r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  1. Tuli mieleeni tuosta "muori 67" LÖYDÖSTÄ. Lappuset ja vihkoset ovat usein kadoksissa. Olen kyllä yrittänyt parantaa tapojani ja alkanut huolellisemmin mapittaa kaiken varalta tarvitsemaani. Ei se etsintä ole silti loppunut.

    Yksi asia on järjestyksessä - usein kadoksissa olleet silmälasini. Koska minulle sattuu lukulaseiksi käymään hyvin "hongonkilaiset ", ostin kerralla kymmenen kappaletta, yht.15 euroa. Kyllä niistä aina joku löytyy. Ja ns. paremmat lasit säästyy.

    Kerran katosi kännykän ohjevihkoni. Vaikka se on yli kymmenen vuotta vanha, silti oli tarve tarkastaa toimintoja. Menin kännykkäkonttoriin kyselemään vihkosta. Hyvää oli palvelu, sanottiin, että hänpä katselee ja painui takahuoneeseen. Myyjä tuli pitkän hetken kuluttua iloisena takaisin ja totesi että löytyihän se, vaikka luuli ettei niitä enää ole.
    Kysyin hintaa kukkaro kädessäni. " -Ei maksa mitään, eihän näitä enää kukaan kysele!" vastasi myyjä.
    Kännyni toimii hyvin edelleenkin. Nyt pukkaa jo kiirettä, pitää ryhtyä miettimään, mistä alkaisin päivää repimään hyöty- tai hyödyttömään käyttööni.
  2. Tietää tai opiskella, millä tavalla, missä järjestyksessä Suomessakin päätökset syntyvät. Se lienee totta, että toisilla on enemmän vaikutusvaltaa kuin "takarivin " miehillä ja naisilla." Tosiasia kuitenkin on, että täydellistä yksinvaltaa ei ole kenelläkään - sen nyt luulisi olevan selvää. Jokainen päätös vaatii vähintäin eduskunnassa enemmistön tai sen antamat valtuudet.
  3. Tiedän, että minun ei pitäisi paljon....siitä huolimatta. Eipä kai "paljon" sanaa suoraan taivutella. Liittynee niihin sanoihin, joita käytetään koparatiivin vahvistamiseen. Paljon, vielä, yhä, aina, jne. Sutjakkaastihan em. sanat käyvät vaikkapa "viisaampi"- sanan eteen. En kyllä paljonkaan askartele kieliopin hienouksien kanssa. Se vähäinen tietoni on puolen vuosisadan takaa, jolloin alkeiskirjoja selailin. Käyttökielen ei mielestäni tarvitse, eikä pidä jahdata pilkulleen kielioppien sääntöjä. Eikä nekään ole aina yksiselitteisiä edes asiantuntijoilla.

    Helvetin hyvä/ huono kuuluu melko usein suulliseen ilmaisuuni. Joskus olen sitä ihmetellyt, että miten se uskonnollinen termi on minuunkin iskeytynyt. Kaipa se on ääripäätä, olipa kyse hyvyydestä tai huonoudesta - niinkuin eräiden käsitysten mukaan tuleva "kortteerikin." Siispä aivan viaton" vahvistussana. "

    "Taivaallisen hyvää" ilmaisua en kyllä käytä. Se jo vaatii enkelikuorot ja muut siihen liittyvät ihanuudet mukaan ajatuksina ainakin. Olen kyllä kuullut käytettävän, eikä sekään häiritse.
  4. Ettäkö peittäisi desinkii? No joo...olisiko pientä häveliäisyyttä? Välissähän kuitenkin könytään ja levätään "ansaitun" aherruksen jälkeen ja ennen sitä. Ehkä siitä on apua kun "lehmänkaupat" ovat tapetilla. Jookaamistahan se koettelemus vaatii, kun pitää ylittää itsensä ja annetut lupaukset. Eikä mitenkään pieniä uhrauksia.

    Torven töräytykset kyllä puolestani voisivat todella olla ihan reippaitakin. Sitä en tiedä, kuinka hienostuneet, korkeakultturellit sen kestäisi. Ettei vain tulisi lisää sekopäitä. Nekin työturvallisuusmääräykset kai on samaa luokkaa kuin torkkupeittokin. Tämä tuli mieleeni, kun aikoinaan ruokatunti lopetettiin vähemmän hellästi. Kyllä se unenpöpperössä otti joskus pattiini, vaikka ei ollutkaan torkkupeittoa unta jalostamassa.

    Jaa-a. H* kirjoittamaan, että josko minulla sattuisi olemaan "kelvollinen torkkupeitto." Kyllä on tarpeisiini, kestänytkin vuosikymmeniä, halpamyyntiliikkeestä hankittu. Ei kai silloin mitää desinkii tunnettukaan. En ainakaan minä tuntenut. Hyvin nukutti, niin aina silloin, kun on itseensä tyytyväinen. Eipä häirinnyt unet...niihin minulla on "oma teoriani," Päästä ja koetusta ne alkujuuret tulevat, vaikka niitä ei heti tunnistaisi. Ei sen ihmeellisempää "ennusmerkkiä", tulevan näkemistä. Niinpä nuo uneni eivät ole sen enempää rasittaneetkaan.

    Niin ehdottoman tärkeä kuin torkkuasia onkin, katson parhaaksi lopettaa nyt.
  5. Että meidän alamaisten joukosta löytyy sietämättömiäkin irvailijoita näinkin tärkeässä, koko kansakuntaa koskevassa ja hyödyttävässä asiassa. Tottahan kasan valitsemille pitää olla torkkupeitot, eikä laadusta kannata tinkiä. Pitäähän edustajan olla levännyt, että on kunnossa nappia painamaan tärkeissä äänestyksissä ja silloin kun istunto telkkaroidaan. Millä ihmeellä he voisivat itse kustantaa peittonsa - pitää sentään ajatella.

    En tiedä, miten herätys hoidetaan hellävaraisesti. Siihen voisi ahkeroiva kansa ojentaa auttavan kätösensä. Onkohan ne omat avustajat laitettu kellon kanssa vartioimaan aikaa? Jos on, voisi avustajille tehdä hyvin perinteeseemme sopivat herätysvälineet, ehdotan tuohitorvia. Sillä voisi - koulutuksen jälkeen - töräytellä varovasti aloittaen: vaikkapa kunkin edustajan mielimusiikista, joillekin sibeliuslaista sinfoniaa, tai sotaisempaa marssilaulua, letkajenkkaa... mistäpä minä kaikkien maut tiedän. Esitän vaan.

    Laten huomiokin miellyttää: tarkkana pitää rahapussin kanssa olla. Kotonani isäukko jeenusti: "kun on paikka paikan päällä, niin on markka markan päällä." Ei ollut markkoja päällekkäin. Enenmmän olisi pitänyt paikata, mutta mistäs paikat?

    Tänään pestä hurautin ikkunat. Säätutkailujeni jälkeen oletin, että se oli viimonen kunnon päivä - seuraava olisi sitten puolen vuoden päässä.
    Eipä hommelissa kauan nokka tuhissut. Pässin päältä kiskotuksta nahkasta tehty maalaustela, rissa: sillä pyöräytin pesuveden lasille ja lastalla perästä. Tietysti ämpärissä huljuttelun jälkeen pitää liika vesi puristella pois rissasta. Nikkaroin siihen rullaan jarrunkin, voi pinttyneepiä paikkoja hangatakin. Ihan työnsankariksi tunsin itseni.

    Niinpä voinkin yöni nukkua tavallista tyytyväisempänä. Toivottavasti tekin.
  6. Lienee "määrittelykysymys", heppoisesti hyväksyttynä myös helposti hylätään. Henk.kohtaisesti en tunne yhtään 70+ palstalle kirjoittavaa. Enkä myöskään ole kovin innostunut tarjoutumaan tai vastaanottamaan " ystävyyssiteitä." En pidä sitä edes tärkeänä, kunhan kirjoitellaan. Joidenkin kannanotot ja kirjoitukset kiinnostavat enemmän ja toisten vähemmän. Senkin voin määritellä vasta silloin, kun tunnistettavana on reilusti ainakin samassa ketjussa sama nimimerkki. Yhtenään eri lauseenpätkillä esiintyvät ovat kuin tuulen huminaa. On toki joskus harvoin ihan mielestäni hyviäkin puheenvuoroja myös " nimimerkittömillä."

    "Totuuksiakin" on hyvin paljon erilaisia - vastakkaisiakin. Melkeinpä jokaisella omansa, tai kunkin "kinkeripiirissä" kasvanut totuus. Mitä noihin kielellisiin ilmaisuihin ja kykyihin tulee, kukin taaplaa tavallaan. Eikä ole yhtä tapaa: joku kirjoittaa asiansa suoraan, toinen hellävaraisemmin. Ja on myös mukana hyvinkin "herkkähilpiäisiä." Eläppä näiden kaikkien kanssa - kaikkia ei voi miellyttää! Parasta lienee säilyttää mahdollisimman paljon itseään.
  7. Niin se on, että jotain menoa tai puuhaa on paras järjestellä niin kauan kuin pystyy. Pahin vaihtoehto on, että jää sängynreunalle nyökkäämäään ja vain valittamaan aiheettomasti - tai jopa tekeytymällä - vaivojaan. Touhu se, on joka vajavaista kuntoakin ylläpitää. Se onkin sitten henk.kohtainen juttu, miten ne menonsa ja puuhansa järjestelee.

    Joopa...isänpäivä on mennyt. Enempi "matalalla profiililla." Suomessahan tämä päivä on melko uusi. Mieleeni vain hiipii, että suurin sanoma on kaupallisuus. Kyllähän tälläkin varjolla jotain rihkamaa saa kaupatuksi. Olihan se "vastaanotto minullakin. Mikäpäs siinä, monta tuntia hupeni hupatellessa. Minä olen - kuten monet - täysi orpo, isän kuolemasta onkin jo neljäkymmentä vuotta. Eipä hänestä ole pahaa sanottavaa, teki parhaansa niissä oloissa ja niillä tavoilla. Pari pahempaa virhettä muistan "kasavuksessani." Kauan ajattelin, että otan ne hänen kanssaan puheeksi sitten "isona." No ne jäi...en halunnutkaan häntä syyllistää. Ehkä sillä tavalla, että kun kasvoin ulos hänen fyysiseen voimaan perustuvasta auktoriteetista, en enää välittänyt ohjeista, jos en niitä mielessäni hyväksynyt. Muutoin melko vapaan kasvatuksenhan sain niissä oloissa.

    Äitien päivää pidän kyllä enemmän arvossa. Sillä onkin jo pitemmät perinteet ja varsinkin vanhaan aikaan suurin huolenpitovastuu perheestä käytännön toimissa.
  8. En pidä hyvänä "puuntakaa" laukomisia - tapa on raukkamainen. Jos on asiaa tai on erimieltä, varsinkin silloin se pitää voida sanoa/kirjoittaa reilusti. Mielipiteisiinsähän on jokaisella oikeus. Se on sitten vaikeampaa, jos viljelee hurttia huumoria. Sekin pitäisi lukijan "löytää", mutta usein tulee vääriä tulkintoja. Kirjoituksista puuttuvat kasvojen ilmeet ja hyväntahtoinen hymy. Mutta huumorillakin hyvä josku irroitella.

    Työtehtävistäni johtuen olen ollut mukana monenlaisissa joukoissa. Työt ja asiat on pitänyt hoitaa, eikä siinä ole eroteltu henkilökohtaisten mielipiteiden mukaan ketään. On ollut heitä, jotka tiesivät jostain vähemmän kuin minä. Polleasti sanottu, mutta kyllä kai satojen tuntien itsensä perehdyttäminen tiettyihin asioihin ja lisäksi käytännön kokemus antoi jotain pohjaa. Siitä mitä työelämän ongelmissa ja neuvotteluissa eteen tuli. Niistä ajoista tunnen myös ne nurkkapöytien "häiriköt" jotka mielellään esittivät huuteluillaan asiatonta kieltä käyttäen muka kritiikkiä. He olivat mielestään "rohkeita." Kaikkien kanssahan sitä oli elettävä ja työtä tehtävä. No ne ajat on historiaa, ehkä jotain jäljelläkin kokemuksistanikin.

    Ei se tee hyvää, että osaa huutaa tai mellastaa älyttömiä. Eikä sillä saavuta mitään. Ei edes silloin kun näkee vastapuolen, puhumattakaan pelkästä kirjoittelusta. Sillä on turha todistaa "kovaa tekijää."
  9. M-L:n ihmettelyyn: se on kehitystä, kirnut on trimmattu huipputehoille. Se vain ei vielä ole kaikkialle levinnyt. Mutta onhan teillä -SkillaNin kertoman mukaan - vastineeksi villisikoja. Senkun mätkii kinkkutarpeet marjametsistä. Ai niin, ne sikasethan olivat tehneet luvattoman rajan ylityksen. No mutta sitä suuremmalla syyllä, turha niitä on vangiksi palauttaa ja huonosti niille kuitenkin kävisi.

    Olipa sadetuhruinen päivä. Pienellä kastumisella sai kuitenkin elintarvikkeita kipaistua jalostettavaksi parin päivän tarpeet. Voita ei tarvinnut - eihän siitä ole kahta kuukauttakaan kun ihan neljänneskilon ostin. Niinpä jäi hintakin syynäämättä. Mutta kokkelpiimä maksaa, 300 gramman purkki 1,25 e. Tuleehan siinä litrahintaa yli neljä euroa. Ja se vielä kulahtaa nopeammin kuin voipakettini.

    Vaan mitäpä tässä kummasempaa. Eikun jatkoja!
  10. Onhan demareilla ja yleensä vasemmistoliitolla ja ay-liikkeellä ollut enemmänkin vaikutusvaltaa. Siihen vaikutti ratkaisevasti sodan jälkeen saadut järjestölliset oikeudet. Vasemmisto ja myös ay- liike on myös tehnyt työtä sosiaaliturvan ja työehtosopimusten puolesta. Yleisesti kattavat te-sopimukset turvaavat myös vähimmäispalkkatason, myös monta muuta työelämään liittyvää asiaa. Se että onko saatu riittävästi, siinä mielipiteet tietysti eroavat. Toisten mielestä liian vähän, toisten liikaa. Yleensä kauna asettuu SAK:ta vastaan. Ay-liikettä on myös korkeasti koulutetuille. Niin pitääkin olla. Ay-liikkeen toimintaa on kaikelaisissa työsuhteisiin liittyvissä asioissa, mutta ei nyt siitä enempää.

    Ruuneperillä näyttää istuvan sitkeä kauna ay-liikettäkin vastaan. Syytöksiä kasaantuu vähän kaikesta. Olisiko sotaa edeltänyt meininki ollut parempi? Vai pitäisi ay-liike lakkauttaa tai vähintään suitsia olemattomiin. Vielä tuo sosialismilla pelottelu edelleen. Ei kai sentään kovin moni uskone, että demarit olisivat olleet sosialismiin menossa. Kuuluu moinen enmmänkin vain Akuankan ja Texvillereiden lukijoiden ajatuksen juoksuun. Mielestäni ay-liikkeen toimintavaltuudet pitää säilyttää, myös lakko-oikeudet.

    Pörssiyhtiöiden ainoa tavoite on tuottaa omistajilleen mahdollisimman suuret voitot. On täältä lähtenyt ihan tuottaviakin yrityksiä ja siirtynyt ulkomaiseen omistukseen. Pitäisikö suomalaisen palkkatyöläisen kilpailla palkoillaan kiinalaisten ja intialaisten kanssa? Mitkähän olisivatkaan sosiaali- ja toimeentulokulut sen jälkeen?

    Palkasta maksetaan verot ja eläkevakuutusmaksut. Niistä niitä tuloja kertyy. Aina olisi parempi, mitä suurempi joukko pystyisi elämään palkallaan ja eläkkeellään. Silti yhteiskunnassa tarvitaan aina muitakin tukitoimia ja on yleisiä kuluja terveydehoitoa myöten.

    Yksi joka pitäiksi hoitaa pian kuntoon, on ns. harmaatalous. Sen ei luulisi olevan mahdonta, mutta porvareille näyttää sitä olevan. Myös työnantajapuolella on kiertelyä ja vastahakoisuutta. Johtunee siitä pienestä lyhytnäköisestä "edusta", jonka suurelta osin halpamaista rahdattu alennusmyyntityövoima antaa. Se ei romuta yksin verokannan vähenemistä, vaan myös sos. turvaan liittyviä järjestelmiä.

    Lyhyesti vielä: kelan eläkeosuuden poisto ei ollut onnistunut ratkaisu. Eikä pääomaveron poisto. Indeksilisät ja "leikkurit"... no jaa, se on pitempi juttu. Mainittakoon, että ensi vuodelle eläkevakuutusmaksut nousevat niin työnantajille kuin työntekijöille. Asioilla tuppaa olemaan toinenkin puoli.

    EU:hun liittymistä en kannattanut silloin, kun siitä äänestettiin.
  11. Kyllä ne työsuhteessa olevat ovat eläketurvansa vakuutettuja eläkeyhtiöissä, TyEL:n mukaan. Rahat kerätään palkkasumman mukaan, n. 22%, työntekijän osuus n. 5% palkasta. STM(sosiaali- ja terveysministeriö) kyllä valvoo toimintaa, mm. vakavaraisuutta. Vastahan eläkeyhtiöt olivat kriisissä kun osakkeiden arvo romahti ja sitä myöten varallisuusaste. Edessä oli pakkomyynti tilanteen hallitsemiseksi. mutta STM helpotti väliaikaisesti vakavaraisuusastetta. Se kriisi lienee nyt ohi.

    Työmarkkinaosapuolet neuvottelevat ratkaisuista, joilla rahoitus hoidetaan ja sen päättää lopullisesti STM. Sen verran valtio on "osallisena." Esim. v.2011 tulee 0,4 % korotus sekä työnantajille että työntekijöille.
    Julkisen sektorin työntekijöillä, maatalousyrittäjillä, ja muilla yrittäjillä on vähän eri järjestelmä. Tämä on käsittääkseni järjestelmä tällä hetkellä noin suunnilleen, riippumatta siitä mitä mieltä olemme.

    Se että ihmetellään eläkeyhtiöiden " suuria rahoja", ymmärrän kyllä myös vastuun. Eläkkeethän on pystyttävä hoitamaan myös jatkossa ja myös tuleville sukupolville. Myös se, että eläkeläisten määrä kasvaa ja eläkeikä myös keskimäärin. Tämän hallinta ja arvioiminen totuudenmukaisesti ei ole minun tiedoillani ja kyvyilläni mahdollista. Siksi en "heittele" turhaan tästä mielipiteitäni.

    Se että eläkeyhtiöiden johdolle tehtiin käsittämättömän anteliaat palkitsemisratkaisut, sitä kyllä arvostelen. Lähes miljoonan euron vuositulopaketit! Se ei mahdu päähäni.
  12. Hämärää on kyllä ollut melkein koko päivän. Eipähän ole rypyt julkisivussa niin tarkkaan näkyneet. En kyllä ole ylimääräisistä poimituksistani älynnyt olla huolestunutkaan. Ehkä siksi, että ne ovat tulleet hitaasti vuoskymmenten kuluessa. Helposti ne huomaa naapurista, jota ei ole pitkään aikaan nähnyt. Se vanha muistikuva... mutta luonnollistahan se on kun ajan lisää. Ei kyllä paljoakaan kiinnosta, miksi tässä varttumisiässä puhutellaan. Poika, vanhus, ukon kunttura, kaikki minulle sopii. Miksipäs tässä nimittelyllä muuttuisi.

    Noista naapurin hajuista, tai paremmin sanottuna tuoksuista, ei kai ne omaan nokkaan pistä. Eipä paljon muiden tuoksahtelut, kyllähän joskus
    voimakkaasti itsensä jalostanut "henkeenkin" käy. Muutama, ihan mieshenkilö, on sattunut viereeni istahtamaan niin, että pakoreittiä on pitänyt suunnitella. Ylettömän runsaasti valkosipulia syöneet ja reilusti ootekoloonia läränneet, ehkä vielä hikoilu päälle, saavat sellaisen yhdistelmän aikaan, että sopisi vaikka karhujen pelokkeeksi. Niillähän onkin kymmenkertaisesti ihmistä tarkemmat aistit. No...rehellisyyden nimeen on todettava, että enhän tiedä, kuinka moni on minuakin hajujen takia karkuun pinkonut. Ei kuitenkaan ootekoloonien takia, ellei sitten niiden puutteesta.

    Muuten on aikani mennyt tavattoman tavalliseen tapaan. Pientä kiirettä pukkaa, mutta paljon paikallaan pyörimiseni johdosta. Eikun jatketaan, vaikka nokka maata viistäis!
  13. Kukkahameelle: en kirjoittanut vastaustani suoraan esittämääsi, vaan yleisesti eläkeläisiä koskevaan keskusteluun. Kyllä esittämäsi asiat ovat mielestäni "linjassaa" , kun en halua "pilkkuja viilata." Minun pitäisi olla täsmällisempi ja olen silkäli huono keskustelija, että en jää seuraamaan, vaan lähden asiolleni jos katson tarpeelliseksi.

    Erääseen pieneen asiaan: Paperiliiton puh. johtajan esiintymiseen telkkarissa. Hän esitti mielestäni tyrmistyttävästi asiansa eläkeyhtiö Varman hallituksen jäsenenä. Hän piti luonnollisena, että toimitusjohtajan palkka "voi nousta miljoonaan euroon ja ylikin." Eläkeyhtiössä! Siinä on mennyt "takki väärään naulakkoon." Olen kyllä antanut vähäiseltä osaltani "palautetta" - en tänne, vaan kohteeseen. Nyt asia on nostettu Paperiliiton hallituksen käsittelyyn.( HS tänään) Opettamista riittää "omien johtajien" touhuissakin. Siinä mitä tekee taustayhteisössään. Se on mielestäni hyvä, niin pitää tarttua. Mikään aatteellissuus ja "solidaarisuus "ei saisi käsittelyjä estää. Siinä voisi olla työsarkaa ja parantamista, jos kiinnostus riittää. Näin pitäisi myös " vanhoja puolueita" tai muita järjestöjä, sen johtoa kouluttaa. Kuitenkin sillä periaatteella, että ei yhteisö aina toimi jokaisen kritikoivan mukaan. Sehän ei ole mahdollistakaan.
  14. Minusta ei riitä perusteet, että eläkeläiset voisivat vallata vallan, jolla tehtäisiin eläkeläisille kaikkia heidän toivomiaan ratkaisuja. Jos vaikka sellainen ""mielikuvitusvalta" tulisikin, se ei pystyisi kaikkia miellyttämään.

    Eläkeläisiä yhdistää yhteisesti vain eläke ja suurinta osaa myös ikä. Siinä se yhdistävä tekijä on - ei muuta. Vain sillä ei pitkälle pötkitä. Se on vain yksi tekijä, eikä edes sekään yksimielisesti. Kaikissa ikäryhmissä on erilaisia tarpeita. Niitä nostetaan, esille ja hyvä niin. Tällaiset ryhmät, "osakulttuurit" , muodostavat painostusryhmiä tuodakseen asiaansa esille päätäntävallalle, puolueille, luottamushenkilöille. Äänestäjä ratkaisee, kenen hän uskoo parhaiten hoitavan luottamustehtäväänsä ja missä ryhmässä on vaikutusmahdollisuuksia. Niihin asioihin, joita hän pitää tärkeinä.

    Yksi lienee selvää: kaikkia kaikkien toiveita ei voi toteuttaa. Mihin ja minne painotuspisteet tulevat, se on ratkaistavissa. Mistä "leikataan" ja minne lisätään? Tähänkään ei mainostettu puolitoista miljoonaa vastaa samalla tavalla. Tulohaitarikin on eläkeläisillä samantapainen kuin työssä olevilla - tietysti vähän alemmalla tasolla. Eikä sekään ole yksioikoisesti totta. On aika paljon eläkeläisiä, joilla on huomattavasti paremmat tulot kuin täysipäiväistä työtä tekevällä pienipalkkaisella.
  15. Löytyihän "emäntäkin" , tuli tuttu avauskin päivälle. Hyvinpä tuo on mennyt sadon suhteen, kun sieniäkin on löytynyt näin viimetippaan. Eikä tarvinnut esintäpartiotakaan toteuttaa. Hyvä!

    Koneen kanssa on minullakin ollut ongelmia. Eilen käytin monta tuntia sen rassaamiseen. Ehkäpä osa on "kaksineljän" toppuuttelusta johtuvia - kahvikuppia on usein tarjottu ajankuluksi. Enhän ole kummoinen tekijäkään ratkomaan tiekkaripulmia, mutta löytyyhän noita ohjekirjoja kirjastostakin. Niinpä luudin kaiken mahdollisen turhan koneeltani pois. Yhdestä pienestä rukkaamisestani taisi olla ihan hyvä apu - "kotisivun" vaihdosta. Se kun juntturoitui jatkuvasti siihen kiinni - en pääsyt eteenpäin. Nyt se näyttää pelaanvan hyvin.

    Pakkasta on muutama pykälä ja poutaa. Hyvät, rapsakat kelit kelit kävellä rutkutella. Eikä tarvitse hikoilua pelätä. Siitä kai on aloiteltava päiväni jatkotoimet.
  16. On päivä ollut, muutama lämpöaste, lumista ei tietoakaan. Aamulla tiirailin, josko siedettävät ulkoistumiskelit koittaisi. Tulihan ne, jopa varttitunnin aurinkokin välähteli.

    Katselin aamulla tämänkin Kahvipirtin ovea. Kummasti se kiinni pysyi - en varmaankaan ollut se hiippari, jonka Puskasuleima näki, minulla ei ollut tyhjää kahvimukia kourassani. Muut tuntomerkit, se avuttomuus ja surkeus kyllä yleisilmeeseeni hyvin mahtuisi. Enhän osaa Pirtin hienoja kahvintekovempeleitä käyttää - en kyllä ole pannua muutenkaan kolistellut. Taitaa sulla Puskis, olla kovin tiukat, mutta samalla väljät kriteerit rikkuriksi nimittämisessä. On se rikkuri kuvattu joskus aika niljaskaksi, esim. J. London teki niin elävän kuvauksen, että sitä on paljon lainailtu.

    Lohta, potattia ja ruisleipää olen ahtanut itseni niin täyteen, että ei millään enää mahdu rusinapullaa. Kiitos kuitenkin tarjouksesta.
  17. Täydellinen raittius on hyvä, eihän siinä ole mitään jaakaamista. Koska en ole absoluuttisen raitis, en myöskään sellaiseksi tekeydy. Käytin joskus nuorempana aika ravakastikin viinaa, mutta en tuurijuoppona. Nythän se on jäänyt vähiin, koska ei maista, joskus kuitenkin.

    Viinan käytössä laadin itselleni "sääntöjä", joita myös pyrin noudattamaan - mielestäni kohtuullisen hyvin. Älä koskaan ota sen takia, että on vaikeasti selvitettäviä asioita. Humalainen ei ole milloinkaan selvän väärtti. Jokus kuuli, että joku rehenteli: kun minä seuraavan kerran otan kunnolla ryypyt, sanon kyllä selvät sävelet. Ihan viimesen päälle typerää uhoamista. Kyllä sanottava on tuotava julki selvin päin. Jos perheessä tulee sanakopua, se ei varmasti ratkea kännissä.

    Eri ihmisillä on hyvin erilainen viinan sietokyky, se raja jolloin itsensä hallinta karkaa käsistä (primitiivireaktio). Suusta ja käytöksestä tulee ulos sellaista, jota joutuu selittelemään ja laittamaan "humalan tiliin." Usein sellaista, joka käsitellään raastuvassa.

    Viinan käyttö on "taitolaji", kyllä se joskus vapauttaa ihan myönteisestikin juuri sopivasti otettuna, kun hallinta on hanskassa. Sitä tehostetta vain ei kannata turhan usein käyttää. Kerron erään esimerkin: olin tullut valituksi erääseen juhlatoimikuntaan ja hakemaan esiintyjiä, ohjelman suorittajia. Tiedossani oli eräs teatterikoulun käynyt henkilö, jonka elämä oli luiskahtanut sivuraiteelle ja sitä myötä myös ammatti. Suostuttelin häntä esittämään haluamaansa ohjelman. Kyllä häntä kiinosti "vielä kerran kokeilla", mutta ongelmia tuli muka "esiintymiskuumeesta." Hän asetti ehdot: ota tai jätä. Puoli tuntia ennen esiintymistä hän tarvitsee pari ryyppyä. Ennen sitä hän tulee selvin päin. Sillä ymmärryksellä, joka minulla oli, suostuin.Hän esitti numeronsa loistavasti ja sai vilpittömiä kehuja. Luulen, että se ratkaisu auttoi myös häntä. Eikähän siitä järjestelystä tiennyt muut kuin me kaksi.
  18. SkillaN kirjoitti yhdistyshommista, että kuinka tekijöitä tarvittaisiin muuhunkin kuin kahvitteluun. Niinhän se on, ja niinpä ne tehtävät tuppaavat kasaantumaan. En ehkä ole ollutkaan niin kovin tiukkaan "sitoutunut", mutta tunnen ne merkit.

    Mikäpäs siinä jos jaksaa, ihan hyvää ja kunnioitettavaa ahertamistahan se on yhteiseksi hyväksi. Kun jäin eläkkeelle, päätin siinä sairastellessani, että jään pois lähes kaikesta yhdistyshommasta. Enkä ole liittynyt edes eläkeläisyhdistyksiin. Ajattelin että "mauri on tehnyt tehtävänsä, mauri saa lähteä." Oli ajatuksena jatkaa lopputaivaltani muissa merkeissä. Sitä olen paljolti toteuttanut, onhan täysin vapaavalintainen aikani lisääntynyt.
    Enkä edelleenkään tunne oloani pitkästyttäväksi.

    Suunnitelmissani oli, että kun aikaa on enemmän, ryhdyn käymään Vapaaopistolla. Ei minkään suuren tavoitteen perässä, mutta ihan vain monipuolistamisen merkeissä. Ja ainahan voisi jotakin oppiakin. Onhan minulla kokemusta Työväenopistolla juoksusta parinkymmen vuoden ajalta.

    Se uusi aloitus on jäännyt "pitäisi, pitäisi" asteelle. Olen hyvä keksimään verukkeita. Jollain kaudella on tiedossa, että tulee pakollista poissaoloa, rokulia. Sitten tulee mieleen, että miksi? Kun en varsinaista "ajantappamista" tarvitse, kun ei ole yksioikoista tavoitetta, miksi alan kiusaamaan itseäni? Niinpä opiskeluni on jäänyt, olen jäänyt teputtelemaan paikalleni. En ole päässyt suuntautumaan "eteenpäin"...ja mihinkäs tässä enää. En saanut toimeksi toteuttaa edes tietokonekurssia - nyt selittelen itselleni, että tämähän erehdyksen ja onnistumisen kautta tullut oppini riittää tarpeikseni.

    Näitä tulee mieleeni, kun luen "tulevaan suuntautuvien" kirjoituksia ja tekemisiä. Esimerkiksi Hintriikan menoa, on opiskelua ja harrastusta. Silti, vaikka on entinen "laiska laty."

    Muutaman asiani kyllä hoidan: liikuntapuoli on kunnossa, ruoka maittaa juuri sopivassa määrin, unenlahjat ovat hyvät, aina vähintäin 8t yöllä ja tunnin nokoset päivällä. Paljokos siitä enää aikaa jääkään "tuhlattavaksi", hyvä kun pieniin harrastuksiin riittää.

    Vaikka näitä tässä jorisin, en silti ole masentunut. Paikallaan elämiseni menee hiton hyvin, alkaa epäilyttää, että onkohan jossakin vikaa...
  19. Ihanne tai ihanteet ovat minun sanavakassani vähemmän pohdittuja. Joku voi olla ihanteellinen juuri sillä hetkellä ja sitten ne muuttuvat. Naisten ihanteellinen vartalo on joskus jossakin ollut n. 120 kg pakkauksessa.

    Käsitteet muodostavat yleensä "totuuksia" , mutta mistä aineksista, ajatuksista tai tiedoista? Se on kuin vanhanaikaisen, käsipelillä tapahtuvaa tiilentekijän hommaa. Lätkästään muottiin kamaa riittävästi, vähän yli, ja kaapastaan liika pois. Siinä muotissa on tiili ja sitä ei muutella. Totuus ei pala tulessakaan! Mutta palaahan se, kun riittävästi kuumennetaan tai aika syövyttää.

    Se vain on niin, kun on muodostunut käsitteenä vankka totuus, "muotin tuote", se rajoittaa vaihtoehtojen ajattelunkin. Usein siihen ei riitä edes rohkeus - julistus on yksinkertaisempaa, helpompaa ja vähemmän riskialtista - jos "totuuden" takana on vankalta tuntuva joukko. Jossain tapauksessa sitä joukkoa voisi nimittää hurmoshenkiseksi. Ja siihen ehkä mielestäni voisi sopia myös ihanteet ja ihanteellisuus - ajatus "täydellisyyydestä." Ehkäpä aloittaja ei ihan tätä tarkoittanut, mutta eiköhän kaikki henkilökohtainenkin ihanteellisuus ota käsitteensä yhteiskunnasta, tai jostain osasta siitä.
  20. Nujusin jo aamusta tämän koneen kanssa turhaan, kunnes pätkähti ilmoitus teknillisistä vioista. Jokohan luistaa...

    Minusta kalusteet saavat jötköttää paikallaan niin kauan kuin ne kestää. Onpahan tuttu retti vaikkapa hämärissä köpötellä ryystämään jääkaapilta mehua ja vilkaista samalla ilmoja. Ei tarvitse välttämättä valoja räpsytellä. Ja onhan se harjoittelua jos sattuu käymään niin, että tulee jatkuva "hämärä."

    Taulut ja ryijyt ovat erinomainen seinän paikkausmenetelmä, kuten Late kertoi. Voi tulla kyllä kalliiksikin - riippuu siitä, miten arvokkaita "paikkaustarpeita" hankkii. Minä olen päässyt halvalla. Kun parikymmentä vuotta olen ajankuluksi ja itseni viihdyttämiseksi tauluja tehdä turannut, niitä on kertynyt leppoisalla tuumaustahdillakin melkoisesti. Enkä raski roskiin kantaa, vaikka säilytyspaikat ovatkin kortilla. Niinpä kerran iski päähäni ajatus, että näiden seinien sisällähän saan vapaasti valita säilömiseni. Päivässä naputtelin kaikki seinät täyteen, katosta jalkalistaan näitä tekeleitäni. Vähän helpotti "säilömistä", mutta vielä "vaihtopaikkojakin" jäi.

    Kyllähän joskus harvoin oudompi vieras hämmästyy ja tokasee: taidat olla melkonen taiteen kerääjä! No, pianhan totuus selviää ja ryhdymme ihailemaan kahden taulun kehyksiä eli "raameja". Ne on todella ammattilaisten tekemät. Muissa töissänihän ei monissakaan ole mitään raameja. Niinpä...näitä kun seinilleni vaihtelen, tulee yhtä säästöä - ei tarvitse tapetoida tai maalata seiniä!

    Kuninkaallisethan kyläili, telkkarista näin. Naisia ja koululaisia näytti yleisö olevan. Ka mikäpäs siinä.

    Nyt täytyy rientää, muutoinkin jo tämäkin oli "kertauskurssi". Ne teknilliset...
    21. 175 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt