Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

436

Kommenttia

6590

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tunnetpa todella huonosti noita asioita! Olin tosiaan keväällä 1972 – siis 52 vuotta sitten – kuntavaaleissa ehdokkaana sdp:n listoilla – puolueeseen sitoutumattomana tosin. Lähes 200 ääntä sain, varmasti suurin osa muilta kanta-aliupseereilta ja heidän perheitään, mutta tuplaten enemmän ääniä olisi tarvittu Helsingin kaupunginvaltuustoon pääsemiseksi.

    Ei tuosta ehdokkuudestani ollut haittaa sotilasuralleni. Olin tuolloin vielä ylivääpeli, jossa arvossa palvelin viisi vuotta, kun työpaikassani Topografikunnassa ei ollut sitä korkeampia aliupseereita. Seuraavan vuoden alussa minusta tuli kuitenkin sotilasmestari, kun TopK sai sellaisen vakanssin. Saman vuoden lopulla alkoi luutnanttikurssi, jonka päätyttyä keväällä 1974 minusta tuli luutnantti, sitten v. 1976 yliluutnantti ja 1979 kapteeni, josta arvosta syksyllä 1980 jäin täysin palvelleena eläkkeelle, Ja heti siviilitöihin Valiolle – eikä tuo v.1972 vaaliehdokkuuteni haitannut etenemistäni sielläkään, vaikka täällä sanotaan Valion olevan keskustalainen yritys.

    Toimiupseeristo ei ollut mitenkään sdp-lainen – kokoomuksen kunnanvaltuutettu oli yksi meistä neljinä ensimmäisinä kapteeneiksi ylennetystäkin. Eikä mikään puolue meitä ylennellyt. Aliupseerin arvossa pystyi kai ylentämään joukko-osaston komentaja, joka oli tehtävään nimittänyt. Upseerin arvoissa toimiupseereitakin ylenteli vain tasavallan presidentti.

    Jospa tämä sanomani toisi sinutkin tiedon äärelle – vaikka kovin kaukana siitä näyt nyt olevankin.
  2. Oho! Kylläpä minä olen vetovoimainen! Minun avauksenihan yleensä aina saavat varsin suuren lukija – ja viestimäärän ja samoihin saavutuksiin on yltänyt myös tämä minusta tehty avaus!! En ole itse paljonkaan tuohon vaikuttanut, vain muutamia viestejä olen tälle laittanut; paljon on tullut viestejä myös edellisen – perjantai-iltaisen – käyntini jälkeen.

    Enpä nyt puutu tuohon edellä sanomaani asiaan tätä enempää. Sen sijaan otan vielä esille sanomani tässä edellisessä viestissäni:

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18685612/mita-kapi-teki-urallaan-niin-paljon-paremmin-kuin-aisa#comment-132045556

    Onhan täällä esiintynyt myös omatekoinen majuri – puukokardinen – mutta en usko, että Ossi itse olisi tehnyt samoin; kyllä joku sivullinen on nyt tehnyt majurin Ossista. Eihän Ossi itse sentään noin kahjo olisi, vaikka onkin hieman erikoinen sotilas. Tuntemistani sotilaista – niin upseereista kuin opisto. ja toimiupseereista – ainoa, joka pitää huonona asiana maamme Natoon liittymistä. Vain myönteisenä, hyvinkin tarpeellisena asiana sitä pidetään myös sotilasammattikuntien lehdissäkin. Siitä olen saanut lukea Päällystö-lehdestä, joka tulee minulle Päällystöliiton evp-yhdistyksen jäsenenä – jopa kunniajäsenenä Pääkaupunkiseudun päällystön evp-yhdistyksessä. Netistä olen lukenut Upseeriliiton lehteä – Sotilasaikakauslehti – ja pelkästään myönteisenä ja hyvinkin tarpeellisena asiana myös siellä niin lehden toimittajat kuin lehteen kirjoittavat upseerit näkevät Nato-jäsenyytemme.

    Eipä nyt aihetta tätä enempää muuhun kuin vain pahoitteluun siitä, että en muistanut edelliselle viestilleni jättää viikonlopputoivotuksiani. Toivottavasti viikonloppunne on kuinenkin ollut oikein hyvä. Niin on ollut minullakin. Eilen aamupäivällä minulla kävi vieraita ja itse kävin nyt iltapäivällä kylässä entisen sotilastyökaverini luona, joka on minua 11 vuotta nuorempi, mutta vielä palveluksessa ollessaan hänkin yleni kapteeniksi, vaikka uusien toimiupseerien valmistuminen oli lopetettu jo paljon aikaisemmin. Keskipäivien rattona niin eilen kuin tänäänkin on ollut Vuokatin hiihtokisoista tulevien tv-lähetysten seuranta.

    Toivottelenpa nyt kuitenkin kaikille tämän lukeville Oikein Hyvää huomisesta alkavaa viikkoa!
  3. Miksi sinä tuollaista? Ei tuo huvita, ei varmaan Ossia itseäänkään. Siis mikä sinussa tuollaista teettää? No, kai se on minua kohtaan tuntemasi kateus. Senhän sanotaan olevan korkea kunnianosoitus kadehtimalleen. En pidä tuollaisesta kunnianosoituksesta. Kateushan on kuulemma myös suuri voimavara sille, jolla ei ole voimavaroja muuhun. Tuo pitänee paikkansa kohdallasi. Saat säälini – jospa se lohduttaisi sinua.

    Ei aihetta enempään tästä asiasta eikä muustakaan.
  4. Kylläpä minä olen ollut suuren huomion kohteena! Huvittaahan tuo, mutta puutun nyt kuitenkin asiaan vähän:

    Olen kertonut monipuolisesta sotilasurastanikin sen verran, ettei ole tarvetta kertoa enempää kuin vain todeta, että ei se aina vain paperien pyörittämistä ollut. Viimeistä edellisen neljä vuotta kestäneen työjakson tein henkilöstöhallinnon opettajana Esikuntakoulussa. Opetin ainetta mestari-, luutnantti- ja eräille muillekin kursseille ja sivutoimisesti – pienellä lisäpalkalla – kadeteille Kadetti- ja Merisotakoulussa. Viimeisenä työnäni Esikuntakoulussa toimin mestarikurssin johtajana. Siitä työstä lähdin rauhanturvaajaksi Siinaille, jossa viivyin 1,5 vuotta. Sieltä palattuani minut kutsuttiin Pääesikuntaan valtakunnallisten toimiupseeriasioiden hoitajaksi – eikä sekään ollut vain pelkkää paperien pyöritystä, paljon siihen sisältyi mm. kokouksia eri joukko-osastojen johtavien edustajien kanssa.

    Siinailla palvellessani minut ylennettiin kapteeniksi neljän ensimmäisinä siihen arvoon ylennettyjen toimiupseereiden joukossa. ”Korkealla taholla” ilmeisesti minun nähtiin kuuluvan tuohon joukkoon aikaisemmissa palveluksissani osoittamani perusteella; ei siihen tuo Siinain palvelukseni olisi vielä vaikuttanut, vaikka vain kiitettäviä arvosanoja sain siitäkin.

    Kertausharjoituksissa en koskaan ollut. Vasta puoli vuotta konttoripalveluesimiehenä Valion pääkonttorilla oltuani sain PE:sta pyynnön lähteä komentotoimiston toimistoupseeriksi ja samalla rotaatioita hoitavaksi henkilöstöupseeriksi Golanille. Tehtävää varten sain Valiolta vuoden palkattoman loman ja lähdin mielelläni ja viivyinkin vuoden ja kolme kuukautta – kun olin puhelimitse saanut siihen luvan Valion johdolta.

    Muutamaa vuotta myöhemmin minulle tuli kyllä PE:sta tiedustelu olisinko halukas lähtemään kertausharjoitukseen, joka paljolti olisi suuntautunut henkilöstöjohtamiseen. En voinut suostua, kun olin juuri aloittanut Kiinteistöalan koulutuskeskuksen isännöitsijäkurssin. Sain kehotuksen kurssille Valion johdolta, joka tiesi Valiota kymmenkuntavuotta isännöitsijänä palvelleen miehen eläkkeelle jäämisestä ja ilmeisesti piti minua tehtävään sopivana. Niinpä menin kurssille, joka tapahtui vain iltaisin, kahtena iltana viikossa, vain kolmen kuukauden ajan. Päätteeksi oli isännöitsijätutkinto. Kiitettävällä arvosanallahan senkin läpäisin. Ja tulin Valion keskushallintoon isännöitsijäksi jossa tehtävässä palvelin sitten 13 vuotta vuonna 1998 eläkkeelle jäämiseeni saakka.

    Joo, kai minä olin varsin hyvä niin sotaväessä kuin siviilissäkin töissäni, joita varmaan pidettiin hyvin tarpeellisina, ehkä vaativinakin, kun niin hyvin niissä aina menestyin. Mutta 26 vuoteen minulla ei ole ollut enää mitään palkkatyötä, mutta en sellaista ainakaan palkan vuoksi tarvitsekaan; oikein mukavasti pärjäilen kahdella eläkkeelläni niin, että joskus niiden tililleni kertymästä täytyy siirtää aina osa tuottoisemmille tileille tai sijoituksiin.
  5. Oho! Onhan tämä avaus herättänyt vilkasta keskustelua. Kiva sitä oli lukea, kun siinä on mobnta kertaa sanottu minusta niin kauniisti – kiitos siitä! Ei siitä enempää, mutta puutun tuohon eilen klo 19.36 tulleeseen viestiin, jossa muistutetaan minua äänestäneeni v. 2000 vaaleissa Halosta presidentiksi. Niin todella tein ja olen kai jo montakin kertaa kertonut sille syyn, mutta kerrottakoon vielä:

    Vuoden 1994 presidentinvaaleissa olivat ehdokkaina Elisabeth Rehn ja Martti Ahtisaari. Vaimoni äänesti Rehniä, kun halusi saada maahamme naispresidentin ja patisti minuakin Rehniä äänestämään. Äänestin kuitenkin Ahtisaarta; en niinkään puolueensa vuoksi, vaan moninkertaisena YK:n rauhanturvaajana arvosti suuresti Ahtisaaren tekemää työtä maailmanrauhan hyväksi. Siitähän saikin Nobelin rauhanpalkinnon v. 2008 – kuten saimme myös me rauhanturvaajat, emme tosin rahapalkintoa, mutta kunniakirjan ja Nobelin ristin rintapieleemme.

    Vuoden 2000 alussa vaimollani todettiin parantumattomaksi tiedetty melanooma-syöpä ja toiveenaan nähdä vielä elinaikanaan maassamme naispresidentti tuo vahvasti porvarillisen kodin kasvatti äänesti Halosta ja hänen toiveestaan niin tein sitten minäkin. Kun vaimoni kuoli 2004 vuoden 2006 vaaleissa äänestin Niinistöä, joka ei silloin vielä tullut valituksi. Vuosin 2012 ja 2018 vaaleissa äänestin häntä paremmalla menestyksellä. Hyvällä menestyksellä sitten tänä vuonna äänestin Stubbia – kan Sanna marin ei ollut ehdokkaana😉
  6. Menestykseni sotilasurallani johtui varmasti sen monipuolisuudesta. Aloitin jo va-kersanttina jääkärijoukkueen johtajana. Koulutustehtävissä jatkoin vielä muutaman vuoden peruskurssini jälkeen, mutta sitten sain lisäkoulutusta, ensin huoltopuolelle ja sitten komentopuolelle.

    Vuosien saatossa sitten tehtävät vaihtelivat ja joukko-osastotkin vaihtuivat useampaa kertaan. Minulla oli siis monipuoliset mahdollisuudet näyttää kykyjäni, jotka esimieheni ilmeisesti aina kiitettäviksi näkivät. En varmaan minäkään olisi saanut yhtä hyvää menestystä, jos olisin jäänyt vain niihin kenttätehtäviin.

    Yhdessä viestissä minut nähdään demarina, jopa vasemmistolaisempanakin. Joo, olin kerran kuntavaaleissa sdp:n ehdokkaana, puolueeseen sitoutumattomana tosin, mutta siitä on jo aikaa 52 vuotta. Sen jälkeen vielä kauankin olin lähinnä sdp:n kannattaja, Mutta en enää aikoihin; puoluekantani on vaihdellut ajan ja oman tilanteeni myötä. Maalaisliitto-kepua en ole kyllä koskaan äänestellyt, en edes niinä valiolaisvuosinani, vaikka täällä väitetään Valion olevan kepulainen firma. Ei siellä Valion johdossa eikä tietääkseni alemmissakaan portaissa pääkonttorissa ja muissa isännöimissäni laitoksissa ollut kepulaisina esiintyviä.

    Sanottakoon vielä, että kokoomusta olen jo kauan äänestellyt lähes kaikissa vaaleissa. En ole puolueen kiihkeä kannattaja enkä aina – en nytkään – ole yhtynyt eräiden puolueen edustajien mielipiteisiin. mutta kokonaisuuden kannalta puolue on mielestäni parhaiten vaikuttanut itselleni ja maallemme tärkeinä pitämiin asioihin. Myös poikani menestyksessä nyt taas jättikauppoja tehneen firman omistajana vaatii isältäkin mieluummin kokoomuksen kuin sdp:n kannatusta😊