herrens_tiggare

Vapaa kuvaus

Bara en sten i havet.

Harrastan runoutta, matematiikkaa ja tupakointia.

Ihmisenä olen viimeisen päälle vittumainen paskiainen.

Aloituksia

67

Kommenttia

1959

  1. Aloituksessa mainitusta kuilusta tulee mieleen pyhän Anselmin tunnettu motto "fides quaerens intellectum" eli ymmärrystä etsivä usko. Usko minulla jo on, mutta ymmärrystä välttämättä ei. Kun mietin jotain Jumalaan liittyvää kysymystä, etsin ennen kaikkea ymmärrystä. Tahdon ymmärtää paremmin Jumalaa ja Jumalan suhdetta muuhun todellisuuteen.

    Ateistit sitä vastoin eivät edes halua ymmärtää. Jos ateisti esimerkiksi kohtaa teologisen ongelman, häntä ei kiinnosta ongelman ratkaisu. Hän saattaa jopa toivoa, että mitään ratkaisua ei ole löydettävissä.

    Otetaan esimerkiksi kärsimyksen ongelma. Ateisti päättelee näin:

    Premissi 1: Jos Jumala on olemassa, turhaa kärsimystä ei ole.
    Premissi 2: Turhaa kärsimystä on.
    Johtopäätös: Jumalaa ei ole olemassa.

    Ateisti tyytyy tällaiseen päättelyyn ja julistaa, että Jumalaa ei ole olemassa. Minulla on kuitenkin kärsimyksen ongelmasta riippumattomia syitä uskoa Jumalaan, joten en voi uskoa johtopäätökseen. Premisseissä täytyy olla jotain vikaa. Päättelen siis näin:

    Premissi 1: Jos Jumala on olemassa, turhaa kärsimystä ei ole
    Premissi 2: Jumala on olemassa.
    Johtopäätös: Turhaa kärsimystä ei ole.

    Jos turhaa kärsimystä ei ole, kaikella kärsimyksellä on jokin oikeutus. Jos olisin erityisen kiinnostunut tästä kysymyksestä, rupeaisin seuraavaksi miettimään, mikä kärsimyksen voisi oikeuttaa. Ateisti ei tietenkään koskaan pääse näin pitkälle, koska hän juuttuu toiseen premissiin. Ateisti ei siis koskaan pääse siihen, mikä uskovaa varsinaisesti kiinnostaa, ja siksi heidän välillään on kuilu.
  2. Tässä oli tärkeä huomio. Ateismi on läpeensä tympeää, ummehtunutta ja eltaantunutta lietettä, jonka keskellä jo pelkkä aavistuskin Jumalasta on raikas ja huojentava tuulahdus. Jumala ei tietenkään tyhjene filosofiaan, mutta pelkästään filosofisena olionakin Jumala on tosiasia, jota ilman esimerkiksi sellaisista asioista kuin moraali, pyhyys tai hengellisyys ei voida edes puhua mielekkäästi. Ilman Jumalaa todellisuuden rakenteessa ei yksinkertaisesti ole sijaa moraalille, pyhyydelle tai hengellisyydelle.

    Varmuuteni Jumalan olemassaolosta onkin oikeastaan varmuutta juuri "filosofien Jumalan" eli jonkinlaisen transsendentin entiteetin olemassaolosta. Varmuus perustuu kahteen tekijään, joista toinen on positiivinen ja toinen negatiivinen.

    Positiivinen tekijä on yksinkertaisesti eksistentiaalinen ihmisenä olemisen kokemus. Tätä on aika vaikea määritellä tarkasti, mutta kyseessä on jonkinlainen välitön kokemus tai aavistus ihmisyyteen, maailmankaikkeuteen ja yleensä olemassaolon tosiasiaan sisältyvästä syvemmästä tarkoituksesta tai merkityksestä, joka viittaa johonkin transsendenttiin.

    Negatiivinen tekijä on ateismin järjettömyys. Ateismin seuraukset näyttäisivät olevan ristiriidassa tosiasioiden kanssa ja johtavan järjenvastaisuuksiin, joita en kykene omaksumaan, joten minulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin omaksua ateismin vastakohta eli käytännössä jonkin sortin jumalusko.

    Tämä epämääräinen mutta varma jumala-aavistus on se perusta, jonka päälle yksityiskohtaisemmat näkemykset Jumalasta sitten rakentuvat. Varmuus transsendentin entiteetin olemassaolosta on edellytys esimerkiksi sille, että voin uskoa erityisen ilmoituksen mahdollisuuteen. Loogisessa seurausjärjestyksessä usko Jumalaan ei siis perustu erityiseen ilmoitukseen, vaan usko erityiseen ilmoitukseen perustuu varmuuteen Jumalan olemassaolosta.
  3. Kaikilla ihmisillä on näkemyksiä, joiden paikkansapitävyydestä he ovat käytännössä varmoja.
  4. Ei ollut katolilainen eikä pitänyt itseään synnittömänä. Riivaajista ja parantamisesta emme puhuneet mitään. Aloituspostauksessa vain kaksi ensimmäistä kappaletta liittyvät suoranaisesti tähän saksalaiseen.
  5. Uskontokeskustelu saati teologinen keskustelu ei ole kovin kiinnostavaa, jos Jumalaa ei ole olemassa. Koska ateistit lähtevät keskustelussa siitä oletuksesta, että Jumalaa ei ole olemassa, heidän kontribuutionsa keskusteluun on lähinnä epäkiinnostavaa mölyä.

    Joskus ateistit keskustelevat siitä, onko Jumalaa olemassa vai ei. Jumalan olemassaolo on toki sinänsä tärkeä uskonnonfilosofinen aihe, josta ateistillakin voi olla mielekästä sanottavaa, ja esimerkiksi jumala-argumentit ovat minusta keskustelun arvoisia sikäli, että ne voivat antaa jotain selvyyttä siihen, mitä Jumalasta voidaan pelkän järjen varassa ja erityisestä ilmoituksesta riippumatta sanoa.

    Kysymys Jumalan olemassaolosta on kuitenkin alkeistason kysymys, johon omalta osaltani olen jo saanut vastauksen. Ei minun tarvitse keskustella siitä, onko Jumalaa olemassa vai ei. Olen varma, että on. Keskustelen mieluummin siitä, kuka ja millainen Jumala on, ja siinä keskustelussa ateistit eivät ole kovin hedelmällisiä keskustelukumppaneita.
  6. En tiedä kuilusta, mutta ainakin ateistien uskontojutut ovat pääsääntöisesti pitkästyttäviä. Aina samaa jankkausta eikä koskaan mitään mielenkiintoista. Tämä on toki ymmärrettävää. Ateisti on henkilö, joka on väärässä Jumalan olemassaolon suhteen. Koska tämä peruslähtökohta on pielessä, pielessä on todennäköisesti myös kaikki muu, mitä ateisti uskonnosta sanoo.
  7. Tapahtuuko tuollaista oikeassakin elämässä? Täällä internetissä on ihan tavallista, että jumalankieltäjät oma-aloitteisesti hakeutuvat kristittyjen luo ottamaan "luulot pois typeriltä uskovaisilta", mutta oikeassa elämässä kai harvemmin.

    Oli miten oli, ei sinulla ole mitään velvollisuutta selittää kenellekään mitään. Älä keskustele aiheesta heidän kanssaan, jos kerran olet kurkkuasi myöten täynnä. Vaihda puheenaihetta. Vai koetko, että kristittynä sinun on selvitettävä kyselijöille, miksi kristinusko on totuus (1. Piet. 3:15)? Mutta eiväthän nämä ateistit kertomasi perusteella ole edes kiinnostuneet totuudesta. He ovat kiinnostuneet ottamaan sinulta luulot pois, vaikka tietysti, kuten kirjoitat, he itse ovat niitä, joilla on pää täynnä perusteettomia luuloja.
  8. Rukoustutkimukset ovat ihan mielenkiintoisia, mutta toisaalta pidän rukouksen parannustehoa kartoittavia tutkimuksia asiattomina ja, jos mukana on verrokkiryhmä, jonka puolesta ei rukoilla, epäeettisinäkin. Jumalaa ei saa kiusata. Sitä paitsi kirkoissa ympäri maailmaa rukoillaan jatkuvasti kaikkien sairastavien puolesta, joten yksikään sairas ei kuitenkaan jää vaille esirukousta.

    Oli miten oli, tarkoitin henkimaailmalla meille näkymätöntä maailmaa. Rukous on hengellistä toimintaa. Rukous hoitaa tietysti aina rukoilijan omaa jumalasuhdetta, mutta rukouksella voi olla myös meiltä salattuja hengellisiä vaikutuksia.
  9. Rukoilemme, koska Jumala on kehottanut rukoilemaan. Muitakin syitä voi olla, mutta muita syitä ei tarvita. Rukous on kristityn elämäntapa, eräänlainen kristittynä olemisen "moodi".

    Uskon, että rukous vaikuttaa aina jollain tavalla henkimaailmassa. Jumala kuulee jokaisen rukouksen. Rukoilu ei koskaan ole turhaa.
  10. Löysin tällaisen, jos vielä kiinnostaa: http://kaikkionvaletta.blogspot.fi/2012/09/filosofista-pikkupurtavaa-teologisen.html

    Bloggauksen sisältö on lähes täsmälleen sama kuin omien vastausteni. Jopa poikamies-esimerkki on sama.
  11. Kaikkivaltiaskaan ei voi tehdä loogisesti mahdottomia asioita. Jos pelastus edellyttää vapaaehtoista antautumista Jumalalle, Jumala ei voi pelastaa ketään sellaista, joka ei tahdo pelastua. On loogisesti mahdotonta pakottaa joku antautumaan vapaaehtoisesti.
  12. Syllogismi on loogisesti pätevä. Se on muodoltaan samanlainen kuin tämä:

    Premissi 1: On välttämättömästi niin, että jos Paavali ei ole naimisissa, Paavali on poikamies.
    Premissi 2: Paavali ei ole naimisissa.
    Johtopäätös: Paavali on poikamies.

    Ensimmäinen premissi on välttämättömästi tosi, mutta toinen ei. Olisi absurdia väittää, että Paavalin on pakko olla naimaton: että Paavalin on loogisesti mahdotonta mennä naimisiin. Mutta jos toinen premissi ei ole välttämättömästi tosi, johtopäätöskään ei ole välttämättömästi tosi. Päättely on identtistä aikaisemman syllogismin päättelyn kanssa.
  13. Niin, aivan. Jos helvettiin joutuneet paatuvat, he eivät käänny Jumalan puoleen. Olikohan se C. S. Lewis, joka sanoi, että helvetin ovi on lukittu sisäpuolelta? Toisin sanoen Jumala ei voi auttaa helvetissä olijoita, elleivät he itse avaa ovea, mutta he eivät tahdo avata.

    Mutta on kyllä vaikea kuvitella, että joku olisi niin itsepäinen, että ei edes helvetissä suostu kääntymään Jumalan puoleen, vaan mieluummin viettää ikuisuuden ilman Jumalaa. Maailmassa on helppo elää ilman Jumalaa, varsinkin täällä vielä verrattain hyvinvoivassa Suomessa ja yleensä Euroopassa ja lännessä, sillä maailmassa Jumalan vastustajatkin saavat nauttia Jumalan hyvyyksistä. Helvetissä näitä hyvyyksiä ei kuitenkaan enää ole. Helvetissä on vain itku ja hammastenkiristys. Kuka sellaista haluaa?
  14. Ehkäpä pieni syllogismi selventää asiaa.

    Premissi 1: On välttämättömästi niin, että jos Jumala tietää minun juovan kahvia tänä iltana, minä juon kahvia tänä iltana.
    Premissi 2: Jumala tietää minun juovan kahvia tänä iltana.
    Johtopäätös: Minä juon kahvia tänä iltana.

    Premisseistä seuraa loogisesti, että minä juon kahvia tänä iltana. Sen sijaan premisseistä ei seuraa loogisesti, että minä juon välttämättömästi kahvia tänä iltana. Mutta jos en juo kahvia välttämättömästi, päätökseni juoda kahvia on ainakin mahdollisesti vapaa. Se tosiasia, että Jumala tietää tulevat tapahtumat välttämättömästi, ei tarkoita sitä, että tulevat tapahtumat ovat ilman muuta välttämättömiä. Vapaiden valintojen erehtymätön ennalta tietäminen on loogisesti täysin mahdollista. Ei tässä ole mitään epäselvää. Kysymys on korkeintaan siitä, onko tällainen tietäminen mahdollista myös käytännössä.

    Kuten sanottu, vaikka maailma olisi deterministinen, deterministisyyden lähde ei olisi Jumalan kaikkitietävyys. Olipa maailma deterministinen tai ei, molemmissa tapauksissa oleellinen kysymys koskee Jumalan tietämisen tapaa tai tietolähdettä. Deterministisen maailman tapauksessa meidän on helpompi hahmotella erilaisia tapoja Jumalan tietää tulevat tapahtumat, mutta tämä johtuu vain siitä, että pystymme itse ennalta tietämään erehtymättömästi vain deterministisiä tapahtumia. Projisoimme omat tietämisen tapamme Jumalaan. Mutta tämä on virhe. Jumala on erilainen.
  15. Ajatellaanpa helvettiä vielä.

    Helvetti on sitä, että on erossa Jumalasta. Helvetti on Jumalasta erossa olemisen luonnollinen ja väistämätön seuraus, koska Jumala on kaiken hyvän lähde.

    Kaikkivaltiaana Jumala voi tehdä kaiken loogisesti mahdollisen. Kristus on kuollut kaikkien puolesta, mikä todistaa, että Jumala tahtoo pelastaa kaikki. Mikä siis voisi estää kaikkia pelastumasta?

    Jos pelastuminen edellyttää vapaaehtoista, omasta halusta nousevaa antautumista Jumalalle ja sitä kautta Jumalan yhteyteen pääsemistä, Jumala ei tietenkään voi pelastaa ketään sellaista, joka ei tahdo Jumalaa. Jos näin on, helvetin olemassaolo riippuu kokonaan ihmisen tahdosta: kun ihminen ei tahdo Jumalaa, helvetti syntyy, eikä Jumala mahda asialle mitään, koska vapaata tahtoa ei voi pakottaa. Jumala ei siis luo helvettiä, vaan ihmisen oma tahto.

    Yllä sanottu tarkoittaa sitä, että helvetti lakkaa olemasta, jos ihminen lakkaa tahtomasta helvettiä. Ihmisen oma tahto on pelastumisen ainoa este. Jos ihminen helvetissä alkaa tahtoa Jumalaa, mitään estettä pelastukselle ei pitäisi olla. Voi tietysti olla, että kadotetut jostain syystä eivät koskaan ala tahtoa Jumalaa edes helvetissä eivätkä näin ollen voi pelastua.

    On kuitenkin vaikea kuvitella, että joku vapaaehtoisesti torjuisi Jumalan armon ja rakkauden. Monet kyllä näyttävät vihaavan Jumalaa, mutta luultavasti heidän vihansa nousee väärästä jumalakuvasta. He tuskin vihaavat todellista Jumalaa, vaan omaa epäjumalankuvaansa. Se, että he torjuvat oman epäjumalankuvansa, ei tarkoita sitä, että he torjuisivat myös todellisen Jumalan, jos oppisivat tuntemaan hänet.

    Jos helvetti on seurausta siitä, että ihminen kieltäytyy Jumalan valmistamasta pelastuksesta ja valitsee elää ilman Jumalaa, olisi kai kohtuullista, että ihminen tietää tarkasti, mitä hän on valitsemassa ja mistä kieltäytymässä. Tarkka tieto edellyttää, että ihminen tietää, kuka ja millainen Jumala on tai mitä elämä kadotettuna ilman Jumalaa todella merkitsee. Tällaisen tiedon saaminen kuitenkin edellyttää käytännössä Jumalaan uskomista – vai kuinka muuten Jumalan voisi oppia tuntemaan? – tai kadotukseen joutumista.

    Monet ovat hyvin ehdottomia siinä, että kuoleman jälkeen ei enää voi pelastua. Jos näin on, ei jää edes sitä mahdollisuutta, että Jumala tekisi itsensä kaikille selvästi tiettäväksi tuonpuoleisuudessa ja vielä kerran ojentaisi pelastavan kätensä.

    Jeesus rukoili ristillä: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät." Eivätkö Jumalan kieltäjät ja pelastuksen torjujat ole juuri niitä, jotka eivät tiedä, mitä tekevät?
  16. Minä juon vapaasti kahvia tänä iltana. Jumala tietää tämän. Mutta jos en joisi kahvia tänä iltana, Jumala olisi tiennyt, että en juo kahvia tänä iltana. Minun vapaa valintani määrää Jumalan tiedon. Jumalan tieto ei määrää minun valintaani. Minä luon todellisuuden Jumalan minulle suomalla vapaudella, ja Jumala tuntee todellisuuden. Jumalan ennalta tietämisen tosiasiassa ei ole mitään "kausaalista voimaa", joka pakottaisi minut juomaan kahvia tänä iltana.

    Eihän meidänkään vajavainen tietomme määrää ennalta mitään. Kun vajavaisen tiedon tilalle pannaan erehtymätön tieto, tietämisen tosiasian ja tietämisen kohteen välillä ei muutu mikään. Se, mikä muuttuu, on tietolähde tai tietämisen tapa.

    Oletetaan, että temporaalinen maailma on täysin vapaudeton ja deterministinen ja että Jumala katselee maailmaa ikuisuudesta, mistä hän voi nähdä kerralla kaiken ajan. Jumala siis näkee yhtä aikaa kaikki menneet, nykyiset ja tulevat tapahtumat. Tässä tapauksessa sanoisimme, että Jumala on kaikkitietävä ja että hänen kaikkitietävyytensä perustuu näkemiseen. Jumala näkee ja näkemisensä perusteella tietää miten asiat ovat.

    Oletetaan sitten, että Jumala lakkaa yhtäkkiä olemasta. Mikä muuttuu? Maailma on edelleen täsmälleen samalla tavalla vapaudeton ja deterministinen kuin Jumalan ollessa olemassa. Enää ei ole olemassa kaikkitietävää oliota, mutta temporaalisessa maailmassa mikään ei ole muuttunut. Se tosiasia, että Jumala tiesi kaikki maailman tapahtumat – menneet, nykyiset ja tulevat – ei vaikuttanut maailman menoon mitenkään, ja siksi Jumalan olemasta lakkaaminen ei muuta temporaalisessa maailmassa mitään.

    Tietäminen ei determinoi. Jos maailma on deterministinen, determinismin lähde on jokin muu kuin se tosiasia, että Jumala on kaikkitietävä. Deterministisessä maailmassa Jumala tietää kaiken, koska hän näkee kaikki tapahtumat yhtä aikaa tai koska hän pystyy päättelemään ensimmäisistä tapahtumista kaikki tulevat tapahtumat tai koska hän on itse determinoinut maailman. Mutta jos maailmassa on aitoa vapautta, Jumala tietää kaiken jollain muulla tavalla. Jumalan tietolähde tai tietämisen tapa siis muuttuu. Voi olla epäintuitiivista, että Jumala tietää ennalta ihmisten vapaat valinnat, mutta mitään loogisesti ongelmallista siinä ei ole.

    Onko Jumala luonteensa vanki? Tämä juuri on Jumalan vapauden ongelma. Mutta ongelma ei liity suoranaisesti kaikkitietävyyteen tai ennalta tietämiseen, vaan nimenomaan Jumalan välttämättömään luontoon tai olemukseen.
  17. Enhän minä tiedäkään, mistä tietoisuudessa on kysymys. Tiedän kuitenkin sen, että materialismin mielenfilosofiset seuraukset ovat absurdeja. Tietoisuuden osalta materialismi näyttäisi olevan ristiriidassa tosiasioiden kanssa, ja koska materialistit nähtävästi luopuvat mieluummin tosiasioista kuin materialismista, he ajautuvat absurdeihin johtopäätöksiinsä. Materialistit itse ovat niitä, jotka luulevat tietävänsä, mistä tietoisuudessa on kysymys. Hehän ovat jo päättäneet, että selitys on joka tapauksessa materialistinen, ja selittäminen käykin helposti, kun ensin kielletään kaikki relevantit tosiasiat, joita ei materialistisista lähtökohdista pystytä selittämään, ja sitten selitetään sujuvasti ne jäljelle jääneet irrelevantit tosiasiat. Tämä on vähän kärjistetysti ilmaistu, mutta tältä asia minusta usein näyttää.

    Olen toki tutustunut linkkaamiini PDF:ään ja uutiseen, mutta en ole seurannut, millaisen vastaanoton tutkimus on saanut, millaista keskustelua se on herättänyt ja miten sitä on kritisoitu. Ei sitä kaiken maailman keskusteluja aina jaksa tai ehdi seurata. Jos joku pystyy materialistisista lähtökohdista selittämään, miten on mahdollista olla tietoinen ja tehdä tarkkoja havaintoja ilman aivotoimintaa, kuuntelen mielelläni.

    Ei sinun tietysti tarvitse hyväksyä Anselmin Jumalan määritelmää. Anselm kuitenkin puki hyvin sanoiksi sen, millaiseen Jumalaan me kristityt uskomme. Ymmärrämme Jumalan suurimmaksi mahdolliseksi olioksi, joka on välttämättömästi olemassa oman luontonsa nojalla ja josta kaikki muu olevainen on lähtöisin. Suurimpana mahdollisena oliona Jumala on kaikkitietävä, kaikkivaltias, kaikkihyvä jne.

    Kaikkitietävyys on sitä, että tietää erehtymättömästi kaikki todellisuutta koskevat todet propositiot. Jos olen kaikkitietävä ja jos propositio "juon ensi tiistaina kahvia vapaasta tahdostani" on tosi, tiedän juovani ensi tiistaina kahvia vapaasta tahdostani. Jos kuolisin sydänkohtaukseen ennen ensi tiistaita, propositio "juon ensi tiistaina kahvia vapaasta tahdostani" ei olisi tosi eikä tietenkään kuuluisi kaiken kattavan tietoni piiriin. Siinä tapauksessa kuitenkin tietäisin kuolevani sydänkohtaukseen ennen ensi tiistaita.

    Esimerkki on tietysti huono, koska minä olen ajallinen ja muuttuvainen olio, joka toimii ajassa. Minä voin muuttaa mieltäni, ja jos olisin kaikkitietävä, minun pitäisi tietää ennalta, että muutan mieltäni, missä tapauksessa en varsinaisesti edes muuttaisi mieltäni eikä minulla näin ollen olisi mitään mielen muuttamista koskevaa ennalta tiedettävääkään. Yritin kahviesimerkillä vain ilmaista sen, että tietäminen sinänsä ei determinoi valintoja, ei edes erehtymättömästi tietäminen.

    Jumala taas on ajaton ja muuttumaton olio, joka toimii ikuisuudessa. Jumala ei muuta mieltään. Voidaan ajatella vaikkapa niin, että Jumala tekee ikuisesti parhaat tehtävissä olevat valinnat vapaasti, mistä kaikki muu sitten seuraa, mukaan lukien ajallinen luomakunta, jossa elää vapaita ajallisia olioita, joiden kaikki vapaat valinnat Jumala tietää ennalta. Ennalta tietäminen on ylipäänsä mahdollista vain suhteessa ajalliseen luomakuntaan, joten vain luomakunnan ollessa olemassa on mielekästä puhua Jumalan erehtymättömästä tiedosta, joka edeltää temporaalisesti vapaiden olioiden vapaita valintoja.

    Mutta tässä toki edelleen törmätään Jumalan välttämättömästä olemuksesta – eikä siis hänen kaikkitietävyydestään sinänsä – juontuvaan Jumalan vapauden ongelmaan, joka on ratkaistava erikseen.
  18. Miltä uskovat nykyään haisevat?
  19. Mitä tulee tietoisuuteen, en usko, että aivot yksinään tuottavat tietoisuuden, koska materialismin mielenfilosofiset johtopäätökset ovat absurdeja. Materialismi ei pysty tekemään oikeutta tietoisuuden ilmiöille, joihin kuuluvat kuolemanrajakokemukset, mutta myös sellaiset arkiset asiat kuin vapaa tahto tai intentionaalisuus. Oikeastaan koko tietoisuuden olemassaolo on ongelma materialismille. Tietoisuuden ilmiöt sopivat paljon paremmin yhteen teismin kanssa, jossa ruumiiton tietoisuus eli Jumala on olemassaolon perusta ja alkulähde.

    Sam Parnian ja kumppaneiden tutkimuksessa oli uutta tämä: "The man described everything that had happened in the room, but importantly, he heard two bleeps from a machine that makes a noise at three minute intervals. So we could time how long the experienced lasted for." (Sitaatti on aiemmin linkkaamastani Telegraphin jutusta.) Koskaan ennen kokemusta ei (tietääkseni) ole onnistuttu ajoittamaan täsmällisesti. Vaikka rajakokemus on yleinen ja kaikki merkit viittaavat siihen, että se tapahtuu nimenomaan sydänpysähdyksen aikana, koskaan aikaisemmin asiaa ei ollut samalla tavalla kiistattomasti todistettu. Mutta en tunne tutkimusta sen tarkemmin enkä ole tutustunut sen saamaan kritiikkiin. Epäilemättä materialistit ovat epätoivoisesti yrittäneet selittää ilmiön pois.

    Sydänpysähdyksen aikainen mahdollinen aivotoiminta ilmiön selittäjänä voidaan kuitenkin unohtaa. Vaikka aivoissa olisikin jotain toimintaa jäljellä sydänpysähdyksen aikana, on silti päivänselvää, että kaikki korkeampi, tietoisuuden ja havaitsemisen mahdollistava aivotoiminta on poissa.

    Linkkaamasi juttu on aiheen kannalta irrelevantti, koska siinä esitellyssä kokeessa ihmiset olivat koko ajan tajuissaan ja heidän aivonsa toimivat normaalisti. Jutussa kuvailtu ilmiö ei sitä paitsi edes muistuta perinteistä ruumiistairtautumiskokemusta, jollaisista kuolemanrajakokijat raportoivat.
  20. Tieto siitä, että Jumala kuulee kaikki rukoukset, perustuu tietysti erityiseen ilmoitukseen eli käytännössä Raamattuun. Muista lähteistähän tällaista tietoa ei voi saadakaan (asiaa ei voi päätellä luomakunnan ominaisuuksien perusteella). Kokemusperäisesti voitaisiin todistaa korkeintaan, että Jumala kuulee rukoukset joskus.

    Enkä kiellä ikuista helvettiä, vaan epäilen. En myöskään ole sitä mieltä, että Raamatun näkemys helvetistä on yksiselitteinen. Annihilationismin puolesta ainakin voidaan argumentoida raamattuperusteisesti. Mutta on toki yhdentekevää, mitä minä mistäkin uskon. Totuus on totuus uskomuksista riippumatta.

    Lähestytään Jumalan kaikkivaltiutta Jumalan määritelmästä käsin. Pyhä Anselm määritteli Jumalan joksikin, mitä suurempaa ei voida ajatella, toisin sanoen Jumala on suurin mahdollinen olio.

    Kysyä, voiko Jumala luoda itseään mahtavamman olion, on sama kuin kysyä, voiko suurin mahdollinen olio luoda olion, joka on suurempi kuin suurin mahdollinen olio, toisin sanoen onko mahdollista, että on olemassa olio, joka on suurempi kuin suurin mahdollinen olio. Vastaus on tietysti ei. Jos tuo toinen olio todella olisi suurempi kuin ensimmäinen olio, ensimmäinen olio ei olisi suurin mahdollinen olio eli Jumala.

    Kysymyksen voi muotoilla myös näin: voiko kaikkivaltias olio luoda toisen kaikkivaltiaan olion, toisin sanoen onko mahdollista, että on olemassa kaksi kaikkivaltiasta oliota yhtä aikaa? Vastaus on taas ei. Kaikkivaltius on ainutlaatuiseksi tekevä ominaisuus: vain yksi olio kerrallaan voi olla kaikkivaltias. Jos oletetaan, että on olemassa yhtä aikaa kaksi kaikkivaltiasta oliota, joudutaan ristiriitaan. Mutta kaikkivaltiuden määritelmään ei kuulu kyky tehdä loogisesti mahdottomia asioita. Jumala ei voi luoda toista kaikkivaltiasta oliota sen enempää kuin pyöreää neliötä. Yhden kaikkivaltiaan olion olemassaolossa sen sijaan ei ole mitään ristiriitaista.

    Vielä kysymyksen voi muotoilla näin: voiko Jumala luoda toisen Jumalan? Jos näet tuon toisen olion on määrä olla mahtavampi kuin Jumala, sen on tietysti oltava itsekin vähintään Jumala. Mutta Jumala on välttämätön olio, mikä tarkoittaa sitä, että Jumala on olemassa ikuisesti oman luontonsa nojalla. Mikään, mikä on luotu, ei ole olemassa oman luontonsa nojalla. Mikään, mikä on alkanut olla olemassa, ei ole olemassa ikuisesti. Jumala ei voi alkaa olla olemassa, joten Jumalaa ei voi myöskään luoda.

    Jumalan vapaus sen sijaan on oikea ongelma, mutta ei nähdäkseni Jumalan kaikkitietävyyden takia.

    Tiedän, että juon tänä iltana kahvia. Seuraako tästä, että olen determinoitu juomaan illalla kahvia? Ei tietenkään seuraa. Miten tilanne muuttuu, jos oletetaan, että tiedän erehtymättömästi juovani illalla kahvia? Miksi erehtymättömyys veisi minulta vapauden? Se tosiasia, että tiedän juovani tänä iltana kahvia, ei johdu siitä, että minut olisi ennalta määrätty juomaan kahvia, vaan siitä, että tunnen itseni ja tiedän, että minulla on tapana juoda kahvia iltaisin. Koska tunnen itseni, tiedän juovani kahvia tapani mukaan myös tänä iltana. Tieto nousee itsetuntemuksesta.

    Myös Jumala tuntee itsensä, eikä Jumalan itsetuntemus determinoi Jumalan valintoja sen enempää kuin minun itsetuntemukseni determinoi minun valintojani. Jumalan erehtymättömyys ei vaikuta asiaan. Tieto seuraa valintaa, ei toisin päin. Jos valinta olisi eri, tietokin olisi eri. Tieto saattaa edeltää valintaa temporaalisesti, mutta loogisessa seurausjärjestyksessä valinta tulee ensin. Valinta ei riipu tiedosta, vaan tieto riippuu valinnasta.

    Kun väitetään, että kaikkitietävyys ja vapaus ovat ristiriidassa keskenään, taustalla on aina jokin lisäoletus, kuten se, että ennalta tietäminen edellyttää ennalta määräämistä, joka sulkee vapauden pois. Näin voidaan toki väittää, mutta mahdollinen ennalta määrääminen on kokonaan eri kysymys. Tietäminen sinänsä ei determinoi.

    Kaikkitietävyys ja vapaus eivät ole ristiriidassa keskenään. Sen sijaan Jumalan vapaus on vaikeammin sovitettavissa yhteen Jumalan välttämättömän olemuksen kanssa. Koska Jumala on välttämättömästi suurin mahdollinen olio, hän ei voi tahtoa mitään muuta kuin parasta mahdollista. On toki loogisesti mahdollista tahtoa vapaasti aina parasta mahdollista, mutta Jumalan tapauksessa näyttäisi siltä, että Jumalan välttämätön olemus determinoi Jumalan tahtomaan välttämättömästi parasta mahdollista ja näin riistää Jumalalta vapauden. Tämä on Jumalan vapauden ongelma, mutta ei tämä minun nähdäkseni liity mitenkään Jumalan kaikkitietävyyteen sinänsä.
    21. 96 / 98
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt