kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

439

Kommenttia

6661

  1. Laitoin eilen tuolle toiselle avaukselleni juttua, joka kuuluisi kai paremmin tänne. Laitanpa nyt siitä jutustani tähän pätkän:

    Minä en nimittäin ole enää ”vain” evp, vaan olen nyt myös veteraani. Saan virallisen veteraani-statuksen eräine siihen kuuluvine etuineen:

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016011520966950_uu.shtml

    Tuohon en ole aivan ”syytön”. Olen toiminut myös rauhanturvaajien järjestöissä, ollut jopa perustamassa järjestöämme. Toimin myös sen ensimmäisessä eversti Nuutilaisen johtamassa hallituksessa, jonka jäsenenä ja laillani myös työvaliokunnan jäsenenä mm. oli ensimmäisen YK:n rauhanturvajoukkomme komentajana Siinailla 1956 toiminut ja muutenkin mittavan kansainvälisen uran tehnyt eversti Kettinen. Tässä todistetta sanomalleni:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xtl1/t31.0-8/12605450_10153897623339182_1874945797786141681_o.jpg

    xxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Kun tuossa siis tulee esille, että olin aikoinaan perustamassa Suomen Sinibarettiliittoa, nykyisen Rauhanturvaajaliiton edeltäjää, ja kuuluin liiton ensimmäiseen hallitukseen, todettakoon, että siitä on jo aikaa hieman, 48 vuotta. Moni poika ja nyt jo moni tyttökin on ollut niissä rauhanturvahommeleissa sen jälkeen, tosin minäkin kaksi kertaa.

    Laitettakoon tähän vielä tuon edellisen linkkini vertauskohdaksi liiton nykyinen hallitus: Siinä on mukana kolme naistakin, heidän joukossaan Antti Rinteen puoliso, res. ylik. Heta Ravolainen-Rinne:

    Liiton hallitus rotatoi tällä kertaa laajasti: erovuoroisten jäsenten tilalle valittiin kaksivuotiskaudeksi Kirka Waldén (84 ääntä, uusi), Esko Hakulinen (77), Hannele Toivonen (64), Kirsti Kujanpää (50, uusi) ja Mauri Ikonen (38 ääntä, uusi). Hallituksessa jatkavat vuoden 2016 Tom Asplund, Rainer Fabricius, Henry Helakorpi, Heta Ravolainen-Rinne ja Riku Tenhunen.

    http://www.rauhanturvaajaliitto.fi/liitto/
  2. Nättihän Gila oli, mutta ei enää ihan tyttö, vaan oli jo eronnut rouva. Tuolloin hän oli 26-vuotias, minua tosin lähes päivälleen 20 vuotta nuorempi. Gila oli Israelin armeijan reservin luutnantti, ja minä olin Suomen armeijan reservin kapteeni, jo siis evp vakinaisesta virasta. Nyt sinun pitäisi sanoa tuota kuvaa katsoessasi: ”ei millään uskoisi”.

    Enpä tullut pyytäneeksi Gilalta lupaa tuon kuvan esittämiseen täällä. En olisi voinut sitä tehdä, kun minulla ei ole hänen yhteystietojaan. Sen tiedän, että muutama vuosi tuon ajan jälkeen hän avioitui Englantiin, mutta en tiedä, missä hän nykyisin on. Mutta olipa hän englannissa tai Israelissa, tuskin noissa maissa kummassakaan tätä palstaa juuri seurataan, tuskin edes nyt jo yli kuusikymppinen Gila, vaikka hänellä joskus tämä suomalainen miesystävä olikin.
  3. Jos kokemukset sotaväestä ovat vain kahdeksan kuukauden varusmiespalvelusta joukko-osastossa, siitäkin suurin osa saunamajurina, silloin voi olla tuollainen käsitys esikuntien määrästä ja niiden tehtävistä.

    Tosiasiassa ammattisotilaista ja varsinkin upseereista suurin osa palvelee juuri niissä esikunnissa. Niissä nimittäin tapahtuu kaikki suunnittelu, käskeminen, valvonta ja raportointi; johtaminen, sanalla sanoen.

    Mitä nykyaikaisempi armeija, sitä vähäisempi varsinaisten kenttäjoukkojen osuus muihin verrattuna. Aikoinani Suomen armeijassa oli kai sentään vain n. 4-5 miestä muualla (esikunnissa, huollossa, teknisissä tehtävissä) varsinaisiin kenttämiehiin verrattuna, mutta jenkkien armeijassa jo silloin kerrottiin suhteen olevan lähes 10 muualla yhtä kenttämiestä kohti. Nyt "muiden" suhde lienee meilläkin korkeampi kuin tuolloin.
  4. Joo, kopiointihan tuossa tein, ja ilmoitinhan siitä jo avaukseni alussa näin sanoen:

    >>Voisin kai vänrikki Stoolin tavoin sanoa ”jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin”, mutta kun nuo ajat ovat jo varsin kaukaisia, tukeudun nyt kuitenkin linkeissäni oleviin tietolähteisiin, joista käy ilmi seuraavaa:<<

    En siis halunnut noudattaa sitä teidän ainoana arvokkaana pitämäänne metodia, oman pään tuottamaa. Siksipä tuo kaikki sotilaista ja sotilasurista kertomani on kovin erilaista kuin se, jota olemme saaneet kuulla niiltä, jotka ovat pitäytyneet tuohon arvostamaanne metodiin, aina omia sotilasarvojaan ja -uriaan myöten.

    Sinä myös pitäydyt tuossakin siihen arvostamaanne metodiin. Vai että keskustelutoverina oli entinen Puolustusministeriön virkamies. Kun nuo ministeriön virkamiehet noissa neuvotteluissa tuolloin - siis n. 45 vuotta sitten - olivat yleensä jo yli 50-vuotiaita, hänen on täytynyt nyt olla jo lähes satavuotias. Vieläkö hänelle maistui juoma siellä Katajanokan kasinon Kenraalisalissa Oeschin muotokuvan alla;))

    En muuten ole täällä koskaan pyrkinyt matematiikan taidoillani loistamaan, vaikka aina olen kaikissa kouluissani ja opinnoissani - kansakoulupohjaa korkeammissakin - myös siitä aineesta vain kiitettäviä saanut. Niitä taitojaan on tosiaan pyrkinyt esittelemään tuo res.maj/inssi, johon joku näkyy viitanneen, ja hersyviä nauruja hän on silloinkin aiheuttanut;))
  5. Älä pidä esittämääni minun sotilasasioista ymmärtämättömyytenä, kun tuon esille tietoja, joita esitetään ohjelmassa Ammattinetti (tuossa takana kai upseeriliitto), Wikipedia sitten kertoo aliupseereista ja puolustusvoimain silloinen komentaja amiraali Kaskeala siinä puhuu toimiupseereista ja opistoupseereista.

    Noista tietolähteistä ei tosin yksikään käytä sitä täällä arvostetuinta metodia, oman pään tuottamaa, joka pystyy ihan ihmeellisiin saavutuksiin; on tehnyt sinustakin johtajan ja jopa minun idolini!

    Tuossa toisessa viestissäsi lienee parodian yritystä. Tietysti tiedät ja ymmärrät, että minun vuorovaikutussuhteeni ja tilanteeni ovat olleet hyvin monikertaiset sinun vastaaviin verrattuna.Myös todelliset johtamis- ja vastuukokemukseni ovat varmaan ihan toista suuruusluokkaa kuin sinulla. Yhdessä asiassa kyllä johdat minuun verrattuna: tämän palstan päivystyksessä ja viestien määrässä. Mutta vuorovaikutuksessa jäät täälläkin jälkeeni ja joudut itsesi kanssa keskustelemaan.
  6. Vai niin. Vai saat sinä käsille kusella käydessäsi. Toivottavasti kuitenkin omille käsillesi, et muiden käsille.

    Olihan minun tietysti pitänyt käyttää possessiivisuffiksia ja sanoa käsilleni saamani, mutta sama virhe on sinullakin, kun mielestäsi oikein on sanoa käsiin saamani; pitäisi tietysti sanoa käsiini saamani.

    Mutta eipähän tuollainen mitään uutta ole; tuollaisista aina hupaisiin epäonnistumisiin päätyvistä näsäviisasteluista sinut tunnistaa sieltä puskastasikin, jossa aina lymyät.
  7. Avaukseni aihe ilmeisesti oli kiinnostava, kun avaukseni on oikein mukavasti herättänyt mielenkiintoa. On tullut oikein asiallisiakin vastineita, joihin olen pyrkinyt vastailemaan. On tullut myös vähemmän asiallisia, mutta olen pyrkinyt huomioimaan nekin, sillä eihän keneltäkään voida vaatia enempää kuin mihin hän pystyy.

    Summa summarum: keskustelupalstan ideaa on tämäkin avaukseni hyvin toteuttanut, eli minun ei ole tarvinnut keskustella itseni kanssa.

    Tänä iltana ainakaan en enää jatka keskustelua tällä avauksellani. Olen nytkin näitä kirjoitellessani ”toisella silmälläni” katsellut tv 1:ltä tulevaa mielenkiintoista ohjelmaa ”Historia: Maailmansota”. Onpa tullut käydyksi monissa noissakin paikoissa, joita ohjelmassa nyt näytettiin, mm. noilla Verdunin kentillä. Nyt alan katsoa tv 1:ltä kohta tulevaa osaa 6/6 sarjasta ”Pimeä historia”, nyt aiheena ”Ongelmanuori Mannerheim”. Tuskin siinä mitään uutta tietoa tulee Mannerheimista kai lähes kaiken käsille saamani lukeneena, mutta kyllä tuo aihe silti kiinnostaa; katsokaa te muutkin tuo tv-ohjelma!

    Palstalta usein nähdystä innoituksen saaneena tein juuri uudenkin avauksen. Se on sikäli poikkeuksellinen minulle, että se ei ole palstan aihepiirin mukainen, lähempänä se on tuota em. tv-ohjelman aihepiiriä. Haluan sillä avauksellani huomioida niitäkin, joille tuo aihepiiri näkyy olevan erityisen kiinnostava. Mistä sellainen johtuneekaan, en kehtaa sanoa sille arvelemaani syytä;))

    Tässä on linkki siihen avaukseeni, johon mahdollisesti tulleisiin vastineisiinkaan en ainakaan enää tänä iltana vastaile:

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/14073246/sotilasasioista-nyt-minakin
  8. Tuossa on vielä niin hauskaa, että täytyy toki sekin vielä kuitata:

    Kerro jo viimein, mikä ihmeen motiivi minulla voisi olla sinun suhteesi? Voin vilpittömästi vakuuttaa, että vaikka olen joskus älyttömyyksiisi puuttunutkin ja vaikka joskus olet niillä minua hauskuttanut, silti sinusta ajattelen EVVVK - tuntenet tuon tarkoittaman.

    Minä en ole yhden yhtä kertaa nostanut tänne sitä Ossi-nimeä, kun en ole voinut enkä ainakaan halunnut uskoa, että olisit hän, sillä se Ossi on sentään oikeasti ollut toimiupseeri. Mutta halunnet, että niin uskottaisiin, kun kirjoitustesi aihepiiri ja sanavalinnatkin ovat samoja kuin hänellä noissa tänne tuoduissa lehtikirjoituksissaan, siis silloin, kun et kirjoita mielestäsi tärkeimmästä, eli minusta.

    Lienet itse tuonut tänne noita Ossin kirjoituksia saadaksesi uskottavuutta taustastasi vihjailemallesi. Eli toisaalta haluat meidän uskovan, että olisit tuo Ossi, mutta kuitenkin haluat pysyä puskassa. Varsin skitsofreenista käyttäytymistä! Onkohan tuo sama vakava tauti takana muussakin oireilussasi, kuten noissa jatkuvasti toistuvissa harhoissasi joissa olet nähnyt minut kai monissa kymmenissä muissa varmaan jo monia satoja kertoja.

    Niin tai näin, mutta eikö todellakin olisi kunniakkaampaa tulla sieltä rohkeasti näkyville? Niin uskoisin vähäisenkin evp-toimiupseerin tekevän tuossa tilanteessa, joten tuskinpa kuitenkaan olet tuo Ossi.

    Olen täällä joskus takavuosina runoillutkin, mutta en taatusti koskaan sinulle; kyllä ne runojeni kohteet ovat olleet merkittävämpiä, kuten esim. se eräs Anneli - tai Annukka.

    Ja vielä: Kun miehellä on munaa - sanan kummassakin merkityksessä - kyllä hänellä on myös munakarvoja. Mutta tuolla tavalla ne kiihottavat vain ”miestä”, jolla ei ole munaa - sanan kummassakaan merkityksessä.
  9. Okei, eipä tuohon muuta kuin että yhdyn tässä sanomaasi:

    >>Hallitushan teki vasta päätöksen päälinjoista ja tarkempi valmistelu on meneillään, joten muutoksia on toki maahdollista tehdä. Sipilä on vaikuttanut mieheltä, jolla on järkeä muuttaa ehdotuksiaan tarvittaessa.<<

    Sitä juuri minäkin toivon, eli että Sipilä ottaisi järjen käteensä ja pyrkisi muuttamaan nyt sovittua. Uskon hallituskumppaneiden olevan siihen valmiita, ainakin kokoomuksen. Ja kun Sipilä on jo moneen kertaan muuttanut muitakin ehdotuksiaan, kyllä hän hyvinkin voi niin tehdä tuossakin asiassa.
  10. Osaathan sinä olla hauskakin! Puhut minun yksinäisyydestäni, kun minulla taas monta päivää oli luonani naisystäväni, jonka kanssa oli oikein kivaa ja tapasimme myös muita ystäviämme, mutta itse näyt viettäneen kaikki päiväsi aamuvarhaisesta myöhään iltaan vain tällä palstalla, etkä täälläkään näy juuri seuraa saaneen vaan itsesi kanssa olet tavanomaiseen tapaasi joutunut keskustelemaan. No, olethan setään ollut muusa eräälle runoilijalle;))

    Mutta mitään kaunaa minulla ei ole ketään tai mitään kohtaan, ei kepuakaan kohtaan, mutta avasin sen politiikkaa sivuavasta aiheesta, kun sellaista tällä palstalla edellytetään. Mutta ei minulla toki täällä ole sellaisia ystäviäkään, että heistä kenenkään rakkaaksi tai idoliksikaan itseni nimittäisin. Siihen tarvittaisiin sellaista oman pään tuottamaa, joka tekisi minustakin johtajan, vaikka koen olleeni vain tekijä, kuten tuolla toisaalla totean.

    No, varmaan olet tuossakin hauska vain tahtomattasi, mutta hyvät naurut minulle kuitenkin annoit; kiitos niistä! Ehkä kuitenkin olisi sinulta viisaampaa noudattaa kehotusta, jonka näyt jo saaneen.
  11. Ilmeisesti valta suunnitelluissa itsehallintoalueissa ei perustu asukaslukuun, ainakaan isojen kaupunkien kohdalla, kun ne panevat hanttiin. Toistan pätkän avaustani:

    >>Turun ja Tampereen kaupunkien pyynnöstä muuttoliiketutkija Timo Aro on laatinut raportin, jonka HS julkaisi viime viikolla otsikolla ”Tutkija Sipilän uudistuksesta: Köyhät kunnat pääsevät kuppaamaan Helsinkiä ja muita kaupunkeja”. Raportissa todetaan, että hallituksen suunnitelma jakaa Suomi 18 itsehallintoalueeseen ei toimi, vaan suurille kaupungeille ja kaupunkiseuduille tarvitaan aluehallintojärjestelmässä erityisasema.

    ”Tässä ollaan luomassa yhtä yhtenäistä mallia, jota sovelletaan koko maassa. Se ei ota huomioon alueiden välisiä kantokyky- ja olosuhde-eroja”, sanoo Aro. Hän perustelee kantaansa sillä, että jo nyt 68 prosenttia suomalaisista (siis yli kaksi kolmasosaa) asuu neljällätoista yli 90 000 asukkaan kaupunkiseudulla, ja niillä kaupunkiseuduilla tuotetaan 75 prosenttia (siis kolme neljäsosaa) Suomen bruttokansantuotteesta.<<

    Tuo ei siis ole minun oman pääni tuottama näkemys, vaan noihin asioihin erityisesti paneutuneen tutkijan näkemys. Minulla ei ole riittävästi pätevyyttä tuon kyseenalaistaakseni, uskotko sinä sellaista tarpeeksi omaavasi?
  12. Melkoisia lusmuja me rauhanturvaajat kai olimme, minä kolminkertainen lusmu, kun lusmuilin Kyproksella, Siinailla ja Golanilla, yhteensä 3,5 vuotta. Mutta vain kerran sieltä tulli- ja verovapaan auton toin, Siinain reissulta Audi 100:n, jota mersumiehet siellä kutsuivat Siinain Mosseksi.

    Eikä minun tarvinnut sielläKÄÄN rahalla naista ostaa, sain muutenkin - ihan omilla kyvyilläni - oikein kivoja naisia, joista yksi melko pitkäaikainen on tässä kanssani Jordanin alkulähteillä:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xpl1/t31.0-8/12308195_10153791829004182_1085831701467439866_o.jpg

    Mutta jos olin lusmu, oli siellä minua suurempiakin lusmuja, aikanani Siinailla komentajamme silloinen eversti ja aikaisempi naapurini Hägglund, joka sitten myöhemmin lusmuili pv:n komentajana. Lueskelin nyt uutta Rauhanturvaaja-lehteä, ja siinä oli hyvä kirjoitus nykyiseltä liittomme puheenjohtajalta kenraali Kiljuselta, samoin edelliseltä, nyt 70 vuotta täyttävältä kenraali Holmalta, melkoisia lusmuja ilmeisesti kumpikin.

    Meidän saamamme veteraanistatus ei vie mitään pois sotaveteraaneiltamme, joiden rivit ovat jo käyneet kovin harvoiksi. Meitä rauhanturvaajaveteraaneja lienee n. 40 000, eli jo enemmän kuin sotaveteraanejamme. Tässä lisää näistä asioista:

    http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/reservilainen-rauhanturvaajille-veteraanistatus/5691070

    Emme me rauhanturvaajat kai sittenkään ihan lusmuja olleet, kun jokaiselle meistä tehtiin jo lähtiessä selväksi, että siellä voi olla oikeita vaarojakin, eli työt voivat olla hengelle hupaa. Ei niissä hommissa henkensä menettäneitä liene vielä kuin n. 50, joka on varsin vähän olleiden määrään suhteutettuna. Vammautuneita on paljon enemmän, ja heitähän tuo veteraanistatus voi auttaa, paremman hoidon saamiseksi; kuolleita se ei henkiin palauta.

    Lusmut eivät niihin hommiin lähteneet eikä heitä olisi niihin huolittukaan, ei ainakaan tuollaista nilviäistä, joka näkyy sinua säestäneen. Siellä tarvittiin tilanteen ja mahdollisuudet aina ymmärtäviä TEKIJÖITÄ, ei mielikuvituksessaan itsestään johtajan tehneitä pipipäitä.
  13. Ei hallitus halunne enää ottaa suunnitelmaansa uudelleenkäsiteltäväksi, mutta sille saattaa tulla siihen pakko. Jos Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun ja eräiden muiden suurimpien kaupunkiemme alueet asettuvat täysin poikkiteloin, ei hallitus voi niitä väkisin pakottaa ruotuun vastoin noiden koko maalle tärkeiden alueiden etuja. Ei sellainen olisi viisasta hallituksenkaan tai sen edustamien puolueiden kannalta; se varmaan todettaisiin lopulta hallituksessakin.

    Eihän tosiaankaan liene juuri sellaista asiaa, jota joku tai jokin taho ei vastustaisi, vaikka sellaiselle vastustukselle ei olisi järkiperustettakaan. Mutta tuossa nyt nousseessa vastustuksessa kyllä sellainen järkiperuste on.
  14. Omaleimaisia kyllä ovat useimmat suunnitellut itsehallintoalueet. Yhteinen leima niistä monille on se, että suurin osa niiden alueista ei pärjää omillaan, vaan niiden täytyy kupata alueensa isoja kaupunkeja, ja jos sellaisia alueella ei ole, sitten ne joutuvat tyytymään kuppaamaan vain Helsinkiä ja pääkaupunkiseutua.

    Suomea on paljolti rakennettu puulla ja sen tuotteilla, mutta niin ei ole enää, ei ole ollut aikoihin. Toki puuhun perustuva teollisuutemme on edelleen tärkeä paikallisena työllistäjänä, mutta kovin huonosti näkyy Keskisuomalainen-lehtikin ymmärtävän asioita, kun panee alueen nousun Äänekosken biotuotetehtaan varaan. Kaikki nuo nykyiset suuret metsäyhtiömme ovat kansainvälisiä, eivätkä niiden tuottamat voitot jää hyödyttämään vain omaa kansantalouttamme.

    Mistäpä avautuneekaan tuollainen, noin laaja perspektiivi noihinkin asioihin, mutta näkijän silmät taitavat sittenkin katsoa taaksepäin, eli oman päänsä sisälle.
  15. Noin kai meni kuin kerroit. Mutta joudutaanhan niitä kuntien nykyisiä omaisuuksia tuossa Sipilän mallissakin siirtelemään muualle; onko jotenkin laillisempaa siirtää niitä viidelletoista kuin viidelle alueelle?

    Olipa niitä sote- tai itsehallintoalueita kuinka monta tahansa, oleellista on, että niihin kuuluvat isompien kaupunkien alueet eivät saane niissä tarpeeksi valtaa aluettaan koskevissa asioissa. Ja se on tappio paitsi noille alueille, myös koko kansantaloudelle, koko Suomelle ja kaikille suomalaisille, kun siten nuo maan kaikelle kasvulle tärkeät alueet kuivatetaan. Eivätpä ne siten kovin kauan enää pysty auttamaan niitäkään alueita, jotka eivät tule toimeen omillaan.
  16. Nyt monen päivän jälkeen palstan avattuani ja laitettuani tuon avaukseni katselin palstaa enemmän. Sellaista näin, että hyvin ymmärrän, ettei tuo avaukseni asia kiinnosta noita, jotka ovat viime päivätkin palstaa täyttäneet puhuen vain suurimman kiinnostuksensa kohteista.

    Niihin en nyt kuitenkaan puutu muuten, kuin vain totean, että näkyy tuo vain minuun ja munakarvoihini - kai ajatuksissaan niiden keskellä olevaan - kaiken kiinnostuksensa täyspäiväisesti keskittänyt herättäneen myös kiinnostusta eräässä, joka on hänen vuokseen runollekin ryhtynyt. Ihan hyviä runoja, jos tuollaisesta runoudesta pitää. Itse kuitenkin koen läheisemmäksi toisenlaisen runouden, mm. niiltä runoilijoilta, joiden runopätkät olen liittänyt profiilillenikin.

    Ja kun avaukseni alussa kerroin tuntevani mielihyvää siitä, että tuo kovin ”kepulainen” suunnitelma itsehallintoalueista ei ehkä toteudu sellaisenaan, viime päivien aikana minulla on toki ollut muitakin mielihyvän aiheita. Niistä muista en nyt ala kertoilla, mutta tuon nyt esille kuitenkin yhden. Minä en nimittäin ole enää ”vain” evp, vaan olen nyt myös veteraani. Saan virallisen veteraani-statuksen eräine siihen kuuluvine etuineen:

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016011520966950_uu.shtml

    Tuohon en ole aivan ”syytön”. Olen toiminut myös rauhanturvaajien järjestöissä, ollut jopa perustamassa järjestöämme. Toimin myös sen ensimmäisessä eversti Nuutilaisen johtamassa hallituksessa, jonka jäsenenä ja laillani myös työvaliokunnan jäsenenä mm. oli ensimmäisen YK:n rauhanturvajoukkomme komentajana Siinailla 1956 toiminut ja muutenkin mittavan kansainvälisen uran tehnyt eversti Kettinen. Tässä todistetta sanomalleni:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xtl1/t31.0-8/12605450_10153897623339182_1874945797786141681_o.jpg
  17. Ooops! Nyt mokasin. Sinähän osoitatkin tuon CCI:lle ja vastasin niin kuin olisit osoittanut sen minulle. Minä siinä kuitenkin kai mielessäsi olin, sillä on tainnut myös tuo CCI päästä silmissäsi minuksi kuten Mielipidepankki, Pystyyn_kuollut, aito-arska ja moni muu.

    Sorry, CCI, että vastasin puolestasi!

    Mutta nyt näkemiin ainakin maanantaihin asti!
  18. En kuitenkaan ole kepuun niin kovassa kiimassa, että ilmoittaisin nikissäni olevani kepun rakas tai edes idoli. Vaikka kepusta yleensä aina avaan, en tee niin siksi, että olisin siihen rakastunut, vaan siksi, kun tällä palstalla pitäisi keskustella nimenomaan kepusta, eikä siitä, joka eniten kiinnostaa ja kiihottaa. En silti täällä metsästä kepua niin kiihkeästi, että näkisin sen muissa puolueissa, kuten sinä kiihkeässä metsästyksessäsi olet nähnyt minut lukemattoman monissa sivullisissa.

    Kumman esiintyminen lieneekään kiimaista ja tyhmää, kumman täysjärkisempää. Niin tai näin, mutta minä nyt vain pistäydyin jättämässä tuon pohdittavaksesi, kapin metsästyksen ohella. Maanantaina tulen sitten katsomaan millaisen saaliin kapeja olet poissaoloni aikana saanut.
  19. Täytyy vielä valistaa sinua hieman noista sotilasasioista, joissa näyt olevan vain oman pääsi tuottaman varassa. Tosin se metodi on tehnyt täällä eräistä johtajia ja majureita, mutta sotaväen todellisuudessa sillä metodilla ei ole arvoa.

    Puhut toimiupseereista kuin ne olisivat tätä päivää. Todellisuudessa se ammattikunta loppui jo v. 1989, kun tuli opistoupseeristo, johon silloin palveluksessa olleet toimiupseeritkin siirtyivät. Ammattikunnan liiton, Päällystöliiton evp-yhdistyksiin myös me evp-toimiupseerit kuulumme. Samoin kuulumme myös ATOP:iin, ali-, toimi. ja opistoupseerien perinneyhdistykseen, jonka hallituksessa minäkin toimin muutamia vuosia.

    Opistoupseerienkin valmistuminen loppui jo v. 2003. Silloinen pv:n komentaja amiraali Kaskeala totesi, että ”maisterit eivät sovi kaikkiin tarpeisiin, tarvitaan mestareitakin”, ja perustettiin jälleen aliupseeristo, jonka koulutus sotaväessä on nyt paljon vähäisempi kuin oli vanhalla aliupseerikunnalla, mutta suurimmalla osalla heistä on tehtäviin sopiva aikaisempi siviilikoulutus, joukossaan erilaisten ammattikoulutusten saaneita, myös teknikkoja, merkonomeja yms.

    Vielä palveluksessa olevista opistoupseereista - joista viimeinen poistuu palveluksesta v. 2035 paikkeilla - toimii suurin osa esikunnissa toimistopäälliköinä ja vastaavina - kuten toimivat jo pisimmälle edistyneet toimiupseeritkin - mutta on heitä myös kentälläkin, muutamia yksiköiden päällikköinäkin.

    Minun aikoinani kanta-aliupseerien ja myöhempien toimiupseerien uran luonne alkoi muodostua jo melko varhaisessa vaiheessa. Teknillisiin tehtäviin - joita varsinkin ilma- ja merivoimissa oli paljon - halukkaat hakeutuivat jo pian peruskoulutuksen jälkeen asianmukaisen lisäkoulutuksen kautta. Samoin myös huollon tehtäviin, ja esikuntiinkin, tietenkin myös asianmukaisen lisäkoulutuksen jälkeen. Puolustusvoimilla ei ole varaa pitää tarpeettomia tehtäviä, joten kaikki tehtävät siellä ovat arvokkaita, ja kaikissa tehtävissä on enemmän ja vähemmän kyvykkäitä, ja tietysti kyvykkäämmät etenevät paremmin urallaan.

    Erinäisissä laitoksissa, kuten sotilaspiireissä, ei ollutkaan muita kuin esikuntatehtäviä, joihin otettiin va-palvelukseen suoraan siviilistä, mutta hekin sitten suorittivat peruskurssinsa saaden jonkin aselajin peruskoulutuksen. Mutta suurimmalla osalla esikuntiin päässeistä oli sama tausta kuin minullakin, eli toimiminen joukko-osastossaan kenttäkouluttajana. Minä tosin olin päässyt käymään myös Huoltokoulun talousaliupseerikurssin, ja jo ylikersanttivaiheessani toimin Santahaminassa varuskunnan muonittajana, josta tehtävästä käsin kävin vielä myös RUK:n, senkin jalkaväen perus- eli kiväärilinjalla. Kun olin jo ollut liittomme hallituksessa, jossa ollessani kiinnostuin kovasti henkilöstöasioista, anomuksestani sitten siirryin henkilöstöhallintopuolelle vääpelin vakanssille esikuntavääpeliksi Puolustusvoimien Tutkimuskeskukseen.

    Siitä se alkoi minun esikuntamiesurani urkenemaan ja anomuksestani pääsin sitten samaan tehtävään mutta ylivääpelin vakanssille Topografikuntaan, josta käsin kävin mestarikurssin, ylenin sotilasmestariksi, kävin luutnanttikurssin ja sen jälkeen jäin luutnanttina opetusupseeriksi oppilaitokseeni Esikuntakouluun. Sieltä lähdin YK:n rauhanturvajoukkoihin Siinaille, jossa palvellessani minusta tuli kapteeni - yhtenä neljästä puolustusvoimissa ensiksi ylenneistä - ja sieltä Pääesikuntaan toimistoupseeriksi vastuualueenani koko puolustusvoimien toimiupseeriasiat ja sitten 45-vuotiaana täydelle eläkkeelle ja välittömästi vielä hieman parempipalkkaisiin siviilitöihin, joista niistäkin olen ollut eläkkeellä jo 17,5 vuotta.

    Vielä mainitsen sen tosiasian, että kaikki siirtoni sotaväessä tapahtuivat anomuksestani, ja ne paikat olivat niin haluttuja, että aina niihin oli useita anojia, mutta aina tulin valituksi tehtävään, jota olin hakenut.

    Tuo Valion palkitsemisjärjestelmistä ”tietämäsi” on niin lapsellista, että kateuskaan ei saisi täyspäisen tuollaista esittämään, joten siihen en viitsi puuttua. Sen sijaan annan sinulle vähän lisäopiskeltavaa alla, jottet enää tarvitsisi puhua noin höpöjä noista sotaväenkään asioista.


    https://fi.wikipedia.org/wiki/Toimiupseeri

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Opistoupseeri

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Aliupseeri
  20. Joo tarpeettomiahan sotaväessä ovat esikunnat ja niihin laitetaan vain sellaiset, jotka eivät muualla pärjää. Asia on siis ihan samoin kuin on missä tahansa yrityksessä, jossa konttorit ja niiden henkilöstö on tarpeetonta, rasite vain yritykselle. Ja ihan samoin on myös puolueissa, tarpeettomia ovat niidenkin toimistot, ja niihin laitetaan vain sellaiset, jotka eivät kentällä pärjää.

    Niinpä minutkin sitten laitettiin niihin esikuntiin, kun olin osoittanut pätemättömyyteni kenttähommiin jo peruskurssilla ollessani jalkaväen päälinjan, kiväärilinjan priimus. Sama toistui RUK:ssa muutamia vuosia myöhemmin. On niillä opettajilla ollut hauskaa kirjoittaessaan todistuksiini vain pelkkiä kiitettäviä mm. johtamis- ja kouluttamistaidostani ja kaikista sotilasaineista. Esikuntaanhan sellainen piti laittaa.

    Pätemättömyyteni sielläkin kai sai huipennuksensa siinä, että minut laitettiin sitten Esikuntakouluun sen kurssien pääaineen (korkein kerroin) opettajaksi, jossa lopullisesti sain osoittaa pätemättömyyteni siten kuin tässä todistetaan:

    https://scontent-frt3-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xlp1/t31.0-8/s960x960/12418775_10153886455224182_7443336945711300980_o.jpg

    Tuon ajan jälkeen tosin olin vielä toista vuotta YK:n rauhanturvajoukoissa Siinailla, esikunnassa sielläkin, ja sieltä palattuani vielä toista vuotta Pääesikunnassa, joka on muualle kelpaamattomien kyvyttömien sotilaiden kaatopaikka. Sieltä sitten jäin sotilaseläkkeelle, ja vähän ennen sitä pyysin tuon yllä olevan todistuksen, jonka liitin hakupapereihini hakiessani töihin Valiolle. Varmasti minut nähtiin jo papereittenikin perusteella kyllin kyvyttömäksi pääsemään firman pääkonttoriin ja vakuuttuneiksi kyvyttömyydestäni siellä ultiin viimeistään 18 vuoden palvelukseni loppuvaiheissa, jolloin lohdutuksekseni minulle järjestettiin varsin korkea kunniamerkki, SVR:n ritariristi. Numerottoman tosin sekin, kuten sotilasansiomitalinikin;))

    Mieltymyksistä tarkoittamaasi ”kakkoseen” muuten kertovat täällä ne, joilla se miehen takapuoli on aina mielessä ja eräs jopa nikillään kertoo mieltymyksestään, kun pitää rakkaanaan miestä, vaikka tämä ei siihen asemaan suostukaan.

    Eiköhän tämä riitä minulta, nyt ehkä ainakin muutamaksi päiväksi, kun ihan kohta lähden vastaan naisystävääni, joka viipyy taas luonani sunnuntaihin asti.
    21. 294 / 334
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt