Vapaa kuvaus

Vuoden -92 mallia joensuulainen naaraseläjä. Saavuin tänne yleisesti valittamaan omasta elämästäni yleisille keskustelupalstoille ja ehkä löytämään itselleen juttuseuraa.

Kiinnostuksen kohteisiin lukeutuu kirjallisuus, pelit (lähinnä katselupuoli eli playthrought yms.) sekä ajankohtaisohjelmat ja poliittiset satiirit. Kerron myös mielelläni muille ihmisille miksi he ovat väärässä kaikesta. Äitini mielestä olen autisti, mutta se on aivan varmasti vain defenssi havaintoon ettei vapaa kasvatus tuottanut kelpoa kansalaista.

Opiskeleminen on minulle serious business ja pitää minut melko kiireisenä. Tämä yhdessä kotona istumiseen panottuvien harrastusteni kanssa on syy siihen, että sosiaalinen elämäni on vilkas kuin halvaantunut etana.

Suosikkibändit/artistit: Detektivbyrån, Mindless Self Indulgence, Halestorm

Suosikkileffat: Minority Report, Blade Runner, Twelve Monkeys

Linkit: http://wervinkirja.wordpress.com/

Koulutus: Korkeakoulu

Ammatti: Opiskelija

Siviilisääty: Sinkku

Lapset: En halua lapsia

Aloituksia

9

Kommenttia

467

  1. Olin kerran pikkuisen ihastunut erääseen internetsissä tapaamaani nuoreen miekkoseen, joka oli ollut pitkään yksin ja oli hiukan masentunut, ja usein puhui miten hänen elämänsä olisi paljon parempaa jos hänellä olisi naaranpuoli elämässään.

    Emme asu samassa maassa, mutta jos olisimme, niin olisin luultavasti halunnut tavata hänet. Onhan se aika loogisen kuuloista, että jos yksinäisyys tekee jonkun niin kovin onnettomaksi, niin arvostaisi potentiaalista partneria ja olisi valmis tekemään töitä että juttu toimisi. Ja jos ei ole saanut ketään muuta niin ehkei tule saaman tulevaisuudessakaan, eikä siten ole 'kilpakosijoita' huolehdittavana.

    Sitten alkoivat jatkuvat jutut siitä mitä naiset ovat. Selkäänpuukottajia, lutkia ja huoria jotka käyttävät hyväkseen ja vaihtavat paremapaan heti kun tilaisuus tulee ja sitä rataa.

    Se oli siinä sitten. Onneksi ei koskaan tavattu.

    Aloittajalla tekee mielestäni ihan hyviä pointteja, mutta taitaa ymmärtää katkeruuden käsitteen vähän eri tavalla kuin monet muut. Minulle katkeruus tarkoittaa lähinnä agressiivista kateutta: ei se vielä, että itsellä menee huonosti tee katkeraksi, vaan se että muilla menee paremmin. Katkerat ihmiset syyttävät omasta huonosta tilanteestaan muita, ehkä jotain ryhmää tai vaikka koko maailmaa. Ja syyttäminen sitten näkyy negatiivisena asenteena ja, no, syyttelynä.

    En suostuisi suhteeseen katkeran ihmisen kanssa, koska läheisen ihmisen syytökset satuttavat, etenkin kun en vaan voi sille mitään että olen vaikkapa nyt nainen. Ajatus että kyllä se katkeruus sitten rakkaudesta häviää on aika laiha lohtu ja kuulostaa joltain mitä väkivaltaisessa parisuhteessa elävä saattaisi sanoa.

    Näin yleistyksenä olen myös ollut huomaavinani, että katkerat ihmiset ovat niin jämähtäneitä siihen ajatukseen että he ovat kärsineet elämässään muita enemmön -> muitten elämä on ruusuilla tanssimista eivätkä he tiedä mitään 'oikeasta elämästä' tai mistä milloinkin. Joskus saattaa olla totta, joskus ei, mutta siitä huolimatta kukaan tuskin haluaa, että heidän pahaa oloaan vähätellään.
  2. :D Asia selvä.
  3. Tieteellinen maailmankuvakin vaati monenlaista uskoa. Ensinnäkin pitää uskoa siihen, että maailman havainnointi aistien välityksellä tuottaa luotettavaa ja yleisellä tasolla sovellettavissa olevaa tietoa ja maailma on johdonmukainen kokonaisuus, jossa vallitsevat lait ovat pysyviä ja ja niiden tarkkailu on siksi mielekästä. Toiseksikin pitää luottaa ainakin jossain määrin tiedeyhteisöön, ja siihen etteivät kaikki tieteelliset julkaisut ole random puoskareiden tekemiä väärennöksiä. Jälkimmäinen ei kuulosta niin ehdottomalta ja pakolliselta, mutta nykytieteen tekeminen vaatii jo monissa tapauksissa paitsi oppineisuutta myös niin high tech laitteistoa, ettei meillä peruspelleillä ole mitään mahdollisuuksia päästä niillä tehtyjä mittauksia omin silmin todistamaan, vaikka sattuisimmekin jotain aiheesta ymmärtämään. Ja sittenkin olisi kyseenalaistettava laitteiden valmistajat, ja ovatko ne todella sitä mitä niiden väitetään olevan.

    Terve ihminen uskoo moniin asioihin ilman, että niitä hänelle erikseen perustellaan tai hänen omat aistihavaintonsa sen vahvistavat. Elmänä olisi muutoin aivan mahdotonta. Jo omasta mielestä luotettavan auktoriteetin sana on yleensä tarpeeksi, eikä asia siltä kantilta olekkaan niin erilainen kuin uskonnollinen maailmankuva.

    Itse laittaisin merkittävimmäksi erottajaksi uskonnon ja tieteen ihmiskuva. Ainakin minulle tutuissa uskonnoissa ihminen on enemmän tai vähemmän passiivinen objekti, jonka kohtaloa paljon mahtavammat ja (yleensä) persoonan omaavat voimat ohjaavat. Vaikka ihminen voi rukoilla tai antaa uhreja, loppujen lopuksi hänen kohtalonsa on Herran tai henkien käsissä.

    Tieteessä ihminen on aktiivinen toimija, jolla on kaikki edellytykset kerätä tietoa ympäröivästä maailmasta. Tästä voidaan johtaa myös se, ettei mikään, mitä ihminen ei voi havaita, voi olla olemassa. Maailmankuvaa tukee säätökokoelma, (aivan kuten monia uskontojakin) jolla pyritään pyyhkimään luotettavaksi tiedoksi määriteltävästä materiaalista ne yksittäisten ihmisten havainnot, jotka eivät vastaa muitten ihmisten havaintoja.
  4. Ongelma onkin siinä, ettei anonymiteetin suojasta paljoa haitaa vaikka koko maailma lukisi. Eihnä se henkilöä itseään kosketa, ellei kirjoitettu todella ole sitten sellaista luokkaa että joku alkaa IP-osoitteita jäljittelemään.

    Tietysti Facebook ja jotkut muut ovat asia erikseen. Kumminkin tiettyyn rajaan asti luotan noin isoihin sivustoihin ja yrityksiin, sillä uskon että he koittavat parhaansa mukaan ehkäistä tuollaisia tietovuotoja sattumasta. Satuttavat mainetta. Pari omaakin kaveria on jo siirtynyt timeline formaattiin, eikä sieltä ainakaan kuulu mitään yksityisiä keskusteluja julkiseksi tulleen. Käyttäjävirhe tällä tyypillä kenties?
  5. D: