Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

327

Kommenttia

12283

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Vertauksen ensimmäisessä osassa päätähti on kadonnut lammas.

    Raamatun pisimmän virren viimeisessä säkeessä sanotaan:
    "Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas."

    Jeesuksen vertauksesta käy ilmi, että siinäkin lammas on kadoksissa
    nimenomaan eksymisen takia. Kun se on tarhassaan se ei voi eksyä.
    Joku voisi sen sieltä kyllä varastaa,
    ja sillä tavoin lammas voi kadota tarhastaan,
    mutta eksyä se ei voi tarhassa ollessaan.

    Kun lampaat ovat tarhassa, ne nukkuvat.
    Samoin paimen, joka asettuu tarhan porttiaukkoon sillä tavoin,
    etteivät lampaat pääse siitä ulos
    eivätkä ulkopuolella vaanivat pedot sisään
    paimenta herättämättä.
    Paimen on siis itse tuo portti eli ovi.
    Niinkuin Hyvä Paimenkin itsestään sanoi.

    Mutta nyt lammas on eksynyt.
    On siis ollut päivä, jolloin paimen on johdattanut lampaitaan
    vihreille niityille ja virvoittavien vesien äärelle.
    Tällä vaelluksella paimen yhtäkkiä huomaa
    keskellä erämaata, että yksi lampaista on kadoksissa.

    Ja mitä hän tekee.
    "Eikö hän jätä niitä 99 erämaahan ja mene etsimään kadonnutta,
    kunnes sen löytää?"

    Hän tosiaan jättää lauman keskelle erämaata.
    Ja lähtee yhden eksyneen perään.

    Tuolla eksyneellä ei ole paljon armonaikaa.
    Kun se lopulta huomaa olevansa eksynyt, se lamaantuu täysin.
    Ei pysty edes liikkumaan.
    Se on enemmän kuin helppo saalis kaikille pedoille.

    Paimen kiiruhtaa juosten läpi aavikoiden etsien tuota onnetonta.
    Kun hän lopulta löytää sen, on paimen ja lammas jo ihan loppu.

    Mutta paimenella ei ole muuta mahdollisuutta
    kuin ottaa noin 30 kg painava lammas harteilleen,
    ja kantaa se yli laaksojen ja vuorien aina kotiin saakka
    hellään hoivaan ja hoitoon.

    Se on teko, josta todella pitää antaa hengenpelastusmitali.
    Ja paimen kutsuukin sitten naapuruston juhlimaan tuota lammasta,
    joka oli kadonnut, mutta on nyt pelastettu.

    Vertaus päättyy, mutta nuo 99 erämaahan jäänyttä
    lammasta eivät pääse enää näyttämölle. Ne jäivät erämaahan.

    Aivan samoin käy vertauksen kolmannessa osassa.
    Isän kodissa julhitaan nuorempaa veljeä.
    Mutta vanhempi veli jää ulos.
    Avoimeksi jää, tuliko vanhempi veli,
    joka luuli olevansa sellainen,
    joka ei parannusta tarvitse,
    koskaan enää isänsä ja veljensä luo.
  2. Kyllä kysymys on todellakin yhdestä ja samasta Hengestä.

    * Pyhä Henki
    * Kirkkauden Henki
    * Jumalan Henki
    * Kristuksen Henki
    * Totuuden Henki
    * Armon Henki
    * Pyhyyden Henki
    * Lapseuden Henki
    * Elämän Henki
    * Voiman Rakkauden ja Raittiuden Henki

    Kaikki alkaa todellakin siitä, kun me synnymme uudesti ylhäältä Hengestä.
    Silloin me saamme Pyhän Hengen.
    Opetuslasten kohdalla tämä tapahtui,
    kun Jeesus puhalsi heidän päälleen.
    Mutta heidät puettiin Pyhän Hengen voimalla vasta helluntaipäivänä.

    Eli kun me synteihimme kuolleet tulemme jälleen eläviksi,
    niin me alamme hengittää.
    Mutta sitten tuo samainen tuuli tai henkäys saa aikaan sen,
    että se alkaa kuljettaa meitä.
    "Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
    Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa,
    vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: 'Abba! Isä!'"
    Niin kauan kuin emme hengitä ja liiku, me olemme vielä kuolleita.
    Mutta Pyhä Henki tekee meidät eläviksi.
    Jumala puhaltaa meihin Elämän Hengen, ja meistä tulee eläviä.

    Mutta sitten Jumala varustaa meidät tehtäviin.
    Ja tätä varten meidät puetaan Voimalla Korkeudesta.
    Merkki siitä, että tämä on tapahtunut, on tämä:
    "Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman,
    ja te tulette olemaan Minun todistajani".

    Tässä oli kaksi kertaluonteista Pyhän Hengen vaikuttamaa asiaa.
    Mutta sitten on asioita, joiden tulee tapahtua jatkuvasti.
    Meidän tulee jatkuvasti täyttyä Pyhällä Hengellä.
    Tarvitsemme aina uuden haasteen edellä Voitelun tehtävään.
    Ja meitä varustetaan näihin tehtäviin armolahjoilla.
    Me kasvamme jatkuvasti tuottaen hiljalleen Hengen Hedelmiä.

    Mutta arvelen, että tässä ketjussa ratkaisevan tärkeää olisi ymmärtää
    näiden kahden ensinmainitun asian keskinäinen ero.
    Jokaisella Jumalan lapsella on
    Pyhän Hengen sinetti / pantti / vakuus taivaallisesta perinnöstä.
    Mutta me tätä aikaa varten, jossa nyt elämme,
    me tarvitsemme Voiman, jotta voisimme palvella niissä tehtävissä,
    jotka meille on uskottu.
  3. Haluaisin nyt taas palata tuohon vertaukseen,
    jossa kadonneet asiat - ensimmäisenä lammas - löytyvät:
    "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan."

    Tähän syytökseen Jeesus vastaa vertauksella:
    "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä ... "

    Tilanne muistuttaa aiempaa tapausta,
    jossa Jeesus paransi surkastuneen käden - sapattina.
    Tuolloin Jeesus kysyi:
    "Kuka teistä on se mies, joka ei,
    jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan,
    tartu siihen ja nosta sitä ylös?
    Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas!"

    Todellakin, yksikään niistä, jotka närkästyivät
    ateriayhteyttä Jeesuksen ja syntisten välillä,
    ei olisi edes sapattina jättänyt nostamatta ylös
    kuoppaan pudonnutta lammastaan,
    ei myöskään jättänyt etsimättä
    erämaahan eksyksiin joutunutta lammastaan.

    Jokainen heistä olisi vaikka kaikki voimansa uhraten
    vaeltanut läpi erämaiden, kunnes löytäisi eksyneen lampaansa.

    Mutta eksyneistä ihmisistä he eivät välittäneet.
    Kuinka eksyksissä siis nuo Israelin paimenet olivatkaan.
    Nuo surkeat paimenet olivat itse todella eksyksissä olevia lampaita.
    Ja avoimeksi tuossa vertauksessa jäikin kysymys,
    saiko taivas koskaan iloita näistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä.
  4. Tuohan on aivan suoraa kerrontaa: "Oli rikas mies ...".
    Se ei ollut vertaus.

    Mitä taas vertaukseen tulle, niin vertauksen idea on juuri siinä,
    että kun tuo vertaustapahtuma on meille tuttua elämää,
    niin sen avulla voidaan ymmärtää jotain syvempääkin.
    Esimerkiksi kun kylväjä lähti kylvämään,
    ja linnut tulivat ja söivät osan siemenistä,
    niin tämä on totisinta totta elävästä elämästä.
    Mutta kun Jeesus aloitti sanomalla "Kuulkaa tämä vertaus",
    niin silloin se asettaa meidät pohtimaan
    tuon totisinta totta olevan tekstin pohjalta jotain muutakin
    kuin vain tuota tuttua maanpäällistä tapahtumaa,
    kun kylväjä lähti kylvämään.

    Oma lukunsa sitten on se, että meidän on ymmärrettävä,
    mitä tuossa kulttuurissa tarkoitettiin esimerkiksi ilmaisulla
    "Aabrahamin helma".

    Tai mitä tarkoittaa se, kun meille kerrotaan,
    että Maria istui Jeesuksen jalkojen juuressa
    ja kuunteli Hänen opetustaan.
    Tuossa kulttuurissa tuo sanonta tarkoitti
    enemmän kuin pelkästään istumista määrätyssä pisteessä.
    Se oli ilmaisu, jolla ilmaistiin rabbin opetuslapsena oleminen.
    Ja vasta kun ymmärrämme tämän kulttuuritaustan tuolle sanonnalle,
    voimme ymmärtää, minkä hyvän osan Maria oli valinnut.

    Samoin meidän on ymmärrettävä, mitä tarkoittaa "Aabrahamin helma",
    Kaikki me, jotka uskoon perustaudumme, olemme Aabrahamin lapsia.
    Tämä sanotaan Raamatussa, ja nimenomaan UT:n puolella.
    Kun kuolemme, meidät temmataan isiemme tykö,
    eli Aabrahamin helmaan. Enkelit vievät meidät.

    Ja nyt Lasarus sai tuossa tervetulojuhlassa
    kunniapaikan Aabrahamin helmassa.
    Siis kun itämaiseen tapaan olemme juhla-aterialla,
    olemme puolittain makuuasennossa
    vasemman kyynärpään varaan nojaten.
    Oikealla kädellä otamme syötävän pöydästä,
    jonka ympärillä juhlajoukko on edelläkuvatussa muodostelmassa.

    Ja tässä joukossa tuo enkelien juuri tuoma
    sielu saa kunniapaikan Aabrahamin helmassa.
    Siis Aabrahamin etupuolella. Hänen helmassaan.
    Melkein Aabrahamin sylissä.

    Tämä on Aabrahamin helma kirjaimellisesti.
    Mutta laajemmin tuon sanonnan "Aabrahamin helma",
    Juutalaiset ymmärsivät viittaavan Paratiisiin.
  5. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja oli hyvin huolissaan juutalaisista veljistään.
    He olivat heittämässä pois uskalluksensa.
    Hylkäämässä Kristuksen. Palaamassa takaisin juutalaisuuteen.

    Rituaaliin kuului Kristuksen kiroaminen.
    Muuten ei päässyt takaisin synagoogaan.
    Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo,
    ettei tuon teon jälkeen ole enää jäljellä
    mitään uhria syntiemme sovitukseksi.

    Kristityiksi kääntyneet juutalaiset olivat jättämässä Kristuksen
    hirvittävien vainojen takia.
    He olivat menettäneet kotinsa, kaiken omaisuutensa ja perheensä.
    Sekä kaikki yhteydet sukuunsa, mikä tuona aikana oli äärettömän tärkeää.
    He asuivat yhteismajoituksissa koko ajan peljäten,
    milloin heidätkin teloitetaan uskonsa tähden.

    Eikä Kristusta vaan kuulunut takaisin.
    Vaikka Roomalaiset olivat jo saartamassa Jerusalemia.
    Hävityksen kauhistus oli jo ovella, mutta Jeesusta ei kuulunut.
    Heistä tuntui, että he ovat menettäneet kaiken turhan takia.
    He ovat kärsineet ja kärsivät turhan takia.
    He pelkäsivät totuuden, jonka olivat tulleet tuntemaan, olevankin valhetta.
    Ahdistuksen takia he olivat jo lähes valmiita luopumaan uskostansa.
    Mutta näin ei ollut alussa, ensirakkauden aikaan.

    Ja niin Pyhä Henki sanoo Hebrealaisille: Muistakaa entisiä päiviä,
    jolloin te valistetuiksi tultuanne kestitte monet kärsimysten koetukset.
    Toisia teistä häväistiin ja rääkättiin katselijoiden huviksi,
    toiset taas tulivat saman kohtalon saaneiden osaveljiksi.
    Te olette kärsineet vankien kanssa ja ilolla suvainneet omaisuutenne ryöstön,
    tietäen, että teillä on parempaa ja pysyvää omaisuutta.

    Tällä teemalla kirjoittaja etenee kirjeessään ja kannustaa kestävyyteen
    kaikkien kärsimysten keskellä. Ja lopulta hän muistuttaa johtajista,
    jotka jo olivat menettäneet henkensä uskonsa tähden ja paljon kärsineet.
    He olivat jo ylittäneet maaliviivan voittajina.
    He olivat kestäneet tuon kauheuden loppuunsa asti
    Jeesuksen vaikuttaman uskon kautta.
    Ja sitten kirjoittaja jatkaa:
    Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
    Hebrealaiskirjeen siis vakuuttaa näillä sanoilla,
    että sama Jeesuksen läsnäolo oli oleva myös heidän voimansa
    kaiken meneillään olevan kauheuden keskellä.

    Synti, josta tuossa kohdassa puhutaan, on siis Kristuksen hylkääminen.
    Kristuksen kieltäminen.
    Juutalaiset olivat aikeissa käyttäytyä siten kuin
    todellinen luvattu Messias olisi vasta tulossa.
    Mutta kirjoittaja sanoo: Jos kiellämme Kristuksen,
    ei ole oleva enää mitään toista uhria puolestamme.
    Ja niin hän vakavasti varoittaa tallaamasta jalkoihin Kristusta.
    Hylkäämästä pyhää liittoa, jonka perustana on Jeesuksen veri.
    Veri, jossa he olivat pyhitetyt.
    Kirjoittaja varoittaa kuoleman vakavasta synnistä:
    Armon Hengen herjaamisesta. Pyhän Hengen pilkkaamisesta

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/10164688#comment-51542088