Viininä olen ollut korkkivikainen tai tölkkiversiö alusta lähtien. Joten vanheneminen pitää suhteuttaa siihen.

Vaatimukset muuttuvat elämäntilanteen mukaan. Nuorempana olen ollut joustava. Elämä ei ole ollut valmis ja on erilaisia vaihtoehtoja mihin suuntaan sitä lähtee rakentamaan. Esim. asuinpaikan suhteen olisin ollut valmis muuttamaan aika moneen paikkaan. Ehkä tuollainen sitten on ollut tavoitteellisuuden puutetta ja päämäärättömyyttä. Mutta ei siinä vaiheessa myöskään törmää aloituksen kaltaisiin vastimuksiin vaan ne ovat ns. peruskauraa ja täysin arvotonta.

Nyt tilanne olisi täysin toinen. Elämä on ns. valmis eikä siihen ihan helposti uusia palikoita oteta missään tilanteessa. Vietän joka tapauksessa paljon aikaa täysin yksin. Joten mielivaltainen vaatimukseni olisi, että henkilö jollain tavalla herättäisi kiinnostukseni kunhan ensin olisi jollain epätodennäköisellä tavalla eksynyt lähipiiriini.