kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

436

Kommenttia

6590

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tarkoittanet tuota viimeistä tehtävääni. Silloin – vuosina 1979-80 – oli kyllä Pääesikunnassa naisiakin, konekirjoittajina – elettiin vielä sellaista aikaa – ja joinain muinakin toimistoapulaisina, tietenkin ravintolassammekin. Naisia ei kuitenkaan vielä tuolloin ollut sotilaine ja tuo minun tehtäväni hoitaminen välttämättä edellytti sotilaskoulutusta ja myös kokemusta nimenomaan toimiupseeritehtävissä. Nythän pääesikunnannakin on ainakin muutama naissotilas, yksi taitaa olla jopa majurin arvossa.
  2. Poikkeuksellisesti viikonloppunakin avasin palstan ja näin etusivulla avauksen, jossa oli pohdittu minun eläkkeitäni. Avaaja oli ilmeisesti olettanut niitä eläkkeitäni todellisia suuremmiksi ja eräs vastannut oli uskossa, etten saisi enää sotilaseläkettä, kun kapteeninarvoisis toimiupseereita ei enää ole. näin tarpeelliseksi antaa asiasta tositietoa; tässä sitä on:

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18673314/maksaako-keskustalainen-valio-myos-kapille-muhkeaa-elaketta#comment-131848370

    Nyt tuo tiedonantoni kyllä vähän harmittaa – en minä tuollaisiin yleensä puutu. Harmitusta lieventääkseni tässä jo iltakahvit juotuani palasin tälle avaukselleni. Toistan avauksessa sanomani:

    ”Muutama kuukausi sitten täällä arvelin Keskustan kannatuksen lähtevän nousuun, jos Perussuomalaisten kannatus laskee. Oletin sieltä lähtevien suurimman osan päätyvän Keskustan kannattajiksi. Niin ei ole käynyt. Perussuomalaisten kannatuksen lasku on siirtynyt Sdp:n kannatuksen kasvuun”

    Noin näkyy käyneen. Jopa keskustan kansanedustajakin. Aittakumpu; on siirtynyt persuihin. Siitä on näköjään täällä jo keskusteltu, mutta palaanpa siihen minäkin: Tuo Aittakummun teko on kyllä huono esimerkki, mutta silti se voi kannustaa monia keskustaa aikaisemmin kannattaneita seuramaan perässä; varsinkin, tuolla Aittakummun vaalipiirissä. Voi, voi – vaikka en ole keskustan kannattaja, en toki olisi tuollaista puolueelle toivonut.

    Eipä nyt aihetta muuhun kuin vain Oikein Hyvän yön ja alkavan viikon toivotukset kaikille tämän lukeville!
  3. Kun poikkeuksellisesti näin viikonloppuna avasin palstan ja näin tuossa eläkkeitteni kiinnostavan ja kun eräällä on varsin vääriä oletuksia, niin täytyy antaa niistä oikeaa tietoa:

    En minä saa kapteenin eläkettä vaan eläkkeeni määräytyy tu-eriklk:n tehtävästä, jossa palkkaukseni ka kaikkine ikälisineen ja yhden palkkaluokan korotuksineen RUK:n suorittimisesta ja erikoistehtävästäni eläkkeeni muodostui varmasti suuremmaksi kuin kadettiupseeri-kapteenilla. Mutta ei se enää kovin suuri ole, lienee hieman hiipunut vuosikymmenten saatossa. Ja kun verotus haukkaa siitä melkoisesti, niin nettona saan sitä nyt vain vähän yli 2 000 kuukaudessa – no, en nyt ihan kovin vähän yli😉

    Valiolta saamani eläke on tuotakin pienempi, nettona vain n. 1 500 kuukaudessa. Vaikka isännöitsijän palkka oli suurempi kuin olisi tuolloinkaan ollut sotilaspalkkani, en saanut Valiolta täyttä eläkettä; se olisi kertynyt vasta 25 palvelusvuoden jälkeen ja minulle eläkkeeseen oikeuttavia vuosia tuli vain 17 – kun yhden vuoden valiolaisajastani olin kolmannella – viimeiselläni – rauhanturvaajareissulla, silloin Golanilla. Tuosta rauhanturvaaja-ajasta en saanut enää eläkettä kun olin silloin jo sotilaseläkkeellä.

    Ei nämä eläkkeeni kovin mahtavat ole, mutta kyllä näillä pärjäillään niin, ettei ole tarvinnut puuttua sijoitusteni tuottoihin vaan annan niiden kertyä edunsaajieni jaettavaksi sitten, kun minä siirryn tuonne Maunulan uurnalehtoon vaimoni viereen. Kynttilälyhdyt ja kanervat vein sinne tänään ja käyn uusimassa ne tiistaina, jolloin vaimoni kuolemasta tulee kuluneeksi 20 vuotta.
  4. Palstan keskustelujen aiheena pitäisi olla Suomen Keskusta, ja siksipä minäkin tein kyseistä puoluetta koskevan avauksen. Eipä tämä avaukseni näy vastineviestien määrällä nousseen kapiluokkaan. Eihän Keskusta näy olleen kovin kiinnostava avaustenkaan kohde. Nyt etusivulla on enemmän avauksia, joiden kohteena olen minä kuin Keskusta.

    No, eipä minullakaan ole nyt enempään aihetta Keskustasta eikä muustakaan. Toivottelen vain kaikille tämän lukeville Oikein Hyvää viikonloppua!
  5. Vaikka sanot sanottavasti lyhyesti, kyllä tuossa varmaan olisi ajattelemisen aihetta. Mutta minä en nyt jaksa ajatella; olen aika väsynyt, kun aamupäivän jumppani jälkeen tässä illansuussa tallustelin n, kolmen kilometrin lenkin noilla lehtien kauniisti peittämillä keskuspuiston hiekkateillä. Nyt on iltatoimien aika, sitten vielä iltapalaa ja pieni iltadrinkki ja vuoteeseen (iltapesuille ei ole tarvetta tänään, kun päivällä saunoin).
  6. Ensiksi sanomasi on kyllä viisas mielipide, mutta ei sillä ole aina käyttöä politiikassa. Niinpä on ymmärrettävää, että oppositiopuolueen johtaja Kaikkonen kritisoi hallitusta. Olisiko hän ehkä noin saanut puolueensa kannatuksen edes pienoiseen nousuun.

    Tuohon muuhun sanomaasi minulla ei ole muuta mielipidettä kuin että saatat olla oikeassakin, mutta ehkä myös vähän väärässä😊
  7. Joo, noin on tapahtunut. Varsinkin tuo vihreiden kannatus suorastaan romahduksellisesti viimevuosien aikana. V.2018 se on ollut 17 %, nyt vain 8 % (näen tuon tuosta Hesarin gallupista, jossa puolueiden kannatukset ilmoitetaan joka vuodelta vuodesta 2015 alkaen). Kai ne vihreiden politiikassa kärkisijoille nousseet ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen pyrkivät tavoitteet eivät ole mieleen kaikille – ei näköjään tällä palstallakaan.

    Vasureiden kannatus ei näy pudonneen pidemmässä juoksussa, kun v. 2015 se on ollut vain n. 7 % ja nyt sentään 8,6 %.

    Keskustankin kannatus on tuon gallupin mukaan noussut tänä vuonna 2,5 prosenttiyksikköä; vuoden alussa se on ollut vain 10 %, nyt sentään 12,5 %.
  8. Kiitos sanomastasi, mutta onhan minulle sattunut lipsahdus tuon edellisen viestini lopussa, kun sanon: ”Vielä jäljellä olevien sotaveteraaniemme ei tarvitse olla huolissaan, sillä entisten rauhanturvaajien järjestön muuttaminen nimeltä reserviläisjärjestöksi ei veisi heiltä mitään.” Ei ole aikomus muuttaa tuota yhdistystämme reserviläisjärjestöksi vaan veteraanijärjestöksi, kuten viestini alussa ihan oikein sanon.

    Viikkojumpassani oli nyt vuorossa kuntosali, joka on aina joka kolmas kerta; minulle mieluisampi on allas, joka on aina kaksi kertaa peräkkäin. Olkoon kumpi tahansa, aina on lopuksi saunominen erinomaisessa saunassamme. Usein syön sen jälkeen vielä lounaan Sydäntalon mainiossa ravintola Kaverissa, mutta nyt jätin väliin, kun kotona odotti lohisoppa.

    Kerroinhan viime viikon lopulla ostaneeni 1,6 kiloisen lohifileen, jonka paksusta päästä paistoin kaksi annosta, jotka olen jo syönyt. Kahden aterian pakasterasioihin pakattuna soppaa tuli 6 rasiaa eli 12 annosta. 5 rasiaa on vielä pakastimessa ja kun joka viikonloppu ostan ja paistan kaksi kala-annosta ja kun tyhjennän vähitellen pakastintani, niin lähiviikkoina minulla tulee olemaan neljä kala-ateriaa viikossa!

    Ensi viikon torstaina minä en ole jumpassani, kun silloin on Pääkaupunkiseudun päällystön evp-yhdistyksen syyssauna kerhomme aikoinaan rakennuttamalla mainiolla rantasaunalla Santahaminassa. Yhteisössämme on varmaan vähintään 50 jäsentä, mutta kevätsaunallamme oli mukana vain 14 ja minähän olin joukosta iäkkäin. Tiedän kyllä jäsenistössämme olevan muutaman minua iäkkäämmänkin, mutta lienevät sen verran heikossa kunnossa, etteivät juurikaan noihin tilaisuuksiimme osallistu.

    Nyt ei muuta kuin vain lohisopan kimppuun ja sen nautittuani ruokalevoille ja kun nyt on oikein hieno sää, illemmalla varmaan tallustelen parin-kolmen kilometrin lenkinkin noilla keskuspuiston hienoilla hiekkateillä, joita nyt jo suuresti peittävät myös lehtimatot.
  9. Rauhanturvaajien järjestön nimeäminen veteraanijärjestöksi ei veisi mitään sotaveteraaneiltamme – joista enää vain rippeet jäljellä. Rauhanturvaveteraanien joukko on jo paljon suurempi ja kasvaa yhä ja monenlaista apua hekin tarvitsevat vanhetessaan.

    Tuo nyt Libanonissa tapahtuva on varmaan osaltaan kannustanut tuohon tarkoitukseen. Onhan rauhanturvaajia ennenkin kaatunut tehtävissään. Kenraali – silloin kai vasta eversti – Unto Matikaisen ainoa lapsi Unto-Pekka poika kaatui jo ensimmäisissä joukoissamme Kyproksella v. 1964. Kaatuneita ja tehtävissään muuten kuolleita on vuosikymmenten aikana tullut paljonkin; kymmenkunta hautaa samassa jonossa heillä on mm. Helsingin Hietaniemen hautausmaalla.

    Vielä jäljellä olevien sotaveteraaniemme ei tarvitse olla huolissaan, sillä entisten rauhanturvaajien järjestön muuttaminen nimeltä reserviläisjärjestöksi ei veisi heiltä mitään. Varsinkaan, kun meissä entisissä rauhanturvaajissakin enemmistö alkanee olla jo iässä, jolloin ei ole enää paljon aikaa nauttia mistään mahdollisesti tulevasta avustakaan. Ei siihen aikaa olisi paljon enää minullakaan, 89-vuotiaalla, mutta nyt kuitenkin lähden taas joka torstaiseen viikkojumppaani Oulunkylän Sydäntalolle!
  10. Vielä täydennys tuohon, että Kyproksen ja Siinain reissunihan tein vielä aktiivipalveluksessa ollessani, Kyproksella ylivääpelinä komppanian vääpeli, Siinailla komentotoimiston toimistoupseerina palvellessani v. 1979 alussa minusta tuli kapteeni – neljän ensimmäisinä siihen arvoon ylennettyjen toimiupseerien joukossa – ja Golanilla olin samassa tehtävässä kapteenina palkattomalla lomalla Valiolta. Tuo runsaan vuoden aika tietysti lyhensi eläkkeeseen oikeuttavaa aikaani, mutta kun sen suuruus määräytyi paljolti viimeisiltä työvuosiltani ja kun Valion keskushallinnon isännöitsijänä olin varsin hyvin palkattu, hyvän eläkkeen kyllä sain vielä Valioltakin.
  11. Kai tuo nimenmuutos olisi paikallaan, sillä veteraanejahan suurin osa Rauhanturvaajaliiton jäsenistöstä on.

    Sinulla on mittava rauhanturvaajaura, kuusi vuotta. Lähes kaksinkertainen oman urani rinnalla. Palvelin Kyproksella v. 1966 puoli vuotta, Siinailla 1978-79 puolitoista vuotta ja Golanilla 1981-82 vuoden ja kolme kuukautta, yhteensä siis kolme ja puoli vuotta. Kyproksellahan olimme silloin saaren kreikkalaisten ja turkkilaisten sotatilan keskellä. Nythän molemmilla kansallisuuksilla on omat valtionsa, turkkilaisten valtiota eivät tosin kai monetkaan maat ole itsenäiseksi tunnustaneet. Saarella on kuitenkin hyvin rauhallista; sen sain todeta viimeksi vajaat kymmenen vuotta sitten matkallani.

    Sinibaretithan oli nimeltään tuo liittomme, kun YK-johtoisilla rauhanturvaajilla aina oli ne siniset baretit. Olin tuon järjestön perustavassa kokouksessa 1968 ja minut valittiin siellä järjestön hallitukseen, jossa olin pari vuotta sihteerinä. Sitten alkoi tulla mm. Nato-johtoisia ja muita sellaisia, joissa baretin väri oli jokin muu ja joskus toistakymmentä vuotta sitten liittomme muuttui nimeltä Rauhanturvaajiksi.

    Jäsen olen ollut tuossa järjestössä aina ja olen edelleen. Takavuosian olin hyvinkin innokas osallistumaan järjestömme tilaisuuksiin ja muuhunkin toimintaan, mutta viime vuodet olen ollut vaisumpi. Jäsenmaksuni tietysti maksan edelleen ja niinpä minulle tulee kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Rauhanturvaaja-lehti, jonka edeltäjään, Sinibaretti-lehteen lehden päätoimittajan pyynnöstä joskus vuosituhannen vaihteessa laitoin muistelmistani poimimani ”rauhanturvaajahistoriani”- ja kovasti sain siitä kiitoksia lehden lukijoilta!

    Tallustelin tuossa runsaan kilometrin lenkin noilla valaistuilla ja jo lehtimattojen paljolti peittämillä keskuspuiston hiekkateillä ja kun sieltä juuri palattuani avasin palstan ja näin tuon avauksesi, siihen täytyi vastata. Eipä nyt muuta kuin vain Hyvän Yön toivotukset Sinulle ja muillekin tämän mahdollisesti lukeville!
  12. Viikonloppuna en täällä tietenkään käynyt, mutta eilen iltapäivällä tulin sitten toteamaan, että vilkasta täällä oli ollut viikonloppuna. No, siinä sivussa puhuin sitten muustakin; näette noista edellisistä viesteistä.

    Jostain syystä tämä profiilini ei avautunut, joten tuo viimeistä edellinen viestini tuli tietämättäni anonyymina. Siksi jouduin lähettämään vielä toisen viestin; anonyymina senkin, kun profiililleni kirjautuminen ei onnistunut. Nytpä nikkini näkyy taas toimivan. Tämän vain halusin nyt todeta; muuta sanottavaa minulla ei nyt ole.
  13. Muutamia tunteja sitten jättämässäni viestissäni kerroin päivän ruoanlaitoihini kuuluneesta lohisopastaja viittasin sen reseptiin. Kun asia jäi mieltäni vaivaamaan, annan sen hyvän reseptin teillekin. Sehän on tehty kahdeksalle annokselle ja kun minä tein soppani kahdelletoista annokselle, sen tarvikemäärien täytyi olla vastaavasti suurempia. Tässä se resepti:

    xxx

    Lohikeitto 8 annosta
    12 perunaa
    2 porkkanaa
    2 sipulia
    10 dl vettä
    5 dl maitoa
    ½ tl maustepippureita (kokonaisia)
    1 laakerinlehti
    400 g lohifileetä
    2 dl ruokakermaa
    3 tl suolaa
    6 rkl tuoretta tilliä

    Pese, kuori ja paloittele perunat, porkkanat ja sipuli. Keitä kasvikset maustepippureiden ja laakerinlehden kanssa vedessä lähes kypsiksi.
    Poista lohifileestä nahka. Leikkaa kala reiluiksi kuutioiksi.
    Lisää kerma, suola ja paloiteltu lohi. Keitä miedolla lämmöllä, kunnes kala on kypsää, noin 5 minuuttia. Lisää tilli ja tarjoa perinteinen lohikeitto ruisleivän kanssa.

    xxx

    No, ehkäpä tähän tulooni vaikutti jo naukkailemani iltadrinkkini, mutta tein näin hyvässä tarkoituksessa. Nyt vain iltapesuille, sitten pyjamaan ja vuoteeseen vielä vain toivotellen kaikille Oikein Hyvää viikonloppua!
  14. Onhan avaukselleni tullut tänään ihan asiallisia viestejä, mutta en nyt jaksa niihin erikseen vastailla, Kommentoin tässä kuitenkin paria viestiä:

    Eilisiltana oli viesti, jossa esitettiin, että kepu pitäisi siirtää puoluerekisteristä rikosrekisteriin. Siihen vastatessani en pitänyt sellaista sopivana vaan totesin, että kyllä aika hoitaa kepun. Nyt tuon kyseisen viestin lähettäjä ei siihen usko. Saattaa olla oikeassa, mutta en pitäisi sitäkään pahana.

    Toinen viestinlähettäjä toteaa, että tänään on hyvä ulkoilusää. Niin oli, mutta lenkki jäi minulta tekemättä tänään, kun ohjelmassani oli muuta; siitä lopuksi. Nyt Libanonissa tapahtuneeseen viitaten hän arvelee, että varmaan minullakin oli jänniä tilanteita sinibareteissa. Ei ollut ehkä kovin vaarallisia, mutta jänniä kyllä Kyproksella silloin 1960-luvun puolivälissä. Niistä vähän:

    Kyproksellahan oli silloin ihan sotatila Kyproksen kreikkalaisten ja turkkilaisten kesken. Me olimme siinä välissä ja ammuskelut puolin ja toisin olivat ihan jokaöisiä. Miestemme täytyi kyyristellä poteroissaan kun molemmin puolin ammutut luodit viuhuivat heidän ylitseen. Minähän – komppanian vääpelinä – en niissä poteroissa koskaan ollut. Jännittävin tilanne kohdallani oli kai tämä:

    Turkkilaiset olivat vallannet kreikkalaisilta Nicosian lentokentän. Miehemme olivat joutuneet saarrokseen osapuolien väliin, eikä heitä päästetty sieltä pois. Ruokaahan heille täytyi jotenkin saada. Minä sitten myöhään illalla lähdin Land Roverilla sitä sinne viemään ja jouduin menemään turkkilaisten hallussa olevan alueen kautta. Sinne tullessani autoni eteen syöksähti sivusta turkkilaisten sotilas minua konepistoolilla osoittaen ja jotain huutanut, mutta enhän minä sitä tietysti ymmärtänyt. Jotenkin sain kuitenkin hänelle selitetyksi menoni tarpeen ja hän päästi minut läpi, mutta kohta oli edessäni heidän asemansa, jota lähestyessäni sieltä ammuttiin minua kohden, mutta ylitseni; kai varoituslaukauksena. Siitäkin pääsin kuitenkin jatkamaan ja miehemme saivat sapuskansa ja ilman ongelmia sitten palasin kasarmillemme Nicosiaan Kreikkalaisen puolen kautta.

    Siinailla 1970-luvun lopulla tilanne oli varsin rauhallinen. Tietenkin olimme israelilaisten ja egyptiläisten välissä, mutta ihan hyvissä suhteissa molempiin; molempien osapuolten päällystöä kävi jopa meidän saunassamme – tosin eriaikoina. Golanilla 1980-luvun alussa olimme rajavartijoina Israelin ja Syyria rajalla. Emme tosin yksin, sillä Israelista päin tultaessa ensiksi olivat Israelin, sitten Suomen yk-joukkojen, sitten Itävallan yk-joukkojen ja viimeisinä Syyrian rajavartinat😉

    Joo, siitä päiväohjelmastani: Merkittävintä oli ruokien laittaminen. Puolilta päivin ostin Pakilan S-marketista 1,6 kg:n lohifileen. Sen paksusta päästä leikkasin kaksi siivua, jotka paistoin; toisen söin jo tänään jo toisen sunnuntaina, kun huomiseksi on saman kaupan valmisruokatiskiltä ostamaani lasagnea. Suurimmasta osasta kalaa – varmaan n. 1,3 kg:sta - tein kalasoppaa. Nahastaan riisutun lohen paloittelin sopiviksi paloiksi ja tein soppaa reseptillä, johon olin varautunut jo kalaa ostaessani, niin aivan erinomaista tuli sopasta. Sen jäähdytettyäni ”pakkasin” sen kahden annoksen rasioihin, joita täyttyi kuusi kappaletta – siis 12 annosta. Yhden rasian jätin jääkaappiin ja viisi rasiaa laitoin jo pakastimeen, joten lähiviikkoina lienee viikossa neljä kalaruokapäivää, kun tietysti aina myös parin annoksen kalat ostan paistettaviksi – olenhan kalaruokien ystävä.

    Eipä nyt muuta kuin vain Oikein Hyvän viikonlopun toivotukset kaikille!
  15. Ps.

    Onhan tuohon tullut myös pitkä viesti, jossa minustakin on sanottu kivasti, josta kiitos! Mutta ajattelin jättää puuttumatta tuohon viestiin, kun se on toistettu jo hyvinkin monta kertaa, mutta ei se näy tarkoitetun kapi-kutkaa vähentäneen.

    Siinä on myös sanotaan, että kepu pitäisi siirtää puoluerekisteristä rikosrekisteriin. Tuosta en ole samaa mieltä. Eiköhän aika hoida kepun, vaikka nyt sen kannatus on hienoisessa kasvussa enkä pidä sitäkään pahana, jos ja ilmeisesti kun se kasvu tulee vastaavasti pienentämään persujen kannatusta.
  16. Edellisessä viestissäni aamupäivällä kerroin olevani viikoittaiseen jumppaani lähdössä ja kerroin jumppani jälkeen lounastavanikin Oulunkylän Sydäntalolla.

    Olen heti saanut toivotuksia hyvästä jumpasta ja herkullisesta lounaasta. Toivotuksensa toteutuivat; jumppa oli erinomainen, vaativa mutta hauskakin tässä 10-henkisessä jumpparyhmässämme, jossa nyt on mukana myös kaksi naista – harmi vain, että ne naiset eivät tule saunaan kansamme kun siellä on naisten sauna omissa tiloissaan😉Erinomainen oli lounaskin, alkupaloineen ja salaatteineen pääruokana broileri lisukkeineen ja jälkiruokana kiisseli.

    Kotiini palattuani olin pitkään päivälevoilla, mutta nyt tässä illansuussa tallustelin taas pari kilometriä Paloheinän Pitkämäen mainiolla reitillä. Nyt alkaa olla iltakahvien aika ja sitten vain tv-ohjelmia seuraten ja lukemattomiksi kertyneitä lehtiä lueskellen ja sinä sivussa vähän iltapalaakin ottaen, sitten vain pieni iltadrinkki ja vuoteeseen.

    Jos politiikka tai jokin muu mielenkiintoinen asia antaa aihetta täällä käyntiin niin huomenna varmaan vielä niin teen. Joten en vielä nyt esitä hyvän viikonlopun toivotuksiani vaan toivottelen vain kaikille Oikein Hyvää yötä!
  17. Onhan tullut eilisiltaisen käyntini jälkeen vielä monia viestejä tälle avaukselleni. Eilenhän minut todettiin täällä toiseksi valiolaiseksi suurmieheksi, nobelisti A.I.Virtasen lisäksi. Siihen minä totesin:

    ”Valiolla Virtasta muistetaan edelleen niin, että tutkimus- ja tuotekehityskeskukseen (isännöintiaikanani rakennettuun ja tietysti isännöintiini kuuluneeseen taloon) sisutettiin yksi huone sellaiseksi kuin oli aikoinaan Virtanen työhuone silloin Hietalahdessa sijainneessa Valion toimistokeskittymässä. Sinne siirrettiin kaikki kalusteet ja jopa seinätaulutkin sieltä A.I.V:n entisestä työhuoneesta. Minun työhuoneeni siellä pääkonttorilla on tullut myöhemmin ihan yleiseen toimistokäyttöön – yhyy yhyy…”

    Nyt on tuotu esille sekin, että A.I.V:n keksintöä oli myös se Molotovin cocktail, jolla talvisodassa aiheutettiin suuria tuhoja ”neukkujen” panssarivaunuihin. Kyllä tuokin Valiolla muistettiin.

    Eipä nyt muuta vaan lähden tästä taas viikkojumppaani Oulunkylän sydäntalolle. Taitavan fysioterapeuttimme Annikan vetäminä aloitamme isossa salissa kuntopyöriä polkemalla ja erilaisilla venytysliikkeillä ja sitten pulahdamme lähes tunniksi altaaseen, jossa myös on monenlaista liikuntaa. Sitten mainioon saunaan ja sen jälkeen vielä lounaalle sydäntalon mainioon ravintolaan – ja kotiin palattuani iltapäivälevoille!
  18. Heh heh. Minä taidan olla täällä kuuluisampi kuin A.I.Virtanen, mutta maailmalla ja Suomessakin yleisemmin tuo Artturi Iivari on minua paljon kuuluisampi. Tietenkin myös Valiolla, jonka tutkimuskeskuksen – silloin taisi olla nimeltään vain laboratorio – johtajana työskennellessään hän keksi AIV-rehun, jonka ansiosta sai sitten Nobelin kemianpalkinnon.

    Valiolla Virtasta muistetaan edelleen niin, että tutkimus- ja tuotekehityskeskukseen (isännöintiaikanani rakennettuun ja tietysti isännöintiini kuuluneeseen taloon) sisutettiin yksi huone sellaiseksi kuin oli aikoinaan Virtanen työhuone silloin Hietalahdessa sijainneessa Valion toimistokeskittymässä. Sinne siirrettiin kaikki kalusteet ja jopa seinätaulutkin sieltä A.I.V:n entisestä työhuoneesta. Minun työhuoneeni siellä pääkonttorilla on tullut myöhemmin ihan yleiseen toimistokäyttöön – yhyy yhyy…
  19. Näkyy tulleen näppäilyvirhe. Oikaisen: jäin eläkkeelle 01.10.1980
  20. Kun tässä vielä palstan avasin ja näin tuon viestisi, niin sen johdosta:

    Etkö liene lukenut päivällä jättämääni viestiäni vai etkö ole ymmärtänyt lukemaasi, toistan tässä pätkän siitä viestistäni:

    "v. 1974 toimiupseerina luutnanttikurssin suoritettuani minut ylennettiin luutnantiksi, v. 1976 yliluutnantiksi ja v. 1979 kapteeniksi, joka on sotilasarvoni edelleen – ei se poistunut sillä, että jäin 1980 eläkkeelle toimiupseeri erikoisluokan toimesta".

    Kun minut siis ylennettiin kapteeniksi 1979 - muistaakseni 01.03.79 - ja jäin eläkkeelle 91.10.1980, ehdin olla n. 1,5 vuotta aktiivipalveluksessa kapteenin arvossa.
    21. 11 / 330
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt