Propagandaa, propagandaa, propagandaa. Mieli
maassa hän vaeltaa miettien mielensä syntyjä
syviä. Niitä näitä pohdiskellen hän maata tallaa
kunnes määränpäänsä tavoittaa. Siellä on paikka
niin täydellinen, täydellisempi kuin mikään muu.
Siellä kasvaa elämää, kuin rutto se sitä
sisällään kantaa. Niittää viljaa, kyntää
peltoaan, auraa kunnes taas sitten kerran kasvaa.
Tätä se toistaa vuodesta vuoteen. On tehnyt jo
kauan ja tuskin koskaan edes lopettaa. On
päämärätöntä toimintaa. Seilaa se sinne tänne
miettien milloin mitäkin.
Miksi se näin tekee, kun voisi vain olla
olematta, kuin osa kokonaisuutta. Nyt se on vain
kuin juoksevaa vettä. Virtaa se lävitse sormien
yhtään miettimättä. On se liikkeessä aikaa
muuttamatta vaan aika juoksee tehden tepposensa.
Joutaa jo aika muuttua, toiseen paikkaan siirtyä.
Taas hän niittää. Sitten kyntää ja lopulta auraa.
Viimeisenä hän kylvää ja taas kasvaa. Koittaa
syksy ja taas hän niittää. Kierto on loputon,
kuin virtaava vesi purossa. Se myllynkiviä
vierittää. Kivet ne viljaa jauhavat. Viljasta
onkin jo moneksi. Leivän se tuo taloon, näin se
vain on.
Mutta voi niitä juhlavehniä siellä pellossa
joukossa viljojen. Jo ennen kuin ovat edes
kunnolla kasvaneet, tulee viljelijä ja myrkkyään
kylvää. Kohtalon oikku olla väärässä paikassa
väärään aikaan väärien joukossa on kamalampaa
kuin voisi kuvitellakaan. On hirveää tietää
olevansa väärällä puolella, mutta kun vielä
tietää, että toisellekaan, paremmalle puolelle
itselleen ei enää pääse, on se vieläkin
kauhistuttavampaa. Sillä on se kuolemantuomio
olla siellä minne ei kuulu.
Eläkää siellä minne kuulutte.
maassa hän vaeltaa miettien mielensä syntyjä
syviä. Niitä näitä pohdiskellen hän maata tallaa
kunnes määränpäänsä tavoittaa. Siellä on paikka
niin täydellinen, täydellisempi kuin mikään muu.
Siellä kasvaa elämää, kuin rutto se sitä
sisällään kantaa. Niittää viljaa, kyntää
peltoaan, auraa kunnes taas sitten kerran kasvaa.
Tätä se toistaa vuodesta vuoteen. On tehnyt jo
kauan ja tuskin koskaan edes lopettaa. On
päämärätöntä toimintaa. Seilaa se sinne tänne
miettien milloin mitäkin.
Miksi se näin tekee, kun voisi vain olla
olematta, kuin osa kokonaisuutta. Nyt se on vain
kuin juoksevaa vettä. Virtaa se lävitse sormien
yhtään miettimättä. On se liikkeessä aikaa
muuttamatta vaan aika juoksee tehden tepposensa.
Joutaa jo aika muuttua, toiseen paikkaan siirtyä.
Taas hän niittää. Sitten kyntää ja lopulta auraa.
Viimeisenä hän kylvää ja taas kasvaa. Koittaa
syksy ja taas hän niittää. Kierto on loputon,
kuin virtaava vesi purossa. Se myllynkiviä
vierittää. Kivet ne viljaa jauhavat. Viljasta
onkin jo moneksi. Leivän se tuo taloon, näin se
vain on.
Mutta voi niitä juhlavehniä siellä pellossa
joukossa viljojen. Jo ennen kuin ovat edes
kunnolla kasvaneet, tulee viljelijä ja myrkkyään
kylvää. Kohtalon oikku olla väärässä paikassa
väärään aikaan väärien joukossa on kamalampaa
kuin voisi kuvitellakaan. On hirveää tietää
olevansa väärällä puolella, mutta kun vielä
tietää, että toisellekaan, paremmalle puolelle
itselleen ei enää pääse, on se vieläkin
kauhistuttavampaa. Sillä on se kuolemantuomio
olla siellä minne ei kuulu.
Eläkää siellä minne kuulutte.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mutta tuotahan luki mieliksensä! Sinulla on
ilmiselvää rytmitajua, jota et ole vielä vain
ollenkaan tajunnut viljellä (siis viljellä).
Voisin hyvin kuvitella tekstisi heksametriin
muokattuna ja nimenomaan heksametriin.
Menisit hukkaan oikeusministerinä.
Kuinkahan mahdat tänään jaksella? Onko tämä
syksyinen sää ollut sopusoinnussa jyhkeän
mielialasi kanssa?
---
"Sillä on se kuolemantuomio olla siellä minne
ei kuulu.
Eläkää siellä minne kuulutte."
----
Oletko jo toipunut siitä pitkiä pulinoita
aiheuttaneesta puheenvuorostasi? Taisit oppia
siinä aikuisuudesta aika plajon...
Luepas saarnaajan kirjaa VT:stä, jossa Salomolla
on samantapainen ote asioihin, kuin sinulla.
Saarnaajan 7:28:aa hän älköön kakistelematta
nielkö.
Oli raukka pettynyt kaikkeen, jopa teihin ihaniin
naisiinkin.
Tottakai ihaniin naisiin pettyy - ihan niinkuin
ihaniin miehiinkin.
Ja sellaiseen ihmiskunta kuitenkin on
retkahtanut sanonko kenen ajasta lähtien.
Kaikenkaikkiaan Saarnaajaa on "ilo" lukea.
Miksiköhän sitä niin harvoin siteerataan?
> Luepas saarnaajan kirjaa VT:stä, jossa
Salomolla
on samantapainen ote asioihin, kuin sinulla.
Onko tämä käsky? Toivottavasti ei ole. Miksi
minun pitäisi lukea Salomoa? Siksikö, että
löytäisin itseni? Miksi minun pitäisi löytää
itseni?
Minkälainen asenne minulla on asioihin?
Minkälainen asenne on Salomon asenne asioihin?
Onko eri asioiden ja tekijöiden yhteneväisyydet
ja eroavaisuudet vain havaitsijasta kiinni olevia
yksittäisiä kokonaisuuksia, joilla ei sinällään
ole merkitystä yhteiseen näkemykseemme asioiden
merkityksistä pienen pieniin yksityiskohtiin?
(Esse est Percipi).
Miksi käsket minua lukemaan Salomoa? Uskotko,
että todella luen Salomoa? Pitäisikö minun vain
todeta "käskystä, herra majesteetti"? En tee
kiusallanikaan sitä, että avaisin kyseisen
Raamatunkohdan ja lukisin ja lukisin, kunnes
löytäisin itseni Raamatusta.
En halua huumata mieltäni oopiumilla, kuten Karl
Marx sanoi uskonnoista.
Suosittelen sinulle että mietit, mietit ja
mietit, kunnes todella ymmärrät sen mitä sanot
taikka teet. Vasta kun olet itse ymmärtänyt
tekemisesi niin tule vasta silloin neuvomaan mitä
muiden tulisi tehdä. Pidä muulloin matalaa
profiilia.
Ainoa, johon ei pety on Jumala ja Hänen
muuttumattomuutensa ja tinkimättömyytensä.
Armahtavaisuudesta ja rakkaudesta puhumattakaan.
En käske, vaan suosittelen ihan omasta
uteliaisuudestasi. Hänellä oli samanlainen ote
asioihin.