Kristiina23
Lisää vapaa kuvaus.https://api.suomi24.fi/uploads/34/82/19/original_20220430091714222.jpg?width=512&height=512
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia36 aloitusta · 2900 kommenttia
- Luettu on ja ääneni annoin, siis vain nappia painaen, sillä peukuista ei parane mainita. Huumeita on mukamas ja vaarallisia.
Ei jouda toiset nyt tänne kirjoittamaan, kun taistoa käydään entisessä Nojatuolissa. Saas kuulla kuka näki ja kuka kuuli mistä ja milloin. - Tänään on Hillan nimpparit, joten "virtuaali" onnittelut sinne Varkauteen.
Useinkin tekisi mieli kirjoittaa, mutta kun aikani aikailen, niin on minua masentavia kommentteja jo ehtinyt tulemaan ja "asiani" tyssää siihen.
Voisin vain todeta, että "olokoon miun puhe mitätön ja siun mitään tekemätön. Mie otan puheeni pois".
Terkut kuitenkin näille vakkareille ja etenkin Hillalle. - Ihana aloite, mutta kuinka nuo "persut" sotkeutuu taas tähän yli 80+ keskusteluun, niin sitä en ymmärrä?
Nyt ei keskustella politiikasta, ainakaan minun taholtani, joten lienee oma osionsa sillekin toisaalla.
Minulla on kanssa tämä ruokapuoli jotenkin hukassa, koska asun yksin, niin ei kovin suurta valikoimaa mahdu kerralla jääkaapin ja pakastin lokero on pieni.
Aikaisemmin "heräsin" Lohesta, jota oli usein (erään keskustelijan listalla) ja sitten varasin aina Lohta pakkaseen.
Sitten alkoi tympimään kaikki kala ja liha, joten aloin syömää puuroja ja kanamuna/munakkaita, mutta sekin kesti aikansa, joten minun mieli muuttuu viikottain, eikä se ole valehtelua!
Mutta nyt on "mummo" ymmällä tulevasta , siis laskuista.
Ensiksi kiinteistövero on noussut 800-€/sta yli kahteen tuhanteen ja öljy yhtiö ei toimita polttoainetta, koska he "tarkistavat" maailman tilannetta?
Ja lisäksi nämä omat "mokani", koska muutin rivitalossa "!muutaman pykälän hautausmaalle" ja lapseni hoiti homman, toki maksua vastaan.
Vaan sitten muutti "taivaisiin" naapurini lasten houkutuksella minähän "tarvitsin" hienot nojatuoli ja pöydän, ja lapseni tilasi heti muuttoauton, että nyt et haali mitään. Tosihan se on.
Mutta nyt on lomat ja mikään ei toimi! Miksi ne ei palkkaa joitain poikia viemään roskia kaatopaikalle, vaikka kyllä minua harmittaa nämä ihanat tuolit, joista olisi ollut kiitollinen moni perhe minunkin nuoruudessa. - Onneksi ei ollut helvetinmoinen auringon paiste, koska sen tuulen kyllä sietää sisätiloissakin, mutta huomista aurinkoa minä pakenen suihkuun, sillä tämä yksiöni on kuin sauna, joten suihku viilentää.
On minulla peni tuuletin ja sen eteen kun laittaa märän pyyhkeen "kylmäkallejen" kanssa, niin hieman helpottaa.
Kiva "rupatella" kanssasi, koska en minä vielä ala uskomaan noihin rukouksiin, mutta jotenkin "outoa oli", että se rukous toimi, mutta liian kauan. Voisivat hiukan rajoitta näitä pyyntöjään! - Sinulle, jolla ei ole valittamista, kuten ei minullakaan. Liiankin nopeasti jopa johonkin "luunmittauksiin"?
Asia on tietenkin myös siinä, missä päin Suomea asustaa ja kuinka itse osaa ottaa yhteyttä palveluun.
Minulla oli aluksi vaikeuksia, mutta kyllä nyt onnistuu. Täytyisi vain tilata se "labra", mutta kuten useimmat hommani muutenkin siirrän huomiseen, kuten siivouksen ja mitään vakavampaa ei ole. - "Miksi sinä muuten tytärtäsi vaivaat ikkunoiden pesuun ja verhojen laittoon."
Näin hän ihmettele , koska ei tiedä, kuinka joku toimii, mutta on pakko ohjeistaa.
Minäkin "vaadin" tytärtäni (58 v) apua siivouksen, vaikka voisin sen tilata toisaalta, mutta tämä on meidän "sopimus", että maksan hänelle ja hän hoitaa homman, milloin ehtii.
Olinhan heillä 10 v hoitamassa lapsenlapsiani ja se pyykin silitys, josta oli aina puhe kirjoituksissani, on nyt ohi. Nyt on tyttö jo ylioppilas ja poikakin pian menossa armeijaan.
Kyllä se aika kuluu näinkin kirjoja lukiessa, koska poissa on ne ajat, kun retkeiltiin ja pelattiin "jotain" palloa, jossa oli aina "väärä maali" ja täytyi soittaa!
Hilla, aina laitan "peukun" kun olen lukenut. Olet suorastaan "aarre" tätä palstaa jatkaen. - Loistava kirjoitus sinulta ( minulle aina SkillaN) ja niin totuudenmukainen.
Minäkin olen "pakosta" vaihtanut nimmariani alkuajoista, silloin 2000-v ainakin neljä kertaa. Joku uusi kone ja oma tyh...osaamattomuus, mutta kuitenkin näin on päässyt käymään.
En todellakaan jaksa ymmärtää sinuun kohdistuvaa "hyökkäystä" muuna kuin kateutena, koska olet jaksanut ja saanut kannatusta jo yli 20-v!
Onhan tuolla yritetty kilpailuna ilmeisesti perustaa jos jonkinmoista viritystä, mutta pian on pois kuihtuneet. - Kiitos taas "Hil-la", että olet täällä meidän seurassa ja minäkin sain uuden näppäimistön, että pystyn kirjoittamaan.
No, sumppi/kahvi sinne kaatui ja en huomannut, mitkä kaikki kirjaimet oli pois, koska en kirjoitellut mitään.
Paljon on kirjoituksia terveyden/sairaiden hoidosta ja sinulla on läheisiä joilta kuulet ja koet ne puuteet, toisin kuin minä, koska tyttäreni hoitaa "ne hommat" ja en tunne täällä ketään läheistä, jota asia kohdistuisi.
Itse olen saanut kohtuullisen/hyvän hoidon, mutta "hampilääkäriin "en vielä osaa aika varata ja täytyisi mennä myös labran ja luuntiheys mittauksen?
Taidan kuitenkin olla se omien vanhempieni "yksilö", että mitä turhia kokeita, jos ei ole vakavampaa ja asia hoituu Apteekin lääkkeillä, joka ei ole nykyisin sitä Hota- pulveria?
ps- oli kovasti neuvoja, mihin täytyisi kirjoitta, mutta minä suosittelen tuon "äänestys"napin painallusta, jos viesti on hyvä, siis lukemisen arvoinen. - Sinä et ymmärtänyt, mutta "paloma" valaisi asian. Fiksu nainen.
Kaadoin siis kahvini näppäimistölle, joten kirjaimet puuttuivat.
Sain uuden näppäimistön , kuopus toi.
Kuinka on oma vointisi? Onko tukiliivit pitäneet lonkat paikoillaan? Koska tämä P, alias Petze kotoutuu luoksesi?
Pääsiäinen tulossa ja "myrkynkeittäjät" ovat pian vauhdissa, vai kuinka? Onko vielä "tiinaviiva" juhlissa mukana, puhumattakaan tuttavastani, joka kuskaili sitä "zompie" ukkoaan?
Tämä kaikki sinulle "korppis", että minun mieheni "jouti pois kuleksimasta", joten pystytkö antamaan ilkeyteni anteeksi minulle? - Viimeisen.....??
Kirjaimetpois
???
Kaadoin
sumppini - Aina odotan aamuista viestiäsi, joka on mielestäni, kuin äidin kirje silloin aikoinaan, vaikka sekin tuntemukseni todettiin vääräksi, koska et ole äitini. Mitäs tuntemukselleen voi?
Minun sopeutuminen tähän uuteen asuntoon on tuonut harmia jo senkin takia, että lapseni ja hänen lapsensa tekivät sen kiitettävästi, mutta nyt on kaikki tavarat hukassa, siis jossain?
Seuraava olikin WC-pönttö, johon joku oli ulostanut sementtiä, eikä kuin suomimies, söi rautaa ja pas- kakkasi kettinkiä?
Nyt on uusi pönttö korotettu, mutta täytyi korotta myös lämpöpatteri, koska siihen ei mahtunut se uusikaan.
Pieniähän ovat murheeni, kun ajattelen "erästä", joka taistelee sairaala bakteerin kourissa ja toivottavasti hän kertoo pian lisää. - "Lieko", niin minullakin, mutta pakko unohtaa se heti ajatuksista, vaikka se usein palaa kuitenkin tahdosta riippumatta.
Usein ajatukseni karkaavat sinen lapsuuteen ja onhan kotitilani veljeni lapsella, mutta ei ole se, josta uneksin, vaan se, jossa vietin itse lapsuuden ja sittemmin omat lapseni mummin ja papan hoivassa.
No, "kaatunut maito se on" ja paluuta ei ole. Joskus haluaisin käydä siellä vielä, mutta matkaa on melkein 500 km, joten mahdoton matka mennä sinne ja sittenkin olisi varmasti pettymys. - Asia ilmeisesti koskee hoitolaitoksia, ei siis sairaaloita, vai kuinka?
Itse olin "vuosia sitten" Töölön sairaalassa kallovedossa 8 viikkoa, jossa oli kallon porattu vetolaite ja siinä 8 kg painot, hiekkapussit sivulla, että päätä ei voinut kääntää.
Minulle oli määräys, että kiinteä ruokaa, mutta usein tuli myös liemiruokaa ja arvaahan sen että makuulla syömisessä siitä meni kaulalle.
Todella oli neljä viikkoa yhtä tuskaa ja kidutusta, mutta seuraavat viikot olikin "huumoria", kun olo parani, niin naapuri peti kaverin kansa täytimme palapeliä tietenkin peilin avustuksella. Hänellä oli letkuruokinta ja hän pyyteli, että pistäkää joku suklaa palanen hänen suuhunsa.
Olihan sekin kokemus, mutta oli nuori, enkä nyt haluasi mitään sairaala operaatiota, missä "palstalainen" nyt kärsii, tai ei tietenkään, hän putoaa aina jaloilleen ja se on hyvä. - Kirjoitit, kuin minunkin aatokset on, olkoon totta tai valetta, mutta kun ajattelen omaa lapsuuttani, niin totta se on. Voin tuossa ajatella myös omia lapsiani ja näitä lapsenlapsiani, joiden elämä on todellakin erilaista.
Tekisi mieli vielä täsmentää, mutta ajatukset karkailevat, kun lapseni on viimeisiä muuttoja tekemässä ja kolmas yö tulee uudessa asunnossani.
Eihän minun muuttoni ollut pitkälle, vain kolmen asunnon väli rivitalossa, mutta melkein samat näkymät, en siis talon toiselle puolelle ja asuntokin on pieni yksiö, vain 27 nel. mutta vuokrakin vain 270,00€/kk.
Kuinka olenkaan säästellyt tavara "sota-ajan" lapsena, että kaikkea voi tarvita, mutta ei sentään niitä tyhjiä viilipurkkeja! - Muutostani olisin kirjoittanut ja ajattelin sitä "Hil-lan" muuttoa ja takaisin entiseen , kuten myös toistenkin muuttoja.
Nyt olen uudessa asunnossani, jossa kaikki ovat vastakkaiset peilikuvana, joten herätessäni yöllä täytyy todella herätä, missä se "vessa" olikaan?
Ystävän apu on kullan arvoista ja etenkin lapseni ja hänen lapsensa. Miten olisinkaan selvinnyt ilman heitä?
Toivottavasti "korppis" kertoo kotiutumistaan ja kuinka on vointi palata tyhjään asuntoon, kunnes puoliso saapuu seuraksi. - Pienet ovat murheeni toisten kokemuksista, sairauksista ja niistä toipumisesta ja 00000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000elviytimestäutta murheet ovat pienetkin, kun ne sattuu kohdalle ja minulla se oli muutto uuteen asuntoon.
Jaa, jaa, taas tuli tällaista?? - Kuunteletko Järviradiota, josta tulee ikäistemme musiikkia. Sitten siellä on yleisön toivomuksia ja terveiset voi lähettää. Tosin 10,-€ ja risat, joten en osallistu.
Usein on terkut "Iloiselle Sylville ja Tarjalle Vaasasta" ja vastavuoroisesti tulee heille, joten kuin ihana yhteisö.
Minä laitan tämän Järvi radion päälle noin klo 18, illalla ja yritän vaipua uneen, toistelemana laulun sanoja, jotka ovat tuttuja ja , mutta, mutta, sitten huomaan, että ajatukset karkaavatkin tähän muutto touhuun.
Nyt ymmärrän, miten nuoriso voi lukea läksynsä. kuuntelemalla samalla musiikkia samalla.
Nyt oli taas tänään tyttäreni auttamasta, mutta kun molemmilla on jotain muistoja, niin on se hankalaa, mitä heitetään ja mitä jätetään.
Vaikka yritän olla kuin "Niskavuoren emäntä", että ulosmittaukseen, siis roskiin, niin jostain tavarasta tulle muisto, että ei sentään vielä.
Ei paljon lohduta mieltä tuo selkävaivani, jos joudukin leikkaukseen, joten olisin todella kiitollinen "Korppiksen" uutisista, mitä kaikkea voi mennä pieleen?
Nyt alkaa klo 18 Järviradion toivekonsertti, joten yritän kuunnella musiikkia ja unohtaa tuon muuton stressi. - Voi ystävät rakkaat, jotka kärsitte kivuista ja sairauksista, otan osaa mielessäni, mutta minä kärsin muutosta toiseen asuntoon. Ihmeellinen "paakku" on ilmestynyt sisuksiini!
Uskomatonta on se tavara määrä, jonka olen kerännyt 20;nessaä vuodessa ja mistään en haluaisi luopua, mutta pakko on sulkea silmänsä.
Tyttäreni on auttamassa, koska minä en halua edes katsoa, kuinka kaikki menee roskiin, mutta vaikea on hänellekin, koska valokuvat "takavarikoi" ja mitä lieneekään muuta.
Ajattelen sitä Skillan/Hil-lan muuttoa kadun toiselle puolelle ja minä muutan vain parin asunnon välin rivitalossa, siis kävellen, ei mitään vaikeaa pitäisi olla, mutta kun on. Tavaroista luopuminen!
Maaliskuussa helpottaa, koska silloin on oltava asunto tyhjä ja minun on sopeuduttava uuteen sängyn paikkaan ja vastakkaisiin huone järjestyksiin, että osaan mennä WC;hen, enkä keitto komeroon!
Maailman menoa en jaksa ajatella, kuin vilkaista otsikot, onko jo sota Suomessa, mutta ei näy vielä pommikoneita, vaikka joskus toivoisin, että tulisi pommi ja räjäyttäisi tämän asuntoni. Ei sentään, siinä voisi mennä ihanien naapurienkin asunnot.
Tulipa sekava kirjoitus, koska toisilla on suurempiakin murheita, kuin jonkun mummon muuttopuuhat. - . "Kyllä saisi ueammin niitä jakaa."
Kiitos huomiosta, vaikka osa taisi olla hieman piikittelyn puolelta, mutta kaikki kelpaa. Olin vain aamulla huolisani, kun koneeni kentässä oli Hi-lan ketju painunut "kredit puolelle, joten nostin sen "framille", että huomataan.
Ainahan luen hänen ketjunsa,...no en sano enempää.
Odottakaa hetki, niin alankin kirjoitella uudesta asunnosta, jossa kävimme juuri tekemässä vuokrasopimuksen tyttäreni ja hänen lapsensa avustuksella.
Voi, voi tätä vanhuutta, mutta onneksi on avuliaat perilliset auttamassa, enkä kerjää nyt mitään "säälipisteitä", vaikka selkä olisikin tarvinnut rollaattorin mukaan.
Olen lueskellut noista "kuolin siivouksista" ja minulle se tulee nyt ja vielä ainakin tänään eläessä. Huomisestahan ei kukaan tiedä?
Muistelen sitä Skillanin muuttoa, kuinka hän hoiti sen itse ja minulla on vain rivitalon pätkän parin asunnon väli. Lapseni ja lapsenlapseni lukuisine ystävineen tulevat avuksi.
Hyvä, että olin heitä hoitamassa silloin pienenä ja se poika jonka vuoksi tulin, vietti tänään penkkaripäiväänsä. - Hil-laa odottelen.