elisakettu

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.
Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.
Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.
Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.
Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)
Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)
Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.
Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.
- Sarvinen prkl luikki näkyville jostain kolostaan! "Kiva nähdä" Mietin jo missähän...
- Lemmikkitonttu! :-D
...miun oma pikku tonttuni...
Eiku kyllä myö ollaan kaks pikku tottuu oikeesti..... - No hoidon suunnittelija, -koordinaattori..... onhan näitä. Puhelinneuvonta. Sun koulutus pitäis riittää siihen.
- kaksi tonttua katsomossa..... :-D
.... ja taatusti iloisesti hävityt vedonlyöntirahat.... - Päksissä esim. Opit nopeesti ohjelmat. Sitten luurit korville ja vastailet potilassoittoihin. Joutuuhan siinä kälättämään mut ei ole sellainen sosiaalinen työ kuin kontaktissa. Kirjaat soitot, teet konsaripyynnöt ja ohjaat soittajan oikealle taholle. Jononpurkua esim myös. Ja työ on hyvin itsenäistä.
- En minä tiedä hevosista mitään. Ehkä Pirppis tietää? Jos ei tiedä niin mänköön sitten vaikka kivan nimen perusteella.
- Voin kuvitella...
Mulla kun on tosi sosiaalinen työ niin pidän ajatukset siinä, kenen takia olen siellä. Mut se on tosiaan niin, että kotiin päästyä ikkunat ja ovet säppeen ja kiinni, johonkin nurkkaan (hiljaisuus kiits) murjottamaan tai päikkäreille... Ei nimittäin nappaa seurustelu ihmisten kanssa kun vapaapäivinä tai lomilla eikä aina silloinkaan. Nyt lomaviikolla en ole jaksanut tavata ketään. En koe olevani kyllä minkään puutteessa sen takia.
Oletko pohtinut vaihtoehtona puhelinneuvontaa? Sullahan olisi koulutus siihenkin. Ai niin se infrapunasauna. Sen voi tietää vain kokeilemalla. Toisille käy ja toisille erittäin huonosti. - Kannattaa toki jos homma natsaa. Muutaman vuoden taisin tutustua mutta kyllä siihen kosintaan sitten myöntävästi vastattiin.
- Tää on simppeli.
Konserttiin ilman muuta Jasun kanssa. Laittas kankean ketunkin pyörittämään ahteria lavalla. (millon mennään?)
Taidenäyttelyyn valitsisin tosi Typyn. Hänellä on eräänlainen hienostuneempi ote asioihin toisin kuin tavan palstamulkeroilla.
Jäkisotteluun ei voi mennä muuta kuin Dissen kaa. Kiljuttais kurkku suorana ja mentäs kaljalle (kaatokännit) matsin jälkeen.
Raveihin ehdottomasti ottaisin mukaan Pirppiksen. Jännitettäis hulluna ja syötäs kynnet verille kun pelättäis paljon massia hävitään vedonlyönnissä. - "Ryhmähalin paikka"
- " Kuka helvetti jaksaa joka päivä änkeytyä johkun laumaan lätisemään, häh?"
Sen on just näin :-D - Tiedostan olevani vähän kaikkea, niin hyvää kuin pahaa. Olen moniuloitteinen otus. Se, mitä taas jaan ihmisille - riippuu tietysti tilanteesta. Ja se, onko jakamani vaivan arvoista. Jos mennään sillä asteikolla, mitä tunnen, niin ei se ole.
- Pääasiassa ihan hyvää mieltä. Kirjoittajan takana on aina ihminen. Eikä mulla ole tarve sotia ihmisyyttä vastaan.
Joillekin mielipiteille tai ilmaisuille en anna kovin paljon arvoa. Esimerkiksi aloituksen kaltaiseen väheksyväksi tarkoitettuun ilmaisuun kirjoittajista. - 4. K oronapeliä ei ole.
- Harmis, tuo on ihan sikahyvä idea! "nauraa kääkättää" Do it!
Olen intohimoinen Brassic-fani. Yleensä ottaen, olen hulluna brittinäyttelijoihin, liekö sitten geeneissä vai missä. Kiva yllätys oli että uusi kausi oli tullut, muuten en olisi hoksannut. Eli kiits kun kerroit ;)
Joo, tää on tätä alamäkeä, ylämäkeä ja välillä hammasten pureskelua. Onneksi on tulossa edes kevät. Ja kun mua paloitellaan tuossa keväällä-kesällä niin varmaan omatkin vaivat helpottaa sitten. - Senkin karvakasa! Missä olet piileskellyt pulleine pienine masuinesi? "kutittaa"
Oli musta BP ihan hyvä. Näyttelijäroolien onnistuminen yllätti. - Kiitos!
Miten niin uusi? Luulin sinua erääksi toisella nm:llä aiemmin kirjoittaneelta :) - Mut on varmaan potkittu pihalle koko tiimistä, kun en jaksa kirjoittaa. Eipä mitään, annan parempieni hoitaa hommat :)
Sen sijaan lukisin mielelläni jotain piristävää. Haastankin Harmiksen (huom, ilmotkaa hänelle) kirjoittamaan tarinoitansa, toki muutkin saisivat tarinoida. Nythän meillä on roppakaupalla uusia kirjoittajia, joista saisi lisäväriä juttuihin.
Tälläinen pieni toive helevetin väsyneelle lukijaketulle. Itse menen murjottamaan soffan nurkkaan ja katsomaan Breaking Badia. - Kynis, minusta sanailet aika törkeästi Citrinellasta. Hän ei ole ansainnut moista ryöpytystä.
Rakkauteen uskomisessa ei ole mitään pahaa. Uskoisipa useampikin, niin syntyisi parempia, onnellisempia liittoja. Valitettavan paljon näkee niitä onnettomia.
Siksi toisekseen, me olemme palstakirjoittajia. Pidän aika turhana tieteellistä höpinää, kun puhumme tavallisista, ihmisiä koskevista asioista. Menisit sinäkin maan pinnalle ja ajattelit kuin inhimillinen, aito ihminen.
Ja olet mielestäni anteeksipyynnön velkaa Citrinellalle. Älä moiti palstalaisia, vaan osoita kunnioitustasi. - Öö. Olen ollut aika väsynyt, siksi. Mulla riittää nippanappa voimavarat töihin.
Toivottavasti sinä voit hyvin :)