jmmikkonen
Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia60 aloitusta · 833 kommenttia
- Ei ole mielestäni oikeutettua väkivallankäyttö vaikka ketä tahansa uskonnon perustajaa tai johtajaa pilkattaisiin. Se on ehdottomasti väärin. Minusta on silti aika typerää pilkata toisille ihmisille pyhiä asioita. Mohammedin pilkkaaminen on myös vastuutonta ja vaarallista. Onneksi perussuomalaiset nuoret perui pilapiirroskisan. Muuten varmaan täälläkin ennenpitkää paukkuisi.
- Naispappeuteen suhtautuvat ihan myönteisesti miespapit, osa papeista on naisia. Ja eivät isoon ääneen julista homoseksuaalisuudesta. Ymmärrän heitä ja arvostan myös. Kuitenkin porukkaa on uskoonkin tullut seurakunnassa ja hyvää raamatunopetusta on. Minusta evankeliumin julistaminen, pastoraalinen huolenpito ja hyväntekeminen on tärkeämpää kuin papin sukupuoli ja homojen äänekäs tuomitseminen. Leppävirrasta on kyse. :)
- Onhan se rutiköyhä Euroopan mittapuulla ja korruptio jyllää toki. Kansassa on epäyhtenäisyyttä, mitä Venäjä hyödyntää minkä kerkeää.
"Ukrainassa on mennyt kaikki päin helvettiä maan itsenäistymisen jälkeen. Ukraina on taloudellisesti surkeassa kunnossa. Kreikka on pientä verrattuna siihen, mitä Ukraina tulisi maksamaan."
Ben Zyskowicz
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014121718937226_ul.shtml - Voit olla oikeassa että ei hirveän moni pidä Puolimatkaa kovin vakavastiotettavana tieteentekijänä. Saa nähdä mitä Jyväskylän yliopisto päättää.
- Olen samaa mieltä katolisen kristityn kanssa. Älä jää yksin. Voit rukoilla ja tutustua eri seurakuntiin. Jos luterilaisuus on Sinulle tärkeää ja ennen kaikkea jos uskot kirkon oppiin, niin voisitko ajatella tutustuvasi vaikka esim. kirkon herätysliikkeisiin? Itse diggaan edelleen viidesläisyyttä (Kansanlähetys, Suomen raamattuopisto, Opiskelija- ja koululaislähetys) vaikken ole enää luterilainen, kuulun nykyisin vapaakirkkoon. Luterilaisia seurakuntia on erilaisia, jos on kivat uskovat työntekijät ja hyvä porukka paikallisseurakunnassa, niin ei kannata varmaan liikaa välittää mediasta ja tiettyjen piirien liberaalista meiningistä.
- Monet tutkijat pitävät sitä gnostilaisena tekstinä. En toki ole lukenut vielä kovin paljoa aiheesta. Gnostilaisuus on sateenkaaritermi, joka keksittiin myöhemmin. Lainaan erästä tutkijaa Tuomaan evankeliumin arvioimisesta:
"Secondly, we must admit that exaggerations have occurred, where interpreters more or less forced every logion into the constraints of a ready-made mythological pattern. There is no doubt that EvThom picks up early Jewish sapiential traditions; the affinity between logion 2, about ‘seeking and finding’, and Sirach 6:27f. (see ch. 3a, nr. 1) is an eloquent example. This, however, does not take us very far, since there is an increasing consensus in recent research into gnosis that the Jewish wisdom myth (linked to a Jewish apocalyptic which was understood no longer in temporal, but in spatial terms) played a role in the birth of gnosis. We may cautiously affirm that many of the central concepts employed in EvThom locate it on the path to a fully developed gnosis. I am unconvinced by the recent suggestion that the Jewish mysticism of ‘ascensions’ into the heavenly realms provides a better explanation, since we know even less about this particular form of mysticism than we do about gnosis—quite apart from the notorious imprecision of the concept of ‘mysticism’ in general."
Klauck, H.-J. (2003). Apocryphal gospels: an introduction (p. 122). London; New York: T&T Clark. - En halua mitenkään mitätöidä kokemustasi. Ikävää jos noin olet kokenut. Itse en koe Suomen helluntailiikettä lahkoksi, vaan ihan kristilliseksi kirkoksi. Ihan kivasti minuun siellä suhtauduttiin, vaikka nuorena painin joskus masennuksen kanssa, liityin helluntaiseurakuntaan 18-vuotiaana, tulin uskoon 17-vuotiaana hellareitten nuortenillassa. Olin ennen luterilainen ja olin kirkon touhuissa hellarinakin mukana. Nykyisin kuulun vapaakirkkoon. Omat ongelmat toki on joka yhteisössä, niin hellareilla kuin luterilaisilla ja myös vapiksella. Muista suunnista ei ole yhtä perusteellista kokemusta, mutta ihmisiä ollaan varmasti kaikki.
- Oli kyse Jaakobin luvusta 2.
- Raamatussa sanotaan:
44 Ἰησοῦς δὲ ἔκραξεν καὶ εἶπεν· ὁ πιστεύων εἰς ἐμὲ οὐ πιστεύει εἰς ἐμὲ ἀλλὰ εἰς τὸν πέμψαντά με
translitteroin: Jeesous de ekraksen kai eioen: ho posteuoon eis eme ou pisteuei eis eme alla eis ton pempsanta me
(Kreikan alkutekti, Nestle & Aland, 27. painos)
Kääntäisin seuraavasti:
"Mutta Jeesus huusi: Joka uskoo minuun ei usko minuun vaan lähettäjääni."
Jaakob kirjoittaa:
19 σὺ πιστεύεις ὅτι εἷς ἐστιν ὁ θεός, καλῶς ποιεῖς· καὶ τὰ δαιμόνια πιστεύουσιν καὶ φρίσσουσιν.
sy pisteueis hoti eis estin ho theos, kaloos poieis: kai ta daimonia pisteuousin kai frissousin.
Kääntäisin sen:
"Uskot siihen, että Jumala on olemassa. Hyvin teet. Niin demonitkin uskovat ja ovat erittäin peloissaan."
Pelkkä usko Jumalaan ei vielä pelasta. Uuden testamentin kirjoittajat korostavat Jeesukseen uskomisen merkitystä pelastuksen suhteen. Jeesus on Herra oli varhaiskristillinen uskontunnustus. - Toki juutalaiset olivat Jumalan kansa ennen Jeesuksen syntymää. En usko, että usko Jeesukseen olisi ollut silloin välttämätön pelastukseen.
- Eniten minua huolestuttaa se, jos hän on syyllistynyt tietoiseen vilppiin. Jos ei voi luottaa tutkijan eettiseen työskentelyyn, niin se vie pohjaa kyllä perusteluiltakin.
- Luin vastineen Puolimatkan vastineeseen, jonka FM Joonas Mattsson kirjoitti. Minusta vaikuttaa sen pohjalta siltä, että Puolimatka on siteerannut lähteitä väärin ja yksipuolisesti. Tästä voi olla seuraamuksia. Kiitos linkistä. Odotan mielenkiinnolla Jyväskylän yliopiston päätöstä.
- En ole ihan samaa mieltä, vaikka toki olen Puolimatkan ajattelun tietyistä piirteistä eri mieltä. Kyllä hän on opintonsa suorittanut ja julkaissut ihan hyvääkin matskua alaltaan. Uskon että kasvatusfilosofiassa on hän on etevä, siitä hänellä on se professuurikin. Uskon että hän tuntee hyvin myös uskonnonfilosofiaa, perehtynyt eristyisesti teismiin, ja varmaan lukenut ihan tieteenfilosofiaakin, vaikka hänen oma positio on monista tässä jälkimmäisessä aika ongelmallinen. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä että professorina ei varmaan saarnaaminen ole uraa ajatellen kovin hyvä siirto.
- Luterilaisuudessa predestinaatio koetaan mysteerinä. Juttelin erään ev. lut. kirkkoherran kanssa ja hän sanoi ajattelevansa että Jumala ennaltatietää pelastetut ja kadotut, mutta kyse on myös ihmisestä torjuuko armon. Se ei ole helppo opinkohta, luterilaisuudessa ajatellaan että ei kannata liikaa miettiä sitä. Kalvinismi ja arminolaisuus on loogisempia positioita minusta, mutta luterilaiset voivat toki sanoa, että logiikka ei aina auta, kute tässä, ja että on hyvä säilyttää paradoksi.
Luterilainen kirkko on usein hyvä työyhteisö, huomasin itsekin kun olin puistotöissä, kiinteisönhoitohommissa ja suntiona. Papit saa hyvää palkkaa ja heitä arvostetaan. En ihmettele, että joitain ei-uskoviakin kiinnostaa työpaikkana.
Olen samaa mieltä, että jos ihminen itse sanoo uskovansa toisin kuin kristillisessä kirkossa opetetaan, hän ei ole vakaumukseltaan todella kristitty, mm. osa papeista on agnostikkoja. Ihme että saavat pitää työnsä ja virkansa. Esim. Heikki Räisänen on vihitty papiksi ja ei usko enää edes Jumalaan. Toki proffana saa uskoa niin, mutta että pappina. Jos esim. poliittisessa puolueessa tai luonnonsuojelujärjestössä olisi töissä jakamatta perusaatteita,niin ovea näytettäisiin varmaan ennenpitkää. - Ainakin ihan outoa settiä kirjoittaa roomalaiskatolaisuudesta. Emil Antton niminen katolilainen teologianopiskelija on hänen väitteitään kumonnut, mutta ei ole ottanut opikseen Paavola ja korjannut käsityksiään.
- Koko elämäni, olen päälle 30. Päätin nuorena, että harrastan seksiä vasta avioliitossa. Asia ei vaivaa minua. Ihan hyvä mieli on siitä.
- Ainakin oma kokemukseni luterilaisista papeista on hyvin positiivinen. Olen kotoisin pienemmältä paikkakunnalta Pohjois-Savosta. Ihan mukavia uskovaisia pappeja on siellä. Raamattua kunnioittavat ja pyrkivät sen mukaan elämään ja opettamaan. Kuulun nykyisin Suomen vapaakirkkoon.
- Koen kokeneeni elämässäni Jumalan rakkautta. Ehkä asiaa on hieman vaikea kuvata, jos toisella ei ole vastaavaa kokemusta. Luterilaisuudessa suhtaudutaan nykyisin Suomessa usein aika pidättyväisesti kokemuksellisuuteen. Joissain muissa kirkoissa kokemuksellisuus saa joskus liiankin suuren sijan. Toki kyse on myös kulttuurista.
Kristillisessä teologiassa Jumalan rakkaus liitetään usein Pyhän Hengen yhteyteen. Esim. Roomalaiskirje 5:5 Paavali kirjoittaa: "Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu." Myös kristillisessä traditiossa kokemuksellisuus on osa kristinuskoa. Kirkkoisä Augustinuksella oli voimakas kääntymyskokemus, josta hän kirjoittaa kirjassaan Tunnustukset. Kirja on oikeastaan pitkä rukousmeditaatio. Mm. keskiaikainen mystikko Juliana Norwichlainen kirjoitti paljon Jumalan rakkaudesta. Myös pietismissä, jolla on ollut merkitystä Suomen ev. lut. kirkon historiassa, korostetaan Kristuksen sisäistä tuntemista. Siihen liittyy myös kokemuksellinen elementti.
Martti Luther totesi "missä on syntien anteeksiantamus, siellä on elämä ja autuus". Hän koki syvän uskonnollisen kokemuksen tutkittuaan Roomalaiskirjettä ja ymmärrettyään, että saa lahjaksi pelastuksen. Hän kuvasi tuota kokemusta "kuin paratiisin portit olisivat auenneet". Itse miellän Jumalan rakkauden pitkälti siten, että koen, että hän antaa minulle armossaan anteeksi pahuuteni ja on hyväntahtoinen minua kohtaan. - On hyvä muistaa, että läheskään kaikki teologian opiskelijat eivät ole uskovaisia. Monia ala kiinnostaa muista syistä. Harkitsin yliopistoon hakemista, luin mm. pääsyköe ja perusopintojen kirjoja. Päädyin kuitenkin Suomen teologiseen opistoon, koska halusin kristinuskoon sitoutuvaa tunnustuksellista teologista koulutusta. Jo vuosia ennen opintoja jouduin Raamattu-kriisiin luettuani tunnetun suomalaisen eksegeetin Heikki Räisäsen viisi kirjaa putkeen. Oli ihan hyvä että naiivit käsitykseni haastettiin ja osin osoitettiin virheellisiksi ja puutteellisiksi.
Luin kuitenkin muidenkin teologien kirjoituksia ja aloin ymmärtää, että kyllä kristinuskon ja Raamatun perusasioihin voi uskoa ihan perustellustikin. Länsimaisessa tiedeyhteisössä metodologinen naturalismi on tutkimuksellinen lähtökohta. Siitä käsin selitetään Raamattua, esim. ennustukset usein tulkitaan myöhemmin kirjoitetuiksi, jotka on sijoitettu aiempaan aikaan. Varmaan erityisesti Helsingin yliopiston eksegetiikan laitoksella seurakuntanuori voi joutua epäilyksiin. Kuitenkin teologiassa on monia eri koulukuntia ja ajattelutapoja. Räisänen on kuitenkin vain yksi kaveri ja hänen ajatteluaan on myös kritisoitu, esim. Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Timo Eskola on kirjoittanut kirjojakin aiheesta.
Epäilykset eivät ole sinänsä pahasta. Ne ovat Oxfordin yliopiston historiallisen teologian professorin Alister McGrathin sanoin "uskon kasvukipuja", ne auttavat meitä miettimään asioita läpi ja etsimään perusteltuja vastauksia. En usko, että sellaisen kristityn, jolla on vakaa käsitys asioista, tarvitsisi mitenkään pelätä uskonsa puolesta yliopistossa. Seurakunnissa ei välttämättä valmisteta nuorta kuitenkaan yliopisto-opintoihin. Voi huomata, että Raamattu onkin erilainen kirja, kuin mitä seurakunnassa sai kuvaa. Ehkä myös muutto omilleen ja kaveriporukka voi joskus tuoda kiusauksia, jos on elänyt suojattua elämää.
Teologian opinnoissa seurakuntayhteys ja oman hengellisen elämän hoitaminen on myös tärkeää. Varmaan hyvä olisi perehtyä myös muihin tulkintoihin, kuin mitä koulussa opetetaan. Kuitenkin on hyvä muistaa, että monet myös säilyttävät uskonsa yliopisto-opintojen läpi, jotkut tulee myös uskoon yliopisto-opintojen aikana.
Noista "suojelluista" asioista sen verran, että kuka tahansa voi lukea samoja kirjoja, kuin mitä teologian opiskelijat. Itselleni esim. Raamatun tietyt ristiriidat (esim. evankeliumit kuvaavat samoja asioita, yksityiskohtia on joskus vaikea sovittaa yhteen) ei ole ongelma, mutta kirkkohistoria nostaa kyllä verenpainetta. Kristityt on mestanneet toisiaan, polttaneet roviolla, hukuttaneet ja kiduttaneet. Veri on kyllä virrannut.
Jos olet kiinnostunut, voin suositella luettavaa, jos osaan. Riippuu mikä Sinua kiinnostaa. Tässä eras artikkeli, jonka helluntailainen Åbo akademin eksegetiikan opiskelija Matti Kankaanniemi on kirjoittanut aiheesta. Matti on väitellyt artikkelin jälkeen tohtoriksi evankeliumitutkimuksesta ja toimii yliopistolla Jeesus-tutkimus-ryhmässä, hän kirjoittaa aika värikkäästi:
http://www.uskonet.fi/artikkelit/205/vieko_eksegetiikka_uskon - Niin, minusta olisi hyvä käydä asiallista keskustelua aiheesta. Voidaan tutustua argumentteihin puolesta ja vastaan ihan rauhassa ilman turhaa kiihkoilua.