- Kiitos O-Orvokki, noihin linkkeihin juutuin, mielenkiintoisia juttuja.
Paloma kirjoitti tuolla jossain muulla, että "Yhteisön ideologia on vapaus" se pätee varmasti yhteisöasumiseenkin.
Yhteisöasumisen ratkaisevin kysymys ei ole mielestäni "missä" vaan "kenen, keiden kanssa". Luulen, että oman omahenkisen porukan löytäminen on vaikeinta.
Omassa kunnassani on rakennettu yhteisöllisyydellä mainostettu kerrostalo. Se on nyt tuiki tavallinen omistusasunto kerrostalo, kalliimpi tosin kuin muut kerrostalot. Asukkaat ovat tarpeittensa mukaan sisustaneet ja tehneet tarvittavat esim liikuntaa helpottavat muutokset. Alakerrassa on yksi huonetila, jota voi esimerkiksi käyttää omiin juhla -yms tarpeisiin. Muuta yhteisyyttä ei kuitenkaan ole löytynyt.
Nuoruudessani asuin yhteisössä unioninkadulla, ikimuistoisesti ja hyvin, nyt ollaan neljänkymmenen vuoden jälkeen muisteltu kaikkia hyviä asioita, mitä asumiseen liittyi silloin.
Mutta riittäisikö meillä tässä iässä sitä hyvää yhteisöllisyyttä vielä, vaikea sanoa.
Yhteisöasumisessa pitää olla kavereita, mutta kuitenkin jokaisella oma vapaus. Nuoruudessa ajatus toteutui hienosti mutta tällainen melkein seitsemänkymppinen jääräpää on aikamoinen kysymysmerkki jo.
Kunto on myös yksi ratkaiseva asia yhteisöasumisessa. Usein korostetaan, että suomalainen haluaa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään., oli se sitten vuokra tai omistus, sitten vasta ajatellaan muita asumisratkaisuja.
Yhteisöasuminen vaatii ratkaisuja ja ennen kaikkea rohkeutta jo paljon ennen tuota ko pistettä.
Yhteisöasuminen houkuttaisi mutta sitä Rohkeutta odotellessa asun tässä missä asun ja remppaan, tykkään siitä hommasta, aina on jotain suunnitelmia. Yksi parhaista rempoista on autotallin oven automatiikkaa, on niin kepeää kun vain napista painaa ja ajaa sisään ulos. Ennen oli ähkimistä ja puhkumista ja auto vain ulkona seisoi. - Olen toki Lenitan nähnyt, vaan en tuota ohjelmaa, enkä ole lukenut hänen julkaisuaan.
Mutta olen iän kaiken ihaillut tuota hyvin hoidettua ja kaunista, sanavalmista naista.
Erityisesti hänen kykynsä ottaa tila haltuun on viehättävä, haastattelijalle kuin haastattelijalle hän on helppo tapaus, vie varmasti haluamaansa suuntaan haastattelua.
Ei valita ja osaa nauraa, osaa nauraa äänekkäästi ja vetoaa hauskalla tavalla niin katsein kuin sanoin keskustelukumppaniin. Osaa kyllä jyrätäkin. - Jos olisin Möttönen, niin mihin sitä vaihtamaan, eihän nimi miestä ei naista pahenna.
Sointuisi tuokin niin somasti omaan etunimeeni, että pitäisin sitä taiteilijanimenäkin,
niin kuin nykyistäkin nimeäni.
On savolaista aatelia nimeni, olen aina ollut savolaista aatelia,
omaa sukuakin vaikka karjalaista os.nimeä kannankin. - Kuulaasta kirkkaasta illasta kuljen valoisaan hiljaiseen yöhön.
Mustarastaan iltalauluun sekoittuu huuhkajan huhuilu.
Kaipaavan ikävästä illasta vyöryy uneton sylitön yö
viipyilee omilla poluillaan ja aamuni unohtuu.
https://youtu.be/PU-AJmMWLuA - Vappuperinnnettä lapsuudessa oli juuri polvisukkakauden avaus, satoi sitten lunta tai räntää, polvisukat sai jalkaansa. Mutta yleensä silloin oli aikas lämmintä ja kaunista, tai ehkä vapun muistaa sellaisena. Serpentiinit viritettiin autojen eteen ja kohdalle kun tulivat niin serpentiinit mennessään veivät. Jäätelötötterö, kadun kulmaan ilmestyneestä pikkiriikkisetä kojusta, ensi kerran kesässä kuului myös vappuun.
***
Perinnevapussa tänään oli ensin moottoripyöräparaati, yli 600 motoristia päristi, oli menopelejä vanhasta Jawasta Hoss Bossiin ja vanhat retusoidut autot päälle.
Paikkakunnan perinnettä on myös poikasoittokunnan torvisoittokulkue. Perinteikäs nuorisosoittokunta esitti taas (jo vuodesta 1948) parastaan. Pienet käyrätorven soittajatytöt olivat ihan liikuttavia pienine torvineen.
Iltapäivällä olin mukana Pallo-iirojen rahankeruukamppanjassa. Olin katselemassa kuinka pikkuankat uivat kilpaa jokea pitkin. Varsin uusi perinne vielä. 4000 pientä keltaista muoviankkaa oli myyty ja voittajat kisassa löytyivät.
Kaikki päivän jutut tänään, aivan kuten joskus lapsuudessakin, olivat erityisen mukavia kauniin ja lämpimän sään ansiosta. - Aurinko valtaa päiväni
lämpö läikkyy sydämessä
ilo ilmineeraa nauruni lauluni
kesä kurkkii jo vilunuttuisenkin nurkkapielissä.
https://youtu.be/zEhH6I-RHf4 - Mietin, mikä ihme se on renkutus
musiikki aina mukanaan vie ja lohduttaa
vaikka päällä olisi äkäinenkin kenkutus.
Moni renkutus repussani kulkee
elämän pahojen kuraojienkin yli avittaa
korvamatokin joskus itkuisen syliinsä sulkee.
https://youtu.be/pGXGDUdTz_c - Hitsi kun taas lipsahti,
tämä oli pieni vastaus oli osoitettu HerraHoolle.
musakin unohtui
https://youtu.be/IlUPqR3Cy5c - Hitsi kun ihan sinua ajattelin
kun musiikin lajittelin,
kauniita nuoria somia naisia
vappua kelasin, iloa ja valoa valkkasin.
Iki-ihana Max Raabe teemalta...
"sillä vain sinut kykenen muistamaan"... laulaa juuri nyt
"tuntuu kuin vuosituhannen sinut tuntenut olisin" - Nii, jos aloittaja sattuu olemaan herrahenkilö, niin suosittelen paikallista huoltsikkaa aamutuimaan.
Silloin siellä puidaan eläkemiesten kanssa maailmanmenoa ja politiikkaa.
Huumorikin lentää, tiukkapipot ja suuttujat eivät sovi niihin pöytiin.
En ole koskaan niin varhain herännyt, enkä ole herrahenkilö, joten vain kuulopuheita ovat... - Kyllä se totta vie on, ihan kauhiaa jos joku politiikassa oleva harrastaa näyttelemistä,
Oli sitten kepulainen tai sossu, kokoomus ja perussuomalainen tai vihreä,annas olla jos vassari, niin johan
on kauhiaa, luottamus lopahtaa heti.
Kyllä poliitikko voi vain postimerkkeilyä ja hieman histuuriaa harrastaa niin me semmoisesta tykätään.
Oikeastaan olisi paree jos ei harrastaisi mitään, meitä äänestäjäraukkoja vain jututtaisi ja tapailisi turuilla ja torilla, niin ja toreilla ei passoo makkaraa meiltä unohtaa. - Kiedon sinut vappupalloni naruun, huiskalla huolesi häivytän
serpentiinillä sekoitan sydämes sykkyrälle, rinnuksilla valona vappukukkaset.
Lumihangessa keinut turhaan odottavat, karuselli pyryssä tyhjillään huokaa.
Hiljaa hitaat keinuttavat toisiaan sukkasillaan, sulavat lämpöön läheisyyteen.
https://youtu.be/Ccvln5k0pZI - Pahus kun en muista niitä eilen kerrottuja, se nauru meni jo eilen,
siis ihan selvää muistisairautta ilmassa.
Harmittaa kun en ole vielä saanut käsiini kevätpörriäistä,
ne jutut aina naurattaavat ja saavat hyvälle tuulell. - Mikä ettei, siitä vaan. Muuten, pikku vihje,
Ota varalta poron talja persukses alle, ettei munaskuksesi vilustu. - Ei varmankaan sun mielestäsi,
mä olen niin yksinkertainen akka pöydän äärestä,
että mua jaksaa vanhatkin naurattaa ja huvittaa. - Tuo ladusta ollut kirjoitus oli hyvä vihje. Latu on niin monipuolinen ja joka miehelle ja naiselle rarkoitettu yhdistys. Sinne on helppo sujahtaa mukaan.
Muutenkin erilaisissa yhdistyksissä ja tapahtumissa tarvitaan talkoolaisia, tarjoutumalla talkoolaiseksi tapaa uusia ihmisiä ja voi vaikkapa ystävästyä. Ainakin löytää uutta sisältöä elämäänsä.
Kesällä erilaiset yhdistykset tekevät retkiä ja tutustuvat uusiin kohteisiin harrastuksen ympäriltä. Sinne vaan mukaan, on siellä aina muitakin yksin lähteneitä ja löytyy rupattelukavereita mielenkiintoisen aiheen ympäriltä.
Seuraa vaan paikallislehteä tai muuta katalogia, missä paikkakunnan yhdistyksiä esitellään, ainakin niissä mainitaan puheenjohtaja ja sihteeri, heille vain puhelu ja kyselemään kuinka voi tulla mukaan.
Erilaisia teatterimatkoja joihin sittenliitetään muutakin näyttelyä ja ruokaislua yms.
Joskus voi niitänäitä rupattelevalle, kun huomaa, että jotenkin samat asiat on kiinnostavia,
Hei, mentäiskö yhdessä vaikka katsomaan huomista vappuriehuntaa kaupunkiin. Jos toinen sanoo, etteti huvita, niin ei siihen kuole, menee sitten yksinään.
Kaksi tärkeintä kuitenkin, lähde ulos ihmisten pariin ja pitää jättää tuppi suustaan kotiin. Niitä näitä voi höpistä vaikka kenen kanssa.
Rohkeasti vaan. - Kopsaampas teille muutamia sontasiionissa vappu mielessä julkaistuja juttuja ja nämäkin vain sinnepäin.
"Mistä tietää, että talossa on massikka, no, kun katson taloa, siinä on kolminkertaiset ikkunat ja
kaksinkertaiset ovet ja kun menee sisälle pöydän ääressä istuu yksinkertainen isäntä."
"Miten saa navetan hajun pois hiuksista - menee sikalaan."
Sitten yksi, tosin jo vanha vitsi
"Isäntä ja renki oli metsällä ja isäntä näki tumman ison eläimen ja ampui otuksen, renki totesi, että nyt me ammuttiin hirvi. isäntä tokaisi - ketkä me? Menivät sitten katsoman saalista ja isäntä totesi mitäs nyt tehdään, me ammuttiin naapurin sonni. Siihen renki - ketä me? - Vappuna vettä vai mettä vai kolmesti kirkastettua
vesi taitaa olla jo kalliimpaa kirkkaus kaupasta ostettua.
Anna Bella persikkaa vappuna vaan...
https://youtu.be/oiOIRZg3vho - Kaarien huoltoa hellin sormin
se huulien muotoa hakee, suudelma taatusti makee.
Kaulan kaarelta olkapään muodolle, rinnatkin lopulta halaa.
Lantion kaari on käteen käyvin, pohjille hellyys lipuu salaa.
https://youtu.be/u0BcH83d7Jk - Pahoitin mieleni...
en noita ko ohjelmia katsellut,
mutta pahoitin kyllä mieleni kun eilen katselin vahingossa Enbusken haastattelua, niin oli alkeellinen, ihan kuin haastattelija ei olisi yhtään kysymystä miettinyt etukäteen vaan hoki vain yhtä ja samaa, ja nekin niin epäoleellista asioista mielestäni.
Ja kuitenkin haastateltavan oli niin mielenkinintoinen mies kuin Lauri Ylönen, hän jos kuka olisi voinut kertoa monialaisia juttuja.
Tuskin ko ohjelmaa tulee enää katseltua... yhtä huuhaata koko juttu.