Tiedätkö sellaisia harrastuksia, joiden puitteissa olisi helppo tutustua muihin ja muodostaa pysyviä ystävyyssuhteita? Olen ujo, joten harrastuksen pitäisi olla sellainen että sen parissa tulee luontevasti juteltua niitä näitä... Jumppatunnit ja työväenopiston kurssit on kokeiltu tuloksetta, ja omat ideat alkaa jo olla vähissä. En varmasti ole ainoa kaltaiseni, joka kaipaa pysyviä kontakteja elämäänsä, joten vinkeille riittää muitakin hyödyntäjiä. :)
Hyviä harrastuksia?
yksinäinen_
141463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
... vaikkapa musiikki? Valitset soittimen ja opettelet sen alkeet, sitten kipikapi johonkin harrastelijabändiin. Soittamisen yhteydessä voi sitten jutella luontevasti musiikista yms. Tosin pienellä paikkakunnalla on varmaan vähän hankalampi juttu järjestää itsensä johonkin kokoonpanoon. Itselläni ei ole kokemusta bändissä soittamisesta, mutta voisin kuvitella sen menevän suurin piirtein noin. :)
Lenkkeily voisi olla myös hyvä perusharrastus. Siinähän voi kävellessä jutella niitä näitä. Itse tapaan ystäväni lähes aina satunnaisen kävelyretken merkeissä.
tanssia? Tanssiessa huomaamattaan tulee juteltua.Ei kaikkien kanssa ala juttu luistamaaan,mutta yleensä kyllä! Itse olen myös ujo ja arka tutustumaan,mutta vuosien varrella on tullut uusia ystäviä tanssin merkeissä!
Ehkäpä sieltä löytyy se elämänkumppanikin,jos sellaista olet hakemassa:)!
että niitä syntyy tai sitten ei.
Ystävyyden syntymiseen ei ole oikotietä, se tulee kun katsoo parhaakseen.
Keskustelin aikanaan yhden naapurin ex-vaimon kanssa, joka nykyään asuu ex-miehensä luona.
Parissa kuukaudessa hän ystävystyi jokaisen kyläläisen kanssa. Minä olen asunut paikkakunnalla 15 v. ja juuri ja juuri tunnen lähinaapurit.
Hänen kohdalla suurin vaikuttaja lienee koirat, joita ulkoiluttaa säännöllisesti ja näin tapaa ihmisiiä luonnostaan.
En kuitenkaan suosittele hankkimaan koiraa ystävien löytymiseksi.
Koiran hankkimisessa on monta tärkeää asiaa, yksi niistä "Mikäli koira joutuu olemaan yksin yli kuusi tuntia, unohda."
Elävää eläintä on myös rakastettava.
paikallinen Martta-kerho.
Martat ottaa mukaansa myös miespuolisia jäseniä, eli Martteja.
Sopiiko Martta-kerho myös nuorille aikuisille vai onko se pelkästään keski-ikäisten ja sitä vanhempien juttu? Olen aiemmin ollut siinä käsityksessä että kaikki martat on jotain kutojamummoja, mutta jos siellä kerran on miehiäkin niin mun täytyy olla väärässä...
On siellä nuorempiakin naisia, ja luulisi että sieltä joku ystävä löytyisi. Miehistä en tiedä.
on alle 30 v. henkilöitä.
Selvisi, kun oli jokin aika sitten YLEn aikaisessa vieraana oli Uudenmaan Martoista muutama martta.
Ystäväähän tässä etsittiin, ei seurustelukumppania?
Sinänsä ei se ystävyys heti ensimmäisenä vuonna "iske".
Mitä itse käyn kansalaisopiston kursseilla, joidenkin kurssilaisten ystävyys syntynyt vuosien aikana.
Mikäli kurssi on sellainen, että pakerretaan yksikseen ja jutellaan vähemmän, hidastaa tutustumista toisiin.
Itse käyn piirrustus/maalaus sekä kirjoituskursseilla.
Ensimmäisessä voi vapaasti keskutella keskenään ja tisessa kesksutellaan toisten kirjoittamsita teksteistä.
Sinänsä, jos pakolla yrittää ystävystyä, voi se tuntua toisesta ahdistavalta ja huonosti käy.
Seurakunnat järjestää monenlaista toimintaa, joissa on usein mukana reilu annos yhteisöllisyyttä. Tarjolla on kerhoja, piirejä, retkiä, leirejä ja paljon muuta eri ikäisille ja erilaisista asioista kiinnostuneille. Jos muihin tutustuminen tuntuu vaikealta, seurakunnan työntekijöiltä voi kysyä miten pääsisi kunnolla mukaan porukkaan (sama pätee tietysti muihinkin harrastuksiin). Monissa seurakunnan tilaisuuksissa esim. kahvitarjoilu järjestetään vapaaehtoisvoimin, ja usein keittiöön otetaan useampia samalla kertaa. Siellä on vaikea välttyä juttelemasta muiden vapaaehtoisten kanssa, ja ainakin siinä saa kasvonsa tunnetuiksi eri tavalla kuin pelkästään penkillä istumalla. Tämä nyt oli vain yksi esimerkki, monia muitakin keinoja tutustumisen helpottamiseksi varmasti löytyy. Jos siis koet seurakunnan paikkana jonne voisit mennä, kannattaa harkita.
Kukahan tuollekin seurakuntakommentille antoi negatiivisen arvion? Varmaan joku ahdasmielinen tyyppi, jonka mielestä uskonnot tai ainakaan kristinusko ei saisi näkyä missään muualla kuin kannattajiensa pään sisällä. Olisin ymmärtänyt huonon arvostelun siinä tapauksessa, jos ap. olisi kertonut olevansa ateisti tai jonkun muun uskonnon edustaja, mutta ei siinä kyllä nykyisellään ole mitään minkä vuoksi negatiivinen arvio olisi perusteltu. Vai jäikö multa jotain huomaamatta?
Itsepuolustuslajeissa saa ainakin mukavasti kontaktia muihin. Harkkoja on yleensä pari kertaa viikossa, joten tutustuminen on kaiken lisäksi nopeaa.
Kiitos kaikille vastauksista, olen saanut niistä hyviä ideoita. Vielä täytyy selvittää, millaisia harrastusmahdollisuuksia lähiseudulla on, ennen kuin teen lopullisen päätöksen siitä millä täytän jatkossa yksinäisiä iltojani. :)
Koirasta on seuraa ja ulkoillessa koiran kanssa tutustuu toisiin koirallisiin. Pentu vetää koirattomiakin lähellesi ja koiran kanssa voi alkaa harrastamaan näyttelyitä, agilityä, pelastustoimintaa ym.
Kaikki käsillä harrastaminen ryhmässä on sosiaalisempi vaihtoehto jumpille. Jumpissa keskitytään omaan suoritukseen yksin ryhmässä, käsityöharrastuksissa jutellaan tehdessä.
Vapaaehtoistyö on sosiaalista kanssakäymistä.
Koirat on kyllä hyviä mutta omaa koiraa ei kannata hankkia, ellei todella tahdo sellaista lemmikiksi koko sen eliniäksi. Muuten voi laittaa ilmoituksen vaikka lähikaupan ilmoitustaululle, jossa kertoo olevansa halukas ulkoiluttamaan tai hoitamaan koiraa ihan ilmaiseksi tai vaikka pientä maksua vastaan. Monella koiranomistajalla tulee jossain vaiheessa pulaa ajasta tai viitseliäisyydestä ja apu otetaan ilolla vastaan.
Jos olet nuori ja edes hiukan kiinnostunut animesta, kannattaa mennä animekerhoon! Siellä on hyvä yhteishenki ja kavereita on helppo saada.