- On itseasiassa varsin kivaa "säheltää vaan". Seksi ei ole niin vakava asia.
- Kenties suden sielu siirtyy ihmiskehoon erityisen helposti.
- Koska ei halua kertoa. Kaikkea ei tarvitse tietää.
- Ehkä hänellä on jotenkin ongelmalliset vanhemmat. Kysy häneltä.
- Ai, olitkin trolli. Anteeksi häiriö siinä tapauksessa. Yritin vain vittuilla ignoranttiuden irti yhdestä sielusta.
- Sen takia toteutankin murhani aina uimahallissa; ketään ei haittaa, uimassahan siellä ollaan!
- Otan teen vastaan ja kokeilen sen lämpötilaa. Juotavaa jo nyt. Ajattelen hyvästit liekille joka pienenkin kofeiiniannoksen jälkeen on minulle jälleen vain pieni räjähdys.
Maistan suullisen teetä. Ei erityisen hyvää (ainakaan idässä vietettyjen viimeaikojen jälkeen), mutta juon äkkiä koko kupin. En ole huomannutkaan olleeni janoinen koko päivän....
Alan rentoutua ja tuntea olon normaalimmaksi.
"Kaikki palvelee sädettä," totean painuen makuulle. En tiedä mitä se tarkoittaa. Henkimatkailu väsyttää ja tee ja tuoksukynttilä rauhoittavat. "Näen hauta-arkun sisäpinnan lävitsesi," sanon vielä ennen nukahtamista. - "Ainakin sain yösijan."
Olen näkevinäni puista pintaa aina kun Michelle avaa suunsa. Välillä hänen silmänsäkin ovat sen väriset. Yritän muistaa, sanoiko hän niskansa murtuneen. Katkenneen peräti?
Teen hautumista on kiusallista odotella hiljaisuudessa. - Tee kuulostaa loistavalta idealta. Kirjaimellisesti. Se hohtaa vihreänä, valkeana, jopa mustana. Kynttilän liekki tosin kieltää ottamasta.
"Vihreää, kiitos," vastaan. Köyhän ihmisen korppuvarastoon en sentään aio kajota. - Siirrymme ulos ilman, että ehdin maksaa kahvia. Mutta ei se mitään; enhän ehtinyt sitä saadakaan.
Pimeys on laskeutunut yllättävän nopeasti. Siihen ei tunnu tottuvan. Pohjoisessa on paljon pitempään epämääräistä hämärää, mutta täällä baariin mennessä on kirkas iltapäivä ja ennenaikaisesti poistuessa jo kuin keskiyö.
Katselen ympärilleni Michellen yökkäillessä ja kerätessä itseään. Näen hohtavia reunoja ja epävisuaalisia aistimuksia. Vähänkin suurempi annos, ja lojuisin transsissa lattialla, luultavasti ottamassa vastaan vampyyrin "tekohengitystä". Muuttumassa hirviöksi.
Ainakin näkymät ovat hyvät. Kahvi vie ihmisen kauemmas henkimaailmasta. Osittain turvaan, mutta sitä juotuani en näkisi nyt kaupunkia sen koko loistossa. Merellä leijuvia sinettejä, jotka suojaavat merenjumalilta ja vieraitten maitten vakoojavelhoilta (nimellisesti. Oikeasti ammattimaagit keksivät aina lopulta, kuinka kiertää estot). Mustiin puettuja hahmoja etsimässä loputtomasti ei mitään. Katukivessä hyppivää iltataivaan huminan kaikua....
Ilman tätä kaikkea kulkemamme kadut lienisivät ankeita. Näen sitten aamulla.
Michelle ojentaa avaimen minulle ja jää taas oksentamaan. Melkein näen hajun, joka sen aiheuttaa, vaikken yhäkään haista mitään.
Avatessani ovea yritän muistaa, voiko vampyyriä estää tulemasta avaimenreiästä. Niitä ei kai saanut kutsua sisään. Ja niillä on pakko-oireinen häiriö. Ehkä. Avaan oven ja näen huoneen kokoisen "asunnon". En jäisi tänne nukkumaan ellei näköni alkaisi etenevästi unohtaa, mitä aistia ja maailmaa sen pitikään vahtia.
Astun sisään. - En ihan punkkari liene, mutta kuuntelen kuitenkin jonkin verran. Kokeellisempi hc-punk, kuten YUP:n ja etenkin CMX:n alkutuotanto on oikein loistavaa. Ja anarkopunkiksikin (lähinnä lyriikoitten ja mellakointinsa vuoksi tosin) luokiteltu industrial-bändi ¡Tchkung! on loistava. Negatiiviset nuoretkin on aika kiva.
Joo, en selvästikään ole kohderyhmäsi. Tykkään vain puhua musiikista. - Minä en kyllä haista mitään. Ettei hän kuitenkin olisi vain juonut liikaa.... Kai hän silti osaa suunnan näyttää?
Lähden saattamaan Michelleä ulos. - Michelle vastaa jotain sekavaa ja oksentaa. Siinä taisi ihmisiltä mennä tanssilattian viehätys....
"Pitäisikö sinut viedä kotiin?" kysyn.
Ehkä on hyväkin, että en pääse taistelemaan vampyyriä vastaan; vakuutus kun ei liene vielä voimassa. - Kahvi ei ehdi saapua, kun jo päädyn Michellen tanssipariksi. En oikein tiedä mitä tehdä, kun hänen askeleensa ja laulunsa ovat ristiriidassa sekä toistensa että musiikin kanssa. Tanssin kohteliaasti mukana. Tai oikeammin kävelen ja pidän häntä pystyssä.
Jos tanssijoita olisi vähän enemmän, voisin saada nurkkanaisen (ironisesti ilmiselvä vampyyri) houkuteltua kujalle tapettavaksi ennen kuin hän imee ketään kuiviin. Kukaan tuskin kiinnittäisi huomiota. Vaikkakaan silakkaparven mielestä hän ei tee mitään sen pahempaa kuin minä tein niille.
Toisaalta pitäisi keskittyä huolehtimaan Michellestä, jonka aura hehkuu humalaa. Ehkä saan yösijankin vastineeksi, jos vien hänet turvallisesti kotiinsa.
"Luulenpa, että tämä on ennemminkin tango kuin valssi," yritän hieman helpottaa rytmistä ristiriitaa. Harvoin minä olen se parempi tanssija ja uudenlainen tilanne vähän hermostuttaa. - Vähän puhetta jää välistä, mutta kuulen Michellen ehdottavan tanssimista. En kyllä osaa, mutta tuskin hänkään tuossa kunnossa. Nurkan nainen näyttää yhtyvän ajatukseen ja saalistaa itselleen heti tanssikumppanin. Bändi alkaa liu'uttaa tanssikelvotonta improvisaatiotaan jonkinlaiseen tangoon.
Tilaan kahvin. Se pitää kiinni todellisuudessa. Tosin keittämiseen menee kuulemma hetki. - Sitten katselen itseäni ulkopuolelta kysymässä, kattoiko vakuutus niskan murtumisen. Yritän juoda viinan henkeä onnistumatta. Silakka vittuilee koska söin sen. Syön näköjään lisää, mutta se ei liene minun vikani juuri nyt.
Nurkassa bändi alkaa soittaa. Onneksi jazzia, sillä liian yksinkertainen rytmi voisi vaivuttaa transsiin. Palailen kehooni, vaikka se ei vielä ihan tunnu omaltani. - Ei se ole kasvatusmielessä. Voit toki vittuilla vapaasti ihmisille, mutta on itsepetoksellista väittää sen olevan muita kuin itseä varten.
- Olin siis oikeassa.
"No, maksanko sinulle nyt vai pitääkö raha viedä kerran kuussa jonnekin? Vaikka minä en täällä edes kuukautta kyllä ole...."
Olen aika varma, että Michellen mieliala on keltainen ja säteilee alkoholia. Nurkassa oleva nainen imee jonkun meripojan elinvoimaa. Kuollut äitini supattaa, että baarimikko ja viereinen asiakas tarkkailevat meitä.
"Eivätkö tajuntaalaajentavat yrttiseokset ole kiellettyjä täällä?" kysyn. Pidän ääneni hiljaisena jotta en saattaisi Michelleä ongelmiin. Hänkään kun ei vaikuta tuntevan paikallista kulttuuria.
En taida juoda enempää. Olen herkkä shamaanilitkuille. - Se on trolli. Ei se liity mihinkään.
- Naurahdan hieman.
"Kai minä voin sen ottaa, mutta etkös sinä jää siitä tappiolle?" kysyn.
"Ja minun nimeni on Kivi."