Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. *ittelles*
  2. ; )
  3. =D
  4. "Ja mikä tärkeintä ollut minulle ; saa niin hullujakin näkökantoja asioihinsa ettei niitä varmasti olisi voinut saada yhden terapeutin tai ystävän seurassa"

    "Itse koin, etten saanut ns toisaalla juteltaessa riittävästi "haastetta" omalle ajattelulleni liian yksipuolisen tarkastelun vuoksi"

    Minä olen moneen kertaan pohtinut, nauranut ja taivastellut miten kahjoa ja sekalaista seurakuntaa tämä palsta pitää sisällään. Positiivisella tavalla :) Aluksi se ei tuntunut hyvältä. Ja taatusti näin joka toisen vähintään julmana narsistina, joka vain odottaa tilaisuutta iskeäkseen hampaansa kiinni minuun. Ja tuli sellainen itsesuojelutunne; mene pois, sitähän ne haluaakin. Toisaalta ketkä minua nyt täältä haluavat pois eivät olekaan samoja mitä silloin alussa, puhumattakaan noista keskustelijoiden aiheuttamista tunnekokemuksista.

    Mutta oikeassa elämässä en, en kertakaikkiaan voisi, jakaa kaikkea sellaista ja ymmärtää sellaista mitä täällä. Tai eivät läheiseni, vertaistukeni. Täällä voi puhua mistä tahansa, ei ole niin kauhistuttavaa tai salattavaa aihetta, mistä ei keskustelua viriäisi. Tuo absoluuttinen totuus mitä Lyne sanoit, se on niin silmiinpistävän kiusallista, eikä toisen käsityksiä noin vain lähdetä oikomaan. Ihmisen täytyy ensin kokea, ennenkuin tietää. Kyllä he näkevät minussa sen kahelin muutoksen, mitä on tapahtunut. Mutta kaikki ovat oikeastaan ottaneet sen iloiten vastaan. Se tiukkapipo, vaativa ja huumorintajuton osaa hölleentää nutturaansa.

    Tottakai jokaisella on omat selviytymiskuvionsa. Sitä oikeuttahan moni vaatii itselleen. Mikäpä siinä. Sama oikeus pitäisi sitten älytä antaa muille.
    Eiks jeh ? :)
  5. Mietin vielä tuota, mitä aloittaja sanoo alkupuheenvuorossaan; mitätöidään toisen sanomaa, vähätellään kokemuksia ja spekuloidaan tunneoikeutuksia. Eikä kukaan voi toinen tietää, mitä kirjoittajan tunnekokemuksiin todellisuudessa sisältyy.

    Ei niin voi, ei. Koska kukaan meistä ei todella "lue" tai "näe" mitä sen tietyn ihmisen maailmaan todellisuudessa mahtuu. On hyvin vaikea jakaa kipeitä asioitaan keskustelupalstalle. Saati että voisimme tuoda täydellisenä sen asian; on seikkoja joita emme halua julki. Sitten teemme päätelmiä tuosta näkyvästä. Tavallaan, se ei ole oikein. Mutta silloin kirjoitajan itsensäkin pitää hyväksyä se tosiasiaseikka, että hän omilla sanoillaan on luonut sen kuvan itsestään; mitä on tuonut esiin. Katsojan oikeutena on kommentoida mitä hän näkee. Mutta antajan vastuu on se mitä ja miten hän mitäkin sanoo.

    Vaikea uskoa, että kukaan kirjoittajista haluaisi olla paha suoranaisessa mielessä toiselle. Onhan niitä, jotka provosoimalla herättävät erilaisia tunnetiloja, mutta sekin voi olla terveellistä. Nähdä ja ajatella asioita eri näkökulmista. Haavoittuvalle se tekee kipeää. Minä tiedän sen, kun olen ollut joskus herkempi ja siksi lähtenyt menemään välillä.

    Mutta kirjoittajan vastuulla on se, mihin hän lähtee mukaan. Me emme kukaan voi, suojella kaikkia loputtomiin. Emmehän edes tiedä, ketä pitää suojella. Kukaan meistä ei lopulta voi ottaa vastuuta toisesta ihmisestä. Se on jokaisen meidän oma tehtävä. Ja se on syy, miksi useimmat meistä täällä keskustelevat.