rosaliiin

rosaliiin profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Liittynyt 12v sitten
13 aloitusta · 3629 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Niin meinaan minäkin sen katsoa uudestaan.

Kirjaa en tunne mutta ohjelmasta loisti jotenkin rehellisyys, molemmat tunnustivat
että politiikka, kuten varmaan tänä päivänäkin on täynnä virheitä, joita kukaan ei lopulta halua tunnustaa.
Kansalaisten suoranaista harhaan johtamista ja salailua, jotka aika lopulta asettaa oikeaan asentoon.

Monista ohjelmassa puhutuista asioistakin muistaa kuulleensa, mutta tuollaiset asiat sotkeentuu sen päivän politiikan lillukanvarsiin.

Fortum oli aikamoinen tarina, tuli mieleen, että onneksi olen kilpailuttanut omat sähköni ja kiertänyt fortumin pojat kaukaa kun tuolla marketissa yrittävät maksajia hankkia.

ET-lehteä en ole lukenut pitkiin aikoihin, joskus olin sen jopa tilannut, mutta sitten väsähdin niihin matkakertomuksiin ja mainoksiin.
Jospa lehti haluaa noilla jutuillaan hulppeista asunnoista tarjota lukijoilleen mahdollisuuden päiväuniin ja haaveiluihin, näitten omien pikkunurkkien vastapainoksi.
Vapaa ketju hyvä idea. Kiitti vaan.
Semmoiseen uskaltaa tämmönen ujo ja hiljainenkin riiminsä rustata.
Varsinkin jos ei ossoo edes henkeviä haastella, vapaaseen ketjuun voi vaikka töksäyttää typeryytensä.

Kovin pitkät ketjut eivät ole kivoja.
Niitä ei jaksa pyöritellä.
Ihan kuin sinua jokin huomionosoitus suututtaisi.
Oletko pitkävihainen.

Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee.
Pidin tuosta ohjelmasta,
välillä tahtoi henkilöhahmot vaihtaa paikkaa,
Esko Seppänen oli niin porvarin oloinen koko näytelmän ajan...

Sairauskin voi olla yhteinen ystävä, yhdistävä tekijä,
se tuotiin ainakin hyvin esille.
Sen ystävän kanssa on vain tultava toimen.
Sinne piipahdan heti kun tiedot sinne tulevat,
voikohan niitä muuten itse täydentää, no joo, näkeehän sitten...

Mutta muitakin rekistereitä on , henkilö- tai osoitetietoja yms
ei ole aikaisemmin moiset kiinnostaneet, mutta nyt...
Voi sinä H, mokoma runoniekka,
enkö muka ole vakavasti otettava vaikka leivästä,
elämän perusasiasta kirjoittelin.

Minä otan sinut aina vakavasti,
joten kummallista on
ja nyt sen tietää kumpi kummallisempi.

No kohta saisit lämpimäisiä.
Kyllä sitä monesti sain kokeilla ennen kuin tämä hyvän vuokaleivän resepti onnistui, välillä taikina kohosi liikaa ja repeili sinne tänne ja välillä taas liian vähän.
laittelen sekaan kaikenlaisia suutuntumia, siemeniä ja sun muuta, se helposti estää sen hiivan touhut ja leivästä ei tulekaan pulleaa ja houkuttelevaa.

Joillakin tuo leivonta onnistuu käden käänteessä ja itse saa tuhertaa ja tuhertaa, mutta lopulta...

Kannattaa olla jauhopeukalonaapureiden kanssa hyvis väleis... niin ja kehua kovasti kun jotain saa maistiaisiksi.
Aiheettomasti aloitin tämänkin päiväni.

Olen oppinut kuulkaa tekemään leipää.
Aikaisemmin yrittänyt ja erehtynyt ja rääpinyt kaikenlaisten sämpylöiden kanssa, mutta lauantaina se onnistui täydellisesti, pari vuokaleipää, ne on jo syöty ja ei muuta kuin uutta taikinaa putkeen, eikun vuokaan.

Nyt aloitan sen ruisleivän leipomisen harjoittelun ja kun se onnistuu niin karjalanpiirakat ovat seuraavana vuorossa.

Eli kohta olen palauttanut entiset taitoni, jotka menetin kun perhe vuosia sitten kutistui minimiin...
Voi noita ystävä parkoja kun ilmestyn heidän oviensa taakse tuore leipa kainalossa ja iloinen ilme naamallani: taas onnistuin. Pieniä ovat ilot täällä.
Ole vain ihan pikkasen kännissä.

Noita kännipäitten juttuja ei kehtoo lukea.

Oikeita juttujas jään kaipaamaan...
vaikka joskus jotain paatosta , niin silti sulla hyviä aiheita.

En viitsi lähteä haasteeseesi mukaan, kiitos vaan kutsusta.
Sukututkimus on mukaansa tempaava harrastus.

Välillä sen aina unohdan ja sitten luppoajan ilmaantuessa palaan sen pariin.
Alkaa kaikki ne, joilta voisin jotain kysyä jo menneet pois, liian myöhään aina herään.

Monesti tulee mieleen, että siltä ja siltä henkilöltä olisi voinut kysyä, vaan nyt on jo myöhäistä, kun alan olla oman sukuni vanhimpia, kohta...

Harrastuksen pariin pääsee helposti, mutta jos haluaa pitkälle oman sukunsa historiaan pitää jo nähdä kunnolla vaivaa ja opiskella
Eiks se ole vaikeaa löytää sopivaa materiaalia.
Pitääkö se olla tietynlainen mänty mistä niitä päreitä vedellään.

Nyt metsissä kasvaa vain räkäpetäjiä, ei sellainen nopeasti kasvanut kelpaa, vai kelpaako puu kuin puu.
Ei ole turboahdettua elämää.
Joskus iskevät ähkyt.
Ne on helppo tunnistaa ja purkaa.
Jouluähky meni jo.
Seuraava ehkä pääsiäisen tienoilla.
Viimeistään juhannuksena.

Miksi ähkyni riivaavat pitkissä pyhissä.
Liikaa suunnitelmia.
Liikaa unelmia.
Liikaa toiveita.

Pitäisiköhän täyttää eläkepaperit.
Ei onneksi tarvitse vielä.
Ähkytön elämä olisi varmaan tylsää.
Just noin se on, ehkä...

Ihastuminen on ihanaa,
rakastua en enää kehtoo,
se vie jalat alta
sielun solmuille,
suunnitelmat sekaisin
että ei kiitos
ihastua kehtoo
joka päivä uudestaan
nauttia ja nauttia
elämästä ihastuneena.

Just niin se on.
Otan osaa, sillä kauneus on katsojan silmässä, sinun silmäsi ei sitä näe,
Otaksun. ettei siinä ole kyse ali tai ylikehittyneisyydestä vaan harjaantuneisuudesta, halusta, tahdosta ja kyvystä nähdä kaunista. 'Sinulla lienee toisenlainen funktio havaita ympäristöä kuin kauneus.

Mielestäni esine on jotain jossa näkyy ihmisen kädenjälki, eli jokin luonto tai luonnonilmiö ei voi olla esine. Joskus kivi tai jokin puunpala on melkein kuin esine, luonnon muovaamana aikojen kuluessa muodostunut.

Sieluni silmää viehättää erityisesti erilaiset saviesineet, savi on materiaalina niin lämmintä ja eläväpintaista. Purkkeja ja purnukoita ja muita saviastioita keräilen.

Astiafriikkinä voi olla vain ylpeä Arabian astioista, siitä tehtaasta ei muuta tulekaan kuin kaunista. usein tämä kaunis on vielä käytännöllistä kaunista.
Ennen joulua meillä juotiin aamukahvit muumimukeista mutta nyt juodaan taikakupeista kiitos monien kauppojen hyvistä alennusprosenteista taika-astioiden kohdalla juuri ennen joulua.ne näyttävät nyt kauniilta minun silmääni.
Se on myös iso rikkaus tällä palstalla,
(jota kaheli aloittaja ei ehkä ole huomannut)

ettei täällä olla vain sen oman tiensä vankeja.

vaan välillä mennään rohkeasti rämpien myös siellä umpihangess

(Hellaakosken hienon aforismin ajatusta lainaten)
Työelämä maistuu vielä hyvälle.
Nuori mies ei oikein jaksa innostaa.
Perhe on koettu.

Elämä tällä elämänkokemuksella,
tällä terveydellä yms
on aikas mukavaa.
Jassooo... tämmöinen tytönheitukka siis...

Olet

17

17-vuotiaalla on vielä unelmia. Tämä pätee myös sinuun. Sydämessäsi olet hyvin nuori ja elämäniloinen. Odotat paljon elämältä. Sinulla on tunne, että koko elämäsi on vasta alussa. Sinulla on paljon projekti-ideoita päässäsi ja sydämessäsi. Rakastat matkustamista. Iltaisin kierrät mielelläsi talosta taloon ystäviesi kanssa tai nautit rentouttavasta omasta ajasta. Olet hyvin energinen ja urheilullinen. Sinulla on erittäin hyvä muisti ja muistat myös yksityiskohta. Et siedä epäoikeudenmukaisuutta. Siksi taistelet sitä vastaan sitä kohdatessasi. Toisinaan tunteesi ovat kaaoksessa. Useimmiten olet onnellinen ja kiitollinen loistavasta elämästä, jota saat elää
Siinähän mietit ja menet
missä on hyvä laskea miljoonias
ja täyttää taskus ennen manalaa.

Minulla on täällä hyvä,
en edes vaivaa päätäni moisella rahanlaskulla,
sillä täällä on lapset, rakkaat ja vihamiehet,
sukulaiset ja kylänmiehet
maat ja mannut,
kesät ja talvet, suvet ja hiihtoladut
pääskyt ja perhoset,
ihanat sanat ja suloiset soinnut.

en ikinä Portugaliin tai Turkkiin
no piipahtaa tietysti voisinoissakin "paratiiseissa"
Kävin joulukirkossa jouluaatton iltapäivällä
sukulaisten kanssa rautalammin suuressa puukirkossa,
paljon oli väkeä ja mukavaa oli nähdä tuttuja
ja käydä hautausmaalla sen jälkeen.

Edellisenä jouluna olin vastaavassa tilaisuudessa pienen pitäjän pikkukirkossa ja silloin yksinäistä joulua viettävästä tuntui mukavalta kun hartaushetken toimittajat
toivottivat kädestä pitäen jokaiselle mukana olleelle hyvää joulua.

Lapsuuteni joulukirkoista muistan orimattilan suuren kirkon täynnä väkeä.
Kuinka pienestä tytöstä tuntui kummalliselta kun ihmiset pyörtyilivät kesken aamukirkon. Oli niin huonosti happea ja kaikki käytävät ja seinän vierustoilla seisoi kirkkokansaa.
Hieno lupaus,

puhuvat nukahtamislääkkeistä, että eivät muka ole unilääkkeitä,
vaan ovat yhtä koukuttavia ja yhtä voimakkaita myrkkyjä kun
muutkin unilääkkeet.

Ehkä me kuusikymppiset emme rasita kroppaamme päivittäin tarpeeksi
ja vuosien lisääntyessä unen tarve muutoinkin vähenee.

Useasti pienet tirsat päivällä kostautuvat juuri yöllä.

Olen etsinyt tietyt rutiinit, jotka teen aina ennen unta, kirja yms
Sängyssä pyöriminen ärsyttää ja ei saa senkään vertaa unta silmään.

Kaikkea hyvää lupauksellesi...
179 / 182
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt