kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

439

Kommenttia

6661

  1. "Ymmärtämättömyyttä Korhoselta". Kumpi meistä nyt "nimeä nosteleekaan"?

    Ei aihetta enempään. Hyvää yötä - ja painajaisia, jos olet tuo Ossia A!
  2. En ole voinut uskoa, että olisit se Ossi A, joksi sinut on antamiesi vinkkien perusteella moni identifioinut. En ole halunnut uskoa, että kaltaisesi olisi palvellut siinä ammatissa edes vaatimattomissakaan tehtävissä. Mutta kyllä kai minun alkaa olla pakko uskoa.

    Tässä jo taannoin soitti minulle eräs RUK:ssa palvellut evp-toimiupseeri, jota voin pitää hyvänä kaverinani. Puhuimme monistakin meidän kokemuksiimme liittyvistä ja muistakin meitä kiinnostavista asioista. Niiden ohessa mainitsin kirjoittelevani keskustelupalstoille, joilla hän ei tunnu käyvän. En voinut olla kertomatta, että niillä mm. johtajaa leikkien esiintyy eräs hyvin omalaatuinen henkilö, jonka jotkut ovat päätelleet olevan tuo Ossi A. Kysyin, tunteeko hän kyseisen henkilön.

    Naureskellen vastasi hyvinkin tuntevansa, RUK:ssa myös tuo Ossi A on palvellut. Ja palvelustoveriensa mieleen on jäänyt. Mm. siksi, että kaikissa henkilökunnan koulutus- ja muissa tilaisuuksissa suurenkin joukon koolla ollessa tuo Ossi A esitti varmaan puolet kysymyksistä ja puolet esitetyistä mielipiteistä - ja aina molemmat jalat yhtä tukevasti ilmassa!

    Enempää emme tuosta asiasta keskustelleet. Mutta kun tuo kaveri ehkä kohtapuolin käy täällä luonani, ainakin niin aikoi tehdä - kun hänellä edelleen Haminassa asuvana on yhteyksiä myös tänne Helsinkiin - ehkäpä otan asian vielä uudelleen esille ja keskustelemme siitä enemmän.

    Kerron nyt tämän vihdoin myös sinulle, ja tässä on kaikki, mitä siitä kerrottavaa on tuon keskustelumme perusteella. Katsoin, että sinun on syytä tämä tietää - jos todella olet se Ossi A. Tähän minut inspiroi tuo, kun avauksessasi ilmeisesti viittaat minuun.

    Siitäpä johtuen kysynkin, että miksi sinä RUK:ssa toimiupseerina palvelleena - jos todella olet tuo Ossi A - et itse suorittanut RUK:n kurssia, jonka perusteella sai yhden palkkaluokan korotuksen palkkaansa ja sehän tietysti vaikuttaa myös eläkkeeseen. No, tietenkään sinulla ei ollut edellytyksiä päästä RUK:n kurssille, kun siihen vaadittiin kiitettävä todistus sieltä Rottakoulusta, jossa parhaiten menestyneitä haluttiin kouluttaa myös reservin upseereiksi. Ei siellä Rottakoulussakaan saanut kiitettävän papereita sellainen, jonka molemmat jalat olivat aina tukevasti ilmassa.
  3. Vielä tuohon totean, että älä sinä kanna huolta ”murjustani” ja turhaan elättelet mahdollisia toiveita sen ostostakin, sillä tuskinpa sinulla olisi siihen varaa. Kai tästä mahdollinen ostaja jo puoli milliä joutuisi pulittamaan. Mutta en minä vielä aio tätä myydä, vaikka en enää oikein jaksa tehdä talven lumitöitä ja kesän vihertöitä, mutta minulla on varaa kustantaa niihin tekijä ja hänelle maksamastani palkasta saan jopa kotitalousvähennystä. Siivoojaakin palkkasin leskeyteni alkuvuosina, palkkasimme jo vaimoni sairauden aikana, mutta jo vuosia naisystäväni on hoitanut sen homman aina täällä käydessään.

    Tämä kolmen asunnon rivari on rakennettu v. 1981, ja jo silloin laitettiin jokaisen asunnon katolle huippuimurit, joilla ilmanvaihto hoidetaan kaikissa mainitsemissasi huoneissa ja lisäksi kylpyhuoneessa. Huippuimuri uusittiin entistä tehokkaampaan puolenkymmentä vuotta sitten, ja liesituulettimen paneelista sitä hoidetaan ja säädellään kaikkien huoneiden osalta asianmukaisella vaihtimella. Suosituksen mukaisesti pidän sitä lähes aina päällä vähiten ”imevässä” asennossa, kovemmalla teholla vain ruokaa liedellä laitettaessa tai saunomisen jälkeen saunan osalta.

    Tämä talo lämpiää suorasähköllä, kun silloin - v. 1981 - ei vielä Paloheinässä ollut kaukolämpöä, jolla myöhemmin rakennetut talot lämpiävät. On täällä myös öljylämmitteisiä omakotitaloja, ja monissa niissä on myös takat ja puulämmitteiset saunatkin, jollaisia tässä talossa ei ole.

    Kodissani on myös ilmalämpöpumppu, ja se on tänä talvena hyvin riittänyt lämmitykseen + 22 asteeseen säädettynä niin, että ei ole tarvinnut pattereita auki pitää. Kesällä hellekausina ilmalämpöpumppu on tarpeen asunnon jäähdyttämiseen, kun tämä tummatiilinen talo vetää silloin lämpöä sisälle liian paljon.

    Hajuja kodissani ei ole muulloin kuin naisystäväni täällä ollessa, jolloin täällä joskus leijailee hänen parfyyminä tuoksu, joka ei toki epämiellyttävä ole.

    Vaikka minä olenkin kiinnostuksenne suurin kohde, aina varhaislapsuudestani nykyisyyteeni saakka, kaikki tekemiseni ja olemiseni, en nyt anna teille enempää tyhjän elämänne ainoata sisältöä, mutta ehkäpä taas kesällä, kun olen jo tilailemassa uutta matkaa. Tarkoitan, että sitten taas ehkä saatte nähdä matkakuviani tekin, jotka ette matkustele, kun ette voi viikoksikaan jättää tätä kepupalstaa, ainoaa toiminta-areenaanne, ja tämäkin vain siksi, että täällä silloin tällöin näette elämänne suurimman ja samalla ainoan kiinnostuksenne kohteen. Ei tarvinne sanoa, mikä se on.
  4. Jäin vain vielä miettimään, että minkähänlaisia ihmisiä mahtanevat olla nuo eräät, joille tällainen yhdeksättä kymmentään käyvä ukko on noin suunnattoman kiinnostuksen kohde? Niin ammoinen menneisyyteni kuin nykyisyytenikin. Varmaan ainoa todellisen kiinnostuksen kohde heille.

    Se kuitenkin on varmaa, että heidän elämänsä täytyy olla typötyhjä, niin tapahtumista kuin ihmissuhteista, kaikesta. Voiko sellaista olotilaa elämäksi kutsua? No, kun heidän päänsäkin ovat yhtä tyhjiä, eivät he kai ymmärrä tilannettaan.

    Kai minun täytyy olla tyytyväinen siitä, että olen antanut heille sentään jotain elämänsisältöä. Varmaan Luoja siitä inut sitten palkitsee, kun tulen Hänen luoksensa, vaikka heikko kristitty olen ollutkin ja kontollani on monia syntejä, tosin kai vain niitä ns. lihansyntejä, jotka jo kauan ovat jääneet varsin vähäisiksi. Vai palkitsisikohan kepu minut jollakin tavalla, sillä ovathan nuo vähäisimmät veljeni sentään kai kepulaisia? Olisiko sillä antaa jokin ansiomerkki apilanlehtien kera? Puukokardia en halua, en majurin arvomerkkejäkään, kun minulla ei ole ollut mitään sotilaspukineita enää kolmeenkymmeneen vuoteen.
  5. Onhan tuossa edellä taas keskusteltu mielenkiintoisista asioista, varmaan jo enemmän kuin sadannen kerran. Täytyy itsenikin puuttua keskusteluun, sillä sitä minulta varmaan odotetaan:

    Kuulemma olen syntynyt savusaunassa, mutta kun olin silloin niin pieni ja kun siitä on jo yli 80 vuotta en muista, millainen savunpoistoluukku siellä oli, oliko se katossa vai seinässä. Olen tosin myöhemminkin ollut savusaunassa, mm. siellä hirsirakennusyrittäjä-veljeni kesäpaikassa - jossa otetusta kuvasta tuo räppänä-lakeinen -keskustelu alkunsa sai. Ei tullut sielläkään puheeksi tuo räppänän ja lakeisen eroavuus.

    Tuskinpa sitä eroa monikaan kaupunkilainen tietää, tuskin moni nuorempi landelainenkaan, sillä savusaunat lienevät jo sielläkin harvinaisuuksia. Eipä tuota eroa näy tietävän alan ammattilaisetkaan, kun tässä mainostetaan räppänää, jonka voi asentaa seinään tai kattoon:

    http://www.ilmastointitukku.fi/verkkokauppa/rappana

    Minun kotisaunassani - sähkölämmitteinen sauna - on myös katossa luukku, jonka kierrän aina auki saunomisen jälkeen ja laitan liesituulettimen paneelista imun saunan puolelle, jotta löylyjen aiheuttama kosteus sieltä poistuisi. Samanlaiset luukut ovat myös kylpyhuoneessa, WC:ssa ja vaatehuoneessa, ja niitäkin käytetään liesituulettimen paneelin kautta. Pitäisikö noita luukkuja kutsua räppänöiksi vai lakeisiksi?

    Noista suurta kiinnostusta kauan herättäneistä kursseistani: Kävin sen Word-tekstinkäsittelykurssin muistaakseni v. 1981, heti tultuani Valiolle ensimmäiseen työhöni eli konttoripalvelujen esimieheksi. Se oli tarpeen, sillä systeemi oli uusi silloin, siis 35 vuotta sitten.

    Asbestin purkutöitä koskevan kurssin kävin myöhemmin, kai v. 1986, jo isännöitsijänä ollessani, kun jouduin valvomaan suuren rakennuksen purkua ja niitä edeltävä asbestinpurkutöitä. Kyllä sellainen koulutus on edelleen tarpeen niihin töihin osallistuvilla tai niitä valvovilla. Huomaa, että etpä senkään alan töistä mitään tiedä. Luepa tuosta ja sivisty hieman siltä osin:

    http://www.delete.fi/kiinteistoille/purkupalvelut/asbestipurku/?gclid=CIKxzdGtncwCFQEMcwodVJ4D6A

    Noihin muihin älyttömyyksiin puutun vain toteamalla, että siitä rottakoulustanikin on jo hieman aikaa, kohta 60 vuotta. Melko monta kouluakin olen sen jälkeen käynyt, tärkeimpänä ja eniten opettavana kuitenkin elämänkoulu, jollaista räävijä ei liene vielä aloittanutkaan, tuskin aloittaakaan, ja jos kuitenkin niin tekee, luokalleen siinäkin koulussa jää. Ja noista ylinopeussakoistani totean, että itsepä ne maksoin, ja sen verran suuret ne tosiaan olivat, että ei tuolla niistä räävivällä olisi ollut maksukykyä niitä maksaa.
  6. Siinäpä vanhempi herrasmies, joka hienosti muotoillen sanoo sanottavansa korkean koulutuksensa ja runsaiden elämänkokemustensa tuomalla sivistyksellä ja merkittävän asemansa antamalla varmuudella.

    Sanonnan kohteelle ei jää epätietoisuutta sanojan ylemmyydestä noissa kaikissa mainituissa ja muissakin asioissa itseensä nähden.

    On helppo nähdä, että sanoja on todella vakuuttunut oikeasta asemastaan - ja täysin aiheellisesti. Tuossa asemassa olevan ihmisen on varmasti helppo elää!
  7. No, muunnettua totuutta - eli sitä täältä hyvin tuttua, varsinkin eräillä minusta puhuessaan - tulin julistaneeksi, kun mainitsin tuon kirjan kertovan minusta.

    Ei kerro, kertoo kirjan kirjoittajasta Juhani Mäkelästä, joka kirjan esipuheessa näin antaa luotettavan todistuksen tuon arvonimensä alkuperästä:

    ”Vuonna 1972 myönsi Nonsenville University and Swimmig School laajennetun pienen konsistorin esityksestä minulle merkittävän arvonimen: Kaikkien Alojen Erikoisasiantuntija, honoris causa. Tämän kunnianosoituksen jälkeen en ole enää pitänyt tapanani kovin herkästi heittää titteleitä pois.”

    Luultavasti nuo tällä palstalla esiintyvät johtaja ja majuri-insinööri etc. ovat saaneet tittelinä tuolta samasta arvostettavasta laitoksesta. Eivätkä hekään hevin luovu titteleistään ainakaan tyystin, vaikka joskus vaatimattomuuttaan koettavat esiintyä incognito, mutta eivät onnistu, sillä eiväthän he esityksissään pysty korkeaa sivistystään ja yläluokkaista asemaansa peittämään.

    Kysymyksesi johdosta vähäiseen itseeni palatakseni voin vakuuttaa, että vaikka melkoisesti taas paahduin matkallani, tukkani ei suinkaan lähtenyt, vaan muutama päivä sitten parturissa käydessäni ajatin taas tällaisen kesätukan. Ja vaikka se on ihan tuuhea, parin sentin mittaiset valkoisiksi haalistuneet hiukset saavat päänahan paistamaan niiden läpi. Ja toisaalta - minullahan on korkea otsa, jota kai pidetään älykkyyden tunnusmerkkinä.
  8. Sanon avaukseni lopussa ”Tällaisia nyt tuli mieleeni, ja toinpa sitten niitä tännekin, sillä lupasinhan edellisen avaukseni lopussa tulevan sitten, kun siihen keskustapoliittista aihetta tulee. Tämä jos mikä oli sellaista, keskustapolitiikan ydintä. Varmaan myös mahdolliset vastineet pysyvät tiukasti keskustapolitiikassa.”

    Vastineet ovat kuitenkin juuttuneet kysymykseen, missä on Suomen keskipiste, eli se toinen mahdollinen peruste Suomen Keskustan eli kepun nimelle.

    Kun varsinkin tuo yksi näkyy olevan kiihkeästi sitä mieltä, että se on Kärsämäellä, ei Siikalatvassa - oman avauksensakin hän on asiasta tehnyt - niin olkoon sitten niin. Ehkäpä se kuvaa kepua Siikalatvaakin paremmin, sillä Siikalatvaa pienempi tuo Kärsämäki näkyy olevan pinta-alaltaankin kuten väestöltäänkin:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Kärsämäki

    Ei tuossakaan tosin mainita, että siellä olisi Suomen keskipiste.

    Oli miten oli, mutta joka tapauksessa olen sitä mieltä, että kyseiselle puolueelle oikea nimi olisi edelleen maalaisliitto. Tuolle näkemykselleni esitin perusteet jo avauksessani, eikä niitä perusteita kukaan näy kiistäneen.
  9. Enköhän minä entisen topografinakin, 7,5 vuotta Topografikunnassa palvelleena ja aina kesäisin kartoituksen maastotöissä olleena tienne koordinaateista sen verran kuin sinäkin, luultavasti enemmän. Ja minuakin paremmin ne varmaan tuntevat nuo, jotka ovat tuo keskipisteen laskeneet. Eli ne tahot, jotka ilmenevät näistä:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_maantiede

    http://www.haapavesi-siikalatva.fi/sivu/fi/suomen_keskipiste/

    Olet sinä ihmeellinen janttautuja johonkin uskomukseesi, jolle et nytkään ole esittänyt mitään todistetta, etkä koskaan aiemminkaan millkään muulle uskomuksellesi.

    No joo, jos kerran se Suomen keskusta on Kärsämäki, samastukoon sitten kepu siihen. Vielä pienempi se on kuin Siikalatva:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Kärsämäki
  10. Juuri niin. Tuosta sinunkin linkittämästäsi minäkin lainasin tämän:

    Keskipisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    >>Pääartikkeli: Manner-Suomen keskipiste
    Suomen maantieteellinen keskipiste on Siikalatvalla entisessä Piippolan kunnassa Kestilän ja Piippolan välillä Talasnevan suoalueella. Keskipisteen merkki (64°10′50.55″N, 25°48′11.6″E) pystytettiin vuonna 1958 Suomen Kuvalehden avustuksella Leskelän kylään valtatie 4:n varteen.[33]
    Suomen manneralueen keskipiste on Puolangan Housuvaaralla. Siellä aikanaan sijainnut keskipisteen merkki on sirretty Puolangan kirkonkylään, joka sijaitsee noin 10 km etelämpänä.
    Weberin piste (väestöllinen keskipiste) on Hauholla, joka kuuluu Hämeenlinnan kaupunkiin.
    Suomen aluemerikeskipiste (maa-alueet + merialueet) on Haapajärvellä Kuusaan kylällä. Paikan ovat virallisesti paikantaneet Maanmittauslaitos, Apu-lehti ja Haapajärven kaupunki. Koordinaatit P7087456 I3429442.<<

    Mistä ihmeestä tuo vastaväittäjäni on tuollaisen keskipisteen saanut? Ilmeisesti sieltä, mistä niin paljon muutakin, mm. aikamatkojaan, kansanedustajaehdokkuuksiaan ja majurin arvonsa, eli siis omasta päästään.
  11. Kyllä kirjoitusvirheetkin ovat ikäviä, mutta asiavirheet ikävämpiä. Eli samaa mieltä siitä olen kanssasi.

    Luulo ei ole tiedon väärtti, kuuluu vanha sanonta ja paikkansa pitää edelleen. Sinulla näkyy olevan mielestäsi varma luulo, mutta minä pitäydyin tutkittuun tieteen, jota tässä sinullekin:

    xxxxxxxxxxxxxxxxx

    Suomen maantieteellinen keskipiste on Siikalatvalla entisessä Piippolan kunnassa Kestilän ja Piippolan välillä Talasnevan suoalueella. Keskipisteen merkki (64°10′50.55″N, 25°48′11.6″E) pystytettiin vuonna 1958 Suomen Kuvalehden avustuksella Leskelän kylään valtatie 4:n varteen.[33]
    Suomen manneralueen keskipiste on Puolangan Housuvaaralla. Siellä aikanaan sijainnut keskipisteen merkki on siirretty Puolangan kirkonkylään, joka sijaitsee noin 10 km etelämpänä.
    Weberin piste (väestöllinen keskipiste) on Hauholla, joka kuuluu Hämeenlinnan kaupunkiin.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_maantiede

    Suomen maantieteellinen keskipiste määriteltiin vuonna 1958 silloiseen Piippolan kuntaan Pohjois-Pohjanmaalle. Alue kuuluu nykyiseen Siikalatvan kuntaan. Keskipisteen määrittelyperusteen päätti ja määrittelyn suoritti silloinen Maanmittaushallitus Suomen Kuvalehden toimeksiannosta. Määrittelyperusteena oli Suomen maarajojen ja meren rantaviivan mukainen keskipiste (painopiste) siten, että mukaan otettiin myös saaret.

    Seutukunta antoi tammikuussa 2003 Maanmittauslaitokselle virallisen toimeksiannon määritellä Suomen keskipiste mahdollisimman tarkasti samoin perustein kuin se vuonna 1958 oli tehty, kuitenkin käyttäen uusinta mittausteknologiaa. Maanmittauslaitos on toimeksiannon mukaisesti määrittänyt Suomen keskipisteen seuraavasti: Suomen valtakunnan maarajojen ja merenrantaviivan rajaamana tasoprojektioalueen ja merialueen saarten painopiste on kartastokoordinaatiojärjestelmässä P=7125069, I=3457883. Tämä piste osuu Piippolan alueelle.

    Itse asiassa nyt uusinta mittausteknologiaa hyväksikäyttäen määritetty Suomen keskipiste on hämmästyttävän lähellä sitä paikkaa, johon se vuonna 1958 silloin käytössä olleen nykymittapuun mukaan kehittymättömän mittausteknologian mukaan määritettiin.

    http://www.haapavesi-siikalatva.fi/sivu/fi/suomen_keskipiste/
  12. On tullut pari kirjoitusvirhettä, näpyvihreitä Cittarin sanomana. Korjaan ne:

    >>Tänne minäkin tulin jo 16-vuotiaana ja hyvin olen kokoutunut ja menestynyt elämässäni<< (kokoutunut pitää olla kotoutunut)

    >>Niin varmaan ajattelee, toivoo ja usko myös jossain Pohjanmaalla Maalaisliitoksi syntynyt kepu.<< usko pitää olla uskoo)
  13. Kun et näköjään pääse tuosta pakkomielteestäsi - yhdestä monista - pakko on vielä vihoviimeisen kerran vastata tuohon sekavaan ”esitykseesi”.

    Toistan vielä kysymykseni: Miksi helevatissa sinä elät tuossakin asiassa jossakin menneisyydessä? Onko nykyisyytesi niin kurjaa, että yrität paeta siitä noin avuttomasti tekeytymällä naurettavasti joksikin sellaiseksi, jota et missään tapauksessa voi olla. Vai onko sinulla jokin trauma varusmiesajaltasi, koetko siihen syylliseksi jonkun majurin ja haluat esiintyä majurina muka näyttääksesi, että noin tolloja ne majurit ovat. Eivät ole. Vaikka sanotaankin, että majurina upseeri on tyhmimmillään, ei majureissa ole kaltaisiasi täysiä typeryksiä, eivät sellaiset pääse majureiksi.

    Olin minä jo sillä sotilasurallani muutaman kerran mukana kertausharjoituksissakin. Jo jääkäripataljoonassa palvellessani, RUK:n käyneenä ylikessuna, tiedustelu-upseerina, kertaavan tiedusteluporukan kouluttajana. Olen tainnut joskus esittää täällä kuvanikin siitä roolista. Huoltokoulussa palvellessani huollon kertausharjoituksessa, jossa oli mukana mm. Valion konttoripäällikkö, res.ltn, ekonomi Jurvanen. Hyvin hän muisti minut siltä ajalta. Topografikunnassa palvellessani alan kertausharjoituksessa, jossa kertaavien porukan johtajana oli Maanmittaushallituksen silloinen johtaja res.kapt. Härmälä.

    Mutta evp:nä en ollut enää kertaamassa. Aivan varmasti olisin ollut missä tahansa tehtävässä parempi kuin sinä, niin kenttäjohtajana kuin esikunnassa - joihin tehtäviin kertausharjoituksissakin koulutetaan majureita, jota sotilasarvoa olisi edellyttänyt eläkkeelle jäädessäni minulle nimetty SA-tehtäväni Päämajan esikuntakomppanian päällikkönä. Mutta sotaväki kyllä pärjäsi ilman minun panostani. Kun työnantajani piti minua niin tärkeänä, että halusi varata minut palvelukseensa mahdollisen kriisinkin aikana, mielelläni siihen suostuin. Ehkä sekin pieneltä osaltaan edisti menestymistäni sillä siviilityöurallani.

    Oletkohan oikeasti ollut kertaakaan kertaamassa? Lienee puheesi tuostakin samanlaista huuhaata kuin kaikki muukin, aikakoneella tekemiäsi kaukomatkoja ja kansanedustajaehdokkuuttasi myöten. Mutta jos oli, niin miksi jouduit niin monta kertaa kertaamaan? Yrititkö saada alikessun natsat? Turhaan, aivan varmasti, ei sinusta ryhmänjohtajaksikaan olisi ollut. Siinäkin hommassa tarvitaan parempaa sanomisen taitoa, jotta ryhmä ymmärtäisi.

    Jokohan viimein menisi perille ilmeisesti umpiluuta olevaan kalloosi? Ellei mene, kipuile tuon asian kanssa vaikka loppuelämäsi - jota ei tosin voine oikein elämäksi nimittää. Mutta minulla kun on edelleen oikeaa elämää, korkeasta iästäni huolimatta, enempää en tästä jatka.

    (Älä yritä väittää, ettet olisi tuo feikkimajuri; sinusta ei voi erehtyä. On täällä toki muitakin sekopäisiä ja esitystaidottomia tolvanoita, mutta ei sentään muita ihan kaltaisiasi).
  14. Täytyy vielä käydä, kun tuolla aina ja kaikessa vain menneisyydessä elävällä - ja siitäkin ulkona olevalla - feikkimajurilla näkyy olevan käsittämätön päänvaiva siitä, että en käynyt kertausharjoituksissa. Mitä helevatin merkitystä sillä ”kertaamisella” olisi minulle enää, kun yli 20 vuoteen en ole kuulunut enää reserviinkään, josta upseerit kenraaleja lukuun ottamatta poistuvat 60-vuotiaana.

    Reserviläisvuosianikaan ajatellen minun ei tarvinnut ”kerrata”, kun olin oppinut ne hommat sotilasurallani 25 vuoden aikana. Oppinut ilmeisen hyvin, kun aina sain kiitettäviä todistuksia kouluistani ja kiittäviä arvosteluja esimiehiltäni.

    Kuten olen jo sanonut, siviilityöelämään mentyäni pidin tärkeämpänä menestyä sillä urallani yhtä hyvin kuin menestyin sotilasurallanikin, joka oli jo ohi. Niinpä kävin Kiinteistöalan koulutuskeskuksen isännöitsijäkurssin ja suoritin isännöitsijätutkinnon ja paneuduin täysillä työnantajani tarjoamiin ja kustantamiin koulutuksiin mm. Johtamistaidon opistossa ja hyvin monissa muissa laitoksissa.

    Ja erinomaisesti sitten menestyin siviiliurallani, siitä sain paljon kiittävää palautetta ja siitä annettiin todistetta palkassanikin.

    Työnantajani piti minua siis niin tärkeänä toiminnalleen, että halusi minut nimellisvarata niin, että mahdollisen kriisinkin sattuessa olisin jäänyt siviilityöhöni. Sinua ei varmaan ole kukaan pitänyt niin tärkeänä, että olisi halunnut sinut varata. Etkä ole paljon valistunut niissä ”kertauksissasi”, kun et tiedä, että sellainen on mahdollista edelleen. Luepa noista ja lopeta vihdoin älytön höpötyksesi:

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Reserviläisille lähetetty kirje paljastaa yllättävän asian - AL: Siitä näet, oletko työnantajallesi tärkeä vai et?

    Voit tarkistaa puolustusvoimien reserviläisille lähettämästä kirjeestä, onko työnantajasi sitä mieltä, että ole työntekijänä korvaamaton, kirjoittaa Aamulehti.

    Jos kirjeessä lukee "varattu", sen saaja on varattu jatkamaan työtehtävässään myös poikkeusoloissa. Työnantaja on silloin tehnyt työntekijästä varausesityksen, minkä puolustusvoimien aluetoimisto on hyväksynyt.

    Puolustusvoimien omien ohjeiden mukaisesti työnantaja voi pyytää työntekijän varaamista omaan käyttöönsä määrittelemällä, onko tämä ratkaisevan tärkeä, hyvin tärkeä vai vain tärkeä työntekijä.

    http://www.talouselama.fi/uutiset/reservilaisille-lahetetty-kirje-paljastaa-yllattavan-asian-al-siita-naet-oletko-tyonantajallesi-tarkea-vai-et-3475514


    Jos kirjeessä lukee ”varattu”, sen saaja on varattu jatkamaan työtehtävässään myös poikkeusoloissa. Työnantaja on silloin tehnyt työntekijästä varausesityksen, minkä puolustusvoimien aluetoimisto on hyväksynyt.

    Puolustusvoimien omien ohjeiden mukaisesti työnantaja voi pyytää työntekijän varaamista omaan käyttöönsä määrittelemällä, onko tämä ratkaisevan tärkeä, hyvin tärkeä vai vain tärkeä työntekijä.

    Ensiksi mainittuun kategoriaan kuuluvat tärkeimmät johtajat ja erikoiskoulutetut henkilöt, joita ei voi korvata tai joiden seuraajien koulutus kestäisi viikkoja tai kuukausia. Hyvin tärkeiksi luetaan työntekijät, joiden tilalle voidaan pakottavassa tapauksessa kouluttaa toisia työntekijöitä. Tärkeiksi luetaan työntekijät, jotka voidaan pakottavassa tapauksessa korvata toisilla samoihin tehtäviin pystyvillä henkilöillä.

    http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/tarkista-armeijan-kirjeesta-mita-tyonantajasi-ajattelee-sinusta/695684/
  15. Pakko tuohon on vielä reagoida. Ensiksi toteamalla, että sitä en ihmettele, että sinulla ei ”natsaa” tuossa, ei näyn” natsaavan” missään muussakaan. Ilmeisesi siksi sinun on täytynyt kehitellä itsellesi niitä ”natsojakin”, joita et ole armeijassa saanut.

    Mutta sitten oikaisen tuon sanomasi: Kyllä minä sain kapteenin ”natsat” ja ylennyksen toimiupseeri erik. lk:n toimeen jo palveluksessa ollessani, 1.1.1979, jolloin ammattikunnalle tuli neljä sellaista tointa ja sotilasarvoa. Palvelin silloin tosin YK:n rauhanturvaajajoukossa Siinailla, mutta vakanssini oli jo Pääesikunnassa, jonne palasin Siinailta ja 1,5 vuotta myöhemmin lähdin sitten eläkkeelle ja menin välittömästi Valion palvelukseen.

    Valiolta käsin vielä tein viimeisen rauhanturvareissuni, evp_nä kapteenin arvossa vv. 1981-82 Golanilla, josta palasin takaisin Valiolle. Niin ollen minulle itse asiassa jäi Valion palvelusta vain vajaat 17 vuotta, vaikka 18 vuodesta olen puhunut.

    Miksi helevatissa minun olisi tarvinnut kertausharjoituksiin osallistua? Minun sotilasurani oli jo ohi ja paneuduin sitten täysillä siviiliuraani, ja se kannatti. Eikä Valio halunnut päästääkään isännöitsijäänsä kertausharjoituksiin, vaan halusi, että mahdollisen kriisinkin tullen jäisin talon palvelukseen. Hyvä niin, sillä paljoa vaille olisi jäänyt elämäni ilman sitä valiolaista aikaa - ja paljoa vaille ilman sitä olisi jäänyt eläkkeenikin, joka sittenkin on ollut minulle hyvin paljon tärkeämpi kuin jonkun kertausharjoituksen kautta mahdollisesti saamani majurin arvo. Täälläkin kun jo on yksi res.maj, en sitä siinäkään mielessä tarvitsisi;))

    Nyt todellakin saa riittää minulta, vaikka varmasti sinulla on edelleen ”yhtä viisasta” sanottavaa kuin tähänkin asti.
  16. Kun näyn olevan eräille niin kiinnostava, kiinnostavampi kuin kukaan muu - kepusta puhumattakaan - täytyy vielä puuttua tuohon, kun se silmiini osui:

    Nimimerkki 244 on lainannut minun ilmeisesti lähes 10 vuotta vanhaa kirjoitustani, jossa tukeuduin myös hyllyssäni olevaan evl Jarmo Niemisen kirjaan ”Santahamina - sinivalkoinen saari”. Totta on kaikki tuossa kerrottu. Toistetaan ydinkohdat vielä:

    Olin tosiaan kuntavaaliehdokkaana v. 1972, jolloin olin vielä ylivääpeli. Sotilasmestariylennyksen sain seuraavan vuoden alussa ja seuraavana vuonna minusta tuli luutnanttikurssin käytyäni luutnantti, sitten yliluutnantti ja v. 1979 alussa kapteeni ja 1.10.1980 evp ja heti menin siviilityöhön, jossa palvelin vielä 18 vuotta, mutta siitäkin olen ollut eläkkeellä jo 18 vuotta.

    Olin tuolloin v. 1972 Santahaminan toimiupseerikerhon puheenjohtaja, ja varuskunnalliset toimiupseerikerhot (Santahamina, Helsinki ja Suomenlinna) minut asettivat ehdokkaaksi ja sitoutumattomana sdp:n listoille lähinnä siksi, kun sdp oli puolueista voimakkaimmin tukenut Toimiupseeriliiton yhtenäispäällystöpyrkimystä, joka sitten v. 1974 toteutui. Toinen syy oli sen, että upseereilla oli ehdokkaana eversti Jorma Korvenheimo kokoomuksen listoilla, ja kun Korvenheimo jo oli kaupunginvaltuustossa, emme uskoneet samoilla listoilla saavamme riittävästi ääniä.

    Emme saaneet tarpeeksi sdp:nkään listoilla, sain vain 244 ääntä, ja yli 400 olisi tarvittu. Kai tuo äänimääräni on vielä tarkistettavissa ainakin Helsingin kaupungin arkistoista. Korvenheimo meni uudestaan läpi, saaden yli 800 ääntä, joista kai puolet Käpylästä, kun hän oli myös Käpylä-seuran pitkäaikainen puheenjohtaja.

    Seuraavissa vaaleissa viisastuimme. Minä kutsuin koolle kaikki toimimiupseerikerhojen puheenjohtajat ja myös upseeriliiton Helsingin osaston puheenjohtajan silloisen eversti (myöhempi kenraaliluutnantti) Pentti Lehtimäen kehomme saunalle, jossa päädyimme yhteiseen ehdokkaaseen - Korvenheimo ei enää osallistunut vaaleihin - ja ehdokkaaksemme tuli toimiupseeriyliluutnantti Pentti Hirvikangas. Asetimme hänet kokoomuksen listoille, ja hän meni kirkkaasti läpi. Pena jatkoi valtuutettuna vielä toisenkin kauden. Noista ajoista lähtien Helsingin varuskunnan upseereilla ja toimiupseereilla - sittemmin opistoupseereilla - on aina ollut yhteinen ehdokas, joka aina on mennyt läpi.

    Miksi helevatissa tuo minun ammoinen sotilasurani on niin kiinnostava eräille, ilmeisesti niille, joilla ei oikeasti ole saunamajuria korkeampaa sotilasuraa, ja luovat sitä itselleen niin naurettavasti, että samalla kertovat olevansa supertyhmiä, jos luulevat kenenkään heihin uskovan.

    Kyllä se sotilasurani oli aikoinaan tärkeä itsellenikin, ja hyvin sillä menestyin ja paljon mieleenjääneitä kokemuksia sain. Ja sain muutakin: 45-vuotiaana jäin eläkkeelle, jonka sain korkeimmasta mahdollisesta toimiupseeripalkasta, kun toimiupseeri erik.lk:n (kapteenin) palkan lisäksi nautin mm. yhtä ylimääräitä palkkaluokkaa RUK:n suorittamisen perusteella, oli palkkaluokan tehtäväkohtainen lisä ilmeisesti ammattikunnan ykköstehtäväksi katsotusta toimestani Pääesikunnassa, ja kun eläke määräytyi neljän viimeisen vuoden perusteella, minulla oli melkoisesti myös Kadettikoulusta ja Merisotakoulusta saamiani opetustuntipalkkioita.

    Ja kun sitten palvelin vielä 18 vuotta siviilityössä, josta sain parempaa palkkaa kuin toimiupseerina - evl:n palkkaa jokseenkin vastaava palkkani oli - ja siitä sain puoli eläkettä, en voi sanoa, että minulla olisi ihan huonosti mennyt elämässäni. Lähtökohtiini nähden on mennyt varsin hyvin, Ja hyvin menee edelleen, luultavasti paljon paremmin kuin niillä, jotka yrittävät minua vähätellä. Katkeruushan siinä puhuu, sen ymmärrän ja ymmärtävät muutkin täyspäiset, mutta nuo vähättelemään pyrkivät ovat niin tyhmiä, etteivät tajua muiden ymmärtävän, mistä heillä tosiasiassa kiikastaa.

    Nyt saa riittää minulta tässä ja muutenkin taas ainakin muutamaksi viikoksi, jollei politiikassa huomionarvoista tapahdu.
  17. Avaukseni ei taida enää kirvoittaa enempää keskustelua, joten voinen päättää sen puoleltani. Ajatellen myötätunnolla tuota erästä, joka koko lomanikin ajan vietti palstalla minua odottaen ja päivittäin minua muistaen laitan lopuksi muutaman kuvani tuolta reissultani. Lohduttakoot nuo kuvani myös tuota feikkimajuria, joka myös on kai päivystänyt palstaa niin tunnollisesti, ettei ole nyt ehtinyt tehdä niitä joskus aikakoneella tekemiään matkoja kaukomaihin.

    Ensimmäisen lomaviikon aikana ei juurikaan ollut aikaa lojua altailla tai rannoilla, kun aina olimme menossa, ensin kolme päivää Kyproksen turkkilaisessa tasavallassa ja sitten neljä päivää Turkissa, ja viidesti vaihtui hotellikin. Mutta toisen viikon olimme samassa viiden tähden rantahotellissa Sidessa, Antalian ja Alanin välisellä rannikolla, ja vaikka sielläkään en juuri altailla lojunut, rantoja kuitenkin kävelin, joten melkoisesti väri vaihtui. Tosin hieman oli vielä ”pohjia” kolmen kuukauden takaiselta Kanarian matkalta.

    Tässä Kyproksen Salamisissa, muinaisen helleenisen kaupungin raunioilla (kaupunki tunnetaan historiassa Salamiin meritaistelusta, joka käytiin kreikkalaisten kaupunkivaltioiden ja Persian valtakunnan laivastojen välillä syyskuussa 480 eaa. Tunnetaan myös paikkana, johon apostoli Paavali tuli ensimmäiseksi aloittaessaan Kreikkaan suuntautuneen evankeliomismatkansa:

    https://scontent-ams3-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xfa1/t31.0-8/12983358_10154138303874182_6801798670457268021_o.jpg

    Tässä olen Pamukkalessa, Turkin sisämaassa, Antaliasta n. 200 km luoteeseen. Valkoiset kalliot taustalla eivät ole lumen peitossa, vaan ne ovat muodostuneet kalkista ja muista kivennäisistä, joita maan alta pulppuavat kuumat vesivirrat tuovat. Hotellissammekin siellä oli myös kuumavesiallas, joihin lievästi rikiltä tuoksahtavat vedet tulivat jostakin maan alta:

    https://scontent-ams3-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xfp1/t31.0-8/12983794_10154138307614182_855149200080665807_o.jpg

    Ja tässä viimeisen rantahotellimme altailla. Allas-alue puistoineen jatkui myös takanani aina merenrantaan asti. Hotellissamme oli myös turkkilainen sauna, hamam, ja sillä sisäallas. Hamamissa otimme naisystäväni kanssa ensiksi ihonhoidon ja ”kuorinnan” ja pari päivää myöhemmin 1,5-tuntisen kokovartalohieronnan. Hotellissa oli loistoravintola, jossa nautimme aamiaisen, lounaan ja päivällisen, ja oli monia baareja, sekä sisällä että altailla. Kun meillä oli hotellissa all inclusive, ainakin minä pyrin hyödyntämään sen täysimääräisesti:

    https://scontent-ams3-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xap1/t31.0-8/12998216_10154138310864182_113718174620273681_o.jpg

    Tässä vielä hotellihuoneemme parvekkeelta, rakennuksen ylimmästä. neljännestä kerroksesta ottamani kuva altaille ja merelle päin (on melko varhainen aamu, jolloin ei vielä ole paljon väkeä altailla):

    https://scontent-ams3-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xap1/t31.0-8/12961152_10154138308724182_5327887520076405479_o.jpg

    Näillä kuvilla toivottelen näkemiin! Tavataan seuraavaksi taas poliittisen kesdkustelun merkeissä sitten, kun siihen aihetta tulee!
  18. Niissä testeissä on kyllä ollut aukkoja, jos sinä olet ”väkeen” päässyt ja siellä pärjännyt, vaatimattomissakaan tehtävissä. Mutta sellaista virhettä ei liene sentään tapahtunut, vaan ”sotilasurasi” on samanlaista mielikuvituksen tuotosta kuin tuolla ”majurillakin”.

    Muistahan ”munakarvaton, ja siksi niistä niin kiinnostunut” se, että ainoa päämäärä sinulle täällä olen vain minä, muuta päämäärää sinulla ei ole. Nytkin minun taas naisystäväni kanssa reissussa ollessani ja kaikkea kivaa kokien näyt joka päivä aamusta iltaan tällä palstalla viettäneen pyrkien siihen päämäärääsi suuntautumaan. Ei tuo päämääräsi taida sentään olla ihan yhteinen kenenkään muun kanssa.

    Voi sinua yksinäistä piruparkaa, jonka elämä on vain tällä palstalla ja täälläkin päämääränä jokin tavoittamaton! Ei ole tullut sinulle apua sieltä mielenterveyskuntoilijoistakaan, joista näyt kertoilleen.
  19. Mielenkiintoista tosiaan on arvailla, kuka nousee Soinin seuraajaksi. Lindströmillä taustastaan johtuen voisi olla paras mahdollisuus saada perinteistä työväkeä pitää persujen kannattajina, joskaan hänen tehtävänsä työministerinä ei ole asialle eduksi.

    Itsekin suosittelisin Sampo Terhoa, joka on fiksu ja esiintymiskykyinen mies. Ja on myös ”vanha faitteri”, eli rauhanturvajoukoissa palvellut. Kuten muuten on myös Antti Rinteen vaimo, Heta Ravolainen-Rinne, joka taitaa olla jopa Rauhanturvaajaliiton Keski-Uudenmaan yhdistyksen hallituksen jäsen.
  20. Päätellen ainutlaatuisesta ”kirjoitustaidostasi” - ymmärtänet sitaattien merkityksen - olet tuo palstan ”majuri”.

    Ensiksi oikaisen väärän käsityksesi v. 1072 kuntavalleissa saamastani äänimäärästä: 244 ääntä minä sain, voit sen varmaan tarkistaa jostakin. Eikä siihen vaikuttanut niinkään puolue, jonka listoilla sitoutumattomana ehdokkaana olin, kuin oma persoonani. Ei tuossa tosin ylpeilemistä, kun ei se riittänyt paikkaan kaupunginvaltuustossa.

    Ja kun mielelläsi näyt elävän jossakin menneisyydessä varmaan siitä johtuen sinulla on jonnekin menneisyyteen perustuva väärä käsitys myös ammattisotilaana menestymisen edellytyksistä. Ennen muinoin upseeriarvoihin pääsivät vain aateliset, mutta jo minun aikoinani sellaisiin oli mahdollisuus päästä kyvyillään. Jopa tällaisen aviottomana syntyneen, isovanhempien kasvattipojankin, joka tosin oli jo 16-vuotiaasta alkaen itsenäisesti itsensä elättänyt ilman, että olisi tarvinnut apua tai tukea miltään puolueelta.

    Ja tällaisessa demokratiassa kyvyttömilläkin on mahdollisuus ilman rangaistuksen pelkoa päästä upseeriarvoihin, mielikuvituksessaan siis. Sen varmaan tiedät kokemuksesta.
    21. 285 / 334
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt