jle-66

Vapaa kuvaus

Aloituksia

488

Kommenttia

5492

  1. Eikö Raamatussa juuri edellytetä, uskossa varttumista? Mutta kun puhvelit eivät niitä kohtia koskaan lue..
  2. Heillä oli vl-pappi peräänkatsojana. Jokainen tiesi, että todellinen hoitokokousten syy oli juuri Raamatun tutkistelu. Virhe vaan oli siinä kun aloite lähti ruohonjuuritasolta, eikä siitä informoitu paikallista ry:tä, puhumattakaan SRK:ta.

    Kaikesta näkee, kuinka vilpilliseksi SRK, kokee sanomansa.
  3. Menikö ihminen Jumalasta edelle, perustaessan Israelin? Ehkä siksi Jumala ei sille siunaustaan annakaan?
  4. Ymmärrän, vl-sorto minua kohtaan on hyväksyttyä, mutta jos puhun siitä julkisesti, se on väkivaltaa vl-uskovaisia kohtaan?
  5. Mutta eihän se minun esittämänä kelpaa.

    http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8305157/38818378
  6. Olin juuri vastaamassa minulle esitettyyn kysymykseen, kun Moppi "veti lonkalta".
    Alkoi korpeamaan sen verran, että tein uuden avauksen.

    Tosi on että "salaisuutemme" on hyvä. Ei tarvitse lähteä rämpimään Mopin palstalle, kun Hakomajasta näkee reaaliajassa sinne tulleet uudet viestit.
  7. Vl-liikkeen hajoaminen alkaa sieltä :)
  8. KORJAAN :)
  9. Mne peilin eteen, jos tosiasiat ahdistaa.
  10. Kiroitusvirhe paholainen.
  11. Siis nimikilpailu Devoitin tekosista :)

    Voi että "sytäntä" lämmittää, että hätähuutomme on jo noteerattu vallankabineteissa.

    Nyt se Tevoitti kuulkaat vasta riemastuukin kirjoittelemaan
  12. Mahtava juttu, että ministeritasolla jo noteerataan henkinen väkivalta vl-liikkeessä.
  13. Idiotismi.

    Vl-idiotismia olivat hoitokokoukset. Ellei koko oppi? Heitän vastuun lukijalle em. asiassa :)
  14. ..josta juontaa sitten vanha sanonta, etteivät tunne Jumalaakaan, kuin kuulopuheelta.

    Surkuhupaisaa, että vertaus pätee v-lestadiolaisiin nykyään täsmällisesti.

    Miksipä ei oulunsalolainen ja karhuojalta vielä :)
  15. Minä uskon, että on ollut oikeaakin innoitusta.
  16. Ministeri AStrin Thors:

    - Jos esimerkiksi vanhoillislestadiolainen nuori ei ole totellut uskonnollisia sääntöjä ja hänen perheensä painostaa häntä sillä perusteella, että hänen käyttäytymisestään on koitunut häpeää suvulle, kyse on henkisestä kunniaväkivallasta.
  17. Osa päätöksistä määritellä jokin teko synniksi on tehty Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen (SRK:n) vuosikokouksessa (esimerkiksi televisiokielto), osa puhujainkokouksessa (ehkäisykielto, kirkkokuoro- ja konserttikielto, esiintyvän muusikon ammatin kielto).

    Valtaosa synneistä on kuitenkin muodostunut herätysliikkeen elämäntavassa ja perinteessä historian mittaan jonkinlaisiksi elämäntapanormeiksi, joiden varsinaiset hengelliset perustelut ovat jääneet monen vanhoillislestadiolaisen itsensäkin mielestä ohuiksi. Suurin osa esimerkiksi kulttuuriharrastuksiin ja -ammatteihin liittyvistä synneistä perustuu siihen elinympäristöön ja elämäntapaan, jossa herätysliike aikoinaan syntyi.

    Pohjoisen ihmisen niukassa ja vaatimattomassa elämäntavassa Lapin erämaissa ja Pohjois-Pohjanmaan pienviljelijäkodeissa ei tunnettu modernin yhteiskunnan kulttuuriharrastuksia. Kieltojen perusteluyritykset nyky-yhteiskunnassa ovat jäänet jokseenkin kömpelöiksi ja absurdeiksi.



    ”Uskovainen ei halua”

    On huomattava, että syntinä pidettyjen asioiden joukossa on paljon tekoja, joita liikkeessä ei avoimesti julisteta synniksi. Niiden välttelystä sanotaan, perustelut epämääräisesti ohittaen, että kristitty “ei halua” tehdä jotain mainittua asiaa (esimerkiksi korvakorut, urheilukilpailut tai onnittelumaljan kohottaminen).

    “Uskovainen ei halua” -retoriikalla on tarkoitus viestittää, että syntinä pidetyt asiat eivät vanhoillislestadiolaisuudessa olisi ulkokohtaisesti yhteisössä kulttuurisesti määriteltyjä, vaan niiden vältteleminen vain nousisi ihmisen omastatunnosta ikään kuin luonnostaan, Pyhän Hengen äänenä.







    Käsitys synnistä konkreettisena tekona

    Kun edellä mainittu kattava lista synneistä on periaatteessa mahdollista laatia, tästä voidaan loogisesti päätellä, että vanhoillislestadiolaisuuden opetus synnistä on pitkälle tekokeskeinen. Synniksi ymmärretään ensi sijassa ihmisen erilliset, konkreettiset teot. Luterilaisuuden pohjalta ajatuskin kaikkien syntien luettelemisesta, jotta niitä voidaan välttää, on mahdoton ja absurdi ajatus.

    Vastasyntyneen ihmislapsen lähtökohtaista synnittömyyttä perustallaankin vanhoillislestadiolaisessa opintulkinnassa juuri sillä, että pieni lapsi ei ole vielä “ehtinyt tehdä syntiä” ja on tästä syystä täysin viaton, synnitön. Velvoite parannuksen tekoon alkaisi vasta silloin, kun ihminen on ymmärtävässä iässä, jolloin hän jo itse tiedostaa, mikä on oikein ja väärin ja alkaa tehdä syntiä eli vääriä tekoja.

    Tähän näkemykseen perustuu vanhoillislestadiolaisuuden opetus siitä, että niin Suomen kuin vaikkapa kehitysmaidenkin kaikki pikkulapsena menehtyvät ihmiset ovat automaattisesti taivaskelpoisia, vaikka he eivät olekaan vanhoillislestadiolaisia. Aikuisväestöstähän vain vanhoillislestadiolaisessa uskossa elävät ihmiset ovat pelastettuja Jumalan lapsia, kaikki muut joutuvat helvettiin, kuten liikkeen opetus Jumalan valtakunnasta kuuluu.



    Lapsi ja kadotuksen kauhut

    Lapsen synnittömyyden katsotaan jatkuvan arviolta noin kouluikään saakka. Tosin tämä käsitys viattomuuden kestosta saattaa perheissä vaihdella. Moni lestadiolaisuudesta irrottautunut on kertonut kokeneensa ahdistavaa syyllisyyttä ja pelänneensä kadotuksen kauhuja jo hyvinkin pienenä lapsena. Syntistä ihmistä uhkaava tulinen järvi on tuntunut lapsen mielessä pelottavan todelta, ja syntejä on pitänyt pyytää vanhemmilta anteeksi yhä uudestaan ja uudestaan, varmuuden vuoksi.

    Synti ymmärretään vanhoillislestadiolaisuudessa siis konkreettisina ihmisen toiminnassaan tekeminä tekoina. Tähän sisältyy loogisesti myös se periaate, että ihminen pystyy välttämään syntisyyttään välttämällä näitä “synnillisiä tekoja”. Syntien anteeksi saaminen eli armo taas ymmärretään saatavan Jumalalta, kun tekoja pyydellään anteeksi.



    Ankara seurakuntakuri

    Kuuliaisuutta näille ”seurakunnan neuvoille” myös kontrolloidaan. Seurakuntakuri on tiukka. Yhteisössä, eli rauhanyhdistyksellä jossa ihmiset yleensä tuntevat toisensa, he valvovat toistensa elämäntapaa enemmän tai vähemmän systemaattisesti, niin että kukaan ei ”elä syntielämää”. Kieltoja rikkonut joutuu puhuteltavaksi, eli ”häntä hoidetaan”, ts. häntä kehotetaan luopumaan synnillisestä teosta ja tunnustamaan sen sekä pyytämään sen anteeksi joltakin toiselta vanhoillislestadiolaisessa uskossa olevalta ihmiseltä.

    Mikäli asianomainen ei nuhtelemisesta huolimatta alistu parannuksen tekemiseen, häntä voidaan nuhdella julkisesti ja vaatia häneltä julkirippiä ”seurakunnan edessä”. Mikäli hän ei tällöinkään ”osoita kuuliaisuutta”, hänet voidaan erottaa uskonyhteydestä, jolloin häntä lakataan tervehtimästä Jumalan terveellä. Tällöin myös tavanomainen sosiaalinen kanssakäyminen ystäviin ja lähisukulaisiinkin saatetaan täysin katkaista.
  18. Mutta minulla on jo "oma" eli Hakomaja. Siellä on muutama kymmen kirjoitustani.
  19. Mutta uskon uuden räväkämmän aliotukseni olevan jo liikaa.
  20. Tietenkin
    21. 127 / 275
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt