Mikään ei ole joka hauskinta tai säälittävintä luettavaa kuin aikuset ihmiset valittavat seuran puutteesta. Asia joka on otettu meidän yhteiskunnassa aivan liian isoon valoon, niinkuin sillä olisi oikeasti mitään merkitystä kenellekkään onko seurustelukumppania. Miettikää oikeasti mitä ketun väliä sillä on jos ei löydä jotakuta jonka kanssa voisi viettää romanttista aikaa. Sehän on aikaa itselleen vapautta!
Valitus sikseen ja miettimään mikä nyt taas olikaan se tärkeä asia elämässä....
Valitus sikseen ja miettimään mikä nyt taas olikaan se tärkeä asia elämässä....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rahahan se tärkeintä on elämässä, mutta olisi se silti ihan kiva, jos pystyisi säännöllisesti harrastaa seksiä jonkun kanssa. Parisuhde tarjoaa siihen mahdollisuuden, muuten tavallisella miehellä ei ole oikein mahdollisuuksia päästä säännöllisesti panemaan.
Mitäpä jos on ollut kauan yksin tai ei edes koskaan ole ollut parisuhteessa? Nyt viimein on rohkaissut itsensä tekemään asialle jotain ja yrittää etsiä seuraa nettideiteistä. Ja mitä jää käteen - ei mitään vaikka lähettelee asiallisia viestejä sopivan tuntuisille naisille. Ei yhtäkään vastausta, jossa edes sanottaisiin, ettei kiinnosta.
Minua aina huvittaa kun jotkut ihmiset sanovat, ettei suhteet tai seksi ole tärkeitä. Hyvähän se on huudella jos itse on päässyt joskus, jopa säännöllisesti nauttimaan noista. Paljon on meitä, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta, eivätkä nämä nettideitit ainakaan lisää uskoa parempaan tulevaisuuteen. T. Täysin kokematon 25v mies.
Olipas nosto, mutta tämä piti sanoa kun ketju osui silmään.
Ihminen joka ei ole kiinnostunut toisten ihmisten seurasta ei tietenkään pysty käsittämään että mikä siinä on niin huikaisevan ihanaa ja miksi sitä kaivataan kovasti. Itse olen tällainen välimallin ihminen että en halua mitään jumalatonta sosiaalista melskettä ja jatkuvaa kanssakäymistä suuntaan jos toiseenkin, mutta tunnen syvää tuskaa siitä etten voi jakaa kaltaiseni kanssa yhtikäs mitään.
Luontoretkelle saa mennä yksin. Elokuvat saa katsella yksin. Mitä hyvänsä mielenkiintoisia asioita juolahtaa mieleen, niin nurkilleko ne pitäisi puhua kun ei ole ketään joka kuuntelisi, ja joka vastaavasti kertoisi omia oivalluksiaan?
Melkein sitä toivoo ettei olisi koskaan ollut (jo) parisuhteessa, niin ehkä sitä ei osaisi kaivatakaan. Mutta toistakymmentä vuotta moisessa vietettyään sitä osaa verrata yksinoloa ja kaksinoloa, ja sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa tulee juttuun se kaksinolo voittaa yksinolon. Huonossa suhteessa olemiseen verrattuna yksinolo on parempaa, ja sen vuoksi ensimmäistä vastaantulijaa ei oteta, vaan etsintä päättyy vasta kun tietää että tämän kanssa haluaa oikeasti olla.
Siksi se ottaa aikansa tai ei tapahdu koskaan. Ja siksi on tuska.
En voisi enempää allekirjoittaa sanomaasi.
Aikuisiässä yhdessäoleminen ei ole 24/7 vääntämistä, se on viihtymistä sekä itsekseen että kumppanin seurassa.