Vapaa kuvaus

Hei. Ollaan ihmisiksi.

Aloituksia

47

Kommenttia

3017

  1. Tiedän, että elämäni on herkkä ja haavoittuva. Tiedän että onneni voi olla ohi jo tänä iltana. Voi olla että en näe huomisaamua, ensi joulua tai mahdollisia lapsenlapsiani.

    Tiedän myös, että maailmassa on paljon kärsimystä ja en pysty sitä poistamaan. Yritän auttaa mahdollisuuksieni rajoissa, mutta en kylläkään aio jakaa viittaani (so. omaisuuttani) puoliksi hädänalaisten kanssa, kuten kristittyjen kuulemma pitäisi. Onneksi en ole kristitty.

    Eihän maailmassa ole pelkästään superonnellisia Phoebuksia ja kohtalon lyömiä kärsijöitä. Myös köyhät ja raskautetut löytävät onnenmurusensa omasta arjestaan, jos niitä etsivät eivätkä jää surkuttelemaan tilaansa. Monesti tuntuu, että juuri kehitysmaissa ihmiset löytävät elämäänsä iloa ja yhteisöllisyyttä, jonka me rikkaat olemme kadottaneet. Onhan niitäkin, joiden elämään ei onnea ehdi tulla rahtuakaan, mutta sille ei kukaan voi mitään.

    Mitä vain voi tapahtua milloin vain.

    Voi olla että kohtalo iskee niin lyttyyn, että siitä ei nousta, mutta siihen asti elämästä kannattaa nauttia.

    En aio jäädä murehtimaan, mutta voin varautua pitämällä asiani kunnossa, tekemällä testamentin ym.

    Mutta niin kauan kuin täällä heilutaan, niin minulla todellakin on määrättömästi mahdollisuuksia vaikka en ole kovin varakas minäkään.

    En tietenkään voi tehdä aivan mitä tahansa. Taloudelliset seikat, etäisyydet, kielitaito ym. käytännön jutut asettavat omat rajoituksena. Kuitenkin jäljelle jää mittaamattomat mahdollisuudet oppia ja kehittää itseään, ottaa selvää ja ihastella tätä upeaa universumiamme, nauttia musiikista jne. Se on hyvin pitkälle itsestä kiinni.

    Eikä tämä ole minun yksinoikeuteni. Se on mahdollista kaikille!

    Onkohan protestanttisen ajatustavan mukaan synti jos jollain on hauskaa. No. Aion nauttia siitä huolimatta elämästäni. Miksi alkaisin mököttää ja murehtia vain jonkun toisen mieliksi?

    Valitettavasti usein kärsimys on turhaa ja vielä valitettavampaa on se, että sen on monesti aiheuttanut joku toinen ihminen vallan- tai omaisuudenhalussaan. On myös kohtalon ivaa, että organisaatiot, joiden pitäisi auttaa, ovat mukana lisäämässä kärsimystä. Me emme saisi jäädä seuraamaan sitä sivusta, vaan meidän pitäisi auttaa ja tukea toinen toistamme.

    Olen edelleen sitä mieltä, että vaikka kärsimys jalostaisi kuinka paljon, niin olisi julmaa kärsityttää ihmisiä vaikka pystyisi sen estämään.

    Elämälle kiitos, minulla ei ole jumalaa, jonka tekoja joutuisin selittelemään.
  2. Asia ei tietenkään ole yksioikoinen, mutta sen ydin on mielestäni siinä, että kaanonia määrättäessä ei mukaan otettu kaikkia kristinuskoa käsitteleviä kirjoituksia, vaan kirja "toimitettiin" tiettyjen kriteerien mukaan.

    Siten raamatun sisältöä ei valinnut jumalolento vaan ihmiset, jotka painottivat omaa näkemystään uskonnon "oikeasta" muodosta ja torjuivat poikkeavalla tavalla samaan jumaluuteen uskovien käsitykset.