jmmikkonen

jmmikkonen profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi

Liittynyt 14v sitten
60 aloitusta · 833 kommenttia
Suomen vapaakirkossa pastori voi kieltäytyä vihkimästä eronneita. Uskoisin, että osa käyttää tätä oikeutta, vaikka osa vihkii. Itse en nykyisellä ymmärrykselläni rohkenisi vihkiä eronneita, jos saisin pastorin valtakirjan. Koen, että Jeesuksen sanojen ehdottomuus sitoo omaatuntoani. En kuitenkaan halua tuomita uudelleen avioituneita. Joudun itsekin tekemään viimeisellä tuomiolla tiliä elämästäni. En tunne tätä kyseistä tapausta, mistä täällä kirjoitetaan, niin en ota siihen kantaa. Olkoon Herra meille kaikille armollinen.
*henkilökunnan
Moni kaverini on työllistynyt STO:sta valmistuttua seurakuntien työntekijöiksi ja lähetystyöhön. Suomen metodistikirkkokin kouluttaa työntekijänsä usein STO:lla. Opistolla on vapaakirkollisten ja metodistien lisäksi opiskellut mm. luterilaisia, helluntailaisia ja baptisteja. Kaikki eivät toki työllistyneet hengelliseen työhön, eikä se ole kaikkien tähtäimessäkään.

Pääsääntöisesti STO:n opettajilla on teologiset loppututkinnot takanaan, joko ihan suomalaisesta yliopistosta tai sitten ulkomailta. Opetuksen tasosta kertonee jotain se, että pastoritutkinto antaa jatko-opiskelukelpoisuuden maisteriopintoihin ulkomaille (mm. Tyndalen teologiseen seminaariin Hollannissa ja North Parkin teologiseen seminaariin Yhdysvalloissa).

Uskon, että STO:n opetus on vertailukelpoista Ison Kirjan opetukseen. Luterilaisissa kansanopistoissa ei voi suorittaa tutkintoja, tai opiskella useampaa vuotta, ja siitä syystä vertaaminen on vähän vaikeaa. Mitä joskus olen katsellut Suomen teologisen instituutin luentoja netistä, niin minusta aika samantasoiselta vaikutti luennointi STO:n opetukseen verrattuna.

Yksi syy siihen miksi STO ei ole integroitunut suomalaiseen korkeakoulutukseen liittyy käsittääkseni siihen, että opetuksella halutaan säilyttää tunnustuksellinen pohja. Toki yliopistoilla on huomattavasti enemmän resursseja panostaa mm. henkilönnan määrään, tutkimukseen ja tutkimuskirjallisuuden hankkimiseen.

Lukujärjestyksiin tuli joskus muutoksia, esim. jos flunssa tms. iski johonkuhun opettajista. Jokunen kerta oli tunteja päällekkäin. Ihan aina poissaoloja ja päällekkäisyyksiä ei voitu paikata ja tuli sitten hyppytunteja. Toki koulutuksesta joutui maksamaan jonkinverran, STO:lla oli suurin piirtein samat hinnat kuin Isolla Kirjalla, jopa hieman halvemmat silloin kun itse opiskelin. Ulkomailla on selvästi kallimpaa opiskella teologisessa seminaarissa kuin Suomessa. Meillä onneksi valtiolta tulee opintotuet. Osa kavereistani kävi osa-aikatöissä koulun ohella, itse olin ainoastaan kesätöissä.

Opetustarjonnassa painottui raamattu-opinnot, vaikka toki luettiin jonkinverran myös systemaattista teologiaa, käytännöllistä teologiaa sekä hieman kirkkohistoriaa. Raamatusta tuli monipuolinen ja ehjä katsaus, kursseja oli kaikista raamatunkirjoista. Myös hepreaa ja erityisesti kreikkaa luettiin. Eksegetiikan metodologian kurssilla opittiin lisäksi tekstikritiikin perusteet. Yliopistolla voi keskittyä moneen muuhunkin teologian opinnoissa.

Uskon, että yliopiston maisteri-tutkinto antaa kyllä paremmat valmiudet akateemiseen tutkimukseen. STO:lla tavoitteena on antaa perusvalmiuksia srk-/lähetystyöhön sekä valmiudet jatko-opintoihin ulkomailla. Itse en kadu sitä, että lähdin opistolle, toisena vaihtoehtona minulla oli hakea Isoon Kirjaan ja kolmantena yliopistoon.
Mitä tarkoitat?