kyynelkissa
Olen tällainen pieni villikissan ja kesyn sylikissan sekoitus; puren, mutta kehrään. Ailahtelevainen, tunteikas, rehellinen, leikkimielinen, uteliaan kiinnostunut ja suht avoin otus. Ota selvää, jos tahdot kuulla lisää.
Miten 'Kyynelkissa' kuvaa minua nimimerkkinä? 'Kyynel' siksi, että vuodatan paljon kyyneliä. 'Kissa' siksi, että koen kaikki kissat jollain tapaa sielunveljikseni ja -siskoikseni. Kissat eivät itke, mutta minä kissansieluisena ihmisenä teen niin.
Koulutus: Ammattikoulu
Siviilisääty: ---
Lapset: En oikein tiedä
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia3 aloitusta · 45 kommenttia
- Noel on kiva ja persoonallinen, ääntyy lausuttaessa somasti. Nooa taas tuo mieleeni liiaksi Raamatun henkilön tai laulusta tutun Ukko Nooan. :D Lapsesta ei ole välttämättä kivaa kuunnella ks. laulua tovereidensa suusta.
- Minä vedän puoleeni rumpaleita. ;) Mikä johtunee siitä, että olen itsekin soittanut rumpuja. Taiteellisuus ja luovuus kiehtovat minua, joten toivon mukaan pääsen puheisiin taiteilijoiden kanssa. Vedän puoleeni jollain tapaa samankaltaisia ihmisiä kuin olen itse?
- ... mutta minulla niitä oli suhteen alussa. Olen 18-vuotias tyttö ja seurustellut poikaystäväni kanssa 1 ½ vuotta. Toinen seurustelusuhteeni, mutta "ensirakkauteni".
Suhteemme alku oli aikamoista sekasortoa, mutta huolin pojan lopulta kumppanikseni - siitä yksinkertaisesta syystä, että kukaan poika ei ollut aikaisemmin halunnut näin suorasukaisesti tutustua minuun. Ajattelin olevani tomppeli, jos torjuisin ainutlaatuisen tilaisuuden. Aloin siis tapailemaan poikaa. Huomasin pitäväni joistain asioista hänessä, mutta suorastaan vihaavani joitain hänen tapojaan/piirteitään!
Olen aina kiinnostunut eniten itseni näköisistä ja samanlaisia luonteenpiirteitä omaavista ihmisistä (mitä nyt päällepäin voi huomata), mutta toisaalta minulle olisi rakkauden kaipuussani kelvannut kuka tahansa ihminen, joka olisi ollut valmis rakastamaan minua vilpittömästi. Olin siis kahden vaiheilla - poika ei ollut tuolloin mikään unelma ja minun olisi tehnyt mieli jättää hänet, sillä varmasti saisin jotain parempaakin - mutta toisaalta tämä ihminen rakasti minua ja näin täytti ainoan varsinaisen kriteerini. Minua pelotti sitoutua "epätäydelliseen" ihmiseen, jossa näin jo nyt huonoja piirteitä. Mitä kaikkea minulta jäisi kokematta, jos nyt heittäytyisin mahdollisesti koko loppuelämän ajan kestävään suhteeseen? Halusin yhtäkkiä olla taas vapaa. Ei ollut kuitenkaan varmaa, saisinko loppujen lopuksi ketään toista - enhän ollut saanut aikaisemminkaan, eli mahtaisinko sittenkään menettää mitään.
Venytin "tapailuaikaamme" kahdella kuukaudella ennen kuin tein päätökseni heittäytyä suhteeseen, jota pidin mielessäni vain "väliaikaisena suhteena ennen kuin löydän jotain parempaa". Asennoiduin siihen noin, sillä mitään rakastumisen tunnetta en poikaa kohtaan tuntenut. Olin ihastunut, mutta en sen enempää.
Mutta kuinkas kävikään? Ajan myötä opin rakastamaan kumppaniani. Hän muuttui, minä muutuin ja kasvoimme yhteen. Olen nyt onnellinen, eikä minulla ole mitään halua lähteä rakastamani ihmisen viereltä.
Silloin kun halusin olla vapaa, syy oli minullakin tavallaan kokemusten kerääminen. Halusin tavata erilaisia ihmisiä. Nyt tapaan ihmisiä ystävinä, eikä ystävyys ole minusta lainkaan vähempi arvo kuin parisuhde. Olen hyväksynyt, että ihmisiä tavatessani saatan ihastua ja että tuntemuksistani riippuen joko pysyn tai lähden nykyisestä suhteestani. En aio rajoittaa itseäni.
Myös minä olen miettinyt löytäisinkö vierelleni enää yhtä ihanaa ihmistä kuin poikaystäväni, jos hänet jättäisin. Hyvää ei osaa arvostaa ennen kuin sen menettää, olen huomannut. Kuulemani ja kokemani perusteella en halua tehdä sitä virhettä, että päästän parhaan mahdollisen kulkemaan ohi ja haikailen sitä loppuelämäni.
Käsittääkseni kaikki suhteet laimentuvat ajan myötä. Ihminen sortuu tavoittelemaan jatkuvaa rakastumisen tunnetta ja intohimoista seksielämää, joita on mahdoton ylläpitää samassa suhteessa loputtomiin -> johtaa jatkuvaan parin vaihtoon. Minun nykyisestä suhteestani puolestaan puuttui rakastumisen alkuhuuma, joten en osaa sellaista kaivata. Oman poikaystäväni kanssa yhteiselo on vain parantunut ajan myötä.
Näin nuoren tytön vähäisestä elämänkokemuksesta tuskin oli Sinulle hyötyä, mutta kaikesta huolimatta toivon että oli. :) - ... vaikkapa musiikki? Valitset soittimen ja opettelet sen alkeet, sitten kipikapi johonkin harrastelijabändiin. Soittamisen yhteydessä voi sitten jutella luontevasti musiikista yms. Tosin pienellä paikkakunnalla on varmaan vähän hankalampi juttu järjestää itsensä johonkin kokoonpanoon. Itselläni ei ole kokemusta bändissä soittamisesta, mutta voisin kuvitella sen menevän suurin piirtein noin. :)
Lenkkeily voisi olla myös hyvä perusharrastus. Siinähän voi kävellessä jutella niitä näitä. Itse tapaan ystäväni lähes aina satunnaisen kävelyretken merkeissä. - Olen 18-vuotias tyttö, ja testin mukaan sukupuolineutraali. "Et aina ymmärrä, miksi monet muut ihmiset pitävät sukupuolesta niin kovasti meteliä"