- Sydämenikö on murtunut, verenkierto vallan sekaisin
hengitys heikkenee, pulssi pakenee, tajunta takeltelee,
puhunko, puhisenko, nainen hei herää. Soitto yks yks kaks,
Ensihoitajani…missä viivyt.
Kolmekymmentä hyväilyä kaksi suudelmaa, kolmekymm…
https://youtu.be/KSzSQRf8CRI - Muistatko kun yhteen aikaan tehtiin kutomalla niitä ÄitiTeresa peittoja, en ole niitä itse tehnyt, postitellut vaan jonnekin, en tosin muista minne ne slloin menivät.
- Etsivän vanhustyön jokainen voi aloittaa itsestään, ei tarvitse odottaa ketään palvelemaan. Meillä 60 on aikaa pitää verkostoista hyvää huolta. Lapset elävät omaa elämäänsä maailmanäärissä ja eihän heidän elämäänsä tarvitse tukeutua, tulkoot äitienpäivänä ruusujensa kanssa ja vaikka joka pyhä, kuitenkin elän omaa elämääni tässä ihka omassa muumilaaksossani.
Terveydestä pitää pitää huolta, sen olen tiedostanut, sillä jos tai kun jalat pettävät tai muu ratkaiseva vaiva iskee, sulkeutuu helposti omien seinien sisälle valittamaan, ettei kukaan käy, ei ketään nää, ei kukaan juttele, eikä kukaan kuuntele.
Nyt on onneksi skypet ja muut värkit joilla voi verkostoa haalia ympärilleen, olisihan se ihanaa jos sitten tosi vanhana voisi rupatella muitten kanssa ja ettei sukankudin olisi ainoa jolle juttuja kertoisi.
Kyllä niitä silloin saattaa olla lähellä kaikenmoisia tukipalveluja, mutta siihenkin ettei niitä ole, pitää varautua, baariparlamentteja ja olohuoneita yms mutta tuskin kukaan luokse tulee jos ei hippusen omaa toivettaan jonnekin suuntaan huhuile ja toimi.
Nyt voi tietysti kuljeskella tuntosarvet koholla ja olla kiinnostunut tapaamistaan vanhoista ihmisistä, varsinkin jos heitä ei kuulu lähipiiriin, mutta naapuriin voi vaikka kuuluakin, joku voi ilahtua jo pelkästä huikkaamisesta, Hei mitä kuuluu, kuis voit? - Muistokukkia on myös täällä, aikoinaan mummolassa kasvoi ja kukki sopivassa hajavalossa hienosti posliinikukka, tummat kiiltävät lehdet ja kirkkaan sokeritipan kukkiinsa muodostava kukkaterttu. Sain siitä tädiltäni oksan ja se yhäkin kasvaa seinälläni, välillä kukoistaen ja välillä enemmän ja vähemmän kituliaasti mutta kasvaa kuitenkin, harvoin se on kukkinut, ilmeisesti liian lämmin ilmasto.
Moniin vuosiin en nähnyt sitä myytävän oman paikkakunnan kukkakaupoissani, sen sijaan Ruotsissa näin siitä monia erilaisia versioita ja lajikkeita. Ehkä se on siellä suositumpi kasvi kuin Suomessa - Ainoa pelarguuuuni, joka hengissä sisällä täällä talven yli selviää on mårbacka.
Pidän sen hennosta vaaleanpunaisesta kukinnosta ja niitä on aina ollut paljon.
Tänään siitä pätkin oksia juurtumaan, saan antaa niitä sitten tutuille ja kylänmiehille.
Ensin vain kunnon nestejännitys mårbackaan ja sitten sakset käteen. - Menneen talven peittelen taas kiitokseen
toppanuttuni heitän pian jo nurkkaukseen.
Kuin rakastunut harakka hypähtelen kepeästi, iloisin mielin
harhailevin katsein etsin jo penkoilta kukkaani
kevään ensimmäistä kultaista kehrääni.
https://youtu.be/VsWVNv0E3yE - torkkuhuopa, jutustellaan vaan, aikamoisen hissukka minäkin olen.
Sulla on kiva nimimerkki, torkkuhuopa, sopii niin mainiosti juuri tämmöiseen aloitukseen. Olen muuten innokas tekemään peitteitä, torkkuhuopiakin, teen niitä yleensä isoäidin neliöistä, virkkaamalla. Teen yhdellä ja samalla isoäidinneliömallilla.
Huomasin jossain kirjan jossa oli sata erilaista mallia tehdä isoäidinneliö. Jos kaikkia kirjan malleja kokeilisi oli jo sata lappua koossa, aika ison peiton jo niistäkin saisi.
Isoäidinneliö on siitä leppoisa malli, että sen voi pikkusesti ottaa mukaan kun lähtee reissuun, malli ei mene koskaan sekaisin eikä se hevin unohdu. - Max Raabe ja Palast Orchester
tulkaa nyt jonnekin
akselille Tallinna-Helsinki-Tukholma.
Ei tämä nyt riimiksi taivu, kunhan vain hurmioon vaivun
Ei yksin suudella voi, silti niin kepeää on kuunnella toi.
https://youtu.be/8PFXH8LFhlk - Ollaankohan me 60 varsinaisia tomppeleita itseriittoisuudessamme.
Kivasti hmp.f houkuttelit muille tasoille, vaan ei onnistunut... - Sinilemmikin juurakot turpoavat, sammalen vihreä virkistyy.
Kevään valo sulattaa kylmän jään silmistä.
Puroissa kirkkaiden pisaroiden vauhti kiihtyy
rakkauden avoveteen – seesteiseen.
https://youtu.be/H6lhj5p5n_E - Putinin hallinto asialla.
Putin haluaa ihmiset pois mielenosoituksista, tätä saavat nyt vähän aikaa kauhistella.
Putinin kommentti jotenkin niin väljä.
Sisäpolitiikkaa. Luulen, uskon, otaksun. - Kuulostaa lohdulliselta, että siitä kolmannesta elämästä voi nauttia.
Sitä on niin jämähtänyt näihin ympyröihin ja kuvittelee, ettei parempaa voi ollakaan. - Voin tunnustaa, että itse syyllistyn juuri kyselyihin, 'kuinka saat aikasi kulumaan' ja 'miten menee'. Varsinkin juuri eläkkeelle jääneet ovat uhreinani.
Mutta teen sen vain itseni vuoksi, pelon sekaisin tuntein ajattelen edessä olevia eläkepäiviä, tekee mieli jatkaa vielä...
Tuntuu omituiselta tehdä vain omia hommia ja pyörittää tätä omaa kotirinkiä, tuijottaa teeveetä jne. voi yök. Kun ei ole koskaan elänyt mitään sitku elämää, että sitkun lopetan hommat niin teen sitä ja tätä.
Toivottavasti kaadun saappaat jalassa. - Tuossa meidän naapurissa on joku katulähetyksen iso kirppari, sieltä olen jotain ostanut ja vastaavasti kutsunut ukkoja hakemaan omia turhia mööpeleitäni.
Kolme vuotta sitten ostin punaisen ison ihanan nojatuolin ja rahin, toinenkin olisi ollut vaan ei mielestäni sopinut huusholliini. Punainen on kyllä kaikkien suosikki, hyvin pitänyt kangas kuosinsa ja helppo pitää puhtaanakin.
Viimeksi täydensin syvää lautassarjaa, meillä on arkikäytössä keskon 2000 sarja, olin jo aikani niitä siellä katsellut ja sitten kävin tinkimässä puoleen hintaan kymmenen lautasta, hyvä ostos mielestäni.
Nettikippareita en käytä, ainakaan vielä. Haluan nähdä ja tutkia ostokseni. - HyväH
Täytyy sanoa, että "peekeleen taatanan ahvenes" innosti kalatarinaan, joka on ihan tosi, olen syönytkin sen viidesosan siitä hauesta...kun osiin jaettiin.
Mutta ihanuuksien ihanuus...Olen suorastaan otettu nelosestasi, se niin kohottaa ja kannustaa jatkamaan kaiken uhalla tätä kivistä kirjoittamista tälläkin palstalla.
Luovuudesta en tosin uskalla edes haaveilla, hyvä kun kirjaimet hapuillen osuvat silloin tällöin kohilleen.
terv, 'pikkuisen jotain on' - Tänään se viherkausi alkoi,
sain rairuohot maahan, pääsiäisaikaan lapset tykkäävät kun saavat niihin asetella kaikkea mukavaa munien ja tipujen lisäksi... niin ja legopalikatkin sopivat rairuohoon.
Viherlandiasta hain petunian riippataimia, kolme puskaa sai 7 viiskymmentä, latvon niitä vähän väliä ja kohta niitä on kymmenen purkkia, saan monet riipat riippumaan ja penkeissäkin ne viihtyvät kun oikein innostuvat leviämään. Olivat niin mieleisiä erisävyn violetteja väriltään. - Rakkaus on riimieni rikkaus
ei niitä tapa mikään uhkaus.
Sanat hyökkää suoraan sydämestä
ajatukset antaa aavistuksen ikävästä.
https://youtu.be/NV3qnoRulko - HyväH
Ikinä en ivaa ketään, sinua nyt viimeksi, ei ole pakkomielteitä, kakara mä voin hyvinkin olla, se ei ole vaarallista jos rakkaus on lapsellista, katsos kun lusikalla saanut niin kauhalla ei voi rakkausriimejään raapaista.
Kerro syy, kun mikään noista kolmesta ei kelpaa, miksi en saisi tähän aloitukseesi kirjoittaa rakkaudesta, ikävästä, kaipuusta, kerro niin että uskon. Vähät mä torumisesta välitän ja rikki mua ei saa. - Höpsistä höö, entäs jos en siirrä.
Tänne mä nämä haluan kirjoittaa, hyppää yli HyväH.
Kyllä mä tähän musiikin kekkaan, vaan ny pitää mennä siemenkauppaan rairuohon ostoon. - Porukka oli Bromarvissa vähän rentoutumassa, koko lössi enemmän ja vähemmän humalissaan. Illalla oli vielä selvin päin verkot laskettu ja aamulla kaksin niitä sitten koettiin.
Kiroiltiin kun joku kauhea uppotulkki oli taas verkossa, kun niin painoi.
Mutta se uppotukki osoittautuikin valtavaksi haueksi, päästään oli sotkeutunut verkkoon. Haavikin oli niin pieni, ettei sillä sitä vonkaletta ylös saataisi. Vaan kun pikku haavi hauen kylkeen mallattiin, niin se vonkale läpsäytti pyrstöllään niin, että sujahti kuin sujahtikin selälleen sinne pikkuhaaviin ja täytti sen laitoja myöden. Ja haavi kesti. !3 ja puoli se vonkale painoi, kun perattiin niin sisältä löytyi toinen hauki 2 ja puoli kiloinen, hauet sisäkkäin kuin kunnon maatuskat.
En muista, onko tuo juttu edes totta, mutta kalajuttu kumminkin.