Vapaa kuvaus

Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi

Aloituksia

60

Kommenttia

833

  1. Aika lailla samoilla linjoilla olen Tipaleen kanssa. Uskonyhteisö on avuksi monin tavoin Jeesuksen seuraajalle. Esirukoustukikin on tarpeen eikä ehtoollistakaan voi viettää yksin. Kun useampia uskovia kokoontuu yhteen, niin joukon kasvaessa täytyy alkaa miettiä käytännön asioita. Ei ole kauaa kun on seurakunta pystyssä. Eräs hellutailainen pastori, Matti Kumpulainen, kuuli ehdotuksen "erotkaa vanhoista seurakunnista ja perustakaa yksi tosi seurakunta. Hän totesi mielestäni viisaasti: "1+10=11 eikä 1."
  2. *henkilökunnan
  3. Moni kaverini on työllistynyt STO:sta valmistuttua seurakuntien työntekijöiksi ja lähetystyöhön. Suomen metodistikirkkokin kouluttaa työntekijänsä usein STO:lla. Opistolla on vapaakirkollisten ja metodistien lisäksi opiskellut mm. luterilaisia, helluntailaisia ja baptisteja. Kaikki eivät toki työllistyneet hengelliseen työhön, eikä se ole kaikkien tähtäimessäkään.

    Pääsääntöisesti STO:n opettajilla on teologiset loppututkinnot takanaan, joko ihan suomalaisesta yliopistosta tai sitten ulkomailta. Opetuksen tasosta kertonee jotain se, että pastoritutkinto antaa jatko-opiskelukelpoisuuden maisteriopintoihin ulkomaille (mm. Tyndalen teologiseen seminaariin Hollannissa ja North Parkin teologiseen seminaariin Yhdysvalloissa).

    Uskon, että STO:n opetus on vertailukelpoista Ison Kirjan opetukseen. Luterilaisissa kansanopistoissa ei voi suorittaa tutkintoja, tai opiskella useampaa vuotta, ja siitä syystä vertaaminen on vähän vaikeaa. Mitä joskus olen katsellut Suomen teologisen instituutin luentoja netistä, niin minusta aika samantasoiselta vaikutti luennointi STO:n opetukseen verrattuna.

    Yksi syy siihen miksi STO ei ole integroitunut suomalaiseen korkeakoulutukseen liittyy käsittääkseni siihen, että opetuksella halutaan säilyttää tunnustuksellinen pohja. Toki yliopistoilla on huomattavasti enemmän resursseja panostaa mm. henkilönnan määrään, tutkimukseen ja tutkimuskirjallisuuden hankkimiseen.

    Lukujärjestyksiin tuli joskus muutoksia, esim. jos flunssa tms. iski johonkuhun opettajista. Jokunen kerta oli tunteja päällekkäin. Ihan aina poissaoloja ja päällekkäisyyksiä ei voitu paikata ja tuli sitten hyppytunteja. Toki koulutuksesta joutui maksamaan jonkinverran, STO:lla oli suurin piirtein samat hinnat kuin Isolla Kirjalla, jopa hieman halvemmat silloin kun itse opiskelin. Ulkomailla on selvästi kallimpaa opiskella teologisessa seminaarissa kuin Suomessa. Meillä onneksi valtiolta tulee opintotuet. Osa kavereistani kävi osa-aikatöissä koulun ohella, itse olin ainoastaan kesätöissä.

    Opetustarjonnassa painottui raamattu-opinnot, vaikka toki luettiin jonkinverran myös systemaattista teologiaa, käytännöllistä teologiaa sekä hieman kirkkohistoriaa. Raamatusta tuli monipuolinen ja ehjä katsaus, kursseja oli kaikista raamatunkirjoista. Myös hepreaa ja erityisesti kreikkaa luettiin. Eksegetiikan metodologian kurssilla opittiin lisäksi tekstikritiikin perusteet. Yliopistolla voi keskittyä moneen muuhunkin teologian opinnoissa.

    Uskon, että yliopiston maisteri-tutkinto antaa kyllä paremmat valmiudet akateemiseen tutkimukseen. STO:lla tavoitteena on antaa perusvalmiuksia srk-/lähetystyöhön sekä valmiudet jatko-opintoihin ulkomailla. Itse en kadu sitä, että lähdin opistolle, toisena vaihtoehtona minulla oli hakea Isoon Kirjaan ja kolmantena yliopistoon.
  4. Ei ollut kyse näpäytyksestä, vaan Jyväskylän yliopiston rehtori totesi, että kaveri ei syyllistynyt tutkimuseettiseen vilppiin, josta häntä syytettiin, eli että kantelu oli aiheeton.
  5. Mitä tarkoitat?