Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. Vai rakkaustarinan, kerronpa yhden omani,
    Siitä on jo melkein neljäkymmentä vuotta, vanhanapiikana helppoa yksitoikkoista elämää vietin, ei silloin oltu sinkkuja, olin niin urautunut, tein kivaa työtä pääkaupunkiseudulla toimistossa ja viikonloppuna aina tanssimassa ja riettailemassa. Kuitenkin olin niin varma vanhapiika kuin vain olla voin. En osannut edes kuvitella muunlaista elämää, perhe oli kauhistus ja maaseutu yhtä hirveä paikka asua. Sisaruksien lapsille kummi vain, se oli riittävästi.

    Sitten kerran keski-suomessa kotonani käydessäni poikkesin autotaloon, likeisin kuppila siinä kodin lähellä. Ovella tuli vastaan mies, joka kysyi tunnetko kaupunkia, hän tarvitsisi opasta, kehuin tuntevani, oppaaksikin lupauduin, ei siihen mene kuin puoli tuntia, hän sanoi, oli menossa soittamaan häitä. Niin sitten lähdin ja kolmekymmentä vuotta siinä opastushommassa vierähti. Ei alussa mitään rakkautta ollut, menin jossain ihmeellisessä elämänvirrassa. Annoin sen virran viedä. Samana iltana kun soitot oli ohi, tavattiin ja hän saatteli minut kotiin ja lauloi erotessamme Akselin ja Elinan häävalssin. Siinä sitä oltiin, ihastuttu korvia myöden, ääneen, silmiin, käsiin, ihan kaikkeen.

    Jonkin ajan kuluttua mentiin naimisiin, vieläkin ajattelin, ettei oikeaa rakkautta, vain jotain tunnetta, joka varmaan loppuu aikanaan. Hän vei minut toiselle puolella maata, kauhistelemalleni maaseudulle ja pian meillä oli lapset ja yhteinen työ. Yhtenä päivänä sen sitten keksin, tätä se on oikea rakkaus, yhteistä elämää, yhteinen määränpää, yhteinen koti, yhteinen perhe, yhteinen tulevaisuus, yhteinen loppu elämä.

    Rakkaus tuntui ihmeelliseltä, kuin lämpimältä tilkkupeitolta, jonka alle halusi kaiken kätkeä ja helliä. Luopuminen tuntui kaukaiselta asialta, joka ei edes pälkähtänyt päähäni, kuitenkin luopuminen vaanii elämässä nurkan takana ja se hyppää eteen usein arvaamatta ja odottamatta. Luonnollisesti ensin sain luopua lapsista, elämä vei heidät omiin kuvioihinsa kauaksi, joskus liiankin kauaksi. Sitten se luopumisen kelmi pakotti luopumaan rakkaudesta, julma sairaus, joka vei rinnalta rakkaimman ihmisen, siinä sitä sitten seisoin tumput suorana ja haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla. Rakkaus muutti muotoaan, muutti aluksi elämäni yksinäisyydeksi, sen kanssa piti pikku hiljaa oppia elämään. Nyt kun sen olen oppinut, rakkaus on sisälläni hiljaa hyvänä elämän asenteena ja valona, joka opastaa nyt minua elämässäni, suhteissani, arjessani, muistoissani.
    Rakkaus on elämää, kiva juttu kaiken kaikkiaan.
  2. Naapuriin tehtiin maalämpökaivoja, niin joku tuon näköinen siinä hakkasi päivän kaksi, aika kova meteli ja lopulta kaikki pihan puut olivat kuin aavesatumetsää kun kallioon viimein pääsivät ja kalliopölyä oli kaikkialla.
    Voihan se olla ihan tavallista maaperätutkimustakin, tutkivat mimmosta se teidän sora oikein on ennen kuin peruskallio vastaan tulee.
    Tiedä vaikka etsisivät timantteja.
  3. Tuossa edellä mainittiinkin joitakin, joista säästäisin.
    Eläkkeista ja maatalouden tuista en säästäisi missään tilanteissa. Kotimaista ruokaa tykkään syödä ja me vanhat tarvitsemme rahamme.

    Joitakin pakkolakeja hallitus voisi säätä. Suomeen pitää saada kiireesti vuokrakatto, samalla voidaan luopua asumistuista. Asumistuet on mielestäni suoraa rahanssiirtoa väärään paikkaan sijoittajille, säätiöille ja keinottelijoille.
    Puoluetuki lienee hyvinä aikoina puolueiden palkitsemiseksi kehitetty systeemi, joka on aikansa elänyt. Tai ainakin sitä voitaisiin reilusti pienentää. Netti hoitaa niitä politrukkienkin hommia ihan hyvin, kaikki toimistoissa istuvat paperinpyörittäjät pihalle.

    Tarvitsevatko kansanedustajat sellaisen määrän avustajia kun heillä nyt on, useampi voisi käyttää yhteistä avustajaa. Pikku juttu, mutta kumminkin.Eduskunta tarvitsee kaksisataa edustajaansa, mutta Suomen pankista voitaisiin karsia isokenkäisiä, euhan se suomenkin raha-asioista päättää. Turhaa siellä pytingissä vain vatuloivat keskenään.

    Kaikki työttömyystoimistot voitaisiin poistaa, tehottomia, byrokratiaa pyörittäviä toimistoja. Netti hoitaa hommat paremmin. Ne, jotka haluavat nukkua työnsä ohi niin saavat rauhassa nukkua, mitä heitä juoksuttamaan toimistoissa, mistä ei kuitenkaan mitään työtä löydy. Yrittämällä ja ahkeruudella se työ löytyy.
    Valtionyhtiöiden heti luovuttava johtoportaan liiallisesta palkitsemisesta, boonukset yms pois. Hyviä johtajia löytyy kohtuullisilla korvauksilla. Ei Suomessa tarvitse palkita maailman taksojen mukaan, menkööt ahneimmat muille maille saneeraamaan, lopettelemaan firmoja.

    Yliopistot meni mielestäni pilalle tilanteessa jossa, sinne astui kilpailutus ja määrärahat riippuvat toteutuvien tohtoreiden määrästä, tuli nollatutkimusta. Hyvä, että sitä järkiperäistetään, samoin ammatillista koulutusta tapahtuu väärille aloille, rehtorit pitävät vain jakkaroistaan kiinni. Suomessa pitää olla hyvä peruskoulutus, mutta huippuja sopiva määrä, työttömiä tohtoreita on turha kouluttaa. Ulkomaisille opiskelijoille lukukausimaksut. Samoin keskiaseellekin voitaisiin ajatella lukukausimaksuja, jos valtio sijoittaa ihmisen koulutukseen tuhansia niin voisi opiskelijakin sijoittaa.

    Kerska on hauska sana, kaikenlainen kerskakuluttaminen, -rakentaminen,-kulttuuri, kaikesta kerskasta voitaisiin luopua muutamaksi vuodeksi. Etukäteen jo hirvittää se kerskajuhliminen mikä suomalaisia odottaa kun suomi sata vuotta täyttää parin vuoden päästä.
    Tulipas kyynikon kirjoitusta mutta hauska tavan tallaajankin joskus raapustaa.