- Ei se yksi lause ole, vaan palkki tärkeitä sanoja alekkain juuri noin , paitsi että kaikki ovat isoilla pölkkykirjaimilla kirjoitetut. Siitä vähän luistelin, olisi näyttänyt niin hurjalta huudolta jos kaiken olisi pölkyillä kirjoittanut.
Mielestäni siitä puuttuu monta tärkeää sanaa esim
Muista iloita, tanssia, nauraa, laulaa ja rakastaa... - Mukava lukea kirjoituksesi. Olet ollut rohkea.
Niillä lapsilla on ollut onnea kun ovat sinut lähelleen saaneet.
Kaikkea hyvää niin sinulle kuin kaikille lapsille. - MUISTA
nauttia elämästä
auttaa kaveria
opiskella kieliä
kuunnella musiikkia
käydä maalla
tavata ystäviä
käydä töissä
siivota kotona
käydä kaupassa
liikkua ulkona
OLLA LÄSNÄ
pukeutua lämpimästi
käydä kylvyssä
nukkua hyvin
juoda
syödä
hengittää
Näin lukee muistiyhdistykseltä saamassani paidassa,
Luotan heidän neuvoihinsa. Varmaan tietävät. - Sinulle aurinkoista syntymäpäivää!!!!!
- Hellinen lupasi tänään meitä kelit hellii
aurinko armas koko maata täysillä lellii.
Nyt tuskin kukaan alla peiton yksin kellii
mies hurjana halii niin annelii kuin nellii.
'
https://youtu.be/xnySTToC6JY - Viimeksi on heilahtanut kunnolla kun muutin takaisin lapsuuteni kotiin, vanhaan mökkiin ihmisten ilmoille kunnan laitamille, kaukaa synkkien metsien yksinäisyydestä. Siitä siirrosta alkoi melkein kuin uusi ajanlasku ja elämä.
Mutulla tämänkin siirron tein niin kuin kaikki muutkin, tunteilla ja täysillä, elämä on hyvin pitänyt ja hellinyt, ei ole tarvinut katua. - Luovuus voi olla ahaa elämystä, ahaa elämys on usein hetken häivähdys, perskules noin just ihanaa, se tulee ja menee, mutta kyllä täytyy sanoa, että nautin eniten flow:sta kun sellainen kohdalle sattuu.
Silloin on tekemisensä kanssa onnellisimmillaan. Sitä ennen saa kyllä kitua ja riutua kun suunnittelee, yöunet menee yhtenä jos toisenakin kunnes saa suunnitelmansa valmiiksi ja keksii päämääränsä ja keksii, että tähän haasteeseen vastaan, tähän tartun ja tämä se on..
Sitten se onkin yhtä menoa, unohtaa kaiken muun, ajantaju katoaa, keskittyy täysin tekemiseensä, haaste vie eteenpäin, tietää ja tuntee, että osaan tämän, tähän omat taidot riittävät, uusia taitoja on siinä vaiheessa turha opetella, silloin koko flow katoaa.
Joskus unohtaa syödä ja nukkua. Yö onkin parasta aikaa tehdä, se ehkä johtuu siitä, että silloin kun oli perhettä, ei oikeastaan voinut tehdä kuin öisin. Nyt sitä saa tehdä vaikka vuorokauden ympäri. Nykyisin iän mukanaan tuomat fyysiset rajoitteet sotkevat tekemisen iloa pikkuisen. Parasta tekeminen on jos lähellä on joku, joka sanoo kommenttinsa ja heittää väliin oman mielipiteensä.
Eniten olen flowta kokenut käsillä tekemisessä, silloin siinä on valtava ilo ja intohimo ja kokee löytämisenkin iloa. Kun lopulta saa hommansa valmiiksi, jo se valmiiksi tekeminen on palkitsevaa, iso ilon ja ”hyvä minä” hetki. - Haloo mimmimum-..mi
Keski-Suomen lääni on kuollut ja kuopattu jo aikoja sitten,
Ukkometsossa tuli muinoin tanssahdeltua. - Ollaanko lopulta niin erilaisia me ihmiset, tietysti ainutlaatuisia aina olemme,
mutta aikalailla rutiinia tänään pyörii tämän haihattelijankin arjessa.
Muistoihin on tosin joskus hauskaa piipahtaa. - Hahaa..Se oli jotain hurlumhaihattelua silloin, kun katseli ympärillään ikätovereitaan, kuinka avioliitto ja lapset jämäytti mielestöni niden elämän, kaikki oli itselle helppoa ja ei tarvinut kuin omasta suustaan pitää huolta, ei edes huomisesta. Vastuu oli jossain kaukana.
Sitten katsos sai todeta että avioliitossakin voi olla villi, jos sille päälle sattuu ja kaikki olikin paremmin.
Villi voi mun mielestä niin monella tapaa ja kun olen lueskellut sinunkin juttujasi, niin eiköhän vaan ne sauvat siellä lammen rannallakin joskus aika villisti vilahtele. - Elämä on ollut keikkuvaa ja riipin raapin heiluvaa,
luovuus on läikkynyt milloin sinne ja milloin tänne.
Mutta jos muistellen, niin voi, että sitä vuosikymmentä,
joka luiskahti unioninkadulla tosi luovien ihanien ihmisten rinnalla.
Silloin elettiin ja jokainen oli omalla tavallaan vallaton ja levoton
rynnättiin nuorina taiteilijoina, vain taivas kattona, mikään ei pidätellyt.
Kehittelin elämääni, vuosiksi eteenpäin ajatuksin vapaan naisen villistä elämästä.
Sitten putkahti vakava rakkaus elämään ja astui aikamoinen rutiini samasta ovesta.
Onneksi olen luovuuteni kuljetellut mukanani aina, se on sisääni kirjoitettu, silmäni ja käteni kautta elävä rikkaus ja lahja, josta en halua luopua.
Luovuudella teen kaiken, rutiinissanikin on ripaus sitä nuoruuteni hulluutta, se vain muuttaa joka päivä muotoaan.
Hymyillen muistelen vanhoja, iloisena naureskelen tänään ja huominen, se tuo omat ilonsa ja surunsa, löydänkö luovuutta vai rutiinia, molempia kuitenkin tarvitsen. - Kerron sinulle kaikista kevään tuoksuista
sulavan lumen huumasta, ilman hehkuvasta väreilystä.
Kiedon sinut virtaavan välkehtivän puron syleilyyn.
Levottomat pisarat huulillasi hukutan viipyviin suudelmiin.
https://youtu.be/OtV9G6dq6KI - Ainoa omaisuuteni...
Olen leikellyt värssyni lippusiksi ja lappusiksi, piilottanut laatikkoon ja sitonut laatikon punaisella vanhalla rusettinauhalla ja kauniilla rusetilla ja kirjoittanut kaunolla päälle:
"Sydämellisiä sytykkeitä teille kaikille jälkeenjääville. Tehkäähän kunnon nuotio ja juokaa muistokseni nokipannukahvit. Sen hetken olen vielä kanssanne."
Ison punaisen sydämen piirrän vielä siihen rusetin katveeseen. - Jotenkin tuntuisi kurjalta jos on noin...
"Itse asiassa tyhjän äänestäminen vaatii ääretöntä miettimistä ja harkintaa."
Ja sitten se kova ääretön harkinta on yhtä kuin "hylätty ääni".Siis ei mitään.
koen, että enemmän voin kertoa puolueille äänestämällä kuin äänestämättä.
Nehän ovat etääntyneet tavallisista ihmisistä, tai ei ehkä puolueet sinänsä vaan poliitikot siellä eduskunnan saleissa eivät ole osanneet kertoa tavalliselle ihmiselle missä mennään.
Liikkuvana äänestäjänä on helpompaa kertoa puolueelle kuin puolueelle ...
Tulee mieleen se Kennedyn paljon lainattu puhe, Äläkää kysykö, mitä maa voi tehdä teille- kysykää mitä te voitte tehdä maallenne."
Ainakin voin vaaleissa, mitä mieltä olen, yhdellä pienellä äänelläni. - Yö levitti valkean lakanansa pihaani
peitti jälkesi alle pehmeän harson.
Hento tuuli hapuilee hiljaa säveliään
niin kepeä on kaiku lehdettömän riippaoksan.
*
Tätä musiikkineuvosta on ihanaa kuunnella...
https://youtu.be/0d0rtlNpz9o - Hei, eikö taaskaan kunnollista. Voi itku...
Mitä jos me kaksi kahelia tehtäisiin yhdessä aloitus, mimmonen siitä tulisi.
Annapas yksi vinkki, niin jatkan siitä... - Peloton pyry taas riuhtoo rintojaan
pui pihapuita kaataa korret kumoon.
Alla rännän loskalumen nuokkuvat kaikki elämän silmut
hiljaa varpaillaan vartovat valoa lämpöä - rakkautta sytyttävää.
https://youtu.be/N0v87GF6EUI - Hyvä kun otit tämän puolen naistenpäivässä huomioon.
Tosin olin taas niin tuhma, että vain harpoin liitteet, lasit mokoma hukassa jossain...
Harva huomioi sitä, että naistenpäivällä on rankka historia ja kommunistinen ja vasemmistolainen tausta. On niin kepeää heitellä ruusuja ja suukkoja ihanille naisille.
Alkujaan naistenpäivällä taisteltiin naisille äänioikeutta ja koulutusoikeutta ja juuri tuota tasa-arvoa ja samanpalkkaisuutta, asia, jossa yhä kiemurrellaan myös suomessa. Hyvä, että asia muistetaan meidän ihanien naistenkin jutuissa.
Nuoruudestani muistan naistenpäivän kiinteästi liittyneen myös rauhanliikkeeseen.
Mikään ei ole meilläkään itsestään selvää, saisivat nuoret naiset tulevaisuudessakin olla varuillaan naistenpäivän suklaata syödessään.
onhan meillä miestenpäiväkin joskus syksymmällä, paljon myöhäisemmin lanseerattu ja ei enää äänioikeudesta taistella vaan miesten ja poikien terveysjuttuja ja sukupuolten tasa-arvoasioita yms. - Varo vaan, ettei liikaa pääse energiaa kulumaan kun hiljaisesti kotonasi otat kantaa.
Kannattaa olla silloin erityisen hissukka, kuiskailla vaan seinillekin.
On se vaan niin hienoa kun meille nuo aikaisemmat sukupolvet ovat taistelleet tämän äänioikeudenkin. Ja varsin näin naistenpäivänävoi olla tyytyväinen naisten äänioikeudesta ja muustakin vapaudesta.
Voihan sitä tosiaan olla tilanne, ettei tiedä ketä kummaa oikein äänestäisi ja en minäkään silloin äänestyspaikalle hiippailisi mummoankkaa äänestämään. - " Vai onko mietitty ollenkaan ja äänestetään, niinkuin on opittu,tai joko neuvonut?"
En toki noin täysjärkistä porukkaa ole. Ihan itse seuraan ja mietin ja sen mukaan annan ääneni.
Seuraan kunnallispolitiikkaa omassa kunnassani. Ja se on tosi mielenkiintoista, joskus melkein kuin jännitysnäytelmää. Entisessä kunnassani sitä kuuli lähipiiristä, ja usein lehtereillä tuli istuttua. Nyt harvemmin tulee paikan päällä äänestyksiä seurattua, joskus luen pöytäkirjoja jos asia läheltä liippaa.
Kunnan kaavoituspolitiikkaa tulee seurattua muutenkin kuin vain todeten, että hupsis vaan, taas ilmestyi uusi asuntoalue tuohonkin niemennokkaan.
Työn kautta on arkinen suhde kuntaan ja sen asian kehittymistä onkin ollut hauska seurata. Aina asiat ovat parempaan suuntaan menneet. Kiitos hyvien viranhaltioiden.
Tässä kunnassa on hyvä elää ja seurata kunnallispolitiikkaakin, jotenkin olen ollut aistivinani yhteen hiileen puhaltamisen. Ja se on tärkeää. Siis tunnen ja tiedän ketä äänestän.