waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Suomalaisuuden arvostus on minun mielestäni erinomainen asia Perussuomalaisissa. On ollut jopa hauskaa seurata, kuinka viimeisten parin vuosikymmenen aikana suomalaisuusaatteen marginaaliin sysänneet keskeiset vallanpitopuolueet yrittävät nyt hätäännyksissään löytää edes jonkun uskottavan ehdokkaan verhoutumaan suomalaisuuden kaapuun. Sikäli kaapuun roolivarusteena, koska puolueitten todelliset linjaukset edelleenkään eivät näe suomalaisuutta olennaisena seikkana. Pelko on suuri Kokkolassakin, Jutan kotikulmilla.

    Kuitenkin, miten Perussuomalaiset puolueena tulkitsevat suomalaisuutta? Siispä muotoilen kysymyksen omasta näkökulmastani. Ensinnäkin määrittelen globaalisuuden niin, että globaalisuus on kuin mosaikki, jossa kaikilla kansoilla on oma paikkansa, osuutensa. Niinpä me suomalaisetkin olemme jo itsenämme luontainen osa globaalia kokonaisuutta. Tämä on täysin toisenlainen näkökulma kuin se, jonka mukaan meidän suomalaisten olisi luovuttava suomalaisuudestamme, jotta kelpaisimme täyttämään globaalisuuden vaatimukset.

    Tähän yhteyteen kuuluu myös kielipolitiikka. Kun me suomalaiset liikumme maailmalla, niin varsinkin taloudellisessa vuorovaikutuksessa on mieluiten osattava kutakin paikallista kieltä eli Saksassa saksaa, Puolassa puolaa, Venäjällä venäjää, Ranskassa ranskaa, Italiassa italiaa, Espanjassa ja Portugalissa sekä latinalaisessa Amerikassa espanjaa ja portugalia, Turkissa turkkia, arabimaissa arabia, Intiassa hindiä tai jotain dravidakieltä, Japanissa japania, Koreassa koreaa, Kiinassa mm. mandariinikiinaa, jne. Globaalin kanssakäymisen kannalta on tolkutonta pitää meillä Suomessa voimassa pakkoruotsin opetusta. Niin, ja sitten englantikin on hyödyllinen kieli, mutta kuitenkin vain hyvä "apukieli" varsinaisiin paikallisiin kieliin verrattuna. Kun meinaamme tehdä vaikkapa Saksassa kauppaa, niin on parasta osata saksaa, Japanissa japania, Brasiliassa portugalia, jne. Englannin solkkaamiseen pitäytyjät saattavat jäädä ilman kauppoja kovassa kilvassa.

    Pitävätkö Perussuomalaiset kutnsa pakkoruotsin poistamisen suhteen sekä peruskoulun että yhtä hyvin myös akateemisten loppututkintojen ruosin kurssin kohdilla eli koko repertuaarin osalta. Esim. venäjän ottaminen ruotsin vaihtoehdoksi itäisimmässä Suomessa ei ole ikään kelvollinen kielipoliittinen koknaisratkaisu. Kielivalinnat pitäisi tehdä kokonaan vapaaehtoisiksi eikä kaikkia peruskoululaisia pitäisi rasittaa liian rankalla kielien opettelun taakalla. Jonkun kielen todellinen käytännön tarve selviää itsekullekin vasta nuorella aikuisiällä. Tehokurssien avulla ihminen kykenee opettelemaan kieltä kuin kieltä aikuisenakin, jolloin motivaatiokin on kohdallaan.
  2. Talousennusteet vaikuttavat politiikkaan ja ikävä kyllä myös metsään meneviä povauksiakin käytetään asioitten hoitamisen ja päättämisen perustana "parhaitten asiantuntijoitten näkemyksinä". Juuri nyt on meneillään vaalien alla varsinainen kuurupiilosilla olo. Vaihtoehtoisten linjausten merkeissä käytävän keskustelun karttaminen on kylläkin erittäin supisuomalaista poliittista kulttuuria. Eihän meillä osata ajatella eikä harjoittaa muuta kuin yhteen vaihtoehtoon, mahdollisuuteen rajoittuvaa päätöksentekoa. Kun sitten jälkeen päin havaitaan, että pielessä oli sen yhden vaihtoehdon määrittely, niin pieleenhän siinä meni koko politiikka.

    Kun Sinä Arvoisa "viejoverde" viittaat tuohon talousennusteitten osuvuuden uutisointiin, niin tosiaankin pahiten hatelikkoon meni OP-Pohjolan ennuste. Ajatellaanpa siihen liittyviä kytkentöjä. Osuuspankkien ennustajatahon kanssa läheisissä väleissä on Keskusta puolueena ja puolueen puheenjohtaja, pääministeri. Aivan itsestään herää kysymys: Onko pääministerimme kenties ehkä mahdollisesti nojautunut kaikkein virheellisimpään talousennusteeseen, kun Suomen politiikkaa on "hoidettu"?

    Nyt vaalien alla olisi aiheellista odottaa, että kaikki kansanedustajiksi pyrkivät kertoisivat omat rohtonsa taloudellisen tapahtumisen erilaisten vaihtoehtojen mahdollisen toteutumisen kohdalla. Jos tulee kasvua, niin mitä silloin tehdään ja miten valtion menotaloutta hoidetaan? Pannaanko kaikki lisääntynyt verokertymä menemään vaikka ulkomaille, ellei kaikkea rahaa saada muutoin tuhlatuksi? Vai laitetaanko säästöön huonompien aikojen varalle? Tai satsataanko ehkä esim. tavallisen kansan elämisen ehtojen helpottamiseen ja sitä kautta väen itsensä omin toimin aikaansaamaan ja sitä kautta viriävään vaurastumiseen?

    Tai jos ajan ratas osoittautuisivatkin kääntyvän huonoon suuntaan, niin mitä menoja valtion budjetista karsittaisiin? Karsittaisiinko ulkomaille kylvettävän rahan määrää? Vai karsittaisiinko kansalaisten peruspalveluja eli lyötäisiin jo ennestään kyykkyyn lyötyjä lekalla päähän?

    Olennaisempaa kuin ennusteitten kanssa touhuaminen, niin olennaisempaa olisi erilaisten poliittisten vaihtoehtojen kertominen julkisuudessa ja keskustella erilaisista mahdollisuuksista. Semmoisen vaalikeskustelun käyminen olisi fiksumpaa kuin joutavanaikainen arvuuttelu erilaisten ennustuslaitosten aikaansaannoksiin uskomisista. Tulevaisuus tuo tullessaan, mitä tuo ja kaikkeen pitäisi olla valmiiksi varautuneena. Ei siis päätettäisi "kiinniniitata" yhtään ainoata ennustetta, vaan tarkasteltaisiin asiallisesti vaihtoehtoisia mahdollisuuksia ja siinä yhteydessä mahdollisia linjeerausvalintoja. On olemassa enemmän kuin yksi vaihtoehto kaikissa asetelmissa. Esim. juuri tuo huonona aikana tehtävän menojen karsimisen kohdentaminen on poliittinen linjavalinta. Samoin se, jotta tuhlataanko hyvänä aikana kaikki menemään vai satsataanko Koti-Suomen kohentamiseen ja samalla pitäydytäänkö säästäväisyydessä?
  3. Silmäänpistävän tavanomaista on verotuskeskustelussa se, että esillä ei pidetä menojen karsintaa eikä sitä, mitä menoja karsittaisiin. Hiljaisuus antaa aiheen epäillä sitä, että vaalien jälkeen menokarsinta kohdistuisi erityisen rankkana sosiaaliseen turvajärjestelmään, terveyspalveluihin ja koulutukseen.Sosiaalisen turvaverkon kohdalla haluan muistuttaa, kuinka Pekka Kuusi tähdensi 1960-luvulla, että olemassaolevien kakkujen jakamiseen keskittymisestä meidän pitää keskittyä uusien kakkujen leipomiseen, jolloin jaettava kakkumäärä enenee. Se oli talouspolitiikkaa ja sosiaalipolitiikaa samassa paketissa.

    Sosiaalinen turvajärjestelmä kokonaisuudessaan toimii hyvin silloin, kun turvaverkko pehmentää putoamista. Niin kävi meillä Suomessa 1990-luvun laman aikana. Suomen turvaverkko oli valmis ensimmäisen kerran kansamme historiassa, kun taloutemme joutui syöksysyöveriin. Aikaisempina aikoina vastaavassa tilanteessa suomalaiset työttömät ja syrjäänsysätyt olivat lähteneet siirtolaisiksi milloin minnekin, Amerikkaan, Australiaan, Ruotsiin. Se väestönmenetys oli yhteiskunnallemme tuhoisaa menetystä. Ensimmäisen kerran 90-luvulla vältimme laajan maastamuuton sosiaalisen turvaverkon ansiosta ja se oli hyvä asia.

    Teoriassa verotusta olisi mahdollista alentaa, jos leivottujen kakkujen eli kansantuotteen määrä lisääntyisi. Nykyisin kuitenkin tosiaan näyttää olevan niin päin, että valtio rohmuaa veroina kaiken lisähyödyn kakkumäärän kasvusta. Ensimmäisenä valtio haluaa noukkia rusinat kakuista. Se valtion menettely ei kannusta leipomaan uusia kakkuja eikä laittamaan niihin mukaan rusinoita. Valtio ja verottaja olisi saatava kuriin ja järjestykseen. Liika ahneus on kuolemansynti, tietävät uskovaiset. Kansanviisaus on osannut määritellä myös ahneen lopun jätöstuotteena.

    Vaikenemisen kohteena oleva valtion budjetin menojen karsinta olisi aiheellista aloittaa ulkomaille suuntautuvan rahavirran siivilöimisestä. Siivilään jäisi rahaa, joka karsittaisiin valtion menoista. Sitä siivilätuotetta olisi esim. Afganistanin sotaan osallistumisen kustannus, avustukset Venäjälle (Venäjällä on varaa mm. kalliiseen asevarusteluun), kaukomaille suuntautuvan kehitysavun karsinta niiltä osin kuin "apumme" päätyy kohdemaitten vallanpitäjien ja korruptoituneen hallinnon pohjattomiin taskuihin.

    Kyseenalaiseksi on saatava myös EU- ja eurosysteemiin valuva raha. Ensimmäisenä pitää jättää tekemättä takaukset Kreikan ja Irlannin kaltaisille "Kankkulan kaivo"-valtioille. Katainen sanoo, että ei se käy, mutta kävihän tuo tietääkseni mm. Slovakialle. Puhuuko Katainen totta? Ylipäätään koko EU-Moolokin kitaan uppuava rahoitus on syytä asettaa kyseenalaiseksi ja tarkan seulonnan kohteeksi.

    Paljon mahdollisuuksia karsia valtion menoja muualtakin kuin kansalaisten palveluista. Ja verotusta on mahdollista keventää, kun rahan syytäminen ulkomaille vähenee. Silloin verotuksellakin alkaa olla entistä ja nykyistä järkevämpi tarkoitus.
  4. Epäilemättä asetelmassa on mukana myös sitä, että byrokratia ruokkii itseäänkin. Oman virkapaikan turvaamiseksi kirjattavat budjettikohdat saattavat hyvinkin tulla aivan ensimmäisenä mieleen budjetin laatijoille. Yleisinhimillistähän se semmoinen vain olisi. Kun hallintokoneisto valmistelee esim. valtion tulo- ja menoarvion vuosittain, budjetin, niin eipä siinä ehkä valmistelukoneiston mieleen tule ainakaan ensimmäisenä suunnata kiinnostustaan oman sektorin hallintokoneiston karsimiseen. Joku sosiaalisektori ja koulusektori ja tervessektori sopivat sen sijaan paremmin piilukirveen vuolukohteiksi. Eikä sielläkään välttämättä itse hallintomiehitys, vaan asiakkaat eli byrokratian omat palkanmaksajat joutuvat herkästi ahtaalle järkeistämisen nimissä.
  5. Onpahan tuo "Venäjän suojelus"-sektori kiinnittänyt varmaankin runsaasti huomiota jo ihan keskusteluissa harrastelevien puuhasteijoittenkin tasolla. Ei liene yllätys, jos Venäjä tuntisi kiinnostusta lyödä Naton kanssa kättä päälle ja vapauttaa Naton läntiset vallat mm. Baltian "suojeluvastuusta" ja siihen samaan kauppaan kelpaisivat mukaan myös Puola, Tsekkilä, Slovakia, Unkari, Romania ja Bulgaria. Ajatellaanpa pelkästää rahaa, niin onhan selvää, että Moskovan vastuulle siirtyvät Euroopan itäiset Nato-alueet merkitsisivät suurta taloudellista helpotusta maksuvaikeuksien kanssa painiskeleville läntisille Nato-suurvalloille. Sitä vastoin liittoutumaton ja itsenäistä puolustusta ylläpitävä Suomi ei tietenkään olisi mikään Naton kauppatavara eikä Washingtonin ja Moskovan mahdollisesti tekeillä oleva etupiirijako koskisi Suomea kuten ei myöskään Itävaltaa eikä Sveitsiä.
  6. Sinä Arvoisa Juttukaveri arvioit siis asetelman niin, että "Idän uhka ei ole poistunut" eli presidentti Ahtisaari ei olisikaan oikeassa. Ymmärränkö edelleen tilanteen oikein, kun tuolla "Idän uhkan jatkumisella" perustelet Suomen Nato-jäsenyyttä? Tai sitten voihan olla niinkin, että ehkä katsotkin kuviota niin päin, että Suomen olisi viisainta pitäytyä tiukkaan puolueettomuuteen esim. Sveitsin tapaan? Ja Ahtisaari perustelee Suomen Nato-jäsenyyttä sillä, että "Idän uhkaa ei enää olisi". Selvä juttu. Vai mitä? Ja mitenkähän päin se nyt olikaan? Tässä tipahtavat vissiin jo ulkomaitten tiedustelupalvelutkin rattailta.
  7. Kun von der Goltzin komentamien saksalaisjoukkojen roolia Suomessa v.1918 tarkastellaan, niin erittäin selkeänä ja kirkkaana on Pietarin valtaus päämääränä. Tämä seikka on jäänyt hämmästyttävässä määrin syrjään, kun saksalaisten osallistumista Suomen sisällissotaan on tarkasteltu. Jos Pietarin valtaustavoitetta ei olisi ollut, niin tuskinpa Saksan Itämeren divisioonaa olisi Suomeen saapunut laisinkaan. Pietari saksalaisten osoitteena näkyy konkreettisesti mm. siinä, että von der Goltzin joukot etenivät Suomenlahden pohjoisrannikkoa itään päin Kymijoelle eivät mihinkään muuhun suuntaan, esim. Huittisiin tai Kutemajärvelle. Mitä tulee tuohon latvialaisten ja virolaisten mukanaoloon saksalaisten joukossa, niin ainahan alkuperäisväki on kelvannut suurvaltojen joukkoihin tykinruuaksi.
  8. Asia ja asetelma on juuri Teuvon analyysin ja synteesin mukainen. Itse meidän suomalaisten on hoidettava Venäjän suhteemme. Ja jotta se onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla, niin meillä pitää olla oma itsenäinen päätösvalta, joka on palautettava. Siis Brysseliin luiskahtanut päätösvalta takaisin itsellemme!

    Oikeastaan meidän on ryhdyttävä uudelleen rakentamaan omaa ajatteluamma omalta pohjaltamme. Aikaisemminkin jo ennen EU-kytköstämme meidän ulkopolitiikassamme on aivan liialti kuunneltu ulkomailta kantautuneita käsityksiä. Onneksi niitä ei kuunneltu Talvisodan alkaessa, kun läntisten suurvaltojen tietoviisaat todistivat Suomen kestävän ehkä muutaman viikon verran, jossa ajassa Puna-Armeija Suomen "hoiteleisi".

    Olivathan ne hankalia aikoja silloin 1920- ja 1930-luvuilla. Itsenäisyytemme oli meille uutta. Ulkopolitiikan suuntauksina nähtiin vaihtoehtoina joko Baltian ja Puolan tahon "reunavaltiosuuntaus" tai toisena vaihtoehtona sakandinaavinen suuntaus. Jos nykyisestä EU-yhteydestä haluamme jotain myönteistä löytää, niin se on hyvinkin se, että nuo molemmat suuntaukset ovat nyt käytössä samanaikaisesti. Itänaapurimme osalta tilanne on kuitenkin täysin muuttunut. Bolshevistista Neuvostoliittoa ei enää ole ja sen tilalla on nykyisensorttinen Venäjä. Kommunismin peikko ei enää väijy itärajamme takana eikä meidän tarvitse hakeutua se pelko mielessämme ulkopuolisten vieraitten valtojen alamaisuuteen. Tämän ajan tilanne ei sen vuoksi ole verrannollinen 20- ja 30-lukuihin.

    Jos hiukan jatkan omin sanoin Teuvon esittämää, niin meillä on nyt mahdollisuus määritellä geopoliittinen asemamme seuraavasti:
    - Suomi sijaitsee keskellä omaa ympäristöään (ei missään reunalla) ja meillä on vapaus huolehtia myönteisellä tavalla naapurisuhteistamme kaikkiin ilmansuuntiin. Koska EU-jäsenyytemme rajoittaa tuota vapauttamme, niin irtaannutaan EU-liekakettingistä ja ruvetaan hyödyntämään vapautta omaksi eduksemme.
  9. Mannerheim kirjoitti Venäjän valkoisten johtaja Koltsakille kirjeen, jossa hän tarjosi Suomen hyökkäystä Pietariin ja ehtona Mannerheim vaati Suomen itsenäisyyden tunnustamista myös Venäjän valkoisten taholta. Koltsak ei hyväksynyt Suomen itsenäistymistä. Niinpä Pietari jäi valloittamatta. Lenin tosiaankin oli arvioinut, että jos Suomen sisällissodassa kouliintunut Mannerheimin johtama armeija olisi Pietariin hyökännyt, niin kaupunki olisi tullut valloitetuksi ja se olisi aiheuttanut koko bolshevistisen vallankumouksen joutumisen tappiolle.
  10. Kiitokset kommenteista! Osuva tilanteen pelkistys tuo 100-henkisen kylän vertaus. Juuri noinhan se on. Entä tästä eteen päin? Eilisiltainen keskustelu havainnollisti ja tosiaan paljasti sen seikan, että eipä tuollaisten poteroihinsa kaivautuneitten pakkoruotsittajien kanssa kannata enää edes yrittää keskustella normaaliin tapaaan. Vaikuttaa siltä, että keskustelemisen aika on nyt ohitse. Aikaa ja energiaa ei kannata haaskata mokomaan turhaan.

    Yhtenä antina keskustelussa tuli esille vähän ohimennen kylläkin kokonaismääritelmä, että kysymys on loppujen lopulta politiikasta. Poliitikoilla on valta päättää asioista ja eduskunnalla on valta myös muuttaa lakeja ja asetuksia, eduskunta voi myös korjata aikaisemmin tehtyjä virheitä. Pakkoruotsiin kriittisesti suhtauvien puolelta takarivissä istunut naishenkilö esitti erityisen tärkeän periaatteellisen näkemyksen, jonka mukaan suhteellisuuden mukaisesti ei ole kohtuullista, että jokin vähemmistö saavuttaa ylikorostuneen aseman yhteiskunnassa. Jotenkin sillä tavalla Hänen ajatuksensa meni. Se on viisasta ajattelua.

    Nyt alkaa olla politiikan aika, poliittisten kannanottojen aika. Ensimmäisinä ovat vuorossa äänestäjät ensi vuoden huhtikuussa. Vaaliuurnilla äänestäjät ilmaisevat oman kantansa yhteisten asioitten hoitamiseen ja siinä samalla mukana on myös pakkoruotsi. Kuten edellä olen jo todennut, Perussuomalaiset ovat puolueena ainoa merkittävä poliittinen voima, joka ajaa pakkoruotsin poistamista. Jokaisella äänestäjällä on täydellinen vapaus valikoida oma näkemyksensä. Meillä on vaalijärjestelmä, joka on yleinen, yhtäläinen, salainen, suhteellinen ja välitön. Ensi huhtikuussa päätösvalta on äänestäjillä.
  11. Kun tuossa totesin toisen maailmansodanaikaisen USA:n ja Neuvostoliiton välisen liittolaissuhteen tuloksena Puna-Armeijan varustamisen ja huoltamisen USA:n toimesta, niin tilanteen taustalla oli myös nykytilanne. Kun kerran USA kykeni liittolaisuuteen CCCP:n kanssa, niin vielä luontevammin USA pystyy solmimaan likeisen liittolaisuusuhteen nykyisen Venäjän kanssa, sillä onhan Nyky-Venäjä eräänlainen "markkinatalousmaa", jollaisen kanssa USA voi aivan sutjakkaasti toimia yksissä tuumin. Jos vaikkapa virolaiset eivät semmoisesta kuviosta sattuisi tykkäämään, niin Virolla sen enempää muillakaan Baltian mailla ei liene siinä suurvaltojen maailmanpoliittisessa kuviossa mainittaavaa merkitystä. Toki lausuntoja ehkä muistetaan kysäistä ja sitten ne lausunnot sijoitetaan arkistokaappeihin ja hämähäkit alkavat kutoa verkkoaan siinä arkistossa kenenkään häiritsemättä..
  12. Yllätyin myönteisesti, kun kuuntelin Radio Suomen kanavalta Yle-uutisia klo 13.00 tänään 24.11.2010 eli siis runsaat kaksi tuntia tuon aloitustekstini kirjoittamisen jälkeen. Uutisissa kerrottiin tasapainoisesta sekä Pohjois-Korean että Etelä-Korean kannanotot juuri niin kuin uutistominnassa parhaimmillaan pitää tehdä. Toivottavasti sama tasapainoinen asian käsittely eskaloituu laajemminkin suomalaisen median keskuuteen mm. tämän ajankohtaisen konfliktin käsittelyssä sekä ylipäätäänkin uutistoiminnan ohjesääntönä. Meidän mediamme ei sittenkään ole aivan toivoton tapaus tässä kieltämättä hektisen tiedonvälityksen maailmassa, jossa erisuuntaista tietoa ja huhuja ja propagandaa on samaan aikaan esillä suorastaan tulvimalla.
  13. Kun Viro ja muut Baltian maat heittäytyivät Naton syliin ja "suojelukseen", niin siinä yhteydessä tuskin balteille tuli mieleen, että USA ja Nato sen johtamana voisi ryhtyä kaveeraamaan Venäjän, Moskovan kanssa. Baltit kun hakivat tukea ja turvaa nimen omaan Moskovan vallan uuseskaloitumista vastaan. Putinin ja Medvedevin hallinto pyrkii nimen omaan luomaan "veljelliset" suhteet Obaman hallinnon kanssa. Saattaa käydä niin, että Venäjän nykyjohto myös onnistuu siinä pyrkimyksessään. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että esim. Virolla ei ole juuri laisinkaan omia puolustusvoimia, mitä nyt vähäinen kourallinen palkkasotilaitten luontoista sakkia Afganistanissa. Virolla ei ole erityisemmän mainittavaa päätösvaltaa oman maansa puolustamisessa.

    Eikö USA (=Nato) muka voi kävellä "hyvän ja luotettavan ystävänsä" Venäjän kanssa Baltian maitten ylitse? Me suomalaiset muistamme varsin hyvin Ilomantsin taistelujen tietämyksen elokuussa v.1944. Puna-Armeija oli erittäin hyvissä varusteissa, joissa univormuissa luki valmistusmaitten merkintöinä Made in USA ja Made in Great Britain. Suomen armeijan toimesta hatkat saaneeitten Puna-Armeijan divisioonien jäljiltä jäi Ilomantsin maastoon mm. lihasäilykepurkkeja, joissa luki Made in USA. Me suomalaiset olemme toimineet viisaasti, kun emme ole pujottaneet kaulaamme USA-Naton liekariimusilmukkaan, joka olisi samalla kuristussilmukka.
  14. Talouksien elpyminen on ollut varsin epätasaista ja hidasta, kun pohjamutelikkotasona pidetään vaikkapa USA:n ja Islannin markkinoitten rähmälleen suistumista. Esim USA:n uuden presidentin virkaansa astuminen ja hänen uusi esikuntansa eivät ole saaneet vielä aikaan Yhdysvaltojen talouden kasvuun huomattavaa vauhtia, vaikka vallan vaihtumisesta aikaa on kulunut jo liki kaksi vuotta. Toisaalta romahduksen aiheuttamat rauniot on jo siivottu varsin hyvin. Ja onhan mm. General Motors jo sekin taas elävien kirjoissa. USA:n dollari valuuttana ei ole kyennyt vahvistumaan "vanhalle ja perinteiselle" tasolleen, johonka tilanteeseen on vaikutuksensa uusilla talousmahdeilla eli mm. Kiinalla, Intialla, Brasilialla. Eurooppakin on päässyt kasvuun kiinni, samoin Venäjä. USA ei vaikuta olevan enää nykyään se sama ylivoimainen globaalin talouden "Primus Motor" kuin aikaisemmin.

    Saattaa olla niin, että kansainvälisten talousasetelmien tarkastelussa kiinnitämme liikaa huomiota USA:n talouden tilaan. Toki Jenkkilä on valtava kansantalous edelleen nykyäänkin ja sen potentiaali on erittäin mittava. Ehkä kuitenkin olemme siirtyneet tai ainakin siirtymässä kokonaan uuteen aikakauteen, jolloin globaali talous on aikaisempaa moninapaisempi ja monipuolisempi alueellisesti.

    Meillä Suomessa USA on säännönmukaisesti päällimmäisenä esillä talousuutisoinnissa. Voidaan todeta, että ainakaan meidän mediamme ei erityisemmin noteeraa kansainvälisen talouden moninapaistumista, vaan ohjesääntönä on edelleen systemaattisesti USA:n tilanteen tarkasteluun pitäytyminen, kun konjunktuureja tarkastellaan.

    Kun katsomme Helsingin pörssissä noteerattujen osakkeiden kursseja, niin varsin monien yritysten kurssikäyrät ovat viimeisen vuoden aikajaksona muotoutuneet nouseviksi. Ainahan kurssikäyrissä on siksakkia, mutta varsin yleistä on rauhalliseen tahtiin etenevä nousukehitys. Totta kai joittenkin yhtiöitten osakkeitten kurssikäppyrät ovat myös menneet alas päin, mutta yleisenä trendinä on elpymisen suunta. Tämä myönteinen yleiskuva ei oikein sovi yksiin median esittämän USA-keskeisen kriisiuutisoinnin kanssa. Ehkäpä median taholla olisi peiliin katsomisen paikka. Ja me tavalliset kansalaiset täällä Suomessa voimme arvioida tilannetta myönteisellä mielellä.
  15. Mitenkähän suomenkielen kanssa olisikaan mahtanut käydä Alaskassa? Ettei vaan olisi homma mennyt niin päin, että siellä Alaskassa englanti olisi ollut ainoa kieli niin kouluissa kuin viranomaistenkin kanssa asioidessa.

    Ja aivan oikea lienee myös sekin toteamus, että Neuvostoliiton tekemän Suomen miehitys olisi johtanut suomalaisten pakkosiirtoon itäiseen Siperiaan Lena-joen alueelle samoille 60- ja 70-leveysasteitten vaiheille, joilla pohjostienoilla me täällä nykyäänkin asumme. Siellä Siperian perukoilla vallitsee kuitenkin ankara ilmasto, koska Golf-virtaa ei ole niissä maisemissa. Edelleen on aiheellista todeta, että Katynissa, ym. paikoissa tehdyt puolalaisen sivistyneistön ja upseeriston likvitoimiset tarkoittivat "tilan tekemistä" suomalaisille. Paikat olivat Stalinin toimesta siis jo valmiiksi suunnitellut meitä suomalaisia varten.

    Joillakin tahoilla meillä täällä Koti-Suomessa on virinnyt ajatuksellinen ahkerointi maanpuolustuksen alasajamiseksi. Nyky-Suomea huonommat olot siellä Alaskassakin taitaisivat olla. Muuten: Kannatan Suomen irtaantumista niin EU- kuin euroalueenkin jäsenyydestä eli Eta-sopimus riittäisi meille aivan hyvin niin kuin esim. Sveitsillekin. Nato-jäsenyys puolestaan syöksisi meidät USA:n johtamiin sotaselkkauksiin ties missä maailmalla. Siis: Ei kiitos myöskin Natolle. Viisainta huolehtia itse omista asioista pää pystyssä ja selkä suorana.
  16. Kun kerran kaikkien armeijoitten systeemeissä pelataan sotapelejä ja testaillaan erilaisia vaihtoehtoisia tapahtumien kulkuja, niin miksipä ei tehtäisi niin historiankin kohdalla. Mannerheim laittoi Koltshakille kirjeen, jossa hän tarjosi sellaista mahdollisuutta, että Suomi hyökkäisi Pietariin, mutta ehtona oli se, että Venäjän valkoisetkin tunnustaisivat Suomen itsenäisyyden. Siihen ei Kotshak suostunut.

    Lenin on arvioinut, että jos Suomen sisällissodassa kouliintunut valkoinen armeija olisi Mannerheimin johdolla hyökännyt Pietariin, niin Pietari olisi kukistunut ja sen seurauksena olisi kukistunut koko Venäjän bolshevistinen vallankumous. Vaikka Sinä arvoisa Nikki Benzx arvioitkin, että länsimaitten passiivisuus ratkaisi Venäjän asetelman, niin vielä sitäkin perustellumpaa taitaa olla väittää, että Koltshakin johtamat Venäjän valkoiset sattoivat ratkaista itse oman kohtalonsa tuolla kielteisellä suhtautumisellaan Suomen itsenäisyyteen.
  17. Globaalin tasapuolisuuden merkeissä täydennän tuota edellistä tekstiäni. Kun tarkastellaan taikauskoisia ja yleensä nykytietämyksen kanssa ristiriitaisia "opinkappaleita", niin kyllähän niitä löytyy. Intian uskontoihin liittyy useita omituisuuksia eli sielunvaellus ja kastijakoon uskominen, lehmäkin on pyhä eläin. Samaan sarjaan kuuluu mm. Lähi-Idän uskontojen "sikatabu"-usko. Itäisessä Aasiassa monet eläimet meinaavat kuolla sukuputtoon, kun jokin niitten elimistön osa lisää muka potenssia. Sama utopia elää muuallakin urospuolisten ihmisten toivevalikoimassa eivätkä naispuolisetkaan homosapiensit taida asiaa aina väheksyä. Asioitten asetelman kestävä parannus voisi edetä maallistumisen, sekularisaation tietä. Jos ja toivon mukaan kun muinaisista uskomuksista ja luulotteluista juontuvat taikauskoiset käsitykset väistyisivät, niin voisimme elää entistä ja nykyistä parempaa elämää.
  18. Paljon on ehtinyt tapahtua kahden vuosituhannen aikana, kun tarkastellaan ihmiskäsityksen sisältöä. Miten on ymmärretty aikoinaan pari tuhatta vuotta sitten se, mikä ihminen oikein on olemukseltaan sisikuntaansa myöten? Ja kun sitten verrataan nykyistä tietämystämme tuohon muinoiseen käsitykseen ihmisestä, niin ero on valtava. Asiaan kuuluu nyt tässä yhteydessä liittää myös vallankäyttö, jossa suhteessa uskonnolla on ollut erittäin keskeinen merkitys kristinuskoisissa yhteiskunnissa läpi vuosisatojen. Uskonnolla on ollut ja edelleenkin on huomattavan keskeinen asema yhteiskunnassa myös niissä maissa, joissa väestön uskontona on islam.

    Nykyisin tiedämme ihmisen olemuksesta kehollista sisikuntaa ja korvien välikköä myöten enemmän oikeaanosuvaa tietoa kuin milloinkaan aikaisemmin. Tämä tietämyksemme on erittäin monissa kohdissa ristiriidassa sen kanssa, mitä ihmisen olemuksesta on luultu aikaisemmin, jolloinka uskonnollispohjainen ihmiskäsitys on ollut "virallisena" ihmisen olemuksen selityksenä. Tästä johtuu, että niin meillä Suomessa kuin yleisesti maailmalla esiintyy ristiriitaa, jossa on kyse perimmiltään ihmiskäsityksestä, sen erilaista määrittelyistä. Jos siitä asiasta halutaan vaihtaa ajatuksia, niin silloin on puntaroitava neitseellistä syntymää, taivasta ja helvettiä, taivaaseen astumista, enkeleitä, perisyntiä, tulivuorten purkauksia, maanjäristyksiä, tsunameja, nälänhätää Jumalan rangaistuksina, jne. Olisi aiheellista olla kriittinen ja rehellinen.

    Peruskysymys on se, että onko meidän yhä edelleen nykyisin v. 2010 aiheellista perustaa ajatteluamme kahden vuosituhannen takaisiin uskomuksiin? Vai voisimmeko arvostaa menneisyyttä historiana ja samalla elää varsin hyvin ulottuvillamme olevan tietämyksen tarjoamaan ihmiskästykseen nojautuen?
  19. Niin kävi. Napin painaminen puhuu faktaa ja sitä edeltäneet jylisevät puheet olivatkin pelkkää fiktiota. Mieleen tulee mm. keskustalainen kansanedustaja Hannu Hoskonen Pohjois-Karjalasta. Ryhmäkuri ratkaisi.
  20. Huomaan, että tuota aloitustani on aiheellista täydentää käytännön ratkaisumallin esittämisellä. Tosiaankin me suomalaiset tarvitsemme nykyisessä globaalissa vuorovaikutuksessa useitten kielten taitamista. Se ei tarkoita suinkaan sitä, että yhden ja saman ihmisen olisi osattava kovin monia kieliä. Tarkoituksenmukaisuus riittää. Ja kukin opiskelkoon kieliä omien tarpeittensa mukaisesti. Vasta aikuisikäisinä me tiedämme, mitä vierasta kieltä tarvitsemme elävän elämän todellisuudessa. Jos omakohtaista kielen opiskelun harrastusta on jo esim. teini-ikäisenä, niin siihenkin olisi tarjottava mahdollisuus, mutta on täysin pöhköä pakottaa kaikkia teini-ikäisiä mm. ruotsin opiskeluun.

    Käytännössä meille Suomeen pitäisi perustaa uusia "kieli-instituutteja". Noissa instituuteissa olisi tarjolla erilaisten kielten opiskelua tehokurssien muodossa. Ajatellaanpa asiaa kielivalikoiman kannalta. Saksan kielen taitoa tarvittaisiin meillä enemmän kuin nykyään osataan. Sama pätee ranskan, espanjan (latinal. Amerikka), italian, portugalin (Brasilia) turkin, arabin, hindin, kiinan, japanin, korean, ym monen muun kielen suhteen. Ja tietysti valikoimaan kuuluisivat myös englanti, venäjä ja ruotsikin. Näittten kieli-instituuttien kielikursseille olisi oltava opiskelun oikeus myös käytännön pitkän tien opiskelijoilla, joilla ei ole esim. ylioppilastutkintoa.

    Kieli-institutteja voitaisiin perustaa maan eri puolille. Pääkaupunkiseudulla olisi tarjolla monipuolisin opettajavalikoima ja mm. kiinan, japanin, hindin, arabin kielikurssien tarjonta olisi viisainta keskittää Helsingin seudulle. Muualla voitaisiin kieli-instituuteissa opettaa "tavallisempia" kieliä kuten venäjää, ranskaa, saksaa, espanjaa, englantia ja ruotsiakin, ym. Tarkoituksenmukaista olisi, että opettajat löytyisivät kieli-insituutin sijaintiseudulta.

    On täysin mahdotonta kuvitella, että nykyisen kansainvälisen kanssakäymisen maailmassa peruskoulu pystyisi antamaan semmoisen kielitaidon, jonka varassa "elämässä pärjättäisiin". Toki peruskoulussa on ilmeisen aiheellista tarjota muutaman "globaalin yleiskielen" lähtökohtaisen opiskelun mahdollisuus. Tuommoisia yleiskieliä olisivat mm. englanti, ranska (käytössä myös mm. Afrikassa), espanja ja venäjä. Silti on muistettava, että esim. englanti toimii ainoastaan "apukielenä" vaikkapa Kiinassa ja Japanissa, mutta kunnollisen vuorovaikutuksen kielenä noissa maissa täytyy osata Kiinassa kiinaa ja Japanissa japania.

    Työnantajien taholla olisi aiheellista tiedostaa, että "valmiin tietyn kielen taidon osaajan" sijasta työnantaja tekisi viisaan valinnan, kun henkilökuntaan pestattaisiin "pätevä ja samalla tietyn kielen opiskeluun sitoutunut työntekijä". Hyvän motivaation omaava ihminen kykenee opiskelemaan uuden kielen teho-opiskelulla varsin kohtuullisessa ajassa. Kun siihen olisi vielä peruskoulun antama asenteellinen valmius, joka olisi saatu "maailman kielet ja kulttuurit"-oppiaineen myötä, niin se olisi tarkoituksenmukaista ja tehokasta toimintaa.
    21. 40 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt