kalamos

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.
Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu
Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi
Blogi
https://kalamos.munblogi.com
Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:
"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"
Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:
"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"
Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:
"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"
Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.
Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.
- Lopputulos on,
että kaikki ihmiset kokevat
paitsi ruumiillisen kuoleman
myös ruumiin ylösnousemisen.
Siis kaikki kuolevat Aadamissa
mutta tehdään eläviksi Kristuksessa.
On siis
sekä vanhurskasten
että vääräin
ylösnousemus.
Ylösnousemus tapahtuu
aina jonkin aikakauden
viimeisenä päivänä.
Eli on useita ylösnousemusvuoroja.
Vain viimeisessä ovat mukana väärät,
jotka tuomitaan kadotukseen.
Vanhurskaan ja väärän ero on siinä,
että väärä on rakastanut
enemmän syntiä kuin vanhurskautta.
Enemmän pimeyttä kuin Valkeutta.
Synti on Vanhurskauden vastakohta.
Vanhurskaus on oikeamielisyyttä,
ja sen vastakohta on väärämielisyys.
Väärämieliset ihmiset päätyvät
ikuiseen eroon Valkeudesta.
"Joka uskoo Poikaan,
sillä on iankaikkinen elämä;
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle,
se ei ole elämää näkevä,
vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."
(Joh 3:36)
Jumala voi siis vanhurskauttaa
eli lukea syyttömäksi jokaisen ihmisen
sen tähden,
että Jeesus on sukulunastajana
maksanut syntivelkamme.
Mutta jos emme suostu sovintoon
Jumalan kanssa,
niin sitten me olemme omillamme.
Ihmiset,
jotka päätyvät kadotukseen,
ovat siis väärämielisiä,
jotka eivät halua sitä elämää,
joka Jumalalla on tarjota Valkeudessa,
joka on tullut maailmaan. - Kävin läpi Raamatusta katkelman
joka vastaa aloittajan kysymykseen. - >>VIIMEINEN TUOMIO
JA SEN PERUSTEET
Mitä tapahtuu viimeisellä tuomiolla
tai juuri ennen sitä ? <<
Reilut tuhat vuotta aiemmin
tapahtuu seuraava:
"Ja minä näin tulevan
taivaasta alas enkelin,
jolla oli syvyyden avain
ja suuret kahleet kädessään.
Ja hän otti kiinni lohikäärmeen,
sen vanhan käärmeen,
joka on perkele ja saatana,
ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi
ja heitti hänet syvyyteen
ja sulki
ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä,
ettei hän enää kansoja villitsisi,
siihen asti kuin ne tuhat vuotta
ovat loppuun kuluneet;
sen jälkeen
hänet pitää päästettämän irti
vähäksi aikaa. "
(Ilm 20:1-3)
Seurakunnan tempaus
on tapahtunut ennen
tuon tuhatvuotiskauden alkua.
Ja tuhatvuotiskauden alussa
tapahtuu maan päällä olevien
kansojen tuomio.
Tuhatvuotiskauden alussa
tapahtuu myös Vanhan liiton
pyhien ylösnousemus.
Samoin seurakunnan tempauksen
ja tuhatvuotiskauden väliin
jäävän ahdituksen ajan
marttyyrien eloon herääminen.
"Ja minä näin valtaistuimia,
ja he istuivat niille,
ja heille annettiin tuomiovalta;
ja minä näin niiden sielut,
jotka olivat teloitetut
Jeesuksen todistuksen
ja Jumalan sanan tähden,
ja niiden, jotka eivät olleet
kumartaneet petoa
eikä sen kuvaa
eivätkä ottaneet sen merkkiä
otsaansa eikä käteensä;
ja he virkosivat eloon
ja hallitsivat Kristuksen kanssa
tuhannen vuotta."
(Ilm 20:4)
Muut ahdistuksen aikana
kuolleista eivät virkoa eloon
ennenkuin tuhannen vuoden kuluttua.
"Muut kuolleet eivät vironneet eloon,
ennenkuin ne tuhat vuotta
olivat loppuun kuluneet.
Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.
Autuas ja pyhä on se,
jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa;
heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa,
vaan he tulevat olemaan
Jumalan ja Kristuksen pappeja
ja hallitsevat hänen kanssaan
ne tuhannen vuotta."
(Ilm 20:5-6)
On koittanut Messiaan eli Kristuksen
Valtakunnan aika.
Silloin kaikki on toisin kuin nyt.
Muun muassa Taivaallinen Jerusalem
on lasketunut lähelle
maanpäällistä Jerusalemia.
Mutta sitten paholainen
päästetään pois vankeudestaan.
"Ja kun ne tuhat vuotta
ovat loppuun kuluneet,
päästetään saatana vankeudestaan,
ja hän lähtee villitsemään
maan neljällä kulmalla olevia kansoja,
Googia ja Maagogia,
kootakseen heidät sotaan,
ja niiden luku on kuin meren hiekka."
(Ilm 20:7-8)
On vuorossa viimeinen taistelu,
jossa paholaisen villitsemät
ihmiset hyökkäävät
taivaallista Jerusalemia kohti.
"Ja he nousevat yli maan avaruuden
ja piirittävät pyhien leirin
ja sen rakastetun kaupungin.
Mutta tuli lankeaa taivaasta
ja kuluttaa heidät."
(Ilm 20:9)
Perkele heitetään tulijärveen,
jossa peto ja väärä profeetta
ovat olleet jo tuhat vuotta.
"Ja perkele, heidän villitsijänsä,
heitetään tuli- ja tulikivijärveen,
jossa myös
peto ja väärä profeetta ovat,
ja heitä vaivataan yöt päivät,
aina ja iankaikkisesti."
(Ilm 20:10)
Ja nyt alkaa viimeinen tuomio.
"Ja minä näin
suuren, valkean valtaistuimen
ja sillä istuvaisen,
jonka kasvoja
maa ja taivas pakenivat,
eikä niille sijaa löytynyt."
(Ilm 20:11)
Tämä tuomio ei siis tapahdu
maan päällä, jota ei enää ole.
vaan Jumalan Valtaistuimen edessä.
"Ja minä näin kuolleet,
suuret ja pienet,
seisomassa valtaistuimen edessä,
ja kirjat avattiin;
ja avattiin toinen kirja,
joka on elämän kirja;
ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu,
tekojensa mukaan."
(Ilm 20:12)
Tuomion perusteena
on siis tekojen kirjaan kirjoitettu.
Osa tuomittavista
tulee suoraan kansojen merestä
eli ovat olleet ruumiillisesti
elossa tuohon hetkeen asti.
Kuoleman ja Tuonelan henkivallat
luovuttavat hallinnassaan olevat.
"Ja meri antoi ne kuolleet,
jotka siinä olivat,
ja Kuolema ja Tuonela
antoivat ne kuolleet,
jotka niissä olivat,
ja heidät tuomittiin,
kukin tekojensa mukaan."
(Ilm 20:13)
Ja sitten myö nuo kaksi
henkivaltaa heitetään tulijärveen.
Ja heidän jälkeensä kaikki,
joiden nimeä ei löydy Elämän kirjasta.
"Ja Kuolema ja Tuonela
heitettiin tuliseen järveen.
Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
Ja joka ei ollut
elämän kirjaan kirjoitettu,
se heitettiin tuliseen järveen."
(Ilm 20:14-15)
Ja sitten Jumala luo
uudet taivaat ja uuden maan,
jonka päälle Isän Koti
eli Taivaallinen Jerusalem laskeutuu.
"Ja minä näin
uuden taivaan ja uuden maan;
sillä
ensimmäinen taivas
ja ensimmäinen maa
ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin,
minä näin laskeutuvan
alas taivaasta Jumalan tyköä,
valmistettuna niinkuin morsian,
miehellensä kaunistettu.
Ja minä kuulin suuren äänen
valtaistuimelta sanovan:
'Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä!
Ja hän on asuva heidän keskellänsä,
ja he ovat hänen kansansa,
ja Jumala itse on oleva
heidän kanssaan,
heidän Jumalansa;
ja hän on pyyhkivä pois
kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
eikä kuolemaa ole enää oleva,
eikä murhetta eikä parkua
eikä kipua ole enää oleva,
sillä kaikki entinen on mennyt."
(Ilm 21:1-4)
"Amen." - Ensin Jeesuksen omat
temmataan tuuliin ja pilviin
ja tuomitaan Kristuksen
palkintotuomioistuimen edessä.
Avaus viittasi tähän tapahtumaan
puhuen tyhmistä neitsyistä,
jotka myöhästyvät tempauksesta.
Mutta ei viisaitakaan neitsyitä
mihinkään temmata.
Sekä viisaat että tyhmät
morsiusneidot odottavat
Herraa palaavaksi Isän Kotoa
vihkimistilaisuudesta,
jossa Morsian on vihitty
Yljän Vaimoksi.
Ylkä palaa taivaasta Isän Kotoa
kirkkauden pilven
eli vihityn Morsiusjoukon kera
noin seitsemän vuotta
seurakunnan tempauksen jälkeen.
Ja tätä saapumista
sekä viisaat että tyhmät neitsyet odottavat.
Heillä kaikilla on lamppu.
Mutta toisilta puuttuu öljy.
He lähtevät kyllä ostamaan sitä,
mutta myöhäsyvät
Yljän ja vihityn Morsiamen hääjuhlista. - Ensimmäinen tuomittava joukko
koostuu Jeesuksen omista.
Seurakunnan tempauksen yhteydessä
kaikki uudestisyntyneet ihmiset
kuin myös kaikki vauvat ja pienokaiset
temmataan yläilmoihin
ja viedään Isän Kotiin.
Toinen tuomittavien joukko
muodostuu ahdistuksen ajan jälkeen
maan päällä vielä elossa olevista
ihmisjoukoista.
Kolmas tuomittavien joukko
muodostuu niistä,
jotka eivät koskaan ole
suostuneet yhteyteen Jumalan kanssa.
Eli tuomittava materiaali
on hyvin erilainen.
Ensimmäisessä tuomiossa
kaikki ovat Jumalan omia.
Viimeisessä ei kukaan.
Ja siinä välissä olevassa tuomiossa
on monenlaisia joukkoja
niin pyhiä kuin pahojakin. - Olen yrittänyt muutamalla viestillä
valottaa sitä, etta avauksen otsikko
puhuu viimeisestä tuomiosta,
mutta itse avaus tapahtumista,
jotka tapahtuvat 1000 vuotta aiemmin
kansojen tuomiossa.
Ja noin 7 vuotta ennen kansojen tuomiota
on ylöstemmattu seurakunta
palkintotuomioistuimen edessä.
Näiden kolmen tuomion osalta
olen yrittänyt lyhyesti vastata siihen,
ketkä tuomitaan ja millä perusteilla.
Kukin tuomittava joukko
poikkeaa muista.
Ja myös perusteet kullekin
tuomiotapahtumalle poikkeavat toisistaan.
Syy keskustelun otsikon
ja avauksen rakenteelle
löytyy kirkkoraamattumme
virheellisestä otsikoinnista,
joka puhuu viimeisestä tuomiosta
kansojen tuomion kohdalla. - "Mutta otettuaan käskystä aiheen
synti petti minut ja tappoi minut
sen kautta."
(Room 7:11)
Tuossa puhutaan
hengellisestä kuolemasta
eikä ruumiillisesta. - Vain hänen tomumajansa.
Paavali itse oli ja on
kolmannessa taivaassa
Jumalan Paratiisissa
taivaallisessa ruumiissa. - Paavali koki näin:
"halu minulla on täältä eritä
ja olla Kristuksen kanssa,
sillä se olisi monin verroin parempi"
(Fil 1:23) - Raamattu puhuu kolmesta eri kuolemasta:
- hengellinen
- ruumiillinen
- iankaikkinen
Minä olen jo kokenut
ensimmäisen eli hengellisen kuoleman.
"Mutta otettuaan käskystä aiheen
synti petti minut ja tappoi minut
sen kautta."
(Room 7:11)
Mutta sitten minä synnyin uudesti
ylhäältä Hengestä.
Ja nyt minä olen taas elävä.
On monia ihmisiä,
jotka ovat kokeneet hengellisen kuoleman
samalla lailla kuin minäkin,
mutta eivät ole syntyneet uudesti.
He ovat nyt siinä tilassa,
josta Jeesus puhui
avauksessa viitatussa tilanteessa.
Jeesus sanoo heitä kuolleiksi,
vaikka he eivät ole vielä kokeneet
ruumiillista kuolemaa.
"anna kuolleitten haudata kuolleensa"
(Matt 8:22)
Kuolleilla Jeesus tarkoittaa tässä
ruumiillisesti eläviä ihmisiä.
Myöskään tuo isä ei ollut vielä
suinkaan kuollut.
Ei välttämättä edes sairastunut.
Tuo kohta ei siis suinkaan tarkoita sitä,
että emme saisi siirtää vainajaa
hautakammioon tai muuhun hautapaikkaan
ja surra vainajaa tuon hautapaikan äärellä
muistellen häntä.
Aabraham maksoi hirvittävän suuren hinnan
tällaisesta hautapaikasta.
Ja Aabrahan suri ja itki vainajaansa.
Ja hautasi hänet itse.
Jeesus itsekin itki haudan äärellä.
Jeesus on surevien lohduttaja.
Mutta nyt siis tuon miehen isä
ei suinkaan ollut kuollut.
Tuo käytetty sanonta tarkoitti sitä,
että mies pyysi lupaa tulla
seuraamaan Jeesusta sen jälkeen,
kun hänen isänsä joskus tulevaisuudessa
tulee vanhaksi ja sitten kuolee,
ja hän lopuksi hautaa hänet
surren niinkuin Aabrahamkin.
Ja sitten kaiken tämän jälkeen
ehkä vasta siis vuosikymmenien kuluttua
hän tulee ja antaa loppuelämänsä
Jeesuksen käyttöön.
Siihen asti hän eläisi isänsä kanssa
hänestä huolehtien hautaamiseen saakka.
Jokainen ihminen on siis
jossain elämänsä vaiheessa kokenut
hengellisen kuoleman.
Ja siksi meidän täytyy kokea
uudestisyntymisen ihme.
Siinä meidät palautetaan sellaisiksi kuin
vauvat ja pienokaiset ovat.
"Totisesti minä sanon teille:
ellette käänny
ja tule lasten kaltaisiksi,
ette pääse taivasten valtakuntaan."
(Matt 18:3)
Mutta täysin riippumatta siitä,
olemmeko Jumalan lapsia vai emme,
niin jokainen meistä kokee
ruumiillisen kuoleman
ja myöskin
ruumiin ylösnousemisen.
Ja jokaista ihmista kohtaa tuomio.
Kuitenkin eri ihmisiä eri aikoina
ja erilaiset tuomiot.
Me Jeesuksen omat olemme
tuomiovuorossa ensimmäiseksi.
Mutta kysymyksessä
on Kristuksen palkintotuomioistuin.
Mikään kadotustuomio
ei meitä kohtaa.
Mutta kruunu, palkinto ja aarre
meille annetaan,
jos meille sellainen on varattu.
Mutta iankaikkinen elämä
on Jumalan armolahja.
Sitä ei ansaita
niin kuin voittopalkinto, kruunu ja aarre.
Mutta moni on hyljännyt tuon armolahjan.
Ei ole ottanut vastaan Häntä,
joka on Ikuinen Elämä.
He ovat jo nyt ruumiillisesti elävinäkin
ikuisen kuoleman tilassa
eli Jeesuksen mainitsemia kuolleita.
Jos he eivät koskaan käänny,
niin sitten he tulevat kerran olemaan
siinä joukossa,
jossa tuomitaan vain kuolleet.
Ja nyt pointti ei ole ruumiillinen kuolema,
vaikka senkin jokainen on tuohon
mennessä kokenut.
Mutta pointti viimeisellä tuomiolla on se,
että ihminen on henki,
ja tuo henki on kuollut
ilman yhteyttä Jumalaan.
Ja vain nämä hengellisesti kuolleet
tuomitaan viimeisellä tuomiolla,
jossa vielä tarkistetaan,
että näiden ihmisten nimet
on todellakin pyyhitty pois
Elämän kirjasta,
jossa ne alunperin olivat olleet
maailman perustamisesta asti.
"Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet,
seisomassa valtaistuimen edessä,
ja kirjat avattiin;
ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja;
ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu,
tekojensa mukaan.
Ja meri antoi ne kuolleet,
jotka siinä olivat,
ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet,
jotka niissä olivat,
ja heidät tuomittiin,
kukin tekojensa mukaan.
Ja Kuolema ja Tuonela
heitettiin tuliseen järveen.
Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu,
se heitettiin tuliseen järveen."
(Ilm 20:12-15)
Ne ruumiillisesti kuolleet,
jotka ovat maan päällisen elämänsä aikana
siirretyt kuolemasta Elämään,
ovat nyt Aabrahamin helmassa
Jumalan Paratiisissa.
Ne ruumiillisesti kuolleet,
joita ei ole koskaan
siirretty kuolemasta Elämään,
ovat tuonelassa.
On siis kaksi joukkoa.
Ne,
jotka rakastivat Valkeutta,
palkitaan.
Ne,
jotka rakastivat pimeytta,
tuomitaan.
Vain viimeksi mainittu ryhmä
on tuomion kohteena
viimeisellä tuomiolla.
Heidän identiteettinsä on:
Kuolleet.
Jako kahtia menee siis
Jeesuksen sanojen mukaan näin:
"Mutta tämä on iankaikkinen elämä,
että he tuntevat sinut,
joka yksin olet totinen Jumala,
ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt,
Jeesuksen Kristuksen."
(Joh 17:3)
"Mutta tämä on tuomio,
että valkeus on tullut maailmaan,
ja ihmiset rakastivat pimeyttä
enemmän kuin valkeutta;
sillä heidän tekonsa olivat pahat."
(Joh 3:19)
Valkeuden lapset eivät
ole tuomittavina viimeisellä tuomiolla.
On siis ratkaisevan tärkeää,
että olemme
"valkeuden lapsia ja päivän lapsia ...
emme ole yön emmekä pimeyden lapsia."
(1 Tess 5:5) - Elävän täytyy ensin kuolla,
jotta voisi syntyä uudesti. - "Sillä sana rististä on hullutus niille,
jotka kadotukseen joutuvat,
mutta meille, jotka pelastumme,
se on Jumalan voima." - monet
- Siellä on vain vainajien maatuvat ruumiit.
Ihminen itse on
joko Jumalan Paratiisissa
tai sitten tuonelassa
odottamassa ruumiin ylösnousemusta. - Siis ei sanota
"jokainen polvi notkistuu"
vaan
"jotta ...
jokainen polvi notkistuisi"
κάμψῃ = notkistuisi
kampsē
Subjunktiivia käytetään
epävarmuuden ilmaisemiseen
esimerkiksi sivulauseissa,
jotka alkavat sanalla "jotta".
"Sen tähden onkin Jumala
hänet korkealle korottanut
ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman,
jotta kaikki polvet
notkistuisivat Jeesuksen nimeen,
sekä niiden, jotka taivaissa ovat,
että niiden,
jotka maan päällä ovat,
ja niiden, jotka maan alla ovat,
ja jokainen kieli tunnustaisi
Isän Jumalan kunniaksi,
että Jeesus Kristus on Herra."
(Fil 2:9-10 STLK)
Tämä on Jumalan Sana.
Eikä ole ristiriidassa minkään muun
Jumalan Sanan kohdan kanssa.
Siis kirjaimellisesti kääntäen:
"Jotta nimessä Jeesuksen
jokainen polvi notkistuisi
taivaallisten
ja maanpäällisten
ja maanalaisten
ja jokainen kieli tunnustaisi
että Herra Jeesus Kristus
kunniaksi Jumalan Isän."
Ja aivan sama asetelma
on Sovittamisessa.
Eli alkutekstin verbimuodot
- notkistuisi
- tunnustaisi
osoittavat että kaikki eivät niin tee,
vaikka Jeesus onkin Herra.
Mutta ne jotka niin tekevät,
tekevät sen riemumielin,
koska Jeesus on heidän Herransa.
Sama tilanne on
Jeesuksessa tarjolla olevan
Sovituksen Sanan kanssa.
Ne, jotka ottavat Sanan vastaan,
tekevät sen riemumielin,
koska kokevat Pelastuksen Jeesuksessa. - Ihminen syntyy tähän maailmaan
elävänä sieluna.
Sinä päivänä,
kun ihminen nielaisee
synnin hedelmän,
kun synti pääsee ihmisen sisimpään,
ihmisestä tulee kuollut sielu.
Tällaisen kuolleen sielun
tulee syntyä uudesti ylhäältä.
Ei ruumiillisesti, vaan hengellisesti.
Ja kun Elämän Henki
taas puhaltaa meissä,
me olemme siirtyneet
kuolemasta elämään.
Emmekä ikinä kuole.
Me olemme kuitenkin
samaa lihaa ja luuta kuin Aadam.
Vaikka olemmekin syntyneet
Hengestä uudesti ylhäältä,
me asumme edelleen
kuolevaisessa ruumiissa.
Maan tomusta peräisin oleva
liharuumiimme
on tuleva maaksi jälleen.
"Sillä maasta sinä olet,
ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."
Kaikki ihmiset kokevat kerran
ruumiillisen kuoleman.
"Ihmisille on määrätty,
että heidän kerran on kuoleminen,
mutta sen jälkeen tulee tuomio."
Synnymme tähän maailmaan
kuolevaisessa ruumiissa.
Kun viimeinenkin ihminen on kuollut,
tulee viimeinen tuomio.
Eli kaikkia ihmisiä kohtaa
paitsi ruumiillinen kuolema,
myös ruumiin ylösnousemus.
Jeesus nousi esikoisena kuolleista.
Vanhan liiton aikakausi päättyi
Kristuksen ylösnousemiseen.
Tuona viimeisenä päivänä
monta vanhan liiton pyhää nousi ylös.
Seurakuntakauden viimeisenä päivänä
Kristuksessa kuolleet
ja me elossa olevat Kristuksen omat
saamme ylösnousemusruumiin
ja viedään Isän Kotiin.
Sen jälkeen koittavan
ahdistuksen ajan viimeisenä päivänä
ahdistuksen ajan marttyyrit
ja myös Vanhan Liiton pyhät
kokevat ruumiin ylösnousemisen.
Alkaa Messiaan Valtakunta
tämän maan päällä.
Ja maailmanlopussa
vihoviimeisenä päivänä
Hän herättää kaikki,
jotka vielä haudoissa ovat.
Ja silloin nousevat
ensimmäisen kerran ylös
myös kaikki ne,
joille ylösnousemus ei ole
elämän ylösnousemus,
vaan tuomion ylösnousemus.
Vasta silloin
kaikki väärät nousevat ylös.
Ja menevät ikuiseen kauhistukseen.
Kohtaavat toisen kuoleman.
Ja kaikki
– niin vanhurskaat kuin väärätkin -
viettävät ikuisuutensa
ylösnousemusruumiissaan
"Ja monet
maan tomussa makaavista heräävät,
toiset
iankaikkiseen elämään,
toiset häpeään
ja iankaikkiseen kauhistukseen."
Toisille ylösnousemus
merkitsee siis elämää,
toisille tuomiota.
"Älkää ihmetelkö tätä,
sillä hetki tulee, jolloin kaikki,
jotka haudoissa ovat,
kuulevat hänen äänensä
ja tulevat esiin, ne,
jotka ovat hyvää tehneet,
elämän ylösnousemukseen,
mutta ne,
jotka ovat pahaa tehneet,
tuomion ylösnousemukseen."
On siis kaksi erilaista ylösnousemusta:
Ensimmäinen eli elämän ylösnousemus
tuo vanhurskaat ikuiseen elämään.
Toinen eli tuomion ylösnousemus,
vie väärät
ikuiseen kauhistukseen.
Raamattu ei kuitenkaan
tunne käsitettä toinen ylösnousemus,
vaan puhuu sen sijaan
toisesta kuolemasta.
Jos emme ole osallisia
ensimmäisestä ylösnousemuksesta,
kohtaamme toisen kuoleman,
jolla on silloin valta meihin.
"Autuas ja pyhä on se, jolla on osa
ensimmäisessä ylösnousemuksessa;
heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa."
Ylösnousemus koskee
sekä vanhurskaita että vääriä.
Sekä oikeamielisiä että väärämielisiä.
"Minä uskon kaiken,
mitä on kirjoitettuna
laissa ja profeetoissa,
ja pidän sen toivon Jumalaan,
että on oleva ylösnousemus,
jota nämä itsekin odottavat,
sekä vanhurskasten että vääräin."
Ja nyt seuraa huono uutinen.
"Ei ole ketään vanhurskasta,
ei ainoatakaan,
ei ole ketään ymmärtäväistä,
ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois,
kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
ei ole ketään,
joka tekee sitä, mikä hyvä on,
ei yhden yhtäkään."
Olemme siis vääriä
emmekä vanhurskaita,
pahaa tehneitä
emmekä hyvää tehneitä,
ja kaukana Jumalasta
emmekä suinkaan pyhiä
eli Jumalalle erotettuja.
Voimmeko me välttää
toisen kuoleman,
hirvittävän tuomion
ikuiseen kauhistukseen,
ja päästä Jumalan yhteyteen.
Kyllä.
Ja nyt onkin korkea aika kertoa
todella hyvä uutinen.
"Kristus kärsi kerran kuoleman
syntien tähden,
Vanhurskas vääräin puolesta,
johdattaaksensa meidät
Jumalan tykö"
On yksi Vanhurskas, joka kuoli
meidän kaikkien vääräin puolesta.
"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet
ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden
hänen armostaan
sen lunastuksen kautta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa"
Vanhurskaita eli oikeamielisiä
ovat ne, jotka ottavat
Jumalan lahjavanhurskauden vastaan.
Vääriä ne, jotka sen hylkäävät.
Pelastuminen
Jumalan valtakuntaan edellyttää
tästä väärämielisyydestä luopumista
eli kääntymistä Jumalan puoleen.
Jos meitä ei ole siirretty
Hänen rakkaan Poikansa
valtakuntaan,
kuulumme vielä pimeyden
valtakuntaan,
ja meitä odottaa tuomion ylösnousemus
ikuiseen kauhistukseen.
Elämme Jumalassa tai erossa Hänestä.
Ja siitä riippuen ylösnousemus
merkitsee meille
ikuista elämää tai ikuista kauhistusta.
Meille kuoleman omille
tarjotaan ikuista elämää Kristuksessa,
joka voitti kuoleman.
Viimeinen tuomio koskee
kuolleita sieluja.
Heidän nimeään ei enää löydy
Elämän kirjasta.
Heidän pahoja tekojaan
ei ole pyyhitty pois tekojen kirjasta.
Ja niiden mukaan heidät tuomitaan.
Jumalan omien nimiä
ei pyyhitä pois Elämän kirjasta.
Pahat teot on pyyhitty. - (Sak 14:16-19)
Oli suuri määrä Raamatunkohtia auki,
ja niin tuli väärä Raamattuviite.
Siis Sakarjan kirjan lopussa
on tuo teksti
eikä Jesajan kirjan lopussa.
Raamatussa on useita kohtia,
jotka osoittavat,
että Messiaan Valtakunnassa
on oleva myös pakanoita. - Mutta kaikki
niiden pakanakansain tähteet,
jotka ovat hyökänneet
Jerusalemia vastaan,
käyvät vuosi vuodelta sinne ylös
kumartaen rukoilemaan kuningasta,
Herraa Sebaotia,
ja viettämään lehtimajanjuhlaa.
Ja mitkä maan sukukunnista
eivät käy ylös Jerusalemiin
kumartaen rukoilemaan
kuningasta, Herraa Sebaotia,
niille ei tule sadetta.
Ja jos egyptiläisten sukukunta
ei käy eikä tule sinne ylös,
ei tule sitä heillekään;
vaan heitä on kohtaava se vitsaus,
millä Herra rankaisee niitä pakanakansoja,
jotka eivät tule sinne ylös
viettämään lehtimajanjuhlaa.
Tämä on oleva egyptiläisten
synnin palkka
ja kaikkien niiden pakanakansojen
synnin palkka,
jotka eivät käy sinne ylös
viettämään lehtimajanjuhlaa.
(Jes 66:16-19) - Raamatun ilmoituksesta
on tunnistettavissa
lopun aikoihin liittyen
kolme tuomion ajankohtaa.
Ensimmäinen näistä
ei sisällä ollenkaan
kadotustuomiota.
Kysymyksessä onkin
Kristuksen palkintotuomioistuin,
jonka edessä Kristuksen omia
palkitaan ja kruunataan
heti seurakunnan tempauksen jälkeen.
Viimeistä näistä kolmesta tuomiosta
voisi nimittää viimeiseksi tuomioksi,
vaikka Raamattu
ei tuollaista ilmaisua käytä.
Tämä tuomio Valkean Valtaistuimen edessä
tapahtuu vasta sen jälkeen,
kun nykyinen taivas ja maa ovat jo kadonneet.
Mutta näiden kahden tuomion välissä
on hyvin merkittävä tuomioiden sarja,
joka toteutuu sen jälkeen,
kun Jeesus on palannut
taivaasta takaisin maan päälle
vihityn Morsiamensa kanssa.
Tässä tuomioiden sarjassa
on ensin tuomittavana Israel
ja sen jälkeen pakanakansat. - Öljy on Raamatussa yksi esikuva
Pyhästä Hengestä.
Ja meitä ihmislapsia sanotaan
muun muassa astioiksi.
Ja näin tuon vertauksen avaaminen
onkin jo aika yksinkertaista.
Me olemme öljyastioita tai -lamppuja,
joiden pitäisi palaa kirkkaalla liekillä.
Ja sitä varten astian pitäisi
myös jatkuvasti täyttyä öljyllä.
Jeesus on maailman Valkeus,
mutta Jeesus sanoi myös,
että me olemme maailman Valkeus.
Siis Kristuksen Morsiamen,
joka on yhtä Hänen kanssaan,
joka muodostaa Kristus-ruumiin,
pitäisi jatkuvasti täyttyä
Jumalan Hengellä eli Kristuksen Hengellä.
Me tämän meneillään olevan
armotalouskauden uudestisyntyneet uskovat
muodostamme Morsiusseurakunnan.
Me olemme Kristuksen Morsian.
Mutta vertaus viisaista ja tyhmistä neitsyestä
ei tarkoita Kristuksen Morsianta.
Vertaus kymmenestä neitsyestä
on osa vertausten sarjaa,
joka koskee Israelia,
siis Yljän ystäviä (ei Morsianta)
ja toisaalta morsiusneitoja,
jotka kaikki odottavat
Herraansa (ei sulhastaan)
palaavaksi häistä
tai oikeammin taivaallisessa temppelissä
pidetystä vihkimisestä.