltynä Venäjän länsipuolelle on syntynyt ja syntymässä kaksi n. 70 miljoonan asukkaan suuruista valtioitten ryhmittymää. Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Tsekin, Slovakian ja Unkarin yhteinen äestömäärä on kuta kuinkin tuo 70 miljoonaa. Kyseessä on vakaasti kehittyvä EU-alueen "itäinen ulottuvuus".

    Romania ja Bulgaria eivät ole aivan samalla tasolla kehityksessään pohjoisempien EU-kumppaniensa kanssa. Kun Mustanmeren rannikkomaita katsotaan kokonaisuutena, niin Moldavia ynnä Ukraina mukaanlaskettuna myös sen alueen yhteinen väestöllinen vahvuus on tuo noin 70 miljoonaa asukasta.Tämän alueen yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys on takamatkalla pohoisempaan verrokkialueseen verrattuna. Silti on täysin mahdollista, että Ukrainaa myöten Itämeren ja Mustanmeren välilisellä alueella on lähitulevaisuudessa nähtävissä suurta kehitystä.

    Yhteenynnättynä väestöltään 140 miljoonan asukkaan alue Venäjän länsipuolella on väestöpotentiaaliltaan samaa suuruusuokkaa kuin nykyinen Venäjä. Kremlin vallanpitäjät ovat joutuneet uuteen todellisuuteen niin vaikeata kuin heidän on sitä myöntääkään.
  14. Henkilökohtaisen juhlapäivän merkeissä Sinä SkillaN avasit myös sadannen Kahvipirtin. Pirttikahvien merkeissä tämän netin ansiosta pienet pirskeet voivatkin jatkua nykysanonnan mukaan 24/7-ajoituksella.

    Meillä täällä Kouvolassa on parasta aikaa pakkasta kymmenen astetta ja lunta kauttaaltaan juuri sopivasti. Pirteä Joulusää parhaimmillaan ja aurinko paistaa pilvettömällä taivaalla.

    Tänään ei tullut postilaatikkoon aamun lehteä, joten aamuhämärässä ulkona käyminen sisälsi vain toisen vakiotoimen eli lintulaudan päivittäisaterian kattamisen. Tavallisen auringonkukkasiemenannoksen lisäksi olen pitänyt tapana tarjoilla kerran viikossa aina sunnuntaisin myös pähkinämurskaa. Nyt Joulun aikaan laitan juhlan kunniaksi pähkinämurskaa joka päivä. Talitiaiset, sinitiaiset ja hömötiaiset siinä käyvät aterioimassa.

    Jossain lähikuusessa aina aamulla "aamupala-aikaan" päivystää yksi harakka, jota varten olen ripotellut puupöllin pätkän päähän toisen tarjoilupaikan. Siihen se harakka lentää leuhahtaa saman tien, kun olen sapuskat esille asetellut ja kerinnyt selkäni kääntämään. Oman osuutensa saavat myös oravat. Närhi vierailee sekin paikalla silloin tällöin. Tasa-arvoisia ovat kaikki pitopalvelun visiteeraajat.

    Rauhallista Joulun jatkoa kaikille kahvipirttiläisille kuin myös muulle väelle.
  15. Tuoreet uutiset kertovat, että Ukrainan parlamentti on ottanut kantaa maan Nato-jäsenyyden hakemisen puolesta. Tämä tapahtuma on niin iso tapahtuma, että meillä Suomessa sitä ei ole vielä edes tiedostettu. Meillähän tärkeitten uutisten merkitykset tajutaan vasta sen jälkeen, kun ulkomailla on ensin kerrottu tärkeitten uutisten tärkeys.

    Myönnän, että meikäläinenkin on vähäiseltä persoonalliselta osaltaan ajatellut, että Ukrainan voisi olla viisasta jättäytyä Naton ulkopuolelle ja kohentaa omaa yhteiskuntaansa ja kansantalouttaan suhtautumalla tasapainoisesti sekä Venäjään että EU-alueeseen. Nyt Ukraina on mitä ilmeisimmin valitsemassa Nato-suuntauksen ja siitä seuraa johdonmukaisella järkähtämättömyydellä Ukrainan ja Venäjän suhteitten viilentyminen.

    Geopoliittisesti Ukrainan erkaantuminen Venäjän "verkostosta" merkitsee suurinta muutosta 200-250 vuoteen Mustanmeren pohjoispuoleisella alueella. Katsotaanpa karttaa. Suomenlahden etelärannikolta Virosta etelään päin katsottuna alkaa Nato-vyöhyke, johon kuuluvat Latvia, Liettua ja Puola. Kun siihen todennäköisesti tulee lisäalueena Ukraina, niin semmoista poliittissotilaallisen "Lännen" vaikutusalueen itäistä elementtiä ei ole ollut milloinkaan aikaisemmin. Alueen väestömäärä nousee liki sataan miljoonaan. Kun siihen lisätään vielä Tskekkilä, Slovakia, Unkari, Romania ja Bulgaria, niin tämän uuden "Lännen elementin" väestöllinen painoarvo nousee päässälaskettuna hieman suuremmaksi kuin koko nyky-Venäjän väestömäärä.

    Kremlin nykyhallinnolla taitaa olla mietiskelyn aihetta pitkäksi aikaa.
  16. Meillä Suomessa näyttää joittenkin sinänsä perusteettomien käytäntöjen jatkuminen ajan oloon ikään "legalisoivan" nuo varsinaiseen lakiin nojautumattomat käytännöt. Kyllä meillä on mahdollista ja täysin laillista valita ministereiksi eduskunnan ulkopuolisia henkilöitä, niin kuin on tapahtunutkin. Pätevä ja kokenut asiantuntija voi varsin hyvin toimia ministerinä eikä demokratia siitä vaarannu.

    Tänä päivänäkin eduskunta voi kaataa hallituksen milloin tahansa, jos eduskunta antaisi hallitukselle epäluottamuslauseen. Sekin on yksi huteralla pohjalla oleva "vakiintunut tapa", jonka mukaan hallitusten pitäisi toimia koko neöjän vuoden vaalikauden aikajakson. Kansanvaltaa on se, että joskus eduskuntakin kaataisi hallituksen ja varsinkin silloin, jos meillä on huono hallitus.

    Muualla maailmalla ministereiksi on varsin yleisenä käytäntönä nimittää parlamenttien ulkopuolisia asiantuntijoita eikä niitten maitten asioitten hoitaminen siitä romutu eikä kansanvaltaisuuskaan vaarannu. Jos meillä Suomessa halutaan kytkeä ministeriys kansanedustajuuteen ja samalla säätää hallitusten toimintakausi eduskuntavaalien nelivuotiseksi kaudeksi, niin silloin olisi johdonmukaista määrätä ministerit luopumaan eduskuntapaikastaan ja tilalle nostettaisiin varakansaneduatajat.
  17. Historia on ehtymätön tutkiskelun aihe. Epämiellyttävätkin tapahtumat pitää rehellisyyden nimissä syynäillä syvällisesti. Ja myöhemmissä elämisen vaiheissa on otettava opiksi, jos alkaisimme ymmärtää elää ihmisiksi kelvollisemmin.

    Paljon on liikkeellä myös sellaista asennetta, jonka mukaan historiaa voidaan ja jopa olisi aiheellista, perusteltua tarkatella "valikoivasti". Mieleen tulee tavallisten ihmisten tasolla valikoiva muisti. Siis laajemmin yleisellä tasolla voitaisiin noudattaa valikoivuutta historian kohdalla, tutkimisen ja opetuksen kohdilla. Onhan semmoista meininkiä harjoitettu myös meillä Suomessa. Kyllähän tiedämme ilmiön, jonka mukaan voittajat ja vallanpitäjät haluavat jättää peukalonjälkensä historian laatimiseen.

    Muistan, kuinka v.1959 kesällä juuri keskikouluvaiheen päätökseen saaneena oppikoululaisena sain viettää erään minua hiukan vanhemman saksalaispojan kanssa kuukauden verran elokuista loma-aikaani. Hän oli kotoisin Frankfurt am Mainista ja lähtenyt retkeilemään pitkin Suomea. Hän oli juuri päättänyt oman sikäläisen koulunsa, joka ehkä lienee vastannut meidän oppikouluamme.

    Keräsin itse postimerkkejä silloin nuorena ja tallessahan ne ovat edelleen meikäläisen eläkeläisäijän kaapissa. Kun näytin tälle saksalaisnuorukaiselle saksalaisia postimerkkejä, niin pari seikkaa jäi mieleeni. Weimarin tasavallan aikoihin ennen natsien valtakautta Saksassakin talous meni syöksykierteeseen. Sen takia postimerkkeihin lyötiin vähän väliä lisäpainamia, joilla alennettiin tavallisessa kirjepostissakin käytettyjen merkkien arvoa. Rajun inflaation myötä niissä lisäpainatuksissakin luki miljoonien Saksan markkojen lukemia. Tämä saksalaispoika ei uskonut semmoista todeksi, vaan väitti niitä itse näkemiään postimerkkejä postimerkkejä väärennöksiksi. Saman toteamuksen hän esitti, kun näytin toisen maailmansodan ajalta postimerkkejä, joissa maan nimenä oli "Grossdeutsches Reich" eli Suursaksan valtakunta. Siitä saatoin omassa koulupojan päässäni havaita, että Läntisen Saksankaan kouluissa ei historian opetus ollut kunnon kantimissa toisen maailmansodan jälkeen vielä 50-luvullakaan.

    Nykyään Venäjällä kuuleman mukaan harrastettaisiin jälleen valikoitua historian kirjoitamista ja opettamista. Siitä voi versoa ongelma ajan oloon. Sinänsä itänaapurissamme ei ole tehty CCCP-aikakautta koskevaa valtakunnallista ja virallista sekä rehellistä pesänselvitystä. Saksassahan semmoinen natsavallan aikaisen todellisuuden paljastaminen tehtiin aika perusteellisesti, vaikka kaikkiin kouluihin saakka projekti ei ilmeisestikään ollut ulottunut ainakaan vielä 55 vuotta sitten.
  18. Valitettavasti ikävä kyllä olet erityisen oikeassa, kun kyselet suomalaisten vallanpitäjien taloudellisen osaamisen ja tietämyksen eli pätevyyden ja viisauden perään. Juuri siitä samasta syystä peräsin omasta puolestani ainakin valtiovarainministerille talousasiotten osaamista sekä teoriassa että käytännössä.

    Nykyinen euro meidän valuuttanamme on ongelmallinen, kun emme itse pysty siihen juurikaan vaikuttamaan muutoin kun räksyttämällä Frankfurtissa ja Brysselissä, jos meidän edustajamme edes sitäkään tekisivät nyökyttelyn sijaan. Vaikka meillä olisi valtiovarainministerinä finanssiopin professori, jolla olisi myös kokemusta runsaasti, niin silti ei hähelläkään olisi mainittavaa mahdollisuutta huolehtia erityisesti Suomen eduista tilanteisa, joissa ne poikkeavat muun euroraha-alueen eduista. Vai löisikö meidän ministerimme siellä nyrkkiä pöytään ja ilmoittaisi, että Suomi ei periksi anna omista edusitaan?

    Juohtuu tässä samalla mieleen esittää kysymys: Onko meidän eduskunnassamme yhtään kansanedustajaa, jonka akateeminen osaaminen olisi kansantaloustieteessä ja/tai finanssiopissa? Kuta kuinkin automaattisesti valtiovarainministeriksi on viime aikoina valittu joku kansanedustaja. Voitaisiinko edes kuvitella, että tuohon keskeiseen talouspoliittiseen tehtävään myös nykyään saatetttaisiin valita joku eduskunnan ulkopuolinen taitaja? Aikaisemminhan niin on tehty. Mitenkä olisi ensi huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen? Mieleen tulee enemmälti etsimättä koko talousprofessoriemme ammattikunta.
  19. Kun tarkastelemme neljännesvuosisadan takaisia aikoja, niin siinä puntaroinnissa näkyy olevan olennaisena ja hämmästyttävän yleisenä tunnusmerkkinä krooninen muistamattomuus. Muutamia seikkoja:
    - Kun meillä Suomessa rahamarkkinat vapautettiin, avattiin, 1980-luvulla, niin siihen samaan yhteyteen olisi pitänyt kytkeä oman valuuttamme markan kellutus.Suomen Pankissa oli asiantuntijoita, jotka sitä suosittelivat, mutta heitä ei kuunneltu eikä poliittinen valtiojohtomme (Koivisto siinä mukana) tainnut ymmärtää, miten tärkeä asia oli kyseessä.
    - Valtiojohtomme finanssipoliittisena uskonkappaleena oli "kovan markan" ideologia ja sen takia Suomen markasta tuli yliarvostettu. Kauppa- ja vaihtotaseet menivät miinukselle. Vienti hiipui ja tuonti Suomeen jylläsi. Rahamme valuivat ulkomaille. Ylivahvan markan vuoksi matkailu ulkomaille oli kyllä meille kansalaisille edullista rahallisesti, mutta kansantaloudellisesti tappiollista.
    - Lopulta 1991 vaalien jälkeen Esko Ahon hallitus huomasi pian tilanteen mahdottomuuden. Suomen kansantaloudessa vallitsi kohtalokas valuuttakupla. Aikaisempina aikoina markkamme olisi devalvoitu jo hyvissä ajoissa, mutta tuolloin Holkerin hallituksen aikaan kovan rahan ideologia esti valuutan arvon korjaamisen kohdalleen. Ahon hallituksen alkutaipaleella tuli sitten pakkodevalvaatio. Suomen markan arvo heikkeni siinä prosessissa useita kymmeniä prosentteja. Erityisen ankaraa se oli niille, joilla oli velkaa ulkomaitten valuutoissa. Ihan niin kuin Venäjällä tänä päivänä. Me suomalaiset muistamme omalta osaltamme myös pankkikriisin, mikä sekin olisi jäänyt vähäisemmäksi, jos markka olisi pantu kellumaan jo 80-luvulla.
    - Meidän kansantaloutemme hakeutui uuteen tasapainoon olennaisessa määrin sen ansiosta, että lopultakin tuon 90-luvun alun devalvaation jälkeen valuuttamme markka pantiin lopultakin kellumaan. Samaan aikaan valtiovarainministeri Iiro Viinanen kävi Japania myöten ruinaamassa luottoa ja uskomattoman urakoinnin tuloksena siinä onnistuikin. Kun markan kellutus antoi valuutallemme oikean arvonsa markkinavoimien säätämänä, niin samalla alkoi taloudellinen elpyminen ja nousukausi koko kansantaloudessamme.

    Kyllä oma valuutta ja sen arvon joustavuus kellumisen ansiosta markkinoitten mukaisesti olisi hyvä asetelma myös nykyään v.2014 meidän kansantaloudessamme niin kuin on mm. Sveitsissä, Ruotsissa ja Iso-Britanniassa. Tietysti siinä tilanteessa julkisen vallan talouden hoitamisessa pitää olla viisautta ja finanssipoliittista osaamista. Mieleen juohtuukin kysyä, milloin meille Suomeen saataisiin valtiovarainministeriksi tietämykselliseltä taustaltaan kansantalouden ja finanssiopin osaaja, jolla olisi myös vuosikymmenien mittaista elämänkokemusta?
  20. Sveitsin ja Suomen vertailussa olennaisin peruseroavaisuus on se, että Sveitsi ei ole EU-jäsenmaa eikä tietenkään myöskään euroraha-alueen jäsenmaa. Sveitsillä on oma päätösvalta ja oma valuutta toisin kuin meillä Suomessa on asioitten laita. Sveitsi on itsenäinen valtio.
    21. 19 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt