Vapaa kuvaus

Olen juoppo renttu, joka tuhlaa elämänsä ja rahansa paheisiin.

Väitetään harrastavan erilaista epäsosiaalista, moraalisesti tai eettisesti arveluttavaa toimintaa.

Sanon nyt ihan suoraan, että tämä on paskapuhetta.

Maailmassa on ainakin kaksi sairautta, joita ei voida parantaa: Alkoholismi ja tyhmyys. Ja totta helvetissä minä kärsin molemmista mutta se ei, toisin kuin kuvitellaan korreloi moraaliini missään suhteessa.

Moraalissani ei ole yhtään mitään vikaa.

Elämänohjeitani:

Järjen jättömailla päivä kerrallaan. Eilistä en muista, huomisesta en tiedä... (Miksi huominen edes kiinnostaisi?)

'Jos tässä olisi jotain järkeä, en ymmärtäisi mitään.'

-Juice Leskinen-

'Maailmaa en voi parantaa, eikä maailma minua.'

-tuntematon juoppo-

IN

-Säälistä saaminen

- Sukupuolitauti kaverilla. Kateudesta sikiävää vahingoniloa. Siitäs sait, kun sait.

- Bootsit

- Alan mestat

- Väkevät väkijuomat. Viski aina ykkönen mutta ellei ole sattumoisin rahaa lippuviinakin kyllä käy. Litra lippuviinaa ja päikkärit päälle.

- Lintat tai muut kasilla kulkevat romut. Ei V8 ole Mossen työntötankomoottoria kummempi sinänsä mutta onhan siinä munaa erityisen paljon enemmän.

- Rakas. Ehdottomasti. Huumorintajuineen ja olankohautuksineen, ai jaa, että näin nyt... Erittäin korrekti ja asiallinen suhtautumistapa arkiseen kauppareissuun, joka päättyi Berliiniin. Ehdotin vain kantabaarissa kavereille, että vaihdetaanko baaria.

- Kissat. Kissat kehrää aina. Naisesta ei aina tiedä.

- Käänteiset listat

OUT

- Kapiset rakit, jotka tulevat kusemaan kintuille

- Markkinoilta itsensä ulos hinnoitelleet vanhat huorat

- Kusipäät. Pois lukien itseni. Tietenkin.

- Laimeat drinkit

- Menneisyyteni turkulaisena

Myös Dominat kiehtovat minua. Valitettavasti koulutus ei vain ole tuottanut tulosta... Aivan sama paskiainen olen kuin ennenkin.

Kiinnostukseni sub-henkisiä narttuja kohtaan onkin vain looginen seuraus edellisestä. Toisin sanoen: minä koulutan Dominani itse.

No, olisi tämän voinut lyhyemminkin ilmaista, siispä:

Merkityksettömiä negatiivisia vivahteita lukuunottamatta pidän itseäni luonnollisesti aivan verrattomana tyyppinä. Persoonallisuuttani hallitseva vakava luonnehäiriö ei ole sen suurempi ongelma, kuin koiranpaskaan astuminen. Minulle.

Onko tuo kaikki edes totta? Jospa se on jossain valheen ja totuuden puolivälissä? PS. tämä ei ole seuranhakuprofiili läheisriippuvaisille renttuja rakastaville naisille. Eikä miehille.

Aloituksia

173

Kommenttia

13025

  1. Minulle on valjennut jo, ettet näe mitään moraalista ongelmaa ikuisessa kadotustuomiossa, se on sinulle suurimman Hyvän hyvin päättämä asia. Ne uskovat jotka näkevät eivät usko ikuiseen piinaamiseen Helvetissä. Teitäkin on tässä asiassa ainakin kahteen junaan menijöitä.

    Tuota en nyt kuitenkaan ymmärtänyt mitä ongelmia aiheuttaisimme lapselle estämällä häntä menemästä sinne moottoritielle kenties mahdollista nirhautunutta polvea lukuun ottamatta jos joutuisimme nappaamaan vaikka paidan helmasta kiinni ja tenava kaatuisi. Se on kuitenkin pienempi paha kuin Scanian kahdeksan akselin alle jääminen. Pienimmän haitan periaate siis.

    Syntiinlankeemus siis pilasi moraalimme (Ihmettelen kuitenkin tässä Eevan ja Aatamin moraalia ennen lankeemusta, rikkoivathan he Jumalan tahtoa vastaan) ja hyvä moraali olisi sen kaltainen joka hyväksyy ihmisen ikuisen piinaamisen ja huono moraali näkee siinä jotakin mätää. Hyvä moraali kieltää jopa Jumalaa puuttumasta vapaan tahtomme rajoittamiseen, huono moraali pitää sitä joissakin tilanteissa suotavanakin. Niinkö?

    Ajattelepa jos sitten toteuttaisimme tällaista "hyvää" moraalia joka päiväisessä elämässämme? Seuraukset olisivat katastrofaaliset. Rääkkäisimme kanssaihmisiämme hulluuteen saakka ja varoisimme visusti tuomasta esiin mitään kantojamme jotka voisivat vaikuttaa ihmisen vapaaseen tahtoon. Antaisimme ihmisten tehdä ihan mitä huvittaa puuttumatta asiaan.

    Todellisuudessa vaikutamme kanssaihmisten vapaaseen tahtoon päivittäin, kiellämme, kehoitamme, neuvomme, esitämme mielipiteitä jne. ja samoin meidän vapaaseen tahtoomme vaikutetaan ulkoapäin. Emme me toteuta rajoituksetta vapaata tahtoamme vaan hyväksymme sen, että siihen vaikutetaan ja sitä jopa rajoitetaan usein jälkeenpäin vieläpä kiittäen siitä.

    Miksi Jumala ei voi siis rajoittaa vapaata tahtoamme, opastaa, kaitsea kun me ihmisetkin voimme niin tehdä toinen toisillemme?

    "Ns. toimivia työkaluja ei jää lainkaan. Viallisia jää kyllä, mutta niiden antamiin lopputuloksiin ei ole luottamista."

    En minäkään pidä luotettavana esittämääsi näkemystä, että ikuinen piinaaminen on moraalisesti oikein kun perusteesi tämän moraalin hyvyydelle ovat olleet "se vain on" ja uskon niin. Luotan enemmän siihen synnin raiskaamaan moraaliini ja järkeen.

    En kuitenkaan usko moraalisi niin heikko olevan, että hyväksyisit julmaa piinaamista moraalisesti oikeana tekona muutoin kuin Jumalan tekona, ellet hyväksyisi tuntisit kai nousseesi kapinaan jumalaasi vastaan joten olet pakotettukin hyväksymään teon moraalisesti oikeana vaikka kaikissa muissa yhteyksissä varmasti tuomitsen sen ehdottoman vääränä.

    Tuolle ilmiölle jossa moraali on vahvasti riippuvainen tilanteesta ja voi vaihdella äärilaidasta toiseen eri tilanteissa on joku hieno nimikin mutta eipä tule nyt mieleen. Sinun ja muiden samoin uskovien helvettioppi on kuitenkin varmasti hyvä esimerkki tuosta ilmiöstä äärimmilleen vietynä :)
  2. Esittämäsi näkökohdat ovat ihmisen näkökulmasta katsoen kuitenkin edelleen moraalisesti kestämättömiä, sen varmasti itsekin joudut myöntämään, moraalimme ei salli (joitakin sairaita yksilöitä lukuun ottamatta) ihmisen piinaamista loputtomiin vaikka rangaistuksen rikoksesta hyväksymmekin, moraalimme ei salli katsoa vierestä ja antaa lapsen kävellä moottoritielle. Ellei varoitus tehoa me estämme sen jne.

    Se moraali joka teidän näkemyksenne mukaan tulee Jumalasta estää meistä valtaosaa toimimasta edellä esitetyn vastaisesti ja on moraalisesti katsottuna hyvää.

    Jumala kuitenkin itse toimii siten, että näiden Jumalalta saatujen moraaliarvojen mukaan ihmisen näkökulmasta se on pahaa, toimiessamme kuten Jumala toimii epäuskoisia kohtaan ketä tahansa kohtaan tekisimme syntiä rikkoen Jumalan meille asettamaa moraalia vastaan, piinaisimme sitten jotakuta tai antaisimme sen lapsen kävellä moottoritielle mitään tekemättä vaikka voisimme.

    Tällaisten tekojen te kerrotte muuten olevan Saatanasta lähtöisin.

    Koska emme voi arvioida sinun mukaan asiaa moraalisin perustein emme voi arvioida sitä sitten käytännössä lainkaan sillä muita keinoja meillä ei ole asiaa pohtia. Silloin voimme vetää johtopäätöksen kuten sanot: se vain on ja tyytyä siihen. Sanomalla "se vain on" myönnät itsekin ettet kykene moraalisesti oikeudenmukaisia ja kestäviä perusteita kannallesi löytämään, perusteesi on puhdas usko eikä mikään muu.

    Onpahan nyt vain kuitenkin niin ettei tämä "se vain on" argumentin hyväksyminen moniltakaan oikein onnistu reaalimaailmassa, ihminen vain pohtii tuotakin asiaa niiden työkalujen avulla joita hänellä on, moraalin, sen saman moraalin joka teidän mukaanne on Jumalan antama mutta kelvoton työkalu Jumalan hyvyyden etsimiseen koska se johtaa väistämättä epämiellyttävään lopputulokseen Jumalan moraalin suhteen.

    Se vain on. Näinkin.
  3. "Mutta kun kyseessä ei ole mikään yksinkertainen valinta, päätös uskoa tai olla uskomatta ei se ainakaan vähennä rangaistuksen kohtuullisuutta vaan lisää sitä."

    Rangaistuksen kohtuuttomuutta siis....
  4. Lainaamaasi tekstiin et oikeastaan vastaa, toistat mantraa joka ei välttämättä edes ei-uskovalle aukea. Ei välttämättä minullekaan. Yritän kuitenkin.

    Tarkoitatko jotakin sen suuntaista, että koska Jumalassa ei ole "syntiä" ei mikään Jumalan teko voi olla "syntiä" eli väärin? Vai mikä ajatus tuohon sisältyy?

    Jos ajatuksen juoksuni nyt edes meni sinne päin niin siitä tietenkin seuraa se, että meidän ihmisten moraaliset ja eettiset näkemykset päde ja yhdistettynä mantraan "Jumala on hyvyys" helvettirangaistuskin muuttuu hyvyydeksi riippumatta siitä kuinka voimakkaasti se sotii moraalikäsityksiämme vastaan. Vai menikö aivan metsään?

    "Jos ihminen ei anna Jumalan Pojan sovittaa ihmisen syntisyyttä, hän joutuu sitten sovittamaan sen itse."

    Tämä kristinopin mantra on varmasti useimmille tuttu, minullekin. Kyse oli kuitenkin nyt rangaistuksen kohtuuttomuudesta, ei rangaistuksen oikeutuksesta sinänsä. Voimme puolestani varsin hyvin lähteä oletuksesta, että Jumalalla on moraalinen oikeuskin tuomita "syntiset", epäuskoiset mutta kuinka julmaan rangaistukseen moraali voi sitten oikeuttaa on tässä se kysymys nyt.

    Minä olen saanut käsityksen, että ero Jumalasta on kauheinta mitä ihminen voi kohdata ja jotta tällaisen kauheuden voi kuolemansa jälkeen kohdata täytyy tietenkin olla tietoisuus. Tätä iankaikista kauheutta ja tuskaa te siis pidätte oikeudenmukaisena ja moraalisesti täysin hyväksyttävänä rangaistuskeinona joka ihmetyttää varmasti useimpia moraalisia ihmisiä.

    "Kadotus ei siis tule sen vuoksi, että ei usko, vaan sen seurauksena, ettei usko. Et ehkä näe noilla kahdella eroa, mutta mietihän tarkemmin."

    En näe sen enempää kuin tälläkään: varasta ei tuomita sen vuoksi, että varasti vaan sen seurauksena, että varasti. Ei siis auennut.

    "Minusta tällaiset arviot ovat erinomainen esimerkki siitä, miten ihminen (*******) voi halutessaan luoda ongelmia aivan mistä tahtoo, olipa niitä siellä tahi ei. Jos joku sitten jättäytyy tuollaisen tehdyn ongelman kanssa pelastuksesta osattomaksi, niin sehän on sitten "voi voi"."

    Jättäytyy? Ei usko ole samanlainen valintakysymys kuin ostanko sinistä vai punaista maitoa vaikka joissakin piireissä näin uskotellaankin. Tämä on aihe joka vaatisi ihan oman keskustelun ja lukuisia sellaisia onkin ollut joten jätetään se.

    Sen verran asiaa se kuitenkin sivuaa, että voi kysyä: mitä sitten vaikka kyseessä olisikin vain yksinkertainen valinta, uskon, en usko niin tekisikö sekään rangaistuksesta vielä kohtuullista? Mutta kun kyseessä ei ole mikään yksinkertainen valinta, päätös uskoa tai olla uskomatta ei se ainakaan vähennä rangaistuksen kohtuullisuutta vaan lisää sitä.

    Painotan edelleen: kyse ei ole nyt siitä etteikö epäuskosta voisi jokin rangaisy´tus seurata vaan rangaistuksen luonteesta ja kohtuuttomuudesta, kärsimyksestä joka ylittää, ei vain juutalaisten kärsimysten summan vaan kaikkien maapallolla koskaan eläneiden ihmisten kärsimysten summan jo yhdenkin Helvettiin joutuvan yksilön kohdalla.
  5. Teiltä puuttuu näköjään kyky millään tavoin hahmottaa rangaistuksen ankaruutta. Onko se empatiakyvyn puutetta vai jotakin muuta jääköön arvioimatta, arvioidaan vain rangaistuksen mielettömyyttä.

    Mihin Helvettiä voisi verrata? Ei mihinkään. Vaikka kuinka pohtisimme ei käsityskykymme voi täysin ymmärtää kuinka julmasta rangaistuksesta on kyse.

    Mihinkään moraalisiin ja eettisiin perusteisiin on kai turha vedota, havainnollistetaan asiaa siis yksinkertaisen rautalankaesimerkin kautta millainen on kadotusopin todellisuus.

    Rangaistus, ikuinen piina Helvetissä on jo yhdenkin yksilön kohdalta julmempi ja epäinhimillisempi rangaistus kuin esimerkiksi kaikkien n. 6 miljoonan kärsineen juutalaisen kärsimysten summa. Tähän johtaa väistämättä se seikka, että rangaistuksen pituus on loputon ja tuska niin suuri, että ateistin huutaa Helvetissä Jumalaa... Näin minun on ainakin annettu ymmärtää.

    Yhden Helvettiin tuomitun ihmisen ihmisen kärsimyksen määrä on siis mittaamaton, ääretön, kaikkien juutalaistenkin kärsimys yhteensä siihen verrattuna vain mitätön vihlaisu eikä sitäkään.

    Ja tätä pidätte siis oikeudenmukaisena ja ansaittuna vain siksi ettei usko? Ja myös juutalaiset ansaitsivat mielestänne piinansa jatkumisen? Sehän heidän kohtalokseen nimittäin koitui kaiken maanpäällisen kärsimyksen lisäksi.

    Helvettikeskusteluissa kritiikin kärki on nähdäkseni kohdistunut rangaistuksen kovuuteen, sen täysin epäinhimilliseen mitoitukseen suhteessa rikkomukseen.

    "Teillä", monikolla tarkoitan tässä nyt vain sitä joukkoa joka näkee helvettirangaistuksen silmäänsä räpäyttämättä täysin oikeutettuna ja ansaittuna vailla mitään moraalisia ongelmia.