Kristiina23
Lisää vapaa kuvaus.https://api.suomi24.fi/uploads/34/82/19/original_20220430091714222.jpg?width=512&height=512
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia36 aloitusta · 2900 kommenttia
- "mikään ei ole jäänyt epäselväksi."????
Mielestäni sinulta on jäänyt hyvinkin paljon epäselväksi, koskien omia kirjoituksiani, jotka ovat antaneet sinulle väärän kuvan, kuinka asun ja elän.
Mutta ethän sinä halua kuulla kenenkään kirjoittajan elämästä mitään, mutta onneksi kerrot sinun elämästä, jota joku moitti, että kirjoitat vain minä, minä ,minä, mutta niin kerron minäkin, joten tasoissa ollaan.
Haluatko kuulla, että vävyni oli poikansa kanssa Kuninkuusraveissa, ja molemmilla on nyt
korona, onneksi livä, joten ei vaadi sairaala hoitoa. Tyttäreni oli Espoossa viemässä lastaan, siis tytärtään tätinsä luokse Tanskaan ja toivottavasti pääsivät "pahasta", sillä olen tavannut heitä tuossa ulkona tosin, varmuuden vuoksi.
Itse tiputtelen noita tippoja silmiini kaihileikkauksen vuoksi, joista kaksi on poskella ja sitten yksi silmässä.
No, tulipa nyt rankka ukkoskuuro tänne ja vettä valtavasti, mutta siinähän ne sienet ja metsämarjat tykkäävät.
Otetaan rauhallisesti, vaikka ei tiedettäisikään kaikkea toistemme perhe-elämästä, sillä mitäpä e toisille kuuluukaan, muta turhaa se on mennä arvuuttelemaan omia oletuksiaan. - "Tarinansa eivät kerro totuutta viime vuosien tapahtumista. Ei Demen eikä Kristiinan."
Mitä tietoja jäi minusta sinulta puuttumaan, koska en jaksa/halua kaikkea mielessäliikkuvaa tänne kirjoitella ja eihän ne sinua kiinnostakkaan, vaan menet naureskelemaan niille, siis kaikkien kirjoituksille.
Kysy nyt, minkä tiedon haluat kuulla/tietää? - "satavuotias mänty kaatui hänen kohdallaan, onneksi polun suuntaisesti. Huonosti olisi käynyt, jos . . ."
Makriinalle tässä yritän vastata jotain ja noista kaatuvista puista minullakin on kokemusta/näkemystä vuosia sitten.
Vävyni vastapäätä oli sankkaa metsikköä kaadettu isommista puista, mutta tulikin sellainen myrsky, että nämä pienemmät puut kaatui vuoronperään ja oli todella surkeaa, no mielenkiintoista katsella, kuinka puut kaatuu myrskyssä.
Nyt minulla on ollut tippojen tiputusta, kun olin 8.8 harmaakaihi leikkauksessa ja niitä silmätippoja täytyy tiputella 4 x pv. Harmillista, että kaksi menee poskelle ja yksi vihdoinkin silmään, mutta hyvä niinkin. Onneksi lapseni oli käyttämässä minua, vaikka olin ajatellut, että menen taksilla, sillä enhän palatessa osannut kulkea edes autolle häikäisyn vuoksi, saati toimittaa apteekki ostokset ja kauppankin täytyi mennä.
Edellisellä viikolla järjestelimme tyttäreni kanssa minun papereitani ja sieltä löytyi vanha PostiPankin säästökirja, jossa merkittiin silloisen aikaan kuvilla, jotka oli mielenkintoisia lapsista ja minustakin. Tyttäreni aikoi senkin säilyttää omille lapsilleen muistoksi.
Olisi tuossa kirja "Isovanhempien muistoja" joka täytyisi täyttää 1.9 mennessä, mutta kun kädet vapisee, joten sanelen senkin lapselleni, että täyttäköön itse. Selailin sen verran, että tietoa ainakin vielä löytyy, siis muistia.
Säästäkää aarteenne, ainakin ne ruusukupit, siilä joku voi haluta vaikka vanhan pankkikirjan muistokseen. - Makriina, älä välitä, koska minäkin olen hajamielinen nykyisin. Ihanaa lukea kirjoituksiasi, koska tunnistan niistä itseni hyvin.
Minulle tuli ongelma puhelimeni kanssa, jossa virta loppuikin kesken pankki asioitteni, ja sitten se vaatikin PiN- koodia, jota en muistanut, joten lopulta olin ilman puhelin yhteyttä mihinkään.
Kauhulla jo ajattelin pahinta, kunnes muistin lapsuuteni, että ei silloin ollut edes puhelimia, puhumattakaan meille, jonne ei ollut edes tietä.
Onneksi oli nyt, tuo kännyn lukitus. sillä S-pankkini kortti lukittiin jostain syystä , mutta silloin pystyin lähettämään rahaa tyttäreni tilille, mutta nyt se vaatii känny numeon ilmoittamisen.
Onneksi tyttäreni oli tällä, koska olin kuitenkin osannut tilata uuden SIM-kortin, jossa oli se uusi PIN-koodi ja puhelimeni toimii taas.
Mitäänhä ei voi kirjoitaa, että, minä, minä , mutta minä minä kerron vain itsestaäni. koska toisten asioihin on uskalista puttuau - Minä olen Suomalainen, siis isäni sukunimen mukaan, mutta avioliitto muutti sitten tämän sukunimeni, joten olen syntyisin Pohjois-Karjalasta.
- Meidän kunnassa on kierrätyskeskus, johon vein tavaraa.
Aivan sattumalta siellä oli myös ilmainen ruoanjakelu, josta olin yllättynyt, siis ilmaista ruokaa kaupan ylijäämistä, joita jaettiin parikertaa viikossa, joten sinnehän minä kipinkapin autolla ajelin niitä hakemaan.
Nyt en ole käynyt, koska sain halveksivan arvostelun, että vien köyhien lasten ruokaa, kun sain sisäfilettä ja jätin heille ne lihapullat!
Silloin oli vain noin 10-15 hakijaa ja osa jopa naapurikunnista, joten ei meitä paljon ollut ja ruokaa oli paljon, etenkin leipää ja leivonnaisia. - Ajattelin aivan samaa, kun luin aamulla noita Medvedevin mietteitä, kuinka hävittiin sota, jota ei olisi pitänyt alkaa, mutta alettiin silti. Onneksi jäi pienipala vielä maatamme jäljelle ja saimme asutettua osan pakolaisiakin siis evakoita, jotka tulivat tänne. Osa jäi vapaaehtoisesti palaamatta aatteensa vuoksi.
Olen lueskellut isäni sotapäiväkirjoja ja siellä oli kyllä tästä jatkosodan alkamisesta hänen mielipiteensä, että nyt vihdoinkin, koska luotti ilmeisesti Saksalaiseen turvaan, mutta lopulta vihasi heitä. - Onnittelu minultakin "ynnämuu", sillä eilen tuli sähkökatkos, enkä viitsinyt konettani enää aukaista. Otin kuitenkin virtuaaliset hörpyt kanssasi kuvitteellisella terassilla.
Olen mielenkiinnolla lukenut tuota SkillaN muuttoa ja muistan kyllä hyvin tuon tavarapaljouden, mitä meillekin kerääntyi Espooseen, kun talomme valmistui. Kaikkia tuttavien tavaroita otimme, kun meille mukamas mahtui ja olihan ne hyvä apu silloisessa raha tilanteessa.
Nyt on lapset kuskanneet niitä kaatopaikalle ja saaneet kodin heille sopivaan asumiskuntoon. Tälle kirjoittajalle, joka kehotti minua myymään lapsieni synnyin kodin, niin sanon, että en myy. Myykööt sitten itse.
Nyt on menossa tämä minun pienen yksiöni siivous, jota tyttäreni hoitaa, sillä minä en osaa heittää mitään pois (liikaa muka muistoja ja tunne, että tuotakin tarvitsen joskus) ja hän taas osaa. Surutta luovun kyllä kaikista muovisista kipoistani, sillä onhan minulla oikeita astioitakin. Harmi, että helteiden vuoksi on pidettävä tauko, mutta lohdutin tytärtäni, että siinä on ne roinat minun puolestani. Vaatteiden "karsinta" on kai vaikein päättää, mitä en todellakaan tarvitsen.
Itse lueskelen kirjaa keisarinna Katariina II ja Pietari III, jossa on myös keisarinna Elisabet ennen Katariinaa ja aina on välillä tultava koneelle googlaamaan, että mitä oikein tapahtui, joten en ala niitä selostamaan toisille. Tuli vain mieleeni tuo nykyinen ahdistelu, kun Katariinakin meni 14-v "morsmaikuksi" Pietarille ja minäkin 19-v kihloihin, en tosin Pietarin kanssa!.
Nythän vasta oikeat helteet alkaa, jos yölläkään ei laske alle 20, mutta onneksi on suihkun alla nyt muovituoli, jonka alla voin ottaa suihkun, että en vain pyörry noita kaakeliseiniä päin seisaaltani - Vai murkut kiusaa teitä nyt. Niin minuakin vuosikausia, koska vuokra taloni edustalla kasvoi iso koivu, jonka juuristoon olivat pesiytyneet ja ei auttanut kuumavesi, eikä merisuola. Joka keväinen oli murkkujen sisäänmarssi, joita häädin karkealla merisuolalla.
Onneksi kunnan taloyhtiö oli päättänyt , että jotain vesi- ja viemäri uusintoja laitetaan, joten kaikilta hävisi kukka istutukset, luumupuut ja aroniapensaat,kuten minunkin asunnon edestä se "murkku" koivu. Nyt on rauhallista.
Tosin Espoon kiinteistössä oli nämä samat ongelmat ja varppina levitin talon ympäristön karkealla merisuolalla talon ympäri ja sekin ongelma hävisi.
Nyt olisi Espoossa rännien uusinta, joka maksaa taas maltaita, että mihin tässä rahat riittää, koska olen luvannut maksaa kiinteistön , vaikka omistankin puolet lapsieni kulut tähän "irvailujen" kohteeseen "perikunnan kiinteistö, jossa en edes asu.
No, soronou, taas ilmeisesti kirjoitan olemattomia, kuten kävelytiellä ajelevani noin 300-m, mutta eihän se olekaan kävelytie, vaan tavallinen läpikulkutie, kuten Espoossakin on näitä teitä.
Tänään oli kuitenkin ns. "onnenpäivä", koska olin jo maksanut lapselleni 350,-€, että tulee siivoamaan, siis viemään roskat tuonne kauemmaksi kierrätykseen, johon en noilla nastarenkailla ajele, edes kävelyteitä. DD
Siis tänään tuli energinen tyttäreni ja teki ns. "kuolinsiivouksen" ja huommenna tulee uudestaan.
Nyt on sekin romukasa viety roskiin, jota aina luulin tarvitsevani, jota kuitenkaan en jaksanut järjestellä. Onneksi oli sieltä laittanut jo talteen äitini "piirakkapulikat" ja sen separaattorin jostain taotun muotin, jolla piirakkataikinasta otettiin sopivat kakkarat kaulittavaksi.
Lämmöllä ajattelen SkillaN muuttoa uuteen asuntoon, koska minä en pysty. edes entiseen kotiini Espooseen muutamaan, sinne "perikunnan" taloon.
Liikaa olisi muistoja. - Onneksi olkoon sinullekin Makriina, joka olet nyt isomummi.
Minä pääsin mummiksi vasta 63-v ja lapsukaiset ovat kasvaneet jo isoiksi 18-16-v.
Onnellinen olen siitä ajasta, jonka vietin heidän lapsuuttaan ja nyt vain seuraan sivusta, sillä eihän mummia enää tarvita jokapäiväiseen elämään.
Olisiko minulla sittenkin onnea päästä vielä isomummiksi, sillä tytöllä tämä 18-v on jo poika ystävä ja hänen toinen mumminsa sai lapsen jo 17-v, vaikka en todellakaan toivo sellaista, sillä opiskelut ensin ja ammatti, eikä mikään kotirouva näin nykyaikana.
Paljon on aiheita ja mielipiteitä, joihin tekisi mieli vastata, mutta mitä turhia. Ei minun mielipiteeni maailmaa muuta. Ei lakkauta sotaa, ei koronaa, josta taas tulee uusia muunnoksia, saati ratkaise Nato/Turkki ongelmaa, joten miksi niihin ottaisin kantaa, siis sanoisin mielipidettäni.
Kesän tulo, vaikkakin on hidasta, niin käki kukkui jo täälläkin. Pääskyset ei tänne tule, vaikka naapurissa on joku kanala, sillä kukko siellä kiekuu aamuisin. Täytyisi mennä katsomaan, onko kanojakin, niin saisi ehkä tuoreita munia.
Kukkiakaan en enää hanki, vaikka sainkin uuden pienen lasiterassin oveni eteen tässä rivitalossa.
Perjantain on aika silmä polille ensin ja sitten lääkärille, sillä jotain häikkää on silmissäni, jonka olen jo huomannutkin, kun naakan kokoiset mustat liitelee näkökentässä ja joskus sahalaidat hyppelee lukiessani.
Kaikkea kivaa lukijoille tänäänkin, sillä aurinko kurkistelee ainakin täällä. - Tervetuloa Sirkka tähän meidän ryhmään, joka ei tosin kaikkia mukamas kiinnosta, mutta kurkkaajien määrä vain lisääntyy.
Minä käyn aamulla heti laittamassa peukun Skillanille, joten siis olen lukenut, vaikka en kirjoita mitään.
Kuinka sinä Eliina uskallat ajaa autolla sinne "alatuvalle", koska minua jo uhattiin jopa vankilalla, kun uskallan ajaa 300 m kävelytietä tuohon kaupan pihaan ja ajoinkin sen torstaina, kun kävin kaupassa. Ei ollut poliisia, joten sakkojakaan ei tullut.
Itsekin se matka täytyisi kävellä, koska onhan se liikunta lääkettä mukamas, mutta minulla on omat vaivani. Ostoksia kertyi yli 200,-€, joten ei niitä kantele huonokuntoinen, joten osa jäi tuohon auton takakonttiin, josta niitä haen sitten pikkuhiljaa.
Nyt olisi taas se kasvien ja perunan istutus, mutta minun "kasvimaani" 2 m pätkä on ruopattu pois, jota en todellakaan tarvitse. Sinne meni minun valko- ja sinivuokot, joita olin Espoosta tuonut. Samoin meni ostamani pensasmustikat, mutta väliäkös sillä.
Olisihan siellä Espoossa 3000 nel. tontti, johon voisi laittaa vaikka mitä ja ehkä laitetaankin, mikäli maailman tilanne muuttuu ratkaisevasti. Kerran laitoin sinne maa artisokkaa, joka on monivuotinen, mutta senkin kuokin pois, koska se levisi liian paljon.
Ihanaa SkillaN, että jaksat tehdä aina uuden viestin aamuisin, jota odotan aina, koska onhan se kuin kirje äidiltä, joka muistaa kaikkia "lapsiaan" seuraavassa kirjoituksessa. - Voisihan tuossa viestin kirjoittaa, mutta minun koneeni vetelee "viimeisiään" ja viimeksi alkoi sitten näitä nollia, vai oliko oota toistaa, jota alkoi tulla pyytämättä, kuten sen entisen pääministerin s-postiin.
Olisihan minun pitänyt arvata, että en lähetä viestiä, mutta kun hätäinen olin, niin lähetin sen.
Aivan arvattavasti siihen tulikin vastauksia, että kännissä olen ja nukahtanut koneeni ääreen, vaikka itseasiassa olen ärtynyt koneeni toimintaan.
Se sulkeutuu ilman aikojaan ja usein näyttää, että sivustoon ei saada yhteyttä. Vain sammuttamalla koneeni, niin taas pelaa.
Minulla ei ole pääministerin sp-osoitetta, mutta omani (luukku) suljetaan pian ja siitäkös ongelma muodostuikin. Pitäisi maksaa, mutta pankkikortti ei toimi. Myöskään heidän tarjoamansa entinen sp-ei toimi, siis en saa niitä entisiä ystävieni osoitteita esiin.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että onkin parempi, että kaikki poistetaan, jos vain oma puhelin toimii tuttaville.
Varppina taas tulee neuvoja, kuinka tyhmä olen, sillä heitinhän omat uudet kesärenkaanikin roskiin, koska oletin, että ne oli minun entiset hylätyt renkaat katsastuksessa.
Vaan, mitäpä tässä. Mietin noiden roskien kuskaamista, mihin uskallan ajaa nastarenkailla. Onneksi pääsen kauppaan tuota kävelytietä pitkin naapuri talon pihaan ja siinä tuskin on koskaan "renkaan tarkastajia", joten enköhän minä pärjää talveen saakka ilman sakkoja. - Minun Vappuni on ollut nuoruudessa mennä Linnanmäelle, vuoristorataan, siis ennen lapsuuttani, josta sain kuvankin profiiliini, joka on lapsuuteni maisemista.
Voi niitä ihania retkiä serkkujeni kanssa sinne Rastinmajakalle, jossa Paasivesi ja Orivesi yhdistyi, jossa ne "piruntuletkin" loistivat.
Olen nähnyt nämä tulet ja lukuisia kertomuksia kuulut niitten ilmestymisestä, kuten isäni kertomuksen kuinka hän koki "kohtaamisen "? - Minäkin odotan sitä Waapun viettoa ja kävin pitkästä aikaa itse kaupassa, kun vihdoinkin sain autoni kuntoon. Tai olihan se kunnossa jo tammikuussa, mutta kun lunta tuli ja ei ollut lumilapiota, joten tyttäreni hoiti ostoksen.
Sattuipa sitten oikein "emämoka", koska huomasin, että takakontissa oli renkaat ilman vanteita, joten enhän voi roskia viedä, koska ne renkaat täytyi ensin saada pois, joten ajelin 10 km päähän viemään ne "roskiin". Hieman katselin, että ovatpa oikein hyvät, mutta sinne vain, pois, pois, minun autostani.
Lähi kaupan pihassa tutkailin hieman auton alla olevia renkaita, kun kuului outoa "suhinaa/rahinaa" ja siellähän olikin nastarenkaat! Voi hiivatin hiivatti, nehän oli minun uudet "kitkat"! Ilmankos olivat niin hyvä kuntoiset, mutta sinne meni. En viitsinyt takaisin ajella kalliilla bensalla ja olisivatko olleet edes siellä enää?
Sitten toinen ongelma tuo s-posti Luukun sulkeminen niin nopeasti, että en ehtinyt edes huomata, jos olisi ollut aikaisemmin varoituksia, joten sinne meni minun kaikki osoitteeni ja tietenkin "tiedonvaihto" lapsieni kanssa. En edes muista, mikä oli heidän osoite.
Onneksi on tuo vanha Nokialainen puhelin, eikä mikään "älykänny", koska sitäkin kokeilin, niin pois se minusta.
Mistähän vielä keksisin valitusta? No, tietenkin läheisten/sukulaisten puutteesta, sillä joskus on mukava kertoilla huoliaan jollekin ja minulla ei ole sukulaisia lähimaillakaan, paitsi tytär, mutta hänellä on oma perheensä ja teini ikäiset lapset, joten olemme vältelleet tapaamisia minimiin tuon koronan vuoksi.
Olen minä viihtynyt hyvin kirjojeni parissa ja nyt kun kirjastoauto ei tulekaan tuohon "kotiovelle", olen lukenut noita vanhoja kirjojani uudestaan, Onneksi tuo muisti on sellainen, että on viihdyttävää lukea noita vanhojakin, sillä ovat kuin uusia, vaikka juonen muistaa, niin aina löytyy uutta, jotka olen ilmeisesti lukenut "unissani", siis torkahdellut välillä. - Minäkin luin tuon artikkelin ja kaikki oli tuttuja ruokia minulle. Joskus johonkin ruokaketjuun yritin "ohjeistaa" tuota "rasvapuuroa", niin heti tuli vastalause, että ei ohrapuuroon mitään rasvoja laiteta. Vai ei? Kyllä vaan laitettiin ja hyvää oli.
Pian saamme alkaa keräilemään ohjeita edullisesta ruoasta, mikäli tämä maailmantilanne kovasti muuttuu. Vilja tuotteet vähenee, mutta ei lopu, paitsi nämä leipäjonot, kun kaikki muuttuukin taas korttiannoksiksi.
Jokainen, joka "kynnelle kykenee" ja omistaa edes jotain mullan penkerettä, niin perunaa ja porkkanaa, naurista ja lanttua sinne. Eikös jo nytkin ole mukamas perunat lopussa?
En halua pelotella, mutta väistämättä tulee mieleeni isäni varoitus, kun siskoni kanssa hävitimme vanhoja kenkärajoja. Ajatelkaa, jos sota syttyy?
Nyt se on lähempänä, kuin koskaan, siis se pelko, ainakin minulla, vaikka hyvin siirrän sen syrjään, enkä valvo öitäni pelossa.
Varmuudeksi siirsin noiden kaappien tyhjennyksen tulevaisuuteen, sillä miksi heittäisin "hyvää" vaatetavaraa ja käyttö kelpoisia nahkakenkiä nyt roskiin. - Tervetuloa takaisin lomalta, joka olikin mielestäsi mukava. Minä katselin ikkunasta surkeaa säätä, jossa tuli lunta, vettä ja pakkasta. Samalla kävi aatokset luonasi, koska enhän tiennyt, missä vietit lomasi.
Onhan minulla useita lintu (sääksi) kameroita esillä, joten aika hyvä kokonaistilanne näkyi, muuta on jo muutama sääksi tullut pesälleen.
Minun täytyy hakea itse kaupasta mämmiä, sillä muita ruokia on riittävästi "kotiin kuljetettuna", mutta lapseni ei ilmeisesti pidä mämmistä. - "Kuten sanot, googlettamalla se selviäisi",
kerronpa sinulle sinä hajamielinen Makriina, kuinka minä taaas mokasin itseni.
Aikaisemmin jo koneeni oli mennyt "tilttiin", siis en saanut sitä edes auki, joten kaikki johdot irti ja kone valmiina kuljetukseen lähimmälle jäte asemalle.
Vaan, ans`olla laitoin taas johdot paikalleen ja kone toimikin.
Seuraava hämmennys oli, kun puhelimeni ei toiminut, siis akku ei latautunut, kunnes muistin, että olihan täällä ohje, että puhdista ne liitännät ja niin se toimikin.
Nyt sitten näppäimistöni oli "hiljaa", siis en päässyt edes pankkiin, saati mitään kirjoittamaan edes s-postiini koska se merkkivalo ei toiminut ja sitä tietenkin pähkäilin, että näppäimistä menee uusiksi, koska se ei hyväksynyt toimintojani, joten tänä aamuna otin sen johdon irti, että se on valmis pois vietäväksi.
Mutta mitä ihmettä! Eihän se toinen pää ollut missään kiinni tietsikkaan ja kun vihdoin löysin sopivan liitännän, niin taas toimii.
Kuinka minä olin silloin nuorena nykyisten hallituksen ministereiden ikäisenä osaava ja kaiken tietävä ja nyt sorrun tuollaiseen, kun jotkut tilaavat korjaajan, kun telkkari ei toimi, huomatakseen vain, että töpseli ei ole seinässä kiinni.
SkillaN;nille toivotan hyvää matkaa ja ikävä tulee aamuisin, koska on niin tottunut hänen kirjoituksiinsa heti aamulla.
Muihin ajankohtaisiin asioihin en puutu, en sekaannu, mutta hyvää vointia kaikille, jotka kurkkailevat tänne. - Kiitos taas SkillaN kirjoituksestasi, joka teki muistoja minullekin, mainiten ystäväsi synttäreistä.
Minun siskoni täyttää tänään 81-v, asustelee vanhustentalossa, omassa huoneessaan, mutta liikkuu rollaattorin kanssa.
Lyhyeen loppui kirjoitukseni, koska jotain outoa tapahtui, koska, no, en tiedä mitä? - On tämä nykyaika upeaa(toistaiseksi?), kun saamme netistä kaikkea hienoa kuvaa ja opastusta, kuten tuo linkki auringon kierrosta. Olisipa ollut minunkin ja meidän useimman kouluaikana.
Jo senkin vuoksi oli hyvä, että avasin koneeni, kun odottelen lastani ruokaostosten kanssa, mutta hän on illanvirkku ja aamun torkku, mutta minä olen vanhentuneena päin vastoin. Saa "kuulla kunniansa"....no ei sentään, sillä kiitollinen olen hänen palvelualttiudellaan minua kohtaan.
Tietenkään ei olisi pitänyt avata "Iltiksen" sivuja, koska muutenkin välttelen korona ja sotauutisia, vaan eikös sieltä tullutkin uutinen, että nyt täytyy "tulla" suojelemaan Venäjän suurlähetystöä asein! Onneksi en ole työ elämässä, enkä liiku siellä enää, mutta olihan niitä ainakin 30 v, kun joka päivä se ohitettiin.
Totean minäkin, että ahkeria olette ikkunapesuineen ja leipomuksineen, saati kukkien huollon. Minä kai "vanhenin" liian nopeasti, joka on osin lapseni syytä, sillä on niin tuttua valittaa vuorostani selkäkipuja saamattomuudestaan, sillä lapselleni oli totista totta hänen skolioosinsa vuoksi, kunnes se Orton;nissa operoitiin.
Taisi tulla ostokset, joten moikka. - Kiitos ystävät kirjoituksista ja totean itsekin, että kyllä se aurinko paistaa, mutta ei sulata lumia autoni takaa, että pääsisin edes labraan, johon haluan heti.
Muuten lukiessani noita ounasteluja Natoon liittymisestä, niin pahoin pelkään, että jo kesällä syttyy ne risukasatkin tuleen Putinin toimesta, joten kastukoot.
Olihan minullakin mielessäni aluksi hyvä neuvo, kuinka ohittaa korona pelon, että ottaa vain hyvän/huonon kirjan ja alkaa lukemaan sitä ja eläytyen toiseen todellisuuteen. Aikansa toimikin, mutta ei enää.
Nyt joka kolmannen lauseen jälkeen tulee vain mieleeni ne pakenevat ihmiset sodan jaloista.
Vaan, kuinkas kävikään? Tuli sota melkein naapuriin ja valintakin oli väärin.
Oli niin poliittista aluksi Mauno Koiviston "Manu" kirja, sitten Tellervoa ja nyt Sylvi Kekkosta.
Utopisin oli tuo Vilho Tahvanaisen kirja "Erikoistehtävä", kuinka hän toimi Mannerheimin ja Stalinin lähettiläänä rajan yli lähetettyjen viestien viejänä.
Aina tulee aatoksia, kun päätä päätä käännellessä. Ei niitä sovi tänne kirjoitella.