siivimi
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 34 kommenttia
- Keskinäinen luottamus lapsen ja vanhempien välillä luo turvallisuuden tunnetta ja rauhaa. Ilon ja vapauden tunnetta ei pitäisi "tappaa" jatkuvalla komentelulla ja kontrolloimisella. Lapsella on luontainen tarve kokeilla erilaisia asioita ja olla avoin uudelle. Vanhempien pelko ja turha hätäily siitä, että jotain pahaa voisi sattua lapselle, latistaa tätä seikkailun ja uuden kokemisen ja kokeilemisen halua. "Älä tee sitä, älä mene sinne, älä satuta itseäsi, älä älä älä, .. varo varo varo", tällainen varoittelu saa lapsen pelkäämään vähän kaikkea. Ilo elämästä häviää, kun mielessä on paljon uhkakuvia. Kannusta mieluummin lasta kokeiluun ja luovuuteen.
- Rauha ja rakkauden ilmapiiri kotona on tärkeää. Tasapainoinen ja hyvä olo kantaa vaikeuksien tullessa elämään. Jokaisella päivällä on omat ilonsa, myös harminsa ja huolensa, ne vaihtelevat, kuten tunteetkin. Lapset ovat herkkiä huomaamaan, jos vanhemmillaan on kireyttä ja paineita, he ahdistuvat ja voivat ymmärtää syyn olevan
heissä, lapsissa. Huomio, kiinnostus ja kannustus lapsen tekemisiin ja menemi- siin antaa heille varmuutta ja itseluottamusta, he tuntevat, että heistä välitetään. Kaverit ovat apuna kehityksessä, kun tehdään yhdessä jotakin ja voidaan jutella. Toki sisarukset ovat hyvää seuraa kotona, kun yhdessä koetaan monia asioita. - Olipa hyvä asia, kun sisaresi löysi piilossa olleet luovat kykynsä ja taiteelliset ominaisuutensa. Ehkä tämä onnistui elämänvaiheessa, missä turha kiire ja monet
arkiset askareet olivat vähentyneet, jolloin aikaa jäi etsiä aarteita omasta itsestä ja sielun syvyyksistä. Tuli tarve maalata ja soittaa, kauneudenkaipuu astui esiin. - Näinhän se on, ilman rakkautta lapsi kasvaa kieroon.
Hänestä tulee outo ja varuillaan oleva, epäilijä, pelkääjä.
Lapsi tajuaa sen, jos hänestä ei oikein välitetä, vaan
pidetään riesana ja taakkana perheessä. Lapsi vie
liikaa aikaa, vaatii huomiota, esittää vaatimuksia, ei
tottele, syyttelee ja arvostelee vanhempiaan.
Siis vanhemmat: ottakaa lapsi enemmän huomioon,
varsinkin murrosikäinen tarvitsee tukea ja ymmärrystä,
yhteistä aikaa, harrastuksia, yhteisiä menoja ja yhdessä
oloa. Elämä on täynnä rikkauksia, ei pidä juuttua arkeen niin,
ettei huomaa sitä, mitä kaikkea elämällä on tarjottavana.
Lapsethan ovat lahja vanhemmilleen, suuri ilon aihe. - Kasvatuksen tulisi tapahtua hyväksyvässä ja välittävässä hengessä.
Kiinnostus ja kunnioitus ovat oleellisia asioita lapsen kanssa
kommunikoidessa, kuunteleminen on tärkeää ja keskustelu.
Lapsi ymmärtää sen, milloin hän teki jotain väärin tai sopimatonta.
Herkkyyttä on eri asteista, toiset lapset tajuavat heti sen, että nyt
tuli möhlittyä. Toisille asia on mutkikkaampi, he uhmaavat, kun
heitä moititaan. Ovat näitä "omatahtoisia säikkyjä villihevosia". - "Miten saattaa oppia tuntemaan itsensä? Ei koskaan tarkastelemalla, mutta kyllä toimimalla. Koeta tehdä velvollisuutesi, ja sinä tiedät heti, mihin kelpaat."
J. W. von Goethe - Itsetunto ei ole aina vakio, ts. se riippuu paljon elämäntilanteesta ja tapahtumista elämän varrella. Siitäkin, millaisia ihmisiä on ympärilläsi ja minkälaisia ovat kontaktisi heihin. Jotkut kanssaihmiset nakertavat itseluottamustamme, he epäilevät ja aliarvioivat sanomisiamme ja tekemisiämme jatkuvasti ja samalla yrittävät nostaa omaa arvoaan ja erinomaisuuttaan. Tässä voi olla käänteinen ilmiö, he ovatkin itse epävarmoja ja omaavat huonon itsetunnon - omia vajavuuksia ja heikkouksia ei tiedosteta, vaan ne nähdään heijastuksina toisissa. Vuorovaikutusta; negatiivisesti ajattelevat heikentävät voimiamme ja itseluottamustamme, positiiviset ihmiset ilahduttavat ja vahvistavat. Ilon tuottaminen muille lisää itseluottamustamme. Hymy kirkastaa päivän, ynseä suhtautuminen painaa alas. Kannattaa luottaa itseensä, itse on oman elämänsä herra, kehittymistä kyllä tapahtuu.
- Tässäkin tuli esille, että hyvän sanominen, hyvän tekeminen moninkertaistuu, kun sitä jakaa muille. Ilo lisääntyy, samoin kiitollinen ja tyytyväinen mieli, positiivisuus.
.
Onhan ihminen melko itsekeskeinen, toinen enemmän, toinen vähemmän. Minä, oma itse on mukana ajatuksissa ja teoissa eri asioiden suhteen. Tulee herkästi seurattua käyttäytymistään. Nolouden tunne saa ihmisen vetäytymään kuoreensa ja hiljaiseksi. Uskallus ilmaista itseään vähenee. "Taas tuli sanottua hölmöyksiä, en nyt puhu yhtikäs mitään". Häpeän tuntee aiheuttaa ankara itsekritiikki ja sehän on katsottava negatiiviseksi tunteeksi. Toki se verottaa hyvää itsetuntoa. Onneksi ikävä nolouden tunne unohtuu ajan myötä ja itsetunto taas vahvistuu. - Olisikohan niin, että olet väsyksissä. Ehkä nukut liian vähän tai olet stressaantunut liiaksi; työstä, huolista ja murheista, omista synkistä ajatuksistasi. Kenties et syö monipuolisesti ja terveellisesti, puutostilat voivat aiheuttaa väsymystä, huonoa oloa ja masennusta, ei ole voimia tarpeeksi. Ulkoiletko? Käytkö lenkillä päivittäin?Ystävät ovat voimavara, moni ymmärtää hyvin, jos uskaltaudut avautumaan asioistasi ja vaikeuksistasi, antavat tukea ja ajattelemisen aiheita.
Mieti, olisiko elämässäsi aihetta muutokseen tai muutoksiin. Muutos voisi hyvinkin virkistää. Ajatukset tulisi saada optimistisemmiksi ja valoisammiksi. Usko vain, että elämä kantaa "reppanaakin". Pian on kevät ja kesäkin tulee ennen pitkää. Relaa vähän. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Olet ihan hyvä ihminen. - Masentuneena itsetunto on alhaalla ja negatiivinen kritiikki osuu. Silloin ei pitäisi suhtautua itseensä kovin moittivasti. Jotain positiivista varmaan löytyy, jolloin ajatukset lähtevät iloisempaan suuntaan. Ylä- ja alamäkeä menee tämä elämä, minulla ainakin.
Tuli muistettu hieman pieleen tuo aikaisempi sanonta eli näin kai sen tulee kuulua: "tiedä onma tilasi, anna arvo toisellekin." - On hyvä suvaita niin itseään kuin muitakin ihmisiä, hyväksyä
vikoineen päivineen. Ei nyt ehkä raakuutta ja pahuutta, toisen
vahingoittamista. Emmehän me ole samalaisia, erilaisuus on
rikkautta. Positiivisesti ajatteleva ihminen näkee kanssaihmiset
mielenkiintoisina, oppii heiltä ja saa uusia näkemyksiä elämään.
Lähimmäisenrakkaus antaa lämpöä suhtautumiseen.
"Anna hyvän kiertää." - Näinhän se on. Täydellistä ihmistä ei ole.
- RALPH WALDO EMERSON (1803-82) : Itseluottamuksesta
"Nerous on usko omaan ajatukseen, usko siihen, että se, mikä on totta omassa sydämessä, on totta muutenkin. Lausukaa julki sisin vakaumuksenne, ja siitä tulee yleinen laki. Mooseksen, Platonin ja Miltonin suuret ansiot ovat siinä, että he syrjäyttivät kirjat ja traditiot ja puhuivat, ei muiden ihmisten ajatuksia, vaan niitä, joita he itse ajattelivat. Mies oppikoon ottamaan vaarin niistä valonvälähdyksistä, jotka tulevat hänen sisimmästään, sen sijaan, että etsisi niitä valoja, jotka loistavat runoilijoiden ja filosofien taivaalla. Jokaisen ihmisen kehityksessä tulee ajankohta, jolloin hän saa vakaumuksen, että kateus on tietämättömyyttä, että jäljittely on itsemurhaa, että hänen täytyy antaa omaansa, olkoon se onnistunutta tai ei, että koko maailma on täynnä hyvää viljaa, mutta että voi viljellä vain omaa maata ja tehdä työtä sillä paikalla, joka on annettu. Jos vain osoitat lujuutta keskellä alituista hyörinää, niin olet huomaava, että kannatat kaikkea, mikä ympäröi sinua." - Mieti rauhassa, mistä olet huolestunut ja voitko tehdä asioille jotain.
Elämässäsi on taatusti paljon hyvää ja arvokasta, jonka vuoksi
kannattaa ponnistella. Tapaile ystäviäsi ja mene muiden pariin.
Nuku tarpeeksi ja syö hyvin. Lue joku kiinnostava kirja tai käy
elokuvissa, etsi ilonaiheita. Tuskin olet "epäonnistunut ihminen",
olet vain alavireessä. Hyväksy itsesi. Puhu jollekulle avoimesti ja
luottamuksellisesti . - Lääkkeet turruttavat, luovu niistä, jos voit. - Äitisi ei kai osannut ilmaista sinulle rakkauttaan ja välittämistään,
ennen vanhaan tunteita ei paljonkaan toisille ilmaistu, tietynlainen
etäisyys kuului asiaan. Uskon, että hän sinua rakasti ja olit hänelle
tärkeä. - Isälläsi oli kai sitten joitain vaikeuksia ja ongelmia, joista
hän ei puhunut. Hän haki unohdusta ja lohdutusta juomisesta.
Näin taidettiin elää monessakin perheessä, puhumatta ja avautu-
matta, ei kehdattu kertoa huolista ja murheista. Onhan se selvistä
ja humaltumattomista ollut ikävää katseltavaa, kun läheinen juo ja
käyttäytyy kummallisesti, ehkä räyhääkin ja on pelottava. Lapselle
tällainen ainakin tuottaa turvattomuuden tunteita ja hätää. Kenties
lapsi kuvittelee, että isän juominen on hänen, siis lapsen syytä.
Näinhän asia ei ole, mutta turha syyllisyyden tunne, nakertaa itse-
tuntoa.
Itseluottamus saavutetaan kaiketi tekemisen ja onnistumisen kautta.
Tulee varmuutta omista kyvyistään ja osaamisestaan. Siitä, että seisoo
omilla jaloillaan ja on itsenäinen. Luottaa pärjäämiseensä ja tietää
oman arvonsa. - Onko epätodellinen, keinotekoinen itseluottamus teeskentelyä, roolin esittämistä,
naamion taakse vetäytymistä, oman itsen ja toden piilottelua, epärehellisyyttä myös
itseään kohtaan?
Aito itseluottamus on kai sitä, että uskaltaa olla sellainen kuin on, vikoineen ja virheineen, luontevasti. Voi olla huono vapaasti, asian sen kummemmin itseään
kiusaamatta. Jossain huono, jossain taas hyvä. Muita ihmisiä suvaiten ja arvostaen katseleva ja kohteleva. - Meillä ihmisillä on hyviä ja huonoja päiviä. Mieliala vaihtelee
useastakin syystä. Jokaisen elämässä on aallonpohjia, ne
menevät ohi ja elämä taas hymyilee. Ihan täysin tervettä ihmistä
ei taida olla. Ei taida olla parantumatonta sairauttakaan?
Kuolemantapauksia sattuu kaikkien lähipiirissä silloin tällöin.
Suru on vain käytävä läpi ja menetykseen on sopeuduttava.
Ei se hetkessä tapahdu. Ihmissuhteen loppuminen on vaikea
asia, pettymisen kokemus pimentää hetkeksi näkyvyyden eli
tulevaisuus pelottaa, ahdistaa; löydänkö koskaan onnea.
Tunteet ovat voimakkaita, niitä kokiessaan tajuaa elävänsä
ja huomaa, mikä tässä maailmassa on tärkeätä ja hyvää.
Elämällä on tarkoitus. Ehkä sen huomaa vain elämällä, päivä
kerrallaan. Mieti mistä kaikesta voit olla kiitollinen. Ystävät ja
läheiset antavat voimia. Ilonaiheita voi etsiä, niitä on paljon.
Harrastukset ja tekeminen, toimiminen auttaa unohtamaan
raskaat asiat. Ajatusten vaihto kavereiden kanssa tasapainottaa
omaa tilannetta. "Hei, muillakin on pelkoja, huolia ja murheita."
Elämä kuitenkin kantaa. Uskalla elää. Olet nuori, elämä edessä. - "Maailmasta ei lopu vääryys eikä ahneus, ja on hyödytöntä yksin pyrkiä korjaamaan näitä epäkohtia. Riittää, että itse kykenet elämään rikasta ja hyvää elämää läheistesi ja omantuntosi kanssa."
Näinhän asia on. Pahuutta ei saa poistettua, ei ainakaan kokonaan. Hyvä, kun itse yrittää toimia rakkaudellisesti ja eettisesti. Hyvä kiertää kulkuaan, se on havaittu.
Ps. Joillain palstoilla nimimerkit Lette ja Selailija ymmäretään yhdeksi ja samaksi henkilöksi. Näin ei kyllä ole. Olemme kaksi eri persoonaa. - "Uskollinen ystävä on korvaamaton eikä hänen arvonsa ole punnittavissa." Siirakin kirja.
Toivoisin ystävyydeltä suoruutta ja rehellisyyttä, kuuntelua ahdingossani, lämminsydämisyyttä, tarvittaessa auttavaisuutta ja ohjausta. Hyvä olisi, jos ystävä sanoisi minulle sen, kun hölmöilen, ymmärrän asiat väärin tai olen liian uhkarohkea tai uhoava.
Olen liitossa, jos "metsästän" hyötyä tai salaan heikkouksiani ja vikojani.
"Älä paljasta minua toisille, niin en minkäkään paljasta sinua", tarkoittaen
jotain huonoa, hävettävää, epäeettistä. - Avoimuus on kyllä rohkeutta.
Eri asia on varsinainen puolueellisuus, eli tieten tahtoen toisten suosiminen muiden kustannuksella. " Kun annan sinulle tukeni, niin muista sitten minua tarvittaessa." - Martin Seligmanin mukaan:
MIELITERVE IHMINEN
"- pyrkii itse hallitsemaan elämänsä tärkeimpiä asioita eikä jätä elämäänsä
toisten hoidettavaksi
- tuottaa ratkaisuja sen sijaan, että analysoi jatkuvasti omia ongelmiaan
- uskoo puutteista huolimatta saavansa paljon elämältään
- hyväksyy itsensä sellaisena kuin on
- on kiitollinen siitä, mikä elämässä on hyvin
- kykenee rakastamaan ja vastaanottamaan rakkautta
- palvelee ja tekee työtä toisten hyvinvoinnin eteen
- katsoo innostuneesti eteenpäin, etsii hyvää huomista ja uskoo voimiensa lopulta riittävän tavoitteiden saavuttamiseen
- ottaa täyden vastuun hyvinvoinnistaan ja pitää hyvinvointia tärkeimpänä arvonaan
- päästää irti masentavasta eilisestä, antaa anteeksi itselleen ja toisille eikä mieti turhaan asioita, joita ei voi enää muuttaa."