Ystäväni mukaan Jumalan (Raamatun) rakkaus on
ehdollista, eli kun poika sanoo tytölle, jos et
anna pillua, mä en rakasta sua, niin
Jumalakin 'sanoo', jos et usko minuun, et
pelastu. Aito rakkaus ei ole ehdollista. Mitä
mieltä olette ?
ehdollista, eli kun poika sanoo tytölle, jos et
anna pillua, mä en rakasta sua, niin
Jumalakin 'sanoo', jos et usko minuun, et
pelastu. Aito rakkaus ei ole ehdollista. Mitä
mieltä olette ?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Valitettavasti monen ns.
"fundamentalistiuskovaisen" mielestä näin on,
koska he haluavat peloitella ihmisiä helvetillä.
Raamatusta olen kuitenkin löytänyt toisenlaisen
Jumalan. Sellaisen, joka Jeesuksen mukaan
rakastaa ilman ehtoja ja antaa päivän paistaa
niin hyville kuin pahoillekin. Sellainen Jumala
on varsin riittävä minulle enkä muista tahdo
mitään tietää.
Oletko lukenut Wilhelm Reichin "Fasismin
massapsykologia"? Kirja, jonka ensipainos on
vuodelta 1933, tuo ainakin päivänkohtaisen arvion
erään psykoanalyytikon tavasta hahmottaa aikansa
totalitarismia. Uskontoa ja kaikennäkevän
Jumalan rankaisevuuden tuottamia
syyllisyydentuntoja vallankäytön osana
käsitellään myös.
Tietysti Reich analysoi myös hakaristimerkkiä
ja sen yliesinhimillistä symboliikkaa, joka hänen
mukaansa avautuu katsojalle keskittyvän
tarkastelun jälkeen. Hänen mielestään "hakaristi
vaikuttaa massojen piilotajuiseen tunne-
elämään". Hän mainitsee hakaristin
uskonnollisesta käytöstä mm. sen, että Pyhän
Thomas Becketin hiipassa on hakaristi
kirjoituksineen, jotka ovat
peräisin "indogermaaniselta
alkuajalta": "Tervehditty ollos maa, ihmisten
äiti, kasvaos Jumalan syleilyssä, täyttyös
hedelmin ihmisten hyväksi." Esim.
keskiaikaisissa alttariliinoissa on esiintynyt
hakaristejä.
Ja nyt on hakaristi ryvettynyt täysin ja
lopullisesti leimattu lian lisääjäksi. Harva
ikivanha, arvostettu symboli pystytään mustaamaan
peruuttamattomasti muutamassa vuodessa.
Tulipahan taas poikettu "linjoista" - onneksi
Baskeri ei ole näkemässä.
Olet itse fundamentalisti, koska et halua muista
uskonnoista tietää!
On tiettyjä uskomuksia ja uskontojakin, jotka
ovat paljon suvaitsevampia kuin nämä maailman
suurimmat uskonnot.
Suurimmat sodatkin on yleensä käyty uskonsotina!
Miksi sademetsän intiaanit piti käännyttää?
Eiväkö he olleetkin onnellisempia ennenkuin papit
kilpaa "sivistivät" heitä?
tyhmä kysymys (onneksi ei ole Pakana
näkemässä): mitä imperiumit olisivat tehneet
rauhallisilla ja onnellisilla alamaisilla, joita
ei kiinnostaisi pätkääkään "elintilan"
edelleenlaajentaminen ja oman elämäntavan
(väkisinkin) levittäminen? Imperiumien täytyi
laajeta, ja "talossa" piti "elettämän talon
tavalla". Kristinuskon (uskontona) symbioosi
imperialismin kanssa on ilmeinen.
Samasta aiheesta on olemassa erinomainen kirja
nimeltä "Last Hours Of Ancient Sunlight".
kirjoittanut Thom Hartmann.
Luonnon kanssa sopusoinnussa elävillä heimoilla
ei ollut tarvetta tai pyrkimystä käyttää alistaa
luontoa muita ihmisiä oman hyvinvointinsa vuoksi.
Suurimmat sodat eivät olleet uskonsotia!
Puhuuko Hertta asiaa? Vai enkö osaa lukea rivien
välistä?
Natsien käyttämä hakaristi on pahan merkki.
Vanhastaan myötäpäivään pyörivä hakaristi edusti
hyvää ja vastapäivään pyörivä pahaa. Samoin kuin
saatananpalvojien ylösalaisin oleva risti edustaa
vastavoimaa kristilliselle ristille, edustaa
natsien käyttämä hakaristi vastavoimaa hyvälle
hakaristille. On jopa epäilty, että natsit olivat
täysin tietoisia valitessaan hakaristin
symbolikseen, että se edustaa pahuuden symbolia.
Oikeinpäisen hakaristin leimaaminen pahaksi sen
perusteella, että natseilla oli hakaristi
symbolinaan, osoittaa ihmiseltä tietämättömyyttä
asioista. Tietämättömän ei kannattaisi ottaa
kantaa asiaan.
Enpä tiennytkään tuostä väärinpäin
kääntämisestä. Ilmankos en olekaan tajunnut
tähän mennessä, miksi ne aina tuntuvat olevan
väärinpäin.
taas ovat olleet uskonsotia.
Myytti 'jalosta villistä', joka eli tasapainossa
luonnon kanssa on vain myytti, parisensataa
vuotta sitten keksitty. Luepa Matt Ridleyn teos
Jalouden alkuperä (Art House, 1999).. Se kertoo
mm siitä miten luonnonkansat aina uusille
mantereille tullessaan häikäilemättä hävittivät
eläimiä, jotka eivät osanneet pelätä ihmistä,
kaatoivat metsät jne.. mammutista
lentokyvyttömiin lintuihin.. ympäri maailmaa.
Karhua on 'kunnioitettu', mutta yhtä kaikki
tapettu..
Kristinusko ei ole syy luonnon häikäilemättömään
hyväksikäyttöön, kuten joskus kuulee
huomautettavan. Arkeologit ovat todistaneet, että
luontoa on hyväksikäytetty sumeilematta yhtä
kaukana menneisyydessä kuin ihmisen vaelluksesta
on merkkejä löydetty. (-Ihmisten alistamiskysymys
on vähän toisenlainen juttu.. Toisten ihmisten
kontrolliin, ajatusten, tunteitten ja tekemisten,
ovat jotkut toiset aina pyrkineet, niin kuin yhä
voimme nähdä..)
Hyvin menee, sillä kommenttisi oli aikas
järjellisen tuntuinen. Sanoisin lisäksi vielä
sen, että kaikki uskonnot ovat syntyneet tukemaan
tätä ihmisen taipumusta turvata eloonjäämisensä
muiden kustannuksella, minkä varmaan jo aivan
hyvin tiedätkin.
Hyvää kevättä!
Olen lukenut tuon kirjan ja se on minulla
hyllyssäkin. Kyllä sen kirjoittaja on kieltämättä
löytänyt joitakin oikeaan osuneita oivalluksia.
Nykyiset fundamentalistikristityt eivät oikein
enää halua muistella noita 30-luvun aikoja,
jolloin heidän aatteelliset isovanhempansa
pitivät Hitleriä Jumalan tuomana lähettiläänä,
jonka tehtävänä on pelastaa Eurooppa
bolshevistiselta ateismilta.
Tuo hakaristihan on tuttu myös
muinaisintialaisista yhteyksistä ja sen
merkillisen maagisen vaikutuksen tuo esiin
perusteellisesti myös Trevor Ravenscroft
kirjassaan Pyhä Keihäs. Oletko sen lukenut?
Teosofien ja rosenkreuzilaisten mukaan
myötäpäivään pyörivä hakaristi edustaa hyviä
voimia kun taas vastapäivään pyörivä (jota mm.
natsitkin käyttivät) pahoja voimia.
Enpä oo lukenut mainitsemaasi kirjaa.
Ikäänkuin olisin sen joskus nähnytkin, mutta en
edes muista missä. Lieneekö jo
antikvariaattikamaa? Monet kirjastot tosin
käyvät antikvariaatista.
Tarkoitin tuolla "tietämättömyydellä" sitä, etten
tunne omakseni sellaisia Jumalia, jotka vihaavat
ja vaativat ihmiseltä jotakin. Olen kyllä
opiskellut kaikkia maailman uskontoja ja toisin
kuin perinteiset fundamentalistit, olen sitä
mieltä että kaikkien niiden takana piilee yksi ja
sama totuus. Kunnioitan niitä suuresti. On
kuitenkin muistettava, että ainoastaan Jeesuksen
esille tuomassa jumalakuvassa esiintyy rakkautta
ilman ehtoja. Juutalaisten ja pakanakansojen
Jumalat aina vaativat ihmiseltä sitä taikka tätä.
Pahimmassa tapauksessa uhreja. Jopa
ihmisuhrejakin.
Kirja kirjoitettiin 70-luvulla ja se löytyy sekä
kirjastosta että antikvariaateista.
Kirjoittajalla on "antroposofinen" maailmankuva,
joten täytyy muistaa olla myös hieman kriittinen
hänen näkemyksiensä suhteen mutta en ole vielä
nähnyt kattavampaa kuvausta Hitlerin ja muiden
natsien okkultisista harrastuksista. Kirjan
keskeinen esine on tuo Habsburgien aarrekammion
"Pyhä Keihäs", jonka uskotaan olleen aikoinaan se
sama keihäs, joka Jeesuksen kylkeen ristillä
iskettiin. Se kulki sittemmin pyhäinjäännöksenä
ensin alkukristityillä, sitten Rooman keisareilla
ja edelleen Itävällan habsburgeilla. Myös
Napoleon kaappasi sen itselleen koska uskoi sen
maagiseen voimaan. Samoin teki Hitler v. 1937.
Joka tapauksessa kirja on sellainen okkultinen
"tykitys", joka kannattaa lukea, jos vain hermot
kestävät.
: )
Hapahapa, kyllä hermot kestävät. Kyllä kait
hermot kestävät natsien okkultistisia
harrastuksia (näin turvallisesti jälkikäteen),
jos kerran kestävät absoluuttisia yllätyksiä
reaaliajassa. Missään ei hermo lepää niin kuin
menneen tutkimisessa.
Unohdin tosiaan että Hertta on täyttä rautaa.
Kun lainasin tuon kirjan naapurin
helluntailaiselle mummolle, niin menihän se kirja
läpi mutta oli puolivälin hurjimmissa kohdissa
kuulemma pitänyt laskea kirja käsistään ja
pupista muutama rukous kielillä ennenkuin luonto
antoi myöten jatkaa.
: )
olen melkein tyystin vetäytynyt näistä
uskonnollisista keskusteluista, vääntö on ollut
niin kovaa viimeaikoina, mutta jos saisin nyt
heittää naivin kysymyksen tähän väliin.
Tässä mainitsit sen problematiikan, jonka takia
en ole koskaan päässyt sisälle kristinuskon,
sillä sehän perustuu juuri tuohon uhraamiseen.
Jumalalta meni niin pahasti sukset ristiin
ihmiskunnan kanssa, että lähetti poikansa tänne
tapettavaksi, ja tämähän oli nimenomaan
ihmisuhri. Tuo hokema, että Jeesus kuoli
syntiemme tähden, menee minulta täysin yli
hilseen. Tässä minulle tökkii niin pahasti, tässä
en kykene näkemään muuta kun primitiivisin
rituaalin, jossa ihmisen uhraaminen oli kaiken
äärimmäisin keino vihamielisen Jumalan
lepyttämiseksi.
Menen huomenna 8.30 hammaslääkäriin. Rukoile,
ettei hammaslääkärin pora mene rikki
rautahampaissani. Ai niin, sinähän et ollutkaan
Baskeri. K.T.S. ei taida rukoilla.
Saattaa olla, että jotkut näkevät krsitinopin
noinkin mutta ainakin minä näen asian vähän
toisella tavalla. Tuo uhriajattelu ei ole nyt
käsittääkseni nyt se kaikkein keskeisin pointti.
Esitän tässä lyhyesti oman käsitykseni tästä
asiasta.
Kautta aikojen ihmiskuntaa oli nimittäin
askarruttanut kysymys siitä, kuinka se voisi
sovittaa itsensä Jumalan kanssa. Jo ammoisina
aikoina ihminen tunsi elävänsä vain puolinaista
elämää ja tuntui siltä kuin jotakin kaunista ja
arvokasta olisi menetetty joskus kauan sitten.
Eri kansojen mytologioissa heijastui muistoja
kaukaisista aikakausista, jolloin ihmiset ja
jumalat elivät sopusoinnussa keskenään
kultaisessa paratiisiajassa. Tuo aika oli
kuitenkin taakse jäänyttä elämää ja ihminen tunsi
elävänsä omituisen taakan alla, joka ei koskaan
suonut helpotusta vaan alituiseen painoi hänen
sieluaan kuin outo jumalallinen viha. Sumeerit,
babylonialaiset ja juutalaiset uskoivat ihmisen
langenneen syntiin ja suututtaneen Jumalan.
Itämailla uskottiin ihmisen kadottaneen jonkin
tärkeän tiedon tosiolevaisesta ja pudonneen
tietämättömyyden synkkään pimeyteen.
Ihminen koetti löytää keinoja päästäkseen irti
tästä omituisesta velkasuhteestaan. Raamattu
kuvaa tätä siten, että Aatami ja Eeva yrittivät
peittää alastomuuttaan viikunanlehdillä (1. Moos
3:7). Monissa kulttuureissa viikunapuu alkoi
symboloida ihmisen lakkaamatonta pyrkimystä
peittää syntiensä paljous ja päästä ylöspäin
kohti Jumalaa. Buddha sai valaistuksensa
bodhipuun eli viikunapuun alla. Jeesus näki
opetuslapsensa Natanaelin, totisen israeliitan,
viikunapuun alla (Joh.1:48). Hinduille viikunapuu
oli pyhä. Viikunapuu oli symboli ihmisen
yritykselle sovittaa itsensä Jumalan kanssa. Tätä
projektia johdettiin enkelimaailmoista käsin
(5.Moos 32:8, Ap.t.7:30,38,53, Gal.3:19,
Hebr.2:2) ja sitä kutsuttiin Melkisedekin
kouluksi. Melkisedekistä kerrotaan
hebrealaiskirjeen luvussa 7 seuraavasti:
"Tämä Melkisedek oli Salemin kuningas ja
Korkeimman Jumalan pappi. Kun Abraham oli
paluumatkalla lyötyään kuninkaat, Melkisedek tuli
häntä vastaan ja siunasi hänet, ja Abraham antoi
hänelle kymmenykset kaikesta
saaliistaan...Hänellä ei ole isää, ei äitiä eikä
sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ole alkua
eikä loppua. Hänet on kuvattu Jumalan Pojan
kaltaiseksi, ja hän pysyy pappina ainaisesti."
Melkisedek oli siis yliluonnollista alkuperää
oleva olento. Hän oli ja tulee aina olemaan ns.
vanhan liiton ylipappi. Melkisedekin vanha liitto
ei tarkoita pelkästään juutalaisuutta, vaan
kaikkia muitakin uskontoja kristinuskoa
lukuunottamatta, kuten seuraava katkelma
hebrealaiskirjeen luvusta 7 osoittaa:
"Pankaa merkille, kuinka suuri hän (Melkisedek)
on: kantaisämme Abrahamkin antoi hänelle
kymmenykset, parhaimman osan sotasaaliistaan.
Niiden Leevin jälkeläisten, jotka on asetettu
papeiksi, tulee lain käskyn mukaan kerätä
kymmenykset kansalta, omilta veljiltään, jotka
hekin ovat Abrahamin jälkeläisiä. Mutta
Melkisedek, joka ei ollut heidän sukuaan, otti
kymmenykset Abrahamilta ja siunasi hänet, vaikka
Abraham jo oli saanut Jumalan lupaukset...Jopa
Leevikin, kymmenysten kerääjä, joutui Abrahamin
välityksellä maksamaan hänelle kymmenykset.
Hänhän oli vielä esi-isässään Abrahamissa, kun
Melkisedek tuli Abrahamia vastaan."
Näin siis pakanakaupunki Salemin (Jerusalemin
edeltäjän) pappiskuningas Melkisedek oli Raamatun
todistuksen mukaan juutalaista Leevin pappeutta
ylempänä! Hän nimittäin johti sitä
maailmanlaajuista koulua, jota teosofian piirissä
kutsutaan Valkoiseksi Veljeskunnaksi ja jonka
tarkoituksena oli tehdä tyhjäksi ihmisen
velkasuhde saattamalla ihmiskunta sopusointuun
Jumalansa kanssa. Melkisedekin koulu perustui
lain kautta ansaittavaan vanhurskauteen. Ihmisen
piti yrittää parhaan kykynsä mukaan noudattaa
satoja ja taas satoja erilaisia käskyjä,
määräyksiä ja ohjeita (5.Moos.11:1,8,22-23,
30:11). Hänen tuli välttää sitä ja välttää tätä,
tehdä tuota ja tehdä tätä. Hänen piti
säännöllisin väliajoin uhrata Jumalalle maallista
omaisuutta, viljaa ja eläimiä. Hänen tuli
paastota ja kärsiä janoa, hänen tuli kiduttaa ja
ruoskia itseään ja harrastaa rukousmietiskelyä
mitä monimutkaisimmissa asennoissa, hengittää
oikealla tavalla, pitää seksuaalisuutensa kurissa
ja ottaa jumalanpalveluksessaan huomioon päivät,
viikot, kuukaudet ja vuodet.
Tätä menoa jatkui vuosituhannesta toiseen, eikä
tuloksena ollut juuri muuta kuin entistä suurempi
masennus ja murhe. Mikään ei tuntunut auttavan.
Vaikka ihmiset kuinka yrittivät ansaita Jumalan
mielisuosiota hyvää tekemällä ja lain kirjainta
noudattamalla, niin mitään edistystä ei tuntunut
tapahtuvan. Yhä ihmisistä tuntui siltä, että
velkasuhde Jumalan suuntaan oli suunnaton. Kaiken
lisäksi erilaatuiset demoniset henkivallat
alkoivat kaapata uskontojärjestelmiä omaan
käyttöönsä. Ihmiset orjuuttivat itsensä maailman
alkeisvoimien alle ilman, että Melkisedekin koulu
kykeni heitä auttamaan. Hebrealaiskirjeen 7 luku
jatkaa:
"Jos jo Leevin pappisvirka, josta Israelin
kansalle on annettu säädökset laissa, olisi
johtanut täydellisyyteen, mitä tarvetta olisi
ollut sanoa, että vielä tulee uudenlainen pappi,
jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta, ei
Aaronin?...Näin kumotaan aikaisempi määräys,
koska se oli heikko ja hyödytön: eihän laki
tehnyt mitään täydelliseksi. Sen tilalle me
olemme saaneet parempaa: toivon, joka antaa
meille uskalluksen lähestyä Jumalaa."
Kun Aatami ja Eeva olivat ensin yrittäneet
viikunapuun lehdillä peittää alastomuutensa,
antoi Jumala heille paremman suojapeitteen:
eläimen nahan (1. Moos 3:21). Tässä ovat
kristityt nähneet esikuvallisesti teurastetun
Karitsan nahan, joka edustaa uutta liittoa ja
Kristusta. Kristuksesta tuli uuden liiton
ylipappi Melkisedekin järjestelmän mukaisesti
(Heb. 5:6). Uusi liitto ei enää ollut ihmiskunnan
yritys sovittaa itsensä Jumalan kanssa, vaan
päinvastoin Jumalan toimenpide sovittaa itsensä
ihmiskunnan kanssa (1.Joh.4:10). Aloite tuli nyt
suoraan Logokselta, joka inkarnoitui ihmisenä
maan päälle julistamaan uuden valtakunnan
ilosanomaa (Joh.1:1-18). Apostoli Paavali kertoo
asiasta Galatalaiskirjeen 4. luvussa seuraavaa:
"Tarkoitan tätä: niin kauan kuin perillinen on
alaikäinen, hän ei mitenkään eroa orjasta vaikka
onkin kaiken omistaja. Hän on huoltajien ja
holhoojien alainen isänsä asettamaan määräaikaan
asti. Samoin on meidän laitamme. Niin kauan kuin
olimme alaikäisiä, olimme maailman alkeisvoimien
orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala
lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja
tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina
elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen
asemaan."
Ihmiskunta oli tullut täysi-ikäiseksi.
Enkeliholhoojien työ oli päättynyt. On
merkillepantavaa se, että ainoa asia, jonka
Jeesus Raamatussa kirosi, oli viikunapuu. "Ikinä
et enää tee hedelmää", sanoi Jeesus viikunapuulle
ja se kuivettui välittömästi (Matt.21:19).
Hebrealaiskirjeen 8. luvun lopussa julistetaan
ensimmäinen liitto vanhentuneeksi ja tuhon
omaksi. Toisen Korinttolaiskirjeen kolmannessa
luvussa Apostoli Paavali nimittää vanhaa liittoa
kuolemaa palvelevaksi viraksi:
"Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli
kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista
kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet
katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen
kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon
suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen
palveluvirka!...Koska meillä on tälläinen toivo,
esiinnymme aivan avoimesti, toisin kuin Mooses,
joka pani kasvoilleen peitteen, jotteivat
israelilaiset näkisi katoavaisen loisteen
häviämistä."
Paavalin mukaan koko vanha liitto perustui siis
hyvin pitkälle eräänlaiseen huijaukseen, jonka
vuoksi Mooseskaan ei voinut esiintyä
israelilaisille täysin avoimesti. Hänen oli
peitettävä kasvonsa, jotta juutalaisten
kansallisjumalan Jehovan kirkkauden katoavaisuus
ei olisi paljastunut Israelin lapsille. Näin
yritettiin uskotella ihmisjoukoille, että
enkeliolennoilla oli suurempikin voima, kuin mitä
niillä todellisuudessa oli. Tämän "huijauksen"
tarkoituksena oli piiskata ihmiset pelon kautta
tottelemaan lakia (Gal.3:23-26, 1.Joh.4:18).
Raamatun mukaan Mooses sai oppinsa egyptiläisiltä
viisailta (Ap.t.7:22), joilla oli jo
vuosituhansia vanha kokemus siitä, kuinka
kansanjoukkoja hallitaan uskonnollisen
auktoriteetin voimalla. Egyptiläiset papit
tiesivät tarkalleen ne keinot, joiden avulla
voidaan hyödyntää ihmisten taikauskoisia pelkoja.
Näitä samoja periaatteita Mooses sitten sovelsi
käytäntöön erämaavaelluksen aikana ja tuloksena
oli lopulta Jehovalle kuuliainen, nöyrä kansa.
Tarkoituksenani ei ole hyökätä Moosesta vastaan.
Hänet (samoin kuin egyptiläiset papitkin) on
osattava asettaa aikaansa vasten. Tuohon aikaan
ihmisillä ei kerta kaikkiaan ollut parempaa
toivoa, kuin enkelien epämääräiset lupaukset.
Enkelit kuvittelivat, että tarkoitus pyhittää
keinot. Jumalan suunnitelmana oli kuitenkin
odottaa kärsivällisesti hetkeä, jolloin niin
enkelien, kuin ihmistenkin eväät olisivat vihdoin
lopussa (Hebr.7:18). Oikealla hetkellä itse
korkein Jumala tuli maailmaan ja sovitti itsensä
ihmiskunnan kanssa (Kol.1:20). Kyse ei siis ollut
vihaisesta Jumalasta, joka olisi pitänyt
lepyttää, vaan kyse oli vihaisesta ihmisestä,
jonka Jumala tahtoi lepyttää, kuten Paavali
seuraavissa raamatunkohdissa toteaa:
"Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja
häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen
tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt
teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa
ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät
pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan
eteen." (Kol.1:21-22)
"Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä
ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan
alistua." (Room.8:7)
"Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman
kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän
rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.
Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala
puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme
Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan
kanssa." (2.Kor.5:19-21)
Synti sai voimansa laista (Room.3:20, 4:15,
5:13,20, 7:5,8, 8:2, 1.Kor.15:56), joten Jumala
teki ainoan oikean ratkaisun ja tukahdutti sen
voimanlähteen, joka elätti syntiä. Hän ei käynyt
synnin kimppuun, joka oli vain seuraus. Hän
kukisti synnin syyn, joka oli laki.
Kolossalaiskirjeen toisen luvun 14 jakeessa
sanotaan:
"...hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan
kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi
naulitsemalla sen ristiin. Hän riisui aseista
vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään,
kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan."
Ristillä Kristus lopullisesti kukisti Jehovan
(lain jumalan) ja samalla hän riisui aseista
kaikkien pakanakansojen lukemattomat
enkeliruhtinaat, jotka olivat sitoneet
ihmiskunnan kahleisiinsa.
Kristus lunasti ihmiset lain eli karman
kirouksesta (Gal.3:13). Viestikapula siirtyi
vanhalta liitolta uudelle ja kapulan toivat
Kristukselle Valkoisen Veljeskunnan kolme
tietäjää itäisiltä mailta. Viikunapuun tilalle
astui totinen viinipuu (Joh.15:1-7).
Tekojen tie ei siis tehnyt ihmistä vapaaksi
(Gal.2:16, 3:12). Niinpä Kristus-Logos tuli
maailmaan Jeesuksena ja julisti: "Totuus tekee
teistä vapaita" (Joh.8:32). Jeesus julisti
maailmalle ällistyttävän totuuden. Oli nimittäin
vain yksi tapa, jolla ihminen voisi saada
Jumalalta kaikki velkansa anteeksi kertaheitolla.
Tämä periaate kuuluu seuraavasti:
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi
heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen
Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna
anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi
teidän rikkomuksianne."
(Matt. 6:14-15)
Näin yksinkertainen ja selkeä on Jeesuksen sanoma
pähkinänkuoressa. Tähän yksinkertaiseen
periaatteeseen sisältyy koko sovitus- ja
lunastusoppi. Jokainen, joka ottaa lähimmäisiänsä
kohtaan pysyvän ja jatkuvan anteeksiannon
asenteen, on Jeesuksen vanhurskautettu
opetuslapsi, jonka Isä on julistanut velattomaksi
(Matt.18:23-35, Mark.11:25). "Vain yksi on
tarpeen" (Luuk.10:41-42). Kaikki muu on vain
pyhitystä. Ihminen ei hyvillä teoillaan voinut
saavuttaa Jumalan anteeksiantoa, vaan ainoastaan
siten, että antoi sydämessään anteeksi kaiken
sen, mitä muut olivat häntä vastaan rikkoneet
(1.Joh.4:20). Tämä anteeksianto on se Poika, joka
on ainoa tie Isän luokse. Ilman Poikaa ei ole
Isää, jota rukoilla (Joh.3:36). Ilman Poikaa voi
lähestyä vain alempia henkiolentoja mutta ei
koskaan Isää (Joh.8:19, 14:6-11). Apostoli
Paavali opetti täysin samaa oppia
Efesolaiskirjeen neljännen luvun 26. jakeessa:
"Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä.
Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee."
Yhdyn täysin rinnoin (vaikken niitä omaakaan)
Arethusaan.
K.T.S. muistaa kyllä Herttaa iltarukouksessaan
tänään.
Olen ollut siinä käsiteksessä, että natsit ottivat
hakaristin tunnuksekseen juuri sen Intian
niemimaalle viittaavan - kuvitellun tai todellisen
- arjalaiskytkennän vuoksi. Myöskn puhtaan
visuaaliselta kannalta hakaristi, jossa sakarat
osoittavat ylhäällä oikealle, antaa mielikuvan
voimasta ja tehokkuudesta, ja käy siksi
luontevasti fasismin tunnukseksi. Huvittavaa
kyllä, itse olen aina ajatellut nimenomaan natsien
hakaristin olevan myötäpäivään pyörivä (liikkuvan
vasemmalta oikealle), siinä kun on voimakas
juoksevien jalkojen kuvio.
Mutta, myös Suomen ilmavoimien tunnuksena oli
hakaristi, joka poikkesi natsien tunnuksesta
paitsi väreiltään myös niin, että ristin
poikkipuut olivat 90 asteen kulmassa ylös-alas
-tasoon nähden. Suomen hakaristi oli käytössä jo
ennen kun natseja oli olemassakaan. Ilmavoimien
tunnus siitä tuli siksi, että Suomen
puolustusvoimille ensimmäisen lentokoneen
lahjoitti v. 1918 ruotsalainen kreivi von Rosen,
jonka suvun vanha onnenmerkki se oli.
Olivatko siis Suomen ilmavoimat toisen
maailmansodan loppuun asti jonkin maagisen pahan
vallassa? Vai olisiko niin, että hyvät ja pahat
merkityset sittenkin annetaan merkeille sen
jälkeen, kun ne ensin ovat esiintyneet hyvissä tai
pahoissa yhteyksissä.
..................................................
..................................................
.................................................
Merkit eivät tietenkään ole itsessään pahoja.
Olennaista ovat ne mielikuvat joita ne ihmisille
antavat.
Pseudohipinkin ehkä kantama 60-luvulta tuttu
peace-merkki on joskus joidenkin
fundamentalistien mielestä tuomittu väärinpäin
olevan ristin tyylitellyksi muunnokseksi.
Ortodoksijuutalaisille tavallinen kristillinen
ristikin on edelleen kauhistus, koska se tuo
heille mieleen keskiajan kirkon harjoittamat
juutalaisvainot.
Kyllä hakaristin hyvä ja paha suunta oli tiedossa
ennen vuotta 1918, mutta todennäköisesti ei
suomalaiset sitä tienneet.
niin sinun teoriasi uskontojen synnystä ei ole
ainoa. Jos niin olisi, niin kyseessä olisi
kai 'luonnonlaki'. Nuo muut teoriat sinä
tietenkin tunnet, kuten jo sanoinkin, ja varmaan
kaikki muutkin tietävät ne, niin että mitäpä
tästä muuta tällä kertaa. Paitsi että jos
romanttisen 'luontoon paluun', ekologian ja
vihreitten aatteitten 'hengellistyminen' edistää
luonnon ja kulttuurien ja eri 'rotuisten'
ihmistenkin monimuotoisuutta ja eloonjäämistä,
niin mitäpä minulla sitä vastaan olisi. En nyt
muista mikä oli nimeltään muinainen afrikkalainen
heimo, jossa oli tapana syödä omia lapsia juhla-
aterioilla (varastivat sitten lapsia muilta
heimoilta), mutta sukupuuttoon ovat kuolleet,
joten tässä tapauksessa kustannukset menivät
omaan piikkiin..no, mikä oli syynä, ken tietää..
En tiedä ehtikö kulttuuri ja sivistys, esim.
lähetyssaarnaajat, saavuttaa heitä, ja kuorruttaa
heitä lempeämmille tavoille, mutta jokin uskonto
heilläkin lienee ollut, pakanauskonto tietenkin.
Nollasummapelistä, johon
viittaat 'muidenkustannuksella' - en ole niin
varma kuin sinä.. Kiitos
hyvääkevättätoivotuksista. Sitä sammaa..
häkeltyneenä ”lyhyestä” vastuksestasi naivin
pienen kysymykseni. Kopioin sen koneelleni ja
pureskelen sitä vielä paremmalla ajalla.
Onhan juuri risti kristinuskon symboli (vai oliko
se alkukristityillä kala?), ja siinä mielessä
olen tämän uhraamisen käsittänyt kristinuskon
lähtökohdaksi, mikä taas minusta ei kuulosta
järjelliseltä. Uskon kyllä siihen, että henkilö
nimeltä Jeesus on ollut olemassa, ja varmaankin
on ollut karismaattinen tyyppi, joka uudisti
silloista uskontoa, ja puhui varmaan paljon
järkeäkin. Sitä vastoin se, oliko hän Jumalan
poika, tai mitä hän yleensä sanoi (sehän oli
perimätietoja varassa pitkään), ja käsitettiinkö
hänen puheitaan yleensä oikein, tämä kaikki on
taas eri kysymys. Sekä tietysti se, miten hänen
sanomaansa on väännelty kautta aikojen.
Luonnonkansojen ympäristön suojelusta:
Totunnaisen viisauden mukaan, Amerikan intiaanit
olivat yhtä luonnon kanssa ja he varoivat
verottamasta liikaa riistavaroja. Sudet tappavat
vanhoja ja väsyneitä, mutta intiaanit tappoivat
enimmäkseen parhaassa iässä olevia naaraita.
Tosiasia on, että intiaanit olivat hävittää
hirvet sukupuuttoon jo ennen Kolumbuksen tuloa.
Valkoiset valloittajat havaitsivat riistan
erittäin niukaksi paitsi alueella, missä kaksi
heimoa kävi sotaa eikä aikaa metsästykseen ollut.
Biisonlaumoja ajettiin rotkoihin ja tuhansista
biisoneita syötiin vain päällimmäiset.
Samoihin aikoihin kun ensimmäinen varmaksi
tiedetty ihmisten joukkovaellus päätyi Pohjois-
Amerikkaan 11 500 vuotta sitten, 73% suurten
nisäkkäiden lajeista kuoli nopeasti sukupuuttoon
(esim jättiläisbiisoni,villihevonen,
tylppäkuonoinen karhu, mammutti, mastodontti,
sapelihammastiikeri, jättiläismaalaiskiainen ja
villikameli).
Etelä-Amerikassa 8000 vuotta sitten 80% suurten
nisäkkäiden lajeista oli myös hävinnyt kokonaan
(mm jättiläisvyötiäinen, jättiläisguanago,
jättiläisjokisika ja hevosen kokoinen
muurahaiskarhu).
Monet sentimentalistit väittävät, että joukkotuho
johtui ilmaston muuttumisesta eikä ihmiskunnasta.
Ilmasto on muuttunut monta kertaa aikaisemminkin,
mutta joukkotuho sattui ihmisten tulon
(luonnonkansojen) myötä.
Euraasiassa ja Afrikassa ei esiintynyt vastaavaa
äkillistä isojen nisäkkäiden sukupuuttoon
kuolemista. Mammutin metsästys jatkui 20 000
vuotta (Euraasiassa). Sitäpaitsi Afrikan ja
Euraasian isot nisäkkäät olivat eläneet
ihmisten 'kanssa' ja sopeutuneet karttamaan
ihmistä.
Myös maailman muissa osissa minne ihminen
(luonnonkansat) ilmestyi yhtäkkiä ja vasta
myöhemmin, heidän ekologinen vaikutuksensa on
ollut musertava, ilmastoon katsomatta.
(Madagaskar: seitsemän makilajia, norsulinnut,
n. 500 jKr. Sama tapahtui Polyneesiassa. Uudessa
Seelannissa 600 v sitten, jonne saapuneet maorit
söivät sukupuuttoon kaikki kaksitoista moa-
lintulajia, ennen kuin muuttuivat epätoivoissaan
kannibaaleiksi...300 000 tapettiin lyhyessä
ajassa, vain reispalat kelpasivat. Puolet uuden
Seelannin alkuperäisistä linnuista on kadonnut.
Havaijissa oli 100 vain siellä elänyttä
lintulajia. 300 jKr saapui ihminen. Puolet
lintulajeista oli pian kuollut sukupuuttoon. Asia
selvisi ark. kaivauksissa 1982 ja tieto oli
kiusallinen havaijilaisille, sillä he olivat
väittäneet, että kapteeni Cookin saapuminen
järkyttänyt tasapainon.
Australiassa (ihminen tuli 60 000 v sitten):
pussisarvikuonot, pussileijonat,
jättiläisvompatit, tylppäkuonoiset kengurut jne..
metsästetty loppuun.
Historia on tulvillaan esimerkkejä siitä, että
pikemminkin rajoittunut tekniikka kuin kulttuurin
hillitsevä vaikutus ovat pitäneet heimoyhteisöjen
luonnonriiston kurissa.
Amazonin nykyisistä intiaaneista on tehty neljä
tutkimusta, joissa testattiin heidän ympäristön
suojeluun liittyvää etiikkaansa yrittämällä
löytää todisteita siitä, että he noudattavat
järjestelmällistä pidättyvyyttä estääkseen
riistan liiallisen verottamisen. Sitä he eivät
tee.
Vastaavia tietoja on myös luonnonkansojen
hävittämistä metsistä..
Kuuluisan intiaanipäällikön Seatlen pitämästä
puheesta (maakaupat, 1854, Yhdysvaltojen
presidentin edustajan kuvernööri Franklin Piercen
kanssa - jossa hän puhuu kauniisti ihmisen ja
maan suhteesta, että ihminen kuuluu maalle, ei
maa ihmiselle, ihminen on vain säie elämän
verkossa.. jokainen pala maata on pyhä, jne)
Puheen kirjoitti käsikirjoittaja Ted Perry
erääseen televisio-ohjelmaan 1971. Seatle piti
orjia ja oli tappanut likimain kaikki
vihollisensa.)
Matt Ridley, kappaleesta Ekologia uskontona,
jossa sopusointuinen elämä luonnon kanssa
osoittautuu odotettua vaikeammaksi..
kokosi nössö
En ole samaa mieltä ylläolevan kanssa. Amerikassa
käsittääkseni nuo "isot" eläimet hävisivät kaikki
samaan aikaan, ja tiede pitää syynä nimenomaan
ilmastonmuutosta. Hyvin moni noista mainituista
lajeista hävisi samaan aikaan. Siihen aikaan
pohjoisamerikka ei ollut tiheästi asuttu edes. Ei
alkukantainen ihminen kyennyt tappamaan mammuttia
sukupuuttoon Euraasiassakaan, kyllä siihen
tarvittiin ilmastonmuutos. Yleinen käsitys, jota
ei ole kritisoitu, on, että jokin äkillinen
tapahtuma, asteroidin iskeytyminen maapalloon
tms., aiheutti äkillisen ilmastonmuutoksen.
Euraasiassa, nykyisen Siperian alueella tuo
ilmastonmuuutos oli niin dramaattinen, että
mammutit kuolivat ja ehtivät jäätyä niin äkkiä,
että vatsassa oleva ruoka ei ehtinyt pilaantua.
Mahdollinen selitys on, että tapahtui hyvin nopea
napojen siirtyminen. Siperia "siirtyi" äkisti
nykyiselle arktiselle vyöhykkeelle. Samaan aikaan
alkoi jääkauden loppuminen Pohjois-Euroopassa.
Itse olen käsittänyt niin, että Pohjoinen Eurooppa
oli niin lähellä Pohjoisnapaa, että oli
napajäätikön peittämää. Sitten kun Pohjoisnapa oli
siirtynyt suurinpiirtein nykyiselle paikalleen,
alkoi näpajäätikön muodostuminen sille alueelle,
ja vanhan napajään sulaminen alkoi.
Mahdollisesti Amerikassa samaanaikaan tapahtunut
ilmastomuutos ei vaikuttanut eläinlajeihin yhtä
nopealla tempolla. Mutta ilmaston muutos kuitenkin
teki elinoloista erilaiset. Tuosta edellisen
kirjoituksen ajoituksesta sanoisin, että eikö
monet isot imettäväiset Amerikassa nimenomaan
kuolleet n. 11500 v. sitten?
tarkemmin, niin muutama kommentti.
Olet varmaan oikeassa siinä, että jokaisen kansan
mytologiaan kuulu uskomus muinaisesta
paratiisisesta aikakaudesta, sillä näin on myös
roomalaisessa mytologiassa: muinoin oli
sopusointuinen kulta-aika ilman riitoja ja sotia,
eivätkä ihmiset tarvinneet raataa elantonsa
eteen. Sitä seurasi asteittain huononevat hopea-,
pronssi- ja rappeutunut rauta-aika, joka tämän
mytologian mukaan olisikin vallinnut viimeiset
tuhannet vuodet. He uskoivat sykliseen aikaan;
kun ajanpyörä kääntyy täyden ympyrän, niin
koittaa jälleen viaton kulta-aika.
Minusta uhrimenot ovat ilmiselvän yhtäläisiä
vt:ssä ja roomalaisessa sekä kreikkalaisessa
uskonnoissa. Joku väitti (ei tällä palstalla),
että vt. maininnat siitä, kuinka Jumala kertoo
pitävänsä uhrien tuoksuista, pitäisi tulkita
symbolisesti. Tämän tulkinnan mukaan tämä
tarkoittaisi mieltymystä siihen, että ihmiset
omistautuvat Jumalalle. Se taas on minusta täyttä
puppua, juutalaiset suorittivat samoja uhrimenoja
kuin muutkin kansat, ja minusta Raamatun
kirjoittajat ovat tulkinneet Jumalan tahdon juuri
näin.
Tuo mitä kirjoitit Mooseksesta oli minulle uusi
ajatus, mutta kuulostaa loogiselta. Ei mitään
uutta auringon alla, uskonnolla on hallittu ja
alistettu kautta aikojen, myös kristinuskon
avulla.
Kirjoitat paljon enkeleistä ja demoneista, mutta
minä tällaisena agnostikkona taas luokitellen
nämä mystiikan piiriin. Toisessa kohtaa
kirjoitat, että Kristuksesta tuli uuden liiton
ylipappi, toisessa että hän ristillä kukisti
Jahven (lain Jumalan) ja samalla riisui aseista
pakanakansojen enkeliruhtinaat. En oikein käsitä,
mihin tässä maailmankuvassa sijoitat Jumalan?
Oliko Jeesus Jumalan poika, ylipappi, vai itse
Jumala?
Mitä tulee Jeesuksen sanomaan, jos siitä
riisutaan kaikki jumalallisuus, niin minusta se
kuulostaa selkeältä moraaliopilta. Silloisessa
maailmassa uusi ja mullistava ajatus, se, että
myös vihollisia pitäisi rakastaa ja antaa heille
anteeksi. Käytännössä vain tämä ei ole toteutunut
parissatuhannessa vuodessa, ja sanoman
levittämisessä on vuodatettu paljon verta. Ja
kyllä kristittyjen lahkojen välinen vihamielisyys
paljastuu tälläkin palstalla. Eipä silti, ei me
ei-uskovat sen parempia olla.
Lopuksi en malta (toivottavasti et pidä tätä
rienauksena) mainita viikunapuuvertauksesta, jota
käytät usein. Minä kun pidän yksinkertaisista
tulkinnoista, niin riemastuin lukiessani taannoin
Jose Saramagon kirjan Jeesuksen Kristuksen
evankeliumi. Saramagon kuvaa kuinka Jeesus tutki
puuta josko siinä olisi viikunoita, ja pettyneenä
äkkipikaistuksessa kiroaa sen, ja näin viaton puu
kuihtuu siihen paikkaan.
Raamatussa on jokaisella yksityiskohdalla
symbolinen merkityksensä, joten näkisin tuon
viikunapuun kiroamisen liittyvän juuri tähän
Vanhan Liiton ja Israelin julistamiseen
kelvottomaksi. Samalla siinä tuli "kirottua" myös
pakanauskonnot.
Toki fundamentaalisessa kristinopissa lähdetään
edelleen siitä, että Jeesuksen
ristiinnaulitseminen oli siinä mielessä
välttämätöntä, koska syntien sovittajaksi
tarvittiin tuolloisten ihmisten käsityksen mukaan
AINA veriuhri. Eivät ainastaan juutalaiset
harrastaneet eläinuhreja. Kaikkialla maailmassa
uhrattiin vihamielisille henkiolennoille eläimiä,
viljaa, arvoesineitä ja joskus jopa ihmisiä. Näin
teimme myös me suomalaiset.
Paavali keksi siten ajatuksen, että Jeesuksen
ristinkuolema olisi se vihonviimeinen veriuhri,
joka kertaheitolla sovittaisi ihmisten synnit ja
tekisi kaikki myöhemmät veriuhrit tarpeettomiksi.
Nykypäivän ihmisen on tälläistä vaikea enää
ymmärtää, koska meidän ensimmäinen ja suurin
ongelmamme ei ole se, että meidän ympärillämme
olisi näkymättömiä, vihamielisiä henkiolentoja,
jotka vaatisivat meitä tilille tekosistamme ellei
meillä ole antaa vastineeksi jotakin veriuhria.
Nykypäivän modernille ihmiselle Jeesuksen
OPETUKSET ja Vuorisaarna ovat tärkeämpiä ja
viitoittavat elämää paremmin, kuin ikivanhat
uhridogmit.
Jeesus toki puhui veriuhreista mutta oli
pikemminkin niiden konkreettista toteuttamsta
vastaan ja puhui vertauskuvakieltä kuten aina.
Jeesus puhui siitä, kuinka syömällä hänen omaa
lihaansa ja juomalla hänen vertaan saavuttaa
iankaikkisen elämän. Lihansa syömisellä hän
tarkoitti hänen sanojensa kuulemista, oppinsa
teorian tutkimista. Veren juomisella hän
tarkoitti oppinsa käytännön toteuttamista,
"Kristuksen seuraamista".
Kaikki seuraavat Raamatunkohdat puhuvat juuri
tästä kaksivaiheisuudesta, jossa ihminen ensin
löytää kutsumuksen teorian (leipä-ruumiin) ja
sitten sen lisäksi vanhurskautuksen käytännön
(viini-veren):
"Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee
niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi
talonsa kalliolle." (Matt 7:24)
"Jeesus sanoi: `Minä olen elämän leipä. Joka
tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään,
ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole
janoissaan`." (Joh. 6:35)
"Minun Isäni tahtoo, että jokaisella joka näkee
Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä.
Viimeisenä päivänä minä herätän hänet."
(Joh. 6:40)
"Mutta sillä joka syö minun lihani ja juo minun
vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä
minä herätän hänet." (Joh. 6:54)
Ja lisäksi vielä kaikkien mysteriouskontojen
perusperiaate:
"Mutta Jeesus jatkoi: `Minun ruokani on se, että
täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä
päätökseen`." (Joh. 4:34)
Matteus 7:24 kertoo vanhurskautetusta henkilöstä,
joka rakensi talonsa kallio- eli
Kristusperustalle ja viimeisen tuomion tulvat
eivät hänen taloaan kaataneet. Sen sijaan mies,
joka kuuli Jeesuksen sanat mutta ei tehnyt niiden
mukaan rakensi talonsa hiekalle ja tulvavesi vei
sen mennessään. Hän oli kutsuttu, mutta ei
valittu. Hän kuuli ohjeet mutta ei noudattanut
niitä. Uusi Testamentti rinnastaa "uskomisen" ja
"tekemisen" toisiinsa. Jos uskoo, mitä Jeesus
sanoo, niin silloin myös noudattaa hänen
ohjeitaan eli on "uskollinen" (pistos). Apostoli
Jaakob toteaa (Jaak. 2:20): "...ilman tekoja usko
on hyödytön."
Minulle jäi johonkin aivonlohkoon raksuttamaan
ajatus eri kansojen mytologiat muinaisesta
onnelasta. Tunnen lähemmin vain roomalaista
jumaltarustoa, enkä ole ennen yhdistänyt heidän
Saturnuksen kulta-aikaa Raamatun paratiisiin. Kun
rupesin pohtimaan asiaa, niin minusta näissä
molemmissa kuvastuu kuin kaipuu lapsuuden, ehkä
jo puolittain unohdettuun, turvalliseen ja
suojattuun aikaan. Roomalaisessa tarussa tämän
menettämisestä ei liity syyllisyyttä, Zeus
kukisti Saturnuksen, eikä ihmiskunnalla ollut
osuutta asiaan.
Olen aina pitänyt perin juurin naivina kuvitelmaa
Jumalasta, joka istuttaa puun keskelle
paratiisia, ja tietäessään etukäteen kuinka siinä
käy, rankaisee muka syyllisiä näin hirmuisella
tavalla, vieläpä sukupolven toisensa jälkeen.
Perisynti onkin aina ollut käsitteenä minulle
mahdoton yhtälö, ja nyt kun ajattelen asiaa tältä
kannalta, niin mieleenipä juolahti, että onko
tämä juutalaisten uskonnossa kollektiivista
itsensä syyllistämistä. Esim. pieni lapsi saattaa
kokea vanhempiensa avioliiton hajoamisen
rankasisukseksi omista pahoista teoista. Tämä
onkin outo ristiriita, ihmiset syyllistävät
herkästi itseään, mutta toisaalta taas
vierittävät yhtä herkästi syyn toisten
kontolle. ”Syntiinlankeemuksesta” miehet
osoittavat syyttävällä sormella Eevaa, ja siten
kaikkia naisia, nämä taas selittävät, että syy
olikin käärmeessä.
VT:n Jumala on minulle aina ollut mysteeri,
vaikka ymmärrän, että tämä on pitkän aikakauden,
ja monien eri kirjoittajien näkemys Jumalasta.
Toisaalta Hän on äkkipikainen ja kostonhimoinen,
ja tuota oikeastaan pikkurikettä Hän ei anna
sitten millään anteeksi. Onko sitten ihme, että
Häntä myös pelättiin ja vihattiin, kun kaikista
lepytysyrityksistä huolimatta aina vain kosti
hirmuisilla onnettomuuksilla? Toisaalta Häntä
kuvataan suojelevana ja rakastavana isähahmona.
Molemmat ovat minusta yhtä epäaidon tuntuisia,
koska en osaa mieltää ihmisen kaltaista jumalaa.
Jos sitten Jeesuksen sanoma olikin
yksinkertaisesti se, että mitään perisyntiä ei
ole, mikä vaatisi alinomaista lepyttelyä.
Jokainen vastaa vain omista pahoista teoistaan
(synti on minusta pöhkö sana), ja jos ihmiset
eläisivät keskenään ilman turhaa vihanpitoa,
mammonan keräämistä, kateutta ja ahneutta, niin
maailma olisi paljon parempi paikka kaikille. Ja
että kohtalon oikkuja tai luonnon katastrofeja on
turha murehtia etukäteen, niille kun kukaan ei
kuitenkaan mahda mitään. Tarpeeksi radikaali
sanoma siihen aikaan tämäkin, esim. uhrieläimet
olivat varmaan suurta ja tuottavaa bisnestä. Nämä
ovat tietenkin yksinkertaisia ajatuksia, mutta
olenkin tällaista yksinkertaista sorttia.
Hämmästyin kovasti, kun luin tekstistäsi että
tämä viimein veriuhri olisi ollut Paavalin
keksimä, onko todella näin? Olen aina olettanut,
että ristinkuolema ja ylösnousemus ovat alusta
lähtien olleet Kristinuskon ydin. No, saatat
arvata, minä en usko mihinkään Pyhään Henkeen,
niinpä pidän Paavalia tavallisena miehenä, ja
hänen tulkintansa lähtöisin hänen omista
aivoituksistaan. En osaa antaa anteeksi noita
sanoja että nainen vaietkoon seurakunnassa, ne
kun alisti vuosisadoiksi naiset samaan asemaan,
joka heillä oli juutalaisessa kulttuurissa, vähän
orjan yläpuolelle. Ja vielä tänä päivänä näihin
typeriin sanoihin vedotaan!
Kun Paavali eli, ja kirjoitti kirjeensä, ei
evankeliumeja vielä ollut. On osoitettu, että
Paavali ei edes tiennyt evankeliumien Jeesuksesta.
Paavali saarnasi kosmisesta Jeesuksesta.
Paavali oli kotoisin kaupungista, joka oli
mitralaisuuden keskuspaikkoja. Paavalin
"kristilliset" opit olivat monilta osin hänen
mitralaisuudesta johtuvia.
Aivan totta on, että naisia on syyllistetty kautta
aikain Eevan "synnin" takia, vaikka Eeva ei
Raamatunkaan mukaan tehnyt mitään, minkä olisi
tiennyt kielletyksi. Siinä vaiheessa, kun Jumala
kielsi syömästä hedelmäpuun hedelmiä, ei Eevaa
ollut edes olemassa. Miten hän olisi siis voinut
edes tietää kiellosta.
No, saduissahan kaikki on mahdollista.
Tottahan toki minä sen tiedän, etteivät
evankeliumit olleet vielä kirjoitettu silloin kun
Paavali kirjoitti kirjeitään. Tarkoitin lähinnä
alkuseurakuntia, muistaakseni niistä on maininta
Jerusalemissa jo 30 luvulla, siis heti Jeesuksen
kuoleman jälkeen.
Eikö Paavali ollut kotoisin Tarsosta? Saattoi
olla mithralaisuuden keskuspaikkoja, mutta siinä
olen eri mieltä, että Paavali olisi saanut
vaikutteita siitä. Ensinnäkin, mithra oli lähinnä
sotilaiden suosima mysteeriuskonto. Voidaan sanoa
että se oli melko rahvaanomainen, se ei ollut
ylimystön suosima. Toiseksi, juutalaiset pyrkivät
pitämään uskontonsa puhtaina ulkopuolisesta
vaikutteilta. Roomalaisethan kutsuvatkin heitä
ateisteiksi, koska eivät kunnioittaneet heidän
jumaliaan. Ja sitä paitsi, Paavalihan kävi
rabbiinikoulua Jerusalemissa, joten uskoisin
hänen olleen puhdasoppinut juutalainen. Tämä on
toki vain minun näkemykseni.
No siitä luomikertomuksesta, mytologiaanhan
minäkin sen luokittelen. Tuskinpa sitä tänä
päivän muuksi tulkitsevatkaan kuin
fundamentalistit.
Tuo on legendaa, että mitralaisuus olisi ollut
vain sotilaiden suosima uskonto. Sotilaat
nimenomaan toivat mitralaisuuden tullessaan
Roomaan, mutta Roomassa siitä kehittyi
valtauskonto, kunnes kristinusko sen syrjäytti ja
hävitti.
Olen nimenomaan lukenut spekulaatiota Paavalin
mitralaisuudesta. Hän mm. kirjoittaa ja näkee
Jeesuksen hyvin mitralaisessa valossa. Minulla
saattaa jopa olla tuo teksti tallessa
työkoneellani, kotona ikävä kyllä ei ole. Palaan
astialle, jos löydän sen.
Paavali oli Rooman kansalainen, ja varmasti tunsi
roomalaisten uskonnot. Se, että hänellä oli
juutalainen koulutus, ei todista hänen olleen
juutalainen uskoltaan. Olen minäkin käynyt
suomalaisen koululaitoksen pakkouskontoineen läpi,
enkä usko karvan vertaa siitä mitä minulle on
opetettu.
Minun ymmärtääkseni se oli yksi idästä Rooman
levinnyt mysteerikultti muiden joukossa, kuten
esm. Isis, Kyable ym. En muista että se olisi
koskaan saanut valtionuskonnon aseman, nimittäin
että siinä olisi ollut roomalainen pappisvirka
tai valtion varoista rakentamia temppeleitä. Mitä
minä siitä muistan lukeneeni, niin se pysyi aina
jonkinlaisena herraklubina, ja nimenoman
sotilaitten, kauppiaitten ja alempien
virkamiesten. Mitä erikoista, niin jäseniksi
kelpuutettiin myös orjat, joka oli aika erikoista
sinä aikakautena.
Muistini mukaan se levisi laajamittaisesti vasta
Flaviusten aikaan, ja silloinhan alkoi jo
kristinusko samaan jalansijaa. Turha on kai
spekuloida mikä uskonto olisi noussut
Kristinuskon sijasta, olen lukenut spekulaatioita
että olisi ollut Isiksen kultti. Tai miksei
Eleusisin mysteerit? Mithralaisuus kai
lopullisesti tuhoutui joskus 400 luvulla, mutta
Eleusisin mysteeri vaikuttivat voimakkaan etenkin
syrjäseuduilla vielä sata vuotta tämän jälkeen.
Sitä kovasti ihmettelen että Paavali olisi saanut
vaikutteita mithralaisuudesta. Juutalaisethan
eivät suostuneet tunnustamaan Rooman jumalia, ja
nimenomaan mysteeriuskonnot he torjuivat
jyrkästi. Näissä kulteissa voitiin olla jäsenenä,
mutta silti palvoa muitakin Rooman jumalia.
Eivätkä nämä kultit vaikuttaneet yhteiskunnassa
minään aatteina, niihin vihkiydyttiin, ja yleensä
palvontamenot olivat ulkopuoliselle salaiset.
Paavaliko, juutalainen ja rabbikoulun käynyt
mies? No, poikkeuksiahan aina on, mutta kuulosta
varsin epäloogiselta.
Ei sen puolen, että asia niin järin minua
kiinnostaisi, että viitsisin tästä lähteä
väittelemään.
Entäpä jos ihmisuhreja pitäisikin olla?
Ei ehkä olisi näin paljon ihmisiä, eikä
nälänhätää.
Kannibalismikin saattaisi kukoistaa?
Ihminenhän on vanhoja kirjoituksia tulkinnut
omalla tavallaan ja siksi jotkut asiat ovat
kiellettyjä.
Linkolasta tulisi hyvä USA:n pressa!
Kohta siellä olisi vähemmän saasteitakin!
Mitä on Rakkaus
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä;
rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei
katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä
totuuden kanssa;
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se
toivoo, kaikki se kärsii.
Näillä "työkaluilla" meidän Herramme toimii
täällä maailmassa.Ota tai jätä.
otan rakkauden kunhan vain löydän sopivan. ilman
ehtoja ,kahleita puhtaan tyydyttävän hyvän olon
tunteen sinun kanssasi... vielä en ole löytänyt
mytta minulla on aikaa etsiä.
...mukaan Jumalan rakkaus on ehdollista mutta
uskoisin että asiaa kannattaisi tiedustella
Jumalalta. Jumalan rakkaus ei ole ehdollista.
Jumala rakastaa meitä ihan ehdoitta. eihän meissä
olisi mitään rakastettavaa, ollaan kaikki pahoja
ja Jumalan tahdon rikkoneita. silti hän on
rakastanut meitä niin kauheesti että on antanut
ainoan poikansa Jeesuksen meidän edestä kuolemaan.
hän ei sanonut että jos teet sitä tai olet näin ja
näin hyvä toisille niin sitten annan Jeesuksen
kuolemaan sunkin puolesta vaan hän uhrasi poikansa
ehdoitta. Jumala antoi kuitenkin meille valinnan
mahdollisuuden. hän rakastaa meitä niin paljon
että ei pakota meitä antamaan kaikkia taakkojamme
Jeesukselle. valinta on meidän. on ihan totta että
Jeesukseen uskomalla pelastuu. kummallista vääntää
että se olisi jotenkin ehdollista rakastamista.
Jumalan rakkautaa ei voi millään verrata meidän
ihmisten rakstamiseen.
JUMALA RAKASTAA SUA!!
Jumala rakastaa syntistä (siis ihmistä) mutta
vihaa syntiä. Ihminen on syntiinlankeemuksessa
luopunut Jumalasta, mutta Jumala rakastaa ihmistä
niin paljon, että antoi ainoan Poikansa
vapahtamaan meidät synnin ikeen alta. Kuitenkaan
kaikki ihmiset eivät häneen usko, ja heidän
sielunsa on Saatana houkutellut omakseen. Jos he
eivät ehdi tehdä parannusta ennen kuolemaansa, he
joutuvat kadotukseen, sillä he ovat hyljänneet
Jumalan ja Hänen rakkautensa. Näin opettaa
Raamattu.
taas esiin perinteinen kristillinen näkemys
vihaavasta, kostonhimoisesta ja laumaansa
grillaavasta Jumalasta.
Ihminen vihaa, Jumala ei.