Vapaa kuvaus

Bara en sten i havet.

Harrastan runoutta, matematiikkaa ja tupakointia.

Ihmisenä olen viimeisen päälle vittumainen paskiainen.

Aloituksia

67

Kommenttia

1959

  1. Piste. Siitä jäi piste pois.
  2. Pimanistihuuspat.
  3. Miten?
  4. 7,4 miljardia.
  5. Sana "uskovainen" on leimaava sen takia, että tietyt äänekkäät piirit ovat omineet sen itselleen, niin että nyt "uskovainen" yhdistetään helposti näihin tiettyihin äänekkäisiin piireihin. "Uskova" sitä vastoin kuulostaa neutraalimmalta. Tämä on sääli, sillä "uskovainen" on sanana käyttökelpoisempi kuin "uskova". Jälkimmäinenhän on ensimmäisen partisiipin aktiivi, jonka avulla voidaan ilmaista futuuri. Tarkoittaako "hän on uskova", että hän uskoo juuri nyt vai että hän tulee uskomaan tulevaisuudessa? Sen sijaan "hän on uskovainen" ei tuottane epäselvyyksiä. Lisäksi sanasta "uskovainen" voi muodostaa ominaisuussanan "uskovaisuus", mikä ei oikein onnistu sanan "uskova" tapauksessa ("uskovuus" ei kuulosta hyvältä).

    Toinen juttu on se, että substantiivin "uskova" monikkomuoto on identtinen verbin "uskoa" monikon kolmannen persoonan kanssa, mikä varsinkin kirjoittaessa johtaa helposti virkkeisiin, jotka eivät ole lukijalle välittömästi selviä. Esimerkiksi: "Nämä uskovat, ainakin minun tietääkseni, nauravat suotta." Jos lukija on tulkinnut sanan "uskovat" verbin finiittiseksi muodoksi, hän jää odottamaan, että upotuslauseen jälkeen seuraa verbin objekti. Kun upotuslauseen jälkeen tuleekin verbin finiittinen muoto, lukijan ajatus katkeaa. Selvempi olisi: "Nämä uskovaiset, ainakin minun tietääkseni, nauravat suotta."

    Palatakseni aiheeseen, sana "kristitty" on minusta edelleen puhdas ja ikävistä konnotaatioista vapaa. Henkilökohtaisesti minulle tosin on yhdentekevää, miksi minua kutsutaan. Miten olisi vaikka "uskokas" (vrt. "parrakas", "lahjakas", "uhmakas" jne.)? Ehkä ei.