wanha_lieksalainen
Lieksan yhteislyseo,
Joensuun lyseon lukio,
korkeakoulu,
eläkeläinen
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia109 aloitusta · 2155 kommenttia
- Riipusilta 60-luvulla ei ollut sama silta, mikä Lieksankoskella nyt on. Silta oli jonkin verran leveämpi. Enso-Gutzeit myi vuonna 1958 valmistuneen vanhan sillan Lieksan kaupungille, joka rakensi paikalle uuden sillan. Rakennustelineenä käytettiin vanhaa siltaa, kun uusi silta rakennettiin 90-luvulla vanhan sillan sisälle. Sen jälkeen vanha silta purettiin uuden sillan ympäriltä.
Sulo Kaipaisen Lieksan Autokeskuksen autokoulussa varsinkin Sulo itse ajatti oppilaillaan usein voimalaitoksen lenkkiä, jolloin tietenkin ajettiin riippusillan yli. Kaipaisella oli omana autonaan mm. Plymouth Barracuda, jota oppilaat saivat myöskin ajaa. Hyvin sekin mahtui sillalle. Minäkin sain sitä kokeilla autokoulussa 60-luvun alussa. Autokoulun autot olivat Fiat -merkkisiä. - Kaksi riviä puuttuu viestini alusta. Lisään ne tähän.
Vuonna 1959 oli Lieksa-Pielisjärven yhteinen asukasluku 26980 henkilöä. Lieksassa oli tuolloin 4134 asukasta ja Pielisjärvellä 22846. - Vuodesta 1958 alkaen Pielisjärven väestö alkoi vähentyä, kun sieltä muutettiin kauppalan puolelle ja Ruotsiin sekä Australiaan. Vuonna 1970 pielisjärveläisiä oli 16150. Kauppalan väliluku lisääntyi 1950- ja 60-luvuilla vuoteen 1969 saakka, jolloin se oli enimmillään 4763 asukasta.
Tiedot ovat saatavilla Kansalliskirjaston julkaisuarkistosta otsikolla väestönmuutokset 1958-1970. - Se siitä eikä siitä sen enempää.
- Aloituksessa on Kamuttaja maininnut nimen Mauri N. Voisin yrittää arvata, että oli Pielisjärvellä syntynyt, kymmenisen vuotta sitten kuollut, vankkarakenteinen voimamies. Enempää en lähde hänestä kirjoittamaan, koska Kamuttaja voi tarkoittaa aivan eri ihmistä. Muistelemani Mauri oli kuitenkin olemassa.
- Lieksan 1970-luvun ja myös myöhempien vuosikymmenten musiikkimaailma on minulle jo vierasta.
- Jatkan vielä musiikin parissa, kun sain kirjautumisen taas toimimaan.
1960-luvulla Lieksassa vaikutti muitakin musiikkiyhtyeitä kuin Keltanokat.
1960-Luvun alussa levisi Lieksaankin rokki ja rautalanka. Lieksan kuuluisa rautalankayhtye oli tuolloin valtakunnallisestikin tunnettu The Mosquitos. Se oli uransa huipulla vuonna 1963. Yhtyeessä soittivat tuolloin Seppo Vuorinen, Matti Pyykönen (Vinski), Markku Niemelä, Eero Kiiskinen (Epo) ja laulusolistina oli Heino Mara (Hemppa).
Orkesterin suurin saavutus lienee ollut, kun se voitti Yleisradion järjestämän musiikkikilpailun. Pojat soittivat korvakuulosta ihan kelvollista rautalankamusiikkia. Myöhemmin orkesterin kokoonpano eli, mutta soitto jatkui vielä useita vuosia.
Myös sellaiset lieksalaiset rautalankayhtyeiden nimet kuin The Dominoes, The Harrows ja The Eagles ovat jääneet mieleen 60-luvulta, muutamia mainitakseni. - Yllä oleva kvartettitarina on minun. En jostakin syystä päässyt kirjautumaan palstalle.
- Rakennus on jo vanha, heti vimme sotien jälkeen rakennettu. Siinä piti kauppaa 40-luvulta lähtien karjalankielinen Suojärven Varpakylästä Pielisjärvelle muuttanut Jaakko Grigoreinpoika Matsinen. Kaupan nimi oli J.Matsinen. Poika Ilmari jatkoi isänsä jälkeen kauppiaana samalla liikenimellä J.Matsinen vaimonsa Paulan kanssa viime vuosisadan loppupuolelle. Ilmari kuoli vuonna 2000. Mähkön baarina rakennus lienee aloittanut 2000-luvun alkupuolella oltuaan sitä ennen jonkin aikaa ilman toimintaa.
- Jaakonmäki oli ja on edelleenkin ainoa mahdollinen ohituspaikka kyseisellä rataosuudella. Se sijaitsee Yrjöläntien ja Tehdastien välisellä alueella. Ohituksiin sitä tuskin käytettiin, vaan junanvaunujen varastointiin odottamaan lastausta.
Tavarajunaliikenne on hyvin satunnaista nykyään Pankakosken radalla, koska tehtaan johdon mukaan VR:n hinnoittelu on siirtänyt kuljetukset maanteille.
Pankakosken tehtaan tuotteet toimitettiin jo vuodesta 1897 lähtien kapearaiteista rataa myöten Lieksaan, missä tapahtui uudelleenlastaus. 60 cm levyistä rataa käytettiin myös yleisiin tavaran kuljetustarpeisiin ja jopa henkilökuljetuksiin.
Radan pituus Pankakosken ja Lieksan välillä sivuraiteineen oli hieman yli kahdeksan kilometriä. Rautatie Joensuusta Lieksaan valmistui 12 vuotta myöhemmin vuonna 1909 ja rautatien vihkijäiset pidettiin vuonna 1910.
Panakosken rata muutettiin normaalilevyiseksi vuoden 1952 tienoilla.
Pankakosken kapearaiteinen rautatie rakennettiin Lieksan rautatien valmistuttua Sokojoelle saakka, josta muodostui tärkeä varasto- ja lastauspaikka tehtaalle.
Kapearaiteinen rautatie ulottui myös Rantalan Kiramonrantaan, jossa ratapenkka on vielä nähtävissä muuntajakopille saakka. Tämä rataosuus purettiin vasta vuonna 1962, vaikka kiramon toiminta loppui jo vuonna 1952. Radalle oli jätetty resiina, joka oli meidän nuorukaisten ahkerassa käytössä 50-luvulla. - Koskelaisilla tarkoitetaan Pankakoskella asuvia ja/tai Pankakosken tehtaalla työskenteleviä henkilöitä. Kosken hamppi voi tarkoittaa siis molempia. Olen täten entinen Kosken hamppi, kun olin harjoittelemassa opiskeluaikanani 60-luvun lopulla kahtena kesänä sekä Enso-Gutzeit Osakeyhtiön Pankakosken tehtailla että tehtaitten vesivoimalaitoksilla Pankakoskella ja Lieksankoskella.
- Esimieheni Pankakosken tehtaalla oli tuolloin 60-luvun loppupuolella sähköteknikko Lennart Kurittu ja hän asui Heittopellontien varrella kaksikerroksisessa omakotitalossa. Kävin jonkin kerran hänen luonaan kyläilemässä. Kurittu oli tuolloin jo vanhemmanpuoleinen herrasmies. Talo on vieläkin pystyssä, mutta asukkaat ovat vaihtuneet. Varmaan joku vanhempi pankakoskelainen muistaa vielä Kuritun.
Lieksanjoen vesivoimalaitokset kuuluivat tuolloin tehtaan organisaatioon ja sain Kuritulta ”komennuksen” osallistua veden juoksutukseen Lieksankosken vanhaan uomaan koskenlaskunäytöstä varten.
Kun koskenlasku alkoi puolelta päivin, aloitettiin veden juoksutus aamulla kahdeksan aikaan, jotta tyhjä koskiuoma täyttyi ja vettä oli riittävästi laskijoille. Kahdeksalta nostettiin myös Lieksankosken salkoon Suomen lippu juhlistamaan tilaisuutta. Ohijuoksutusluukku suljettiin iltapäivällä kahden tienoilla.
Joissakin lukemissani lähteissä on kerrottu, että koskenlaskua varten tukkilaistoimikunnan oli ostettava vesi voimayhtiöltä, eli maksettava voimayhtiön menettämä sähkön hinta. Myöhemmin sain tietää, että Enso-Gutzeit Osakeyhtiön ainoa kirjallinen ehto veden juoksutukselle vanhaan uomaan koskenlaskua varten oli, että kyseinen toimikunta kustantaa kaikki Ruunaan metsätyömieskodin asukkaat seuraamaan kisoja. Sähkön menetyksen korvaaminen olisi tullut toimikunnalle huomattavasti kalliimmaksi. - On suuri loukkaus hissanmaikkaa kohtaan pitää minua ja hissanmaikkaa samana henkilönä. En todellakaan ole hissanmaikk, mutta arvostan hänen kielinerouttaan. Olen hieman tutkinutkin hänen käyttämäänsä kieltä.
Kieli, jota hissanmaikk ansiokkaasti käyttää, on hyvin rikas. Siinä ei säästellä vokaaleja eikä konsonanttejakaan. Niitä voidaan laittaa kolme tai neljäkin peräkkäin. Tällöin tekstistä saadaan ilmavaa ja sen sisältö saa hymynkareita lukijoiden huulille. Joskus jopa hampaitakin naurattaa oivat sanavalinnat kuten, kakakztuu” tai ”perrauskouluuttnn”.
Hissanmaikk hallitsee kirjoituksissaan myös rivien välien käytön. Esimerkiksi hienoista sanoista otan esille nominatiivin ”näköööiknee”, joka on kyseisen nominatiivin semanttisesti neutraalein muoto, tarkoittaa suomeksi valokuvaa.
Kuopion yliopiston tutkimusryhmä on todennut hissan kielen olevan läheistä sukua itäslaavilaisen ruteenin kielen kanssa, jota tutki aikoinaan venäläinen Pjotr Smirnov kyytipoikanaan aatteenpunainen herra Stolishnaja. Mainitsen vielä, että Hissan kielikorva yltää jopa AA-duuriin saakka, mutta tämä koskee vain kuivankauden antia. Hissanmaikk on tämän palstan helmi isolla H:lla. - Olen näköjään kierrellyt Kamuttajan kanssa samoja kohteita ja työpaikkoja Lieksassa ja Pielisjärvellä. Minä olin myös 60-luvun lopulla parina kesänä töissä tukkilaiskisoissa Lieksankoskella. Palkkaani ei maksanut tukkilaiskisatoimikunta, vaan Enso-Gutzeit Osakeyhtiö.
Olen usein Lieksan palstalla maininnut, että olin parina kesänä kyseisessä yhtiössä työharjoittelussa opintojani varten 60-luvulla. Silloinhan vesivoimalaitosten omistaja oli Enso-Gutzeit.
Linkistä avautuu Lieksankosken ensimmäisten tukkilaiskisojen ohjelmalehtinen.
http://www.tukkilaiset.com/historia/lieksa-1968 - Huomasin kysymyksen vasta nyt. Sana ”kuotta” tunnetaan lähes kaikkialla Suomessa ja se on ollut käytössä myös Venäjän puolella Karjalassa. Eri puolilla Suomea sanalla on erilaisia merkityksiä. Poimin tähän sanakirjasta muutamia merkityksiä, joita tunnetaan todella palsjon:
- nesteen pinnalle muodostunut kalvo, kanahka, kettu, ketto, kuona, vaahto, tahma, nahka
- kuivuneen puun pinnasta irronnut kuori, myös siemenkota
- kulunut vaate, riepu, retale
- ihminen, ketku, kelmi, kutale
- pieni ihminen, raukka, raasu, rääpäle.
Sana "kuotta" on hyvin vanha, ja se voi olla ihan suomalaista alkuperää sen laajasta levinneisyydestä päätellen. - Omavaraistalous oli hyvin yleistä koko Suomessa 1800-luvulla. Lieksan kauppalassakin oli omavaraistaloutta vielä 1960-luvulla. 1940-luvulla minunkin kotona oli kauppalan alueella nykyisen Vehkakankaan suunnalla karjasuoja, jossa oli lampaita, pässi, härkä ja kalkkunoita. Näin ruuan tuoreena säilyvyys oli taattu, kun mökeissä ei ollut jääkaappeja tai pakastimia. Hyvä, jos sähkövalo oli.
Monet taloudessa tarvittavat tuotteet valmistettiin itse tai teetettiin paikkakunnan sepällä, suutarilla, räätälillä tai ompelijalla. Tuotteita myös vaihdettiin talojen kesken.
Esimerkiksi Lieksan keskustassa, nykyisen Osuuspankin tontilla Korpi-Jaakon kadun puolella oli perheellä navetta lypsylehmineen. Karja oli kesäisin Lieksanjoen rannalla kaarisillan vieressä laitumella, jossa se käytiin lypsämässä. Perheellä oli myös hevonen, jolla hoidettiin tavarakuljetuksia, kuten polttopuiden ajoa mökkeihin.
Pielisjärven puolella maatalous ja karjanhoito oli hyvin yleistä. Useimmassa maatalossa oli karjaa ainakin omiksi tarpeiksi. Suuremmat talot tuottivat maitoa myös meijeriin. Maito haettiin meijerin lähialueiden maitolaitureilta maitotonkissa hevoskuljetuksina ja kauempaa kuorma-autoilla. - Tähän jatkoksi sopii erään sairauden kuvaus.
Muistan mummoni (1874-1962) silloin tällöin maininneen sanan ”poikenluoma”, kun keskusteltiin sairauksista.
Poikenluomasta löysin kirjallisuudesta seuraavan tulkinnan:
”Poikenluomilla, jotka eivät olleet Jumalan säätämiä ja lähettämiä, ymmärrettiin tauteja, jotka joku pahansuopa ihminen, paholainen tai pahanilkinen haltia oli ihmiseen taikakeinojensa avulla pannut tai lähettänyt.”
Taisipa eräs lieksalainen kunnanlääkärikin mainita sanan viisastellessaan potilaalleen tämän taudista.
Poikenluoma löytyy myös Kalevalasta:
”Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen,
sillä riisui rikkehiä, purkaeli puuttehia.
Poies poisti poikenluomat, paranti pahat panoset,
päästi kansan kuolemasta, Kalevan katoamasta”.
Väinämöinen oli tarun mukaan myös kansanparantaja. Parannussauna oli muinoin suosittu parannuskeino ja on edelleenkin. Esimerkin oli antanut Väinämöinen, joka lämmitti ensimmäinen terveyssaunan avuksi Pohjolan lähettämiä tauteja, kuten poikenluoma, vastaan. Parannussauna lämmitettiin ukkosen kaatamilla puilla. Myös pihlajapuulla kuumennetulla saunalla oli tavallista suurempi parannusvoima. - Tehtävä ei ole helppo, mutta mielenkiintoinen. Linkissä on aluksi hieman valmista pohdintaa sanan alkuperästä.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/nimen-karjala-alkupera - Huumoripitoisesti voisin lukuisia kertoja Neuvostoliitossa ja Venäjällä vierailleena kertoa, että Lieksan Osuuspankki on ryhtynyt elvyttämään muinaista Venäjällä jo kuolemassa olevaa jonotuskuluttuuria.
Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten jonotuskulttuuri oli kukoistuksessaan neuvostoliittolaisissa kaupoissa. Vähäiset tuotteet olivat näytillä liikkeen peräseinällä myymälätiskin ja myyjien takana. Pitkän jonotuksen jälkeen piti kieltä osaamattoman osoittaa tuotetta kädellä, jonka jälkeen myyjä antoi tuotteesta hintalapun, jonka kanssa piti mennä jonottamaan kaupan toisella seinustalla olevalle kassakopille. Maksun suorittamisesta kassalta saatiin uusi lappu, jolla mentiin jonottamaan uudelleen ensimmäiselle tiskille, jotta tuote saatiin lopulta itselle. Tuotteen ostamiseen saattoi kulua tunti, parikin.
Huomattavaa Neuvostoliitossa oli se, ettei kassalla rahaa annettu koskaan käteen, vaan metalliselle lautaselle, jolle myös kassahenkilö rojautti vastuurahat. Ei rahaa anneta Venäjällä vieläkään kädestä käteen, ainakaan metroasemien polettikopeilla.
Katsekontakti kanssahenkilön kanssa ei ole edelleenkään mahdollista, koska hän tuijottaa jatkuvasti vain mainittua lautasta. Silmiin katsominen on liian läheistä kanssakäymistä.
Neuvostoliitossa kaupan asiakkaat olivat neuvostojärjestelmän mukaan kaupan henkilökuntaa varten. Henkilökunta ei ollut suinkaan asiakasta varten tai häntä palvelemassa. Nykyään asenne on muuttunut länsimaisempaan suuntaan.
Vähitellen voimme jo unohtaa sanonnan "Venäjällä ei mikään toimi, mutta kaikki järjestyy!" Varsinkin Pietari alkaa olla jo länsimaisempi, kuin moni länsimainen kaupunki. Englannin kieli on valloittanut kaupungin ja autokanta alkaa olla kalliimmasta päästä. Moskova tulee tässä suhteessa vielä kaukana perässä. - Voin kertoa, että nykyinen Hovilan omistaja on luvannut maalauttaa kartanon ulkoseinät vielä tämän kesän aikana. Viime kesänä hän kunnostutti kartanon rapistuneet savupiiput. Ymmärsin, että tiilikatto sai myös ehostuksen samalla.