Pakkoruotsi ja maailman kielet

Huomaan, että tuota aloitustani on aiheellista täydentää käytännön ratkaisumallin esittämisellä. Tosiaankin me suomalaiset tarvitsemme nykyisessä globaalissa vuorovaikutuksessa useitten kielten taitamista. Se ei tarkoita suinkaan sitä, että yhden ja saman ihmisen olisi osattava kovin monia kieliä. Tarkoituksenmukaisuus riittää. Ja kukin opiskelkoon kieliä omien tarpeittensa mukaisesti. Vasta aikuisikäisinä me tiedämme, mitä vierasta kieltä tarvitsemme elävän elämän todellisuudessa. Jos omakohtaista kielen opiskelun harrastusta on jo esim. teini-ikäisenä, niin siihenkin olisi tarjottava mahdollisuus, mutta on täysin pöhköä pakottaa kaikkia teini-ikäisiä mm. ruotsin opiskeluun.

Käytännössä meille Suomeen pitäisi perustaa uusia "kieli-instituutteja". Noissa instituuteissa olisi tarjolla erilaisten kielten opiskelua tehokurssien muodossa. Ajatellaanpa asiaa kielivalikoiman kannalta. Saksan kielen taitoa tarvittaisiin meillä enemmän kuin nykyään osataan. Sama pätee ranskan, espanjan (latinal. Amerikka), italian, portugalin (Brasilia) turkin, arabin, hindin, kiinan, japanin, korean, ym monen muun kielen suhteen. Ja tietysti valikoimaan kuuluisivat myös englanti, venäjä ja ruotsikin. Näittten kieli-instituuttien kielikursseille olisi oltava opiskelun oikeus myös käytännön pitkän tien opiskelijoilla, joilla ei ole esim. ylioppilastutkintoa.

Kieli-institutteja voitaisiin perustaa maan eri puolille. Pääkaupunkiseudulla olisi tarjolla monipuolisin opettajavalikoima ja mm. kiinan, japanin, hindin, arabin kielikurssien tarjonta olisi viisainta keskittää Helsingin seudulle. Muualla voitaisiin kieli-instituuteissa opettaa "tavallisempia" kieliä kuten venäjää, ranskaa, saksaa, espanjaa, englantia ja ruotsiakin, ym. Tarkoituksenmukaista olisi, että opettajat löytyisivät kieli-insituutin sijaintiseudulta.

On täysin mahdotonta kuvitella, että nykyisen kansainvälisen kanssakäymisen maailmassa peruskoulu pystyisi antamaan semmoisen kielitaidon, jonka varassa "elämässä pärjättäisiin". Toki peruskoulussa on ilmeisen aiheellista tarjota muutaman "globaalin yleiskielen" lähtökohtaisen opiskelun mahdollisuus. Tuommoisia yleiskieliä olisivat mm. englanti, ranska (käytössä myös mm. Afrikassa), espanja ja venäjä. Silti on muistettava, että esim. englanti toimii ainoastaan "apukielenä" vaikkapa Kiinassa ja Japanissa, mutta kunnollisen vuorovaikutuksen kielenä noissa maissa täytyy osata Kiinassa kiinaa ja Japanissa japania.

Työnantajien taholla olisi aiheellista tiedostaa, että "valmiin tietyn kielen taidon osaajan" sijasta työnantaja tekisi viisaan valinnan, kun henkilökuntaan pestattaisiin "pätevä ja samalla tietyn kielen opiskeluun sitoutunut työntekijä". Hyvän motivaation omaava ihminen kykenee opiskelemaan uuden kielen teho-opiskelulla varsin kohtuullisessa ajassa. Kun siihen olisi vielä peruskoulun antama asenteellinen valmius, joka olisi saatu "maailman kielet ja kulttuurit"-oppiaineen myötä, niin se olisi tarkoituksenmukaista ja tehokasta toimintaa.

Kuullostaa järkevältä.
Äidinkieli on tärkein, jos ei osaa oman kielen kieli oppia on hankalampi opetella toista kieltä.
Ja tosiaan se on mielestäni typerää että koska kieliä opitaan paremmin lapsena, niitä opetetaan aikaisin. Vaikka suurin tekijä on kyllä mielenkiinto.