kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6606

  1. Huomionarvoinen mielipide toisaalta tuokin, että hän olisi persuprovo. Onhan persujen kannatus pudonnut jopa enemmän kuin kepun. Mutta miksi hän haluaisi persujen kannatusta pudottaa, sillä eräiden mukaan hän on ollut persujen vaaliehdokkaana ja saanut jopa 4 ääntä. Ei, kyllä hänen täytyy olla demarien agentti, puolueen kannatusta nostaakseen.

    Muuhun näkemääsi yhdyn, sillä niin on, jos siltä näyttää, tiesi Kekkonenkin.

    Kiitoksia toivotuksistasi ja samaa Sinulle! Nyt kohta alkaa junnulätkän mm-ottelujen katsominen tv:sta. Myöhemmin illalla tuleva Suomi-Venäjä -loppuottelu on jännä. Junnumme ovat jo nyt yltäneet parempaan kuin mitä heiltä alkumatsiensa perusteella voitiin odottaa. Jospa tekisivät vielä jättiyllätyksen!
  2. Kävin palstalla ja vastasin Mielipidepankin avaukseen ”Bayern Münchenin ylivoimaa”. Mainio avaus, vaikka - yllättävää kyllä - näkyy herättäneen hilpeyttä Pystyyn_kuolleessa. Katselinpa sitten enemmänkin palstaa, jota en muutamaan päivään ole avannut. Huomasin tuon avauksesi, ja kun poikkeuksellisesti olet tehnyt sen muusta kuin minusta, täytyy vastata.

    Luulenpa, että kenestäkään toisesta nykyisistä poliitikoistamme ei ole heitetty herjaa yhtä paljon kuin Väyrysestä. Sehän tosin voi johtua vain siitä, että hän on liian ylivertainen niille herjanheittäjille. Jos niin on, minä kai olen sitten tämän palstan ”Väyrynen”, edellä mainitsemallani perusteella. No, en minä voi ihan täysin itseäni Väyryseen rinnastaa. Minä olen erehtynyt montakin kertaa elämässäni, erilaisissa asioissa, ja olen myös erehdykseni tunnustanut. Väyrynen on sanonut, että kerran hän luuli erehtyneensä, mutta pian huomasi olleensa siinä väärässä. Tuo erehtymätön mies erehtyi kuitenkin väitöskirjassaan:

    >>Väyrynen väitteli poliittisen uransa ohessa valtiotieteen tohtoriksi Åbo Akademista 1988 Suomen ulkopoliittista doktriinia käsittelevällä väitöskirjalla Finlands utrikespolitik – den nationella doktrinen och framtidens mänsklighetspolitik (Suomen ulkopolitiikka – kansallinen doktriini ja tulevaisuuden ihmiskuntapolitiikka). Väitöskirjassaan Väyrynen muun muassa esitti, että Neuvostoliitto ei hajoa ja että Euroopan kahtiajako on pysyvä. Vastoin Väyrysen arviota Neuvostoliiton hajoaminen ja Euroopan yhdentyminen alkoivat kuitenkin 1989 nopeassa tahdissa.<<

    Ja on erehtynyt lukemattomat kerrat muulloin, yleensä aina hänen varmuutensa on pian osoittautunut hänen erehtyväisyydekseen. Tuosta lisänäyttöjä siitäkin:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Väyrynen#Suhde_Neuvostoliiton_tiedustelupalveluun

    Sinulla sittenkin taitaa olla enemmän yhtäläisyyttä Väyryseen kuin minulla. Kun näet olemattomia (kuten tässäkin ketjussa olet jo nähnyt minut) et tunnusta erehtyneesi. Kyllä laisesi ”miehen” sopii kannattaa juuri Väyrystä!
  3. Bayern München on todellakin menestystarina, niin tuloksellisesti kuin taloudellisesti. Mainio oivallus Sinulta ottaa se verrokiksi Suomelle; sopii erinomaisesti, samoilla konsteilla täälläkin on menestytty.

    Harmi, että tämän avannevat vain urheilusta kiinnostuneet, kun hyvän juttusi varsinainen idea ei ilmene otsikosta.
  4. Katsottuani tuon tv:sta tulleen Poirotin - jonka olen kyllä nähnyt ennenkin, mutta kiva se oli nähdä uudestaankin - katsoin vielä yhden tallenteenikin, mutta kun vielä tulin vielä käymään täällä ja näin tuon mieltäsi polttelevan kysymyksesi, täytyy vielä vastata siihen:

    Olin priimus ensimmäisellä toimeenpannulla luutnanttikurssilla. Kurssini aikana olin vielä Topografikunnan palveluksessa, mutta kurssini loppuessa Esikuntakoulun johtaja - joka muuten oli ollut joukkueeni johtaja RUK:n kurssillani runsaat 10 vuotta aiemmin - minua pyysi ensimmäiseksi päätoimiseksi opettajaksi aineeseen, jota aiemmin mestarikursseilla olivat opettaneet sivutoimenaan puolustusministeriön ja pääesikunnan virkamiehet, lainoppineita useimmat. Annoin suostumukseni ja koulu alisti asian korkeammalle taholle. PE:n komentopäällikkö kenraalimajuri Valtanen koulun esityksen hyväksyi.

    Aikaisempi kokemukseni yhdistystoiminnoista mm. kerhoni puheenjohtajana ja liittomme hallituksen jäsenenä ym. ja niiden tiimoilta saamani koulutuskin kuten jo monivuotinen työkokemuksenikin alalla varmasti auttoi asiassa sikäli, että luutnanttikurssillani sain aineesta kiitettävän, loppukokeesta puhtaan kympin. Eli minulla nähtiin olevan asiantuntemusta. Ja kun kouluttamistaidostakin olin saanut kiitettävän - kuten kaikista muistakin aineista, paitsi liikuntakoulutuksesta vain hyvän - se lienee ollut lisäperuste hyväkseni. Ehkä asiaan vaikutti hitusen myös se, että esittäjä - koulun johtaja - tunsi minut jo RUK:n kurssiltani.

    Kunnallisvaaliehdokkuuteni ei taatusti vaikuttanut asiaan mitenkään, vaikka kertoihan se joltisestakin luottamuksesta minuun, kun sain 244 ääntä. Sitoutumattomana ehdokkaana olin, joskin demarien listoilla, kun minut ehdokkaaksi asettaneet niin halusivat. Silloin - v.1972 - käynnisteillä oli hanke aliupseeriston muuttamisesta toimiupseeristoksi, jolloin ammattikunnan yläpäähän tulisi myös upseeriarvoja, ja demarit puolueista pontevimmin olivat tukena liittomme käynnistämälle hankkeelle. Upseeriliitto sitä vastusti, mutta hyvin sitten toimivat suhteet myös Upseeriliiton ja upseereiden kanssa. Sivutoimisena sitten sain opettaa ainetta Kadettikoulussakin, tosin paljon ”pienempänä pakettina” kuin luutnanttikursseilla.

    Puoluepolitiikkaa niillä oppitunneillani ei koskaan puhuttu, eikä vapaa-ajallakaan minun ja oppilaiden kesken, tuskin edes oppilaat keskenään. Yhdenkään oppilaani puoluepoliittisia kantoja en silloin tullut tietämään, vaikka myöhemmin heistä on tullut useita kunnallispolitiikassa paljonkin vaikuttaneita. Useimmat heistä kokoomuksen riveissä, mutta ainakin yksi maaseutuvaruskunnassa palvellut ja maaseudulla asuva myös kepussa, oikein kunnon mies hänkin on. Ja on edelleen mukana myös evp-riennoissamme, eikä hän niissä koskaan tuo esille puoluepoliittisia kantojaan, vaikka niissä myös yleispoliittisista tapahtumista puhutaan enemmän kuin koskaan ammoisina aikoinani sotaväessä.

    No, tulipa taas kerrottua itsestäni ja tekemisistäni, enkä kertomani ollut minulle lainkaan vastenmielistä;)) Mutta pyynnöstä tämän tein, kuten aina ennenkin tällä alueella. Lienet nyt sinäkin tyytyväinen.

    Nyt tämä saa vihdoin riittää minulta tälle avaukselleni. Huomenna ja lähipäivinä ohjelmassani on varmaan muuta mukavaa. Nyt vain iltapesuille ja vuoteeseen - ihan ilman kirjaa tällä kertaa, kun ilta on kulunut jo näin pitkälle.

    Näkemiin, mieluiten tuoreemmilla, kepupoliittisilla aiheilla!
  5. Pystyyn_kuolleen viestit - asiallisia, kuten aina - saivat minut kai koukkuunsa. Ennen kuin alan katsoa tv:sta juuri alkavaa Hercule Poirotia on pakko on siis vielä pistäytyä kertomaan eräs henkilökohtainen muisto noista ”tammikuun kihlauksesta” ja Korpilammen hengestä:

    Olin aikoinani neljä vuotta henkilöstöhallinnon opettajana Esikuntakoulussa, olen tainnut siitä mainita. Opetusohjelmaan kuului myös ammattiyhdistystoiminnot, niiden historia, merkitys ja silloiset sopimukset - varsinkin luutnanttikursseilla, joiden oppilaista tehtiin joukko-osastojen komentotoimistojen päälliköitä, jotka olivat samalla joukkojensa henkilöstöpäällikköjä. Ammattisotilaatkin olivat jo silloin päässeet työaikalain piiriin ja puolustushallinnossa palvelevaa henkilöstöä tuolloin koski muistaakseni parikymmentä erilaista virka- tai työehtosopimusta, jotka joukkojen henkilöstöpäälliköiden tuli tuntea.

    Elettiin vuotta 1977. Keskustelimme ihan tunnillakin tuosta ”tammikuun kihlauksesta” ja sen merkityksestä. Tultiin sellaisiin toteamuksiin, että paljolti se on valitettavasti unohdettu, kun silloin(kin) elimme varsin riitaisia aikoja. Mutta sitten tuli tuo Korpilammen seminaari ja sen tulokset. Kyllä siitä iloittiin ihan tunneillakin. Uskottiin sen lopullisesti johtavan parempaan, laajapohjaiseen sopimuskulttuuriin.

    Mutta myöhemmin on usein nähty, että ilomme taisi olla ennenaikaista. Eikä siitä voida syyttää yksin työnantajapuolta, eikä hallituksiakaan, aivan liikaa ovat myös palkansaajapuolen keskusjärjestöt linnoittautuneet asemiinsa.

    Mutta jospa sittenkin… Sipilällä saattaisi nyt olla mahdollisuus jäädä historiaan Kalevi Sorsan tavoin. Todella toivon Sipilälle sellaista onnistumista. Vai onko tämäkin toiveeni turha?

    Ps.

    Poistin profiilini 80-vuotista elämääni valottavan kuvakavalkadin, jottei se ärsyttäisi niitä, joilla ei ole kanttia täällä edes rekisteröityä saati naamaansa näyttää. Jäi sinne kuitenkin vielä teksti, joka varmaan puhuu aiheesta riittävästi.
  6. Kun vielä pistäydyin palstalla ja huomasin tuon, sen vielä kuittaan, sillä se on asiallinen ja hyvä:

    Noinhan se muodollisesti meni ja menee kuten sanot, että ammattiyhdistysten kanssa ei neuvotellut hallitus vaan työnantajajärjestö. Tosin sen työnantajajärjestön vahvimmaksi osastoksi on sanottu tätä hallitusta, eikä siinä ehkä ihan väärässä ole oltu.

    Hallitus siis mielestäsi uskoo, että tarvittavat uudistukset menevät läpi paikallisin sopimuksin. Hyvähän olisi, jos niinkin tapahtuisi. Minä en siihen kuitenkaan oikein jaksa uskoa. Vaikka paikallisilla luottamusmiehillä olisi työpaikkakohtaisesti keskusjärjestöjä parempi käsitys tarvittavasta, keskusjärjestöjen yli ne eivät kävele. Keskusjärjestöt ovat aiheellisestikin ylpeitä saavutuksistaan ja niiden myötä saavuttamastaan asemastaan, josta varmasti pitävät kiinni. He muistavat jo v. 1940 - välirauhan aikana - tapahtuneen ns. ”tammikuun kihlauksen”, jonka varmasti sinäkin tunnet, ja sitä tuntemattomille siitä tietoa tässä:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Tammikuun_kihlaus

    Uskoakseni nyt tarvittaisiin uusi ”Korpilammen seminaari”, sillä tilanne nyt on vähintään yhtä huono kuin oli v. 1977, jolloin tuo legendaarisen maineen saanut seminaari pidettiin. Senkin sinä varmasti tunnet, mutta tässä on siitä tietoa niille, jotka eivät siitä tiedä:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Korpilampi-seminaari

    Sipilästä ei taida valitettavasti olla samaan kuin oli tuolloin Kalevi Sorsasta.

    Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että meilläkin pitäisi Ruotsin tapaan olla työntekijöillä kiintiöpaikka yritysten hallituksessa.
  7. Lienen jo sanonut sanottavani tästä asiasta. Enkä usko lähipäivinä tulevan muutakaan sellaista asiaa, joka tänne tuloani vaatisi.

    Keskityn nyt lähinnä seuraamaan tv:n runsasta urheiluantia - jääkiekon nuorten MM-kisat, Keski-Euroopan mäkiviikko ym. Vähän harmittaa, kun en tullut hankkineeksi lippuja noihin nuorten lätkäkisoihin, nyt niitä lippuja ei enää saa. Itse asiassa sain jo syksyllä sellaisista tarjouksen noissa urheilun taustajoukoissa edelleen toimivalta evp-kaveriltani, mutta en siitä silloin kiinnostunut.

    Mutta on tässä toki yhtä ja toista muutakin puuhaa, ja ehkäpä lähden ekakertaa tänä talvena suksillekin, kun Paloheinässä on jo avattu 1,5 km:n latu, tekolumella tietysti.

    Lupasin muutama päivä sitten, että en enää tartu tuollaiseen törkyyn, jota muutama - ehkä aina yksi ja sama - tänne tuo ja on tuonut jo tälle avauksellenikin. Ei ole noudattanut kehotusta, jonka näkyy saaneen jossain mielessä samanmieliseltä elämän keväästä tekemällään tyypillisesti älyttömällä avauksellaan.

    Ihan vähän kuitenkin puutun nyt tuohon, kun tällä avauksella kaipaillaan minulta näyttöjä. Olen niitä kyllä antanut mielestäni ihan tarpeeksi, monilla todisteilla tekemisistäni niin sotaväen ajalta kuin myöhemminkin, jopa eläkeläisaikanani. Ja yhden sellaisenkin näytön olen antanut, joka ainakin näkyy olleen eräästä suorastaan kiihottava. Joten minkäänlaisia näyttöjä yhtään mistään en tänne nyt anna, ennen kuin nuo sellaisia kaipaavat antavat edes yhden todisteellisen näytön saavutuksistaan. No, ehkäpä lopputalvesta kuitenkin annan joitakin näyttöjä kiertomatkastani, jonka olen jo varannut ja ennakonkin siitä maksanut;))
  8. Vaikkapa sitten niitä pakkolakeja, jos muu ei auta. Toivoin kyllä Sipilän pääsevän eteenpäin yhteistyössä ammattiyhdistysten kanssa. Uskoin Sipilän entisenä yritysjohtajana siihen pystyvän, sillä eihän yrityksissäkään johtajien ja päälliköiden saneluratkaisuilla eteenpäin päästä, sopimista ja yhteistyötä tarvitaan, tiedän, kun sellaisestakin on ihan omakohtaista kokemusta.

    Sellaista sopimus- ja yhteistyökykyä toivon Sipilältä edelleen, sitä välttämättä tarvittaisiin, mutta toivoni siitä alkaa jo hiipua. Pakkolait ovat ehdottomasti huonompi ratkaisu, mutta ratkaisu kuitenkin; tähän asti jatkunut vatulointi ei ratkaise mitään.
  9. En toivonut Lipposesta presidenttiä, enkä hänen uskonut sellaiseksi pääsevän. Niinistöä minä äänestin. Pettynyt olin Lipposen huonoon harkintakykyyn, kun hän ehdokkaaksi suostui.

    Olin v. 2009 Akateemisessa kirjakaupassa hänen muistelmiensa ensimmäisen osan julkistamistilaisuudessa. Kun Lipponen kirjoitti omistuskirjoitustaan ostamaani kirjaan kysyin häneltä, että aikooko hän vielä palata politiikkaan. Katsettaan kohottamatta Paavo murahti: ”ne ajat ovat minulta olleet ja menneet”. Olisi ollut kunniakkaampaa häneltä pysyä lupauksessaan.
  10. Samaa mieltä. Puhumalla Suomi ei todellakaan tästä tilanteesta nouse. Sipilä on puhunut jo ihan kylliksi, mutta mitään ei ole tapahtunut. Tarvittaisiin tekoja, oikeita tekoja, jotka saisivat mahdollisimman laajan hyväksynnänkin. Sellaisiin Sipilä ei ole pystynyt.

    Vaikka suuresti olen jo menettänyt uskoni mieheen, silti vielä toivon häneltä sellaisia tekoja. Kestäisin mielelläni senkin, että ne teot koituisivat myös kepun kannatuksen hyväksi. Mutta ei taida olla sellaisita teoista paljon toivoa - tai pelkoa;))
  11. Sanon avaukseni lopussa:

    >>Mutta kyllä minä vielä täälläkin käyn, jo aiemmin antamani lupaukseni mukaan ensi vuoden puolella, jolloin voi olla taas mielenkiintoista poliittistakin aihetta, kun ainakin uudet gallupit silloin taas julkaistaan!<<

    Eipä tarvinnut odottaa ensi vuoteen, kun tuli tuo mainitsemani aihe käynnilleni. Hyvältähän tuo näyttää:

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015123020890130_uu.shtml

    SDP on ollut ainoa oppositiopuolue, joka on pystynyt kasvattamaan kannatustaan, kokoomus hallituspuolueista ainoana on nostanut kannatustaan. Hauskaa, kun Stubbin lapsuksen hallintorekisteriasiassa ennustettiin pudottavan kokoomuksen kannatusta.

    No, gallupit ovat vain galluppeja, todelliset tulokset nähdään vasta vaaleissa. Mutta kyllä nuo gallupit ovat aina varsin hyvin suuntaa näyttäneet. Nyt jo nähtävällä suunnalla seuraavat vaalit ovat todennäköisesti demarien ja kokoomuksen kahden kauppaa. Yllättävää, että sitä Kataisen-Urpilaisen hallitusta ei pidetäkään enää niin huonona, kun yhä useammat ilmeisesti alkavat mielestään nähdä jo huonommankin.

    En enää puutu noihin älyttömyyksiin, joihin puuttumista siis toivon muidenkin karttavan. Mutta on tuonne tullut yksi niin hauska, että sille kannattaa hymyillä. Nimittäin tuo, jossa sanotaan näin:

    >>Mutta, ketä tuo haittaa, jos täällä sanotaankin nimettömänä, mutta tuo yksi nimellaan ja todistuksillaankin kertoo, se jo menee överiksi.<<

    Hänen mielestään on siis korrektimpaa esiintyä nimettömänä esim. majurina ja inssinä ja kertoa vaaliehdokkuuksistaan, kutsuistaan presidentinlinnaan ja matkoistaan maailmalle näyttämättä siitä muuta todistetta kuin tuossakin nähtävän perin ainutlaatuisen suomen kielen kirjoitustaitonsa))

    Kiva, kun saan edes päättää tämän avaukseni palstan aihepiiriin, jolla yleensä aina avaukseni teen. Ja kun nyt tämän jälkeen en enää käy täällä tänä vuonna, saan jo nyt toivotella kaikille Oikein Hyvää Uutta Vuotta tämän myötä:


    https://www.youtube.com/watch?v=7DAn3Whe9PI
  12. Ihanko totta? Helsingin perussuomalaisten tämän vuoden hallituksessa hän kyllä näkyy vielä olleen mukana:

    https://helsinki.perussuomalaiset.fi/uutinen/ps-helsinki-valitsi-uuden-hallituksen-ja-eduskuntavaaliehdokkaita/

    Vai on tuoni korjannut Sepon. Rauha hänen muistolleen.

    En toki uskonutkaan tuota ”johtajaa” Sepoksi, sen tuon esille avauksessanikin. Mutta Sepon aikoinaan esille tuomia sekopäisyyksiä hän kyllä toistelee, kuten mm. Sepon tahallaan väärin ymmärtämiä heittoja profiilillani käyneestä Welluz-tyttösestä. Tuolla niiden toistelijalla näkyy kyllä olevan enemmän kiinnostusta miehiin päätellen vaikutuksesta, jonka eräs saunakuvani häneen on tehnyt, mutta yrittää todellista kiinnostustaan noinkin peittää. Kyllä minä aina olen ollut kovinkin kiinnostunut tytöistä, mutta en alaikäisistä ”siinä mielessä”, kun täysikäisiltäkin olen kyllin saanut sitä heidän herkkuaan. Nyt yli kahdeksankymppisenä kiinnostukseni siihen herkkuun on jo varsin vähäistä, ja kun naisystävänikin on jo yli seitsemänkymppinen, kyllä tämän ystävyytemme lujimpana sidoksena ovat ihan muut tekijät.

    Kiitos tiedosta! Toivottavasti tuokin, josta avauksessani puhun, suhtautuu edesmenneeseen asian vaatimalla tavalla eikä enää nostele esille häntä ja hänen vanhoja kirjoituksiaan, jotka eivät tee kunniaa vainajalle.
  13. Olen kuullut sanottavan, että kaikki hullutkaan eivät ole tyhmiä. Jopa hulluuden ja nerouden rajan sanotaan olevan häälyvä, mm. Albert Einsteinin sanotaan olleen siitä esimerkki. Mutta kyllä hullu voi olla myös hyvin tyhmä. Sinä olet siitä esimerkki.

    Tällaisella palstalla ainoa taisteluväline meillä on vain kirjoitettu sana. Sinulla se välineesi on niin tylsä, että taistelussasi minua vastaan olet sillä niin avuton, että varmaan jokainen sen taistelun näkevä säälii sinua raukkaa. No, varmasti sama olisi ollut ja olisi edelleen tilanne missä tahansa taistelussamme.

    Mutta silti vain edelleen jaksat jatkaa toivotonta yritystäsi, aina samaa toistaen ja aina samalla tuloksella! Kyllä sinun täytyy olla paitsi hullu, myös hyvin, hyvin tyhmä. Tyhjäähän sinä sillä tylsällä aseellasi enimmäkseen huidotkin, kuvitelmiasi. Et tosin ole ainoa sellainen, näkihän don Quijotekin tuulimyllyt hyökkäävinä vihollisina. Don Quijote sitten kuolinvuoteellaan ymmärsi olleensa hullu. Ehkäpä aikanaan sinäkin saman ymmärrät.

    Mutta toistaiseksi vielä jatkat ja saat puolestani jatkaa hullun ja tyhmän onnetonta elämääsi, ainoana sisältönään kepupalsta, jossa joulusikin kuten kaikki muutkin päiväsi varhaisesta aamusta myöhään iltaan vietät ja jossa varmaan unissasikin olet. Ja vain siksi, että täällä joskus näet minut, siis ihan oikeastikin, ja hyvin monin verroin useammin kuvitelmissasi.

    Jos sinulla on yksikin kaveri, varmaan olet sille jo sadat kerrat kertonut, että tunnet kapteeni Korhosen, entisen toimiupseerikunnan kärkimiehen, ensimmäisenä toimiupseerina kapteeniksi ylennetyn, myös mittavan rauhanturvaajauran tehneen ja korkeilla kunniamerkeillä palkitun, myöhemmän Valion isännöitsijän - sinun puheissasi varmaan pääjohtajaksi muuttuneen - ja nykyisen suureläkeläisen, joka tutkimusmatkailijana kiertää maailmaa kauniin naisensa kanssa.

    Ei minulla silti ole aihetta ylpeyteen siitä, että noin olen tullut surkean elämäsi ainoaksi sisällöksi kepupalstan välityksellä. Syvästi säälittävää sellainen on.

    Niin paljon en kuitenkaan sinua sääli, että jäisin tänne palstalle tällä erää tätä pitemmäksi aikaa. Ja kun nyt palstan suljen, en sitä ainakaan enää tänä vuonna avaa. Kun et ole silmissäni, ei kurja kohtalosi ole mielessänikään. Esitän vain sinulle varmaan tutun toivotuksen: elä rauhassa, himmiö!
  14. Voi kauheaa sitä kapien invaasiota, jonka kanssa olet joulunpyhäsikin taistellut! Onko niitä kapeja ihan kaikkialla, missä liikut? Tuleeko niitä jo sänkysi allekin, kun myöhään yöhön ja taas varhain aamulla olet niitä torjunut?

    Sotilaan valppautta varmaan tuo. Mutta valppaudestasi huolimatta huono olet ihmisiä tunnistamaan tällä palstalla. En ole ollut yhdessäkään paikassa, jossa olet minut ”nähnyt”. En ole palstaa avannut joulunpyhien aikana, sellainen huvi ei kuulunut minun jouluuni. Enkä osaa olla imarreltu kaikista ”sivupersoonistani”, joskin muutamaa - esim. aito-arskaa - saatat loukata enemmän kuin minua häntä minuksi luulemalla.



    En minä kepua vihaa, mutta en sitä kannatakaan. Ei se aja minun - helsinkiläisen eläkeläisen - etua. En kannattanut sitä armeija-aikananikaan, kun en nähnyt sen ajavan pienipalkkaisen sotilaan enkä puolustusvoimien etua. Valiolaisaikanani tunsin jopa sympatioita puoluetta kohtaani, kun se ajoi maidontuottajien etua. Mutta en puoluetta äänestänyt, kun olin vain palkansaaja talossa, johon olin kyllä hyvin tyytyväinen ja ilmeisesti talo myös minuun, kun sieltä eläköityessäni korkeimman kunniamerkkini sain.

    Valion palveluksessa oli myös julkikepulaisia, ja oikein mukavia ihmisiä he olivat ja yhteistyö heidän kanssansa oli kitkatonta. Vuoden 1991 osuuskunnan kokouksessa kansallisteatterissa tapasin myös kokoukselle valtiovallan tervehdyksen tuoneen nuoren pääministerin Esko Ahon. Keskushallinnon isännöitsijänä olin aina kokouksen järjestelyvastuussa. Ahon vastaanottaessani tervehdin häntä itseni esitellen ja toivotin hänelle onnea pääministerin tehtävässään. Olin toivotuksissani vilpitön, sillä Suomi oli silloin(kin) huonossa jamassa. Aho kiitteli ja samoja hyviä toivotuksia hän esitti minulle ja työnantajalleni.

    Kyllä minä Sipilällekin täällä toivottelin onnea ja menestystä hänen pääministeriksi tullessaan, ja jonkin aikaa myös uskoin hänen pystyvän löytämään Suomelle paremman suunnan. Mutta melko pian aloin pettyä häneen ja olen senkin tuonut julki, mutta en ole häntä koskaan varsinaisesti haukkunut. Kyllä ne niin kepusta kuin Sipilästäkin rumaa kieltä käyttäneet ovat olleet ihan muita. Minua suuresti inhottavat eräät minun tililleni panemistasi, kuten esim. räävimiset siitä Perhon surullisesta tapauksesta. Luulisi sinunkin tuntevan minut paremmin ja pystyvän tunnistamaan ihmisiä esitystavastaankin.

    Jos olet oikeasti ollut joskus sotilas - jota en usko - onneksi et ole ollut taisteluissa. Siellä olisivat omat olleet suuressa vaarassa, kun olisit ampunut kaikkea liikkuvaa. Varmaan samaan olisit kouluttanut myös koulutettaviasi. Sanot SH:n lämmitelleen minua ja nostelet tänne yli 10 vuoden takaisia kirjoituksia, joita ja joiden kirjoittajaa ihailet. Erikoislaatuinen idoli sotilaalla! Todellisuudessa sellainen viittaa jonnekin aivan muualle kuin sotaväen suuntaan, vaikka vuosia myöhemmin tänne muka ensimmäistä kertaa ylil evp:nä tulit. SH oli kuitenkin sinuun verrattuna MIES, ei laillasi piileksinyt puskassa eikä yrittänyt esittää muuta kuin mikä hän oli.

    Vielä ihan vakavasti: Jos tuollainen tuossa ja lukemattomat kerrat muulloinkin esittämäsi on sinusta hauskaa ja sanomaasi uskomatta teet noin huviksesi, ei sellainen tervettä ole, vaikka huvisi olisivat muuten kovin vähissä. Ja jos todella uskot asian olevan siten kuin sanot, olet päästäsi niin pahasti vialla, että kehotus hoitoon hankkiutumisesta olisi tarpeeton.

    Laitoin sinulle vastineen tuolla omalla avauksellanikin; se sinun kannattaa käydä lukemassa!
  15. Ei, ei minusta olisi enää taistelijaksi, vaikka kai minut joskus ammoin nähtiin sotaväelle jotenkin hyödylliseksi, kun mukavasti etenin urallani ja sotilasansiomitalilla ja korkeammallakin kunniamerkillä minut palkittiin. Joten kai minuun luotettiinkin, mutta en toki ole ollut tällä suurinta urhoollisuutta vaativalla rintamalla yhtä luotettava kuin sinä, joka olet täällä joulunpyhäsikin taistellut.

    Taisteluissasi sinulla on merkittävä esikuva, don Quijote Manchalainen. Don Quijote taisteli tuulimyllyjä vastaan Rosinante-kaakillaan ratsastaen. Sinulla on pelottavampi vastustaja, hirmuinen lauma kapeja, ja ratsunasi on vain poliittinen kaakki Väyrynen. Don Quijotella oli aseenkantaja, aasillaan ratsastava Sancho Panza. Sinä ehkä saisit aseenkantajaksesi tuon res.maj:n, kun täällä nähdyistä jäljistä päätelle hän.. hänellä varmaan on aasi. Don Quijotella oli kuvitteellinen rakastettu, Dulcinea Tobosolainen. Sellainen sinullakin on, miespuolinen, kun lienet suuntautunut sillä tavalla. Unohtumattoman vaikutuksen sinuun on tehnyt sen miehen saunakuva, jonka näet kuvitteellisesti todellista kiihottavampana.

    Esikuvasi don Quijote kuolinvuoteellaan ymmärsi olleensa hullu, mutta älä sinä ala sitä pelätä vielä, vaan jatka taisteluasi! Miguel de Cervantes kirjoitti don Quijotesta maailmankirjallisuuden klassikoihin kuuluvan kirjan. Kukahan sinusta samanlaisen kirjan kirjoittaisi? Ei, ei - en minä, vaikka minulla on myös kirjallista tuotantoa. Jospa tämän palstan ylläpito kokoaisi taistelusi yhdeksi niteeksi ja julkaisisi sen; kyllä sinäkin ansaitsisit tätä taistelutannertasi laajempaan julkisuuteen päästä!

    Ei, ei minusta saisi enää taistelijaa. Pikemmin rauhansotilas olin aikoinaankin, kun olin taisteluja estämässä ja rauhaa turvaamassa Kyproksella, Siinailla ja Golanilla yhteensä 3,5 vuotta. Siitä minut kuten muutkin vaitterit palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla v. 1988. Siitäkin tunnuksena on yksi risti rinnassani. Noiden reissujen anti on kyllä minulle muulla tavalla tuota ristiä paljon merkittävämpi.

    Joulun aikaan tuli tv:sta ohjelmaa Pyhältä maalta, ”pyhiinvaeltajien jäljillä” olleen Simon Reeven käydessä Jeesuksen syntymäkirkossa Betlehemissä, Jeesuksen kotikaupungissa Nasaretissa, Jeesuksen oletetulla kastepaikalla, jossa Jordan laskee Genesaretin järveen ja Via Dolorosaa kulkien Pyhän haudan kirkossa Jerusalemissa. Noissa ja hyvin monissa muissa raamatunhistoriallisesti merkittävissä paikoissa noilla reissuillani moneenkin kertaan kävin. Missähän sinä taistelit noina aikoina ja millaisin tuloksin? No, ainakin Kyproksen aikanani kai vielä kehdossasi, ja tulokset näkyivät vaipoissasi.

    Olen käynyt noillakin paikoilla myös myöhemmin, myös Pietarin kirkossa Roomassa, josta tuli tv:sta jouluyön messu ja joulupäivänä paavi Franciscuksen joulutervehdys ja Urbi et Orbi -siunaus. Niiden matkojeni aikana sinä jo tällä taistelutantereellasi taistelit kaikkialta vyöryviä kapeja vastaan. Ja täällä olet siis taistellut joulusikin. Minusta ei olisi eikä ole koskaan ollutkaan niin uhrautuvaan urhoollisuuteen ;))
  16. Todella surullinen stoori tulisi sinun elämästäsi. Siitä vahva todiste on sekin, että täällä näyt raukka joulusikin viettäneen. Tuo avauksesi on ihan liian lapsellinen siihen aikamiehenä puuttuakseni.

    Mutta kun monilla muilla viesteilläsi näyt kertoneen olleesi ihan paniikissa siksi, että minä en ole palstalle tullut, laitan tämän jatkoksi pari näyttöä siitä, että joulusta päästyäni minäkin olen sentään sinua muistanut. Jos olet vain pahainen trolli, lienet onnellinen, kun onnistuit vedättämään minut tänne; missään muussa et liene koskaan onnistunutkaan kurjassa elämässäsi.

    Ensiksi vastaus sinulle omalla avauksellani ja toisena vastaukseni sinulle viestiisi avauksella, jossa kysellään, että mistä suunnaton kepuviha johtuu:
  17. Voi kauheaa sitä kapien invaasiota, jonka kanssa olet joulunpyhäsikin taistellut! Onko niitä kapeja ihan kaikkialla, missä liikut? Tuleeko niitä jo sänkysi allekin, kun myöhään yöhön ja taas varhain aamulla olet niitä torjunut?

    Sotilaan valppautta varmaan tuo. Mutta valppaudestasi huolimatta huono olet ihmisiä tunnistamaan tällä palstalla. En ole ollut yhdessäkään paikassa, jossa olet minut ”nähnyt”. En ole palstaa avannut joulunpyhien aikana, sellainen huvi ei kuulunut minun jouluuni. Enkä osaa olla imarreltu kaikista ”sivupersoonistani”, joskin muutamaa - esim. aito-arskaa - saatat loukata enemmän kuin minua häntä minuksi luulemalla.

    En minä kepua vihaa, mutta en sitä kannatakaan. Ei se aja minun - helsinkiläisen eläkeläisen - etua. En kannattanut sitä armeija-aikananikaan, kun en nähnyt sen ajavan pienipalkkaisen sotilaan enkä puolustusvoimien etua. Valiolaisaikanani tunsin jopa sympatioita puoluetta kohtaani, kun se ajoi maidontuottajien etua. Mutta en puoluetta äänestänyt, kun olin vain palkansaaja talossa, johon olin kyllä hyvin tyytyväinen ja ilmeisesti talo myös minuun, kun sieltä eläköityessäni korkeimman kunniamerkkini sain.

    Valion palveluksessa oli myös julkikepulaisia, ja oikein mukavia ihmisiä he olivat ja yhteistyö heidän kanssansa oli kitkatonta. Vuoden 1991 osuuskunnan kokouksessa kansallisteatterissa tapasin myös kokoukselle valtiovallan tervehdyksen tuoneen nuoren pääministerin Esko Ahon. Keskushallinnon isännöitsijänä olin aina kokouksen järjestelyvastuussa. Ahon vastaanottaessani tervehdin häntä itseni esitellen ja toivotin hänelle onnea pääministerin tehtävässään. Olin toivotuksissani vilpitön, sillä Suomi oli silloin(kin) huonossa jamassa. Aho kiitteli ja samoja hyviä toivotuksia hän esitti minulle ja työnantajalleni.

    Kyllä minä Sipilällekin täällä toivottelin onnea ja menestystä hänen pääministeriksi tullessaan, ja jonkin aikaa myös uskoin hänen pystyvän löytämään Suomelle paremman suunnan. Mutta melko pian aloin pettyä häneen ja olen senkin tuonut julki, mutta en ole häntä koskaan varsinaisesti haukkunut. Kyllä ne niin kepusta kuin Sipilästäkin rumaa kieltä käyttäneet ovat olleet ihan muita. Minua suuresti inhottavat eräät minun tililleni panemistasi, kuten esim. räävimiset siitä Perhon surullisesta tapauksesta. Luulisi sinunkin tuntevan minut paremmin ja pystyvän tunnistamaan ihmisiä esitystavastaankin.

    Jos olet oikeasti ollut joskus sotilas - jota en usko - onneksi et ole ollut taisteluissa. Siellä olisivat omat olleet suuressa vaarassa, kun olisit ampunut kaikkea liikkuvaa. Varmaan samaan olisit kouluttanut myös koulutettaviasi. Sanot SH:n lämmitelleen minua ja nostelet tänne yli 10 vuoden takaisia kirjoituksia, joita ja joiden kirjoittajaa ihailet. Erikoislaatuinen idoli sotilaalla! Todellisuudessa sellainen viittaa jonnekin aivan muualle kuin sotaväen suuntaan, vaikka vuosia myöhemmin tänne muka ensimmäistä kertaa ylil evp:nä tulit. SH oli kuitenkin sinuun verrattuna MIES, ei laillasi piileksinyt puskassa eikä yrittänyt esittää muuta kuin mikä hän oli.

    Vielä ihan vakavasti: Jos tuollainen tuossa ja lukemattomat kerrat muulloinkin esittämäsi on sinusta hauskaa ja sanomaasi uskomatta teet noin huviksesi, ei sellainen tervettä ole, vaikka huvisi olisivat muuten kovin vähissä. Ja jos todella uskot asian olevan siten kuin sanot, olet päästäsi niin pahasti vialla, että kehotus hoitoon hankkiutumisesta olisi tarpeeton.

    Laitoin sinulle vastineen tuolla omalla avauksellanikin; se sinun kannattaa käydä lukemassa!
  18. Ei, ei minusta olisi enää taistelijaksi, vaikka kai minut joskus ammoin nähtiin sotaväelle jotenkin hyödylliseksi, kun mukavasti etenin urallani ja sotilasansiomitalilla ja korkeammallakin kunniamerkillä minut palkittiin. Joten kai minuun luotettiinkin, mutta en toki ole ollut tällä suurinta urhoollisuutta vaativalla rintamalla yhtä luotettava kuin sinä, joka olet täällä joulunpyhäsikin taistellut.

    Taisteluissasi sinulla on merkittävä esikuva, don Quijote Manchalainen. Don Quijote taisteli tuulimyllyjä vastaan Rosinante-kaakillaan ratsastaen. Sinulla on pelottavampi vastustaja, hirmuinen lauma kapeja, ja ratsunasi on vain poliittinen kaakki Väyrynen. Don Quijotella oli aseenkantaja, aasillaan ratsastava Sancho Panza. Sinä ehkä saisit aseenkantajaksesi tuon res.maj:n, kun täällä nähdyistä jäljistä päätelle hän.. hänellä varmaan on aasi. Don Quijotella oli kuvitteellinen rakastettu, Dulcinea Tobosolainen. Sellainen sinullakin on, miespuolinen, kun lienet suuntautunut sillä tavalla. Unohtumattoman vaikutuksen sinuun on tehnyt sen miehen saunakuva, jonka näet kuvitteellisesti todellista kiihottavampana.

    Esikuvasi don Quijote kuolinvuoteellaan ymmärsi olleensa hullu, mutta älä sinä ala sitä pelätä vielä, vaan jatka taisteluasi! Miguel de Cervantes kirjoitti don Quijotesta maailmankirjallisuuden klassikoihin kuuluvan kirjan. Kukahan sinusta samanlaisen kirjan kirjoittaisi? Ei, ei - en minä, vaikka minulla on myös kirjallista tuotantoa. Jospa tämän palstan ylläpito kokoaisi taistelusi yhdeksi niteeksi ja julkaisisi sen; kyllä sinäkin ansaitsisit tätä taistelutannertasi laajempaan julkisuuteen päästä!

    Ei, ei minusta saisi enää taistelijaa. Pikemmin rauhansotilas olin aikoinaankin, kun olin taisteluja estämässä ja rauhaa turvaamassa Kyproksella, Siinailla ja Golanilla yhteensä 3,5 vuotta. Siitä minut kuten muutkin vaitterit palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla v. 1988. Siitäkin tunnuksena on yksi risti rinnassani. Noiden reissujen anti on kyllä minulle muulla tavalla tuota ristiä paljon merkittävämpi.

    Joulun aikaan tuli tv:sta ohjelmaa Pyhältä maalta, ”pyhiinvaeltajien jäljillä” olleen Simon Reeven käydessä Jeesuksen syntymäkirkossa Betlehemissä, Jeesuksen kotikaupungissa Nasaretissa, Jeesuksen oletetulla kastepaikalla, jossa Jordan laskee Genesaretin järveen ja Via Dolorosaa kulkien Pyhän haudan kirkossa Jerusalemissa. Noissa ja hyvin monissa muissa raamatunhistoriallisesti merkittävissä paikoissa noilla reissuillani moneenkin kertaan kävin. Missähän sinä taistelit noina aikoina ja millaisin tuloksin? No, ainakin Kyproksen aikanani kai vielä kehdossasi, ja tulokset näkyivät vaipoissasi.

    Olen käynyt noillakin paikoilla myös myöhemmin, myös Pietarin kirkossa Roomassa, josta tuli tv:sta jouluyön messu ja joulupäivänä paavi Franciscuksen joulutervehdys ja Urbi et Orbi -siunaus. Niiden matkojeni aikana sinä jo tällä taistelutantereellasi taistelit kaikkialta vyöryviä kapeja vastaan. Ja täällä olet siis taistellut joulusikin. Minusta ei olisi eikä ole koskaan ollutkaan niin uhrautuvaan urhoollisuuteen ;))
  19. Eilen iltapäivällä palstan jättäessäni sanoin:

    >> Saatan vielä huomenna pistäytyä avaustani vilkaisemassa, ja jos on tullut mielenkiintoisia asiallisia vastineita, niihin saatan vastailla.<<

    Lupaukseni mukaan olen nyt niin tehnyt. Enempään minulla ei ole aihetta nyt eikä joulunpyhien aikana. Avaukselleni mahdollisesti vielä tulevat asiallisetkin vastineet jäävät siis vaille huomiotani ainakin arkipäiviin asti, sillä tämä palsta ei kuulu joulunviettooni.

    Mutta kyllä minä taas tulen sitten, kun siihen on aihetta. Sellaista toivottavasti antaa kepupolitiikka, jottei minun tarvitse puhua itsestäni, vaikka olenkin eräille paljon kiinnostavampi kuin kepu tai mikään politiikkaan kuuluva. Ellei poliittista aihetta tule, saatan silti käydä hyvät uudet vuodet toivottelemassa.

    Näkemiin!
  20. Jaa ´a. Sikahan minä olen tuossa Juicen katsannossa, kun sikaa(kin) syön. Mutta onko jotenkin parempi olla jokin kasvi tai ruoho, joiden syömiseen te vegaanit pitäydytte ja tulette syömienne kaltaisiksi?

    Niin tai näin, mutta ihan hyvällä omallatunnolla taas kohta lounaalla kohta popsin kinkkua, laatikoiden ja muiden hyvien lisukkeiden ja hyvän punaviinin kera. Tietenkin pitää ottaa myös ateriaan kuuluvat ruokaryypyt, Stolichnaya vodkapullo on jo sitä varten pakastimessa! Kahvit ja konjakit saavat jäädä myöhempään iltapäivään.

    Hyvää Joulua vain sinullekin niitä vihanneksia mutustellen! Kai niidenkin kera voi nauttia viinejä ja vodkaakin, sillä kasvikunnan tuotteistahan niitäkin valmistetaan;))
    21. 294 / 331
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt