rosaliiin

Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. Tämä päivä on huomenna jo historiaa...

    Viime päivien tapahtumat tuovat mieleen Eino Leinon
    "Löysäläisen laulun"

    Maantietä matkaa
    kirjaton karjaton mies.
    Kruuninkin kyyti
    liikaa ois hälle kenties
    outoja hälle kun on
    isänmaa, kotipaikka ja lies,
    puolue, perhe ja muu,
    verot, verka ja velka jo ies.

    https://youtu.be/YNlBrJkvzg0
    koodin takana on Eino Leinon Nocturne, Vesa-Matti Loiri laulaa
    Eino Leino, kun runon kirjoitti 1905 oli hänen sydämensä täynnä rakkautta,
    sillä runo omistettu uudelle vaimolleen.
  2. Kohta todellakin on aika jolloin kaikki loput kukat saa keräillä puutarhasta, silloin kesää on viimein mennyt.
    Joskus yksinäinen ruusu innostuu kukkimaan vielä lumen jo peittäessä maan.

    Marjatta Leppänen laulaa viimeisestä ruususta kauniisti ja niiiiin alakuloisella äänellä.
    https://youtu.be/_-p4tG6dKMo
  3. Hyvä kirjoitus, lyhyt ja ytimekäs, tekisi ihan mieli vastata,
    että voi kunpa oisin rankakasa tai koivuhalko.
    Mutta en kuiteskaan kehtoo, siinä olis liikaa sitä imellyssiirappia.
  4. Kirjoita hoitotahto, siinä voit kertoa ja kirjata kaikki toiveesi, mimmoisessa teltassa ja mimmoisesta pakista haluat ruokasi syödä jne
  5. Totta kai, kilpailutan. Teen aina kahden vuoden sopimuksen ja sitten taas tarkastan taulukot. Se on niin helppoa, kaiken voi hoitaa netissä. Aina olen yhtiötä vaihtanut. Kuukausimaksu on ollut usein se, joka on ratkaissut, niissä on eroja, ja jo kun sen laskee vuotta kohden kannattaa jo vaihtaa yhtiötä.
    Omat siirtoyhtiöt eivät ole kisassa koskaan pärjänneet.
  6. Ei hätää, ei sinun tarvitse minua ymmärtää, mehän ollaan me ihmiset niin erilaisia. Ei meitä halauksienkaan suhteen kannata samaan muottiin yrittää tunkea. On mukavaa kuulla sinun suhteesi halaukseen. Tämä halauskin on jännä juttu, jakaa ihmiset ja koskaan toinen ei ole parempi toista. Se kait on tämän palstan idea, yksi on yhtä mieltä ja toinen toista mieltä, täällä vain sikin sokin porskutellaan.
  7. Se tauti on hellyydenkipeys. Kauheaa jos sellainen iskee. Mä ainaskin kuolisin jos ei kukaan halaisi tai en saisi ketään halata.
    Parisuhde ja hellyydenkipeys, aika kauhea yhdistelmä.
    Lapsuudestani muistan kuinka hyvältä ja mukavalta halaaminen ja kipeään puhaltaminen tuntui, kun satutti itsensä. Tuntuu se yhä hyvältä, huomion saaminen heikkona hetkenä. Ehkä oman sukupolveni lapsia ei niin halattu kuin nykyajan lapsia. Siinäkin asiassa ollaan sukupolvien ketjussa, halattu lapsi osaa halata omat lapsensa jne.
    Merkityksellisille ihmissuhteille ja ystävyyssuhteille on mielestäni tunteiden näyttäminen tärkeää, tekee sen nyt sitten halaamalla tai miten sen itse kukin sitten haluaa tehdä, aina se lisää luottamusta. Eihän se jos ei ikuna halaile ystäviään, ei se ole sen vähäisempi ystävyys, me ihmiset olemme niin erilaisia, onneksi.
    Onkin ihanaa jos sellaiset ihmiset, jotka tykkäävät halaamisesta löytävät toisensa, voi sitä oksitosiinin roisketta silloin, mielihyvähormoonit jyllää.
  8. Hyvä ajatus.
    Halauksen puute tekee sairaaksi.
    Pidetään läheisemme terveinä ja halataan, halpa ja mukava konsti.
  9. Onneksi Hennalasta ja Fellmannin pelloista on jo melkein sata vuotta.
    Jospa oltaisiin hieman viisastuttu siitä ajasta.
    Tosin kohta puoliin alkaa varmaan olla jo saman kokoinen porukka kasassa ja levitetty sopivasti ympäri suomea.
    Hyi olkoon... eihän sitä tarvitsi kuin joku vain ottaisi lain omaan käteensä...pois se minun mielikuvituksestani.
  10. Läheiset ja parraat ystävät lähellä, ei totta vie halailla eikä kätellä, muuten vain jokaisen kanssa oma yhteinen tapamme.
    Läheiset kaukana aina halataan kun nähdään ja erotaan, niistä lähtöitkuista en tykkää sitten yhtään, mutta, onneksi ne tuntee mun niin hyvin.
    Pari rakasta vertaisryhmää, siellä aina halataan, se tuntuu niin ihanan lämpimältä, koska asiat tunnetaan ja tiedetään. Tavataan yleensä parin kolmen kuukauden välein.
    Asiakkaitani halaan jos joku pyytää. Muutaman kanssa tullut tavaksi.
    Kaikkia, läheisiä, ystäviä ja asiakkaita ja kylän miehiäkin jos olen lahjonnan kohteena. Silloin se on mielestäni lämmin kiitokseni.
  11. Huomenta, niin on, ei kestäisi ainaista...
    Olen kevät ja syksy ihminen, niistä vuodenajoista nautin eniten, talvi liian kylmä, kesä liian lämmin.
    Vuodenkierto aikamoinen rikkaus. Valo aina erilainen, kohta mustat pilvet nousevat...
    Jatkan sinistä teemaasi...kohta saa täälläkin pitää kiinni huivistansa.
    https://youtu.be/HhHS0JE6L3A
  12. Jään riitteinen ritinä jää...
    https://youtu.be/KesOrQolMEE
  13. painovirhepaholainen, Jos lapsi on tuolloin jo aikuinen...fiksu aikuinen olisi sen ilman korjaustakin huomannut.
  14. Höpsistä höö, kulta on mielestäni hellittelysana.
    Eipä ole yhtään kornia.
    Lämmin hellittelysana "kultaseni" joutaisi roskikseen jos noin pilkuntarkkaan sanat miettisi.

    Ukki, vaari, pappa on monelle lapselle tosi rakas aikuinen, miksei kun jäähyväisiä jätetään voisi tuoda asiaa ilmi. Jos lapsi on tuolloin jo ikuinen ei lämminsuhde ukkiin, vaariin, pappaan ole mihinkään kadonnut.
  15. Kultaseni, synnytyksen jälkeinen masennus on vakava tila jos se kohdalle sattuu. ja kenenkään kohdalle sitä ei toivoisi. Silloin ei paljon naurata.

    Tosin ymmärsin tämän vitsisi. Hauska sanaleikki vain, onneksi.

    Mutta edellä sait jo mainiot ohjeet tuosta masennuksesta selviämiseksi, tosin olet jo tottunut sen kanssa oppinut elämään, joten jatka toisaalta vain elämääsi kuten ennenkin.
  16. Ei sitä tiedä, elämä on täynnä yllätyksiä.
    Anna mahdollisuus elämälle edes hipaista.
  17. Voi, joka päivä.
    Tunne vie mennessään milloin minnekin ja järki poloinen sopeutuu jo tässä iässä. Liian järkevät ihmiset voivat olla ikävystyttäviä. Arkielämän reaalikin kaipaa kepeyttä, huumoria, tunne aika hyvä väline siihen.
  18. Lisää nostalgiaa...Siellä Suonenjoen Vasaman seuduilla on pari vanhemman polven musiikkimiestä aikoinaan vaikuttanut.
    Ruusuja hopeamaljassa laulaja sekä enemmin sanoittajana tunnettu Lauri Jauhiainen.
    Molemmat asuivat Suonenjoen kupeessa Iisvedellä(oli ennen merkittävä teollisuuspaikkakunta), Tuttu oli molemmille varmaankin Kolikkoinmäki, nyk. museoitu mökki mökin vieressä sahatyöläisten asuinalue.
    Sota-aika herätti Jauhiaisen kirjoittajan kyvyt ja innostuksen, Toivo Kärki sävelsi monia hänen sanoituksiaan. Kaipuuta tässäkin...
    https://youtu.be/oq_2MdWRhsw
  19. Superkuun oranssia odotellessa ja kanssasisarten juttuja lukiessa tuli mieleeni, että haikeus ja suru, ne kuuluvat elämään, ne ovat niitä tummia raitoja siinä elämämme räsymatossa. Alakulo samoin.
    Toisaalta sanovat viisaat myös, että elämässä pitää vaan hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa ja sitten keskittyä niihin muutettaviin. Ehkä silloin voisi ajatella myös olevansa omalle sisimmälleen armollinen.

    Luopuminen on aika pirullinen juttu, tässä iässä saattaa joutua luopumaan niin monesta asiasta, joskus tuntuu, että liian monesta, läheisistään, sukulaisistaan ystävistään, työstä, rakkaista harrastuksista, liikkumisesta, terveydestä, näöstä ja kuulosta ja vaikka mistä. Ole siinä sitten kiitollinen siitä mitä sentään on jäljellä.

    Jos siinä elämän räsymatossa on niitä tummia ,mustia raitoja ja valkoisia ja värikkäitä ilon raitoja, niin yhä enemmän siitä löytyy seesteisiä harmaita, arkisia sävyjä.
    Ei muuta kun jatketaan "kutomista" vaan.
  20. Tämän laulajan miehekkäästä äänestä pidän, todella pidän.
    Ollaan joskus asuttu samalla paikkakunnalla, että semmoista lukkarinrakkautta.
    Tämän kutsun hän laulaa suoraan sydämeeni, ei voi muuta vastata kuin tullaan, tullaan...
    https://youtu.be/8-q8ipgFNOs
    21. 166 / 182
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt