Rinta tramleikkauksella

Leikkaus v 2008

Tram-leikkaus oli minusta pelastus, ei tarvinnut kokea millasta on olla rinnattomana. Tai ilman toista rintaa. Leikkaus meni odotetusti. Kolmesta ekasta päivästä on muistissa vain parhaat hetket. Leikkanneen lääkärin kierrokset ja hoitajien huolenpidot.

Seitsemän vuorokautta sairaalassa sain parannella ja sen jälkeen oli kotiuduttava Kyllä se särkylääkkeiden ja hyvien opastusten, ohjeisen mukaan sujui melko hyvin. Kuukauden kuluttua leikkauksesta ensimmäinen tapaaminen leikanneen lkirurgin kanssa. Silloin oli vielä rinnassa erilaisia tuntemuksia. Välillä tuntui että syöminenkin tuntui rinnan hermostossa. Kylmä ja kuuma tuntui rinnassa. Välillä kiristeli kainalossa. Kirveli ja kuumotteli rinnassa.
Vatsa ja arpi parantuivat nopeammin. Nykyisin vieras tuskin huomaa. Tosin harvoin sitä nyt niin vähissä kuteissa esiintyykään missään. Oikeastaan vain gynenllä käydessä. Gynekin kehui napaa, joka leikkauksessa tehtiin uuteen paikkaan, eli nostettiin ylemmäs. Siistiä jälkeä

Rinnasta tuli oikein kaunis.Vasen rinta eli lähellä sydäntä. Myöhemmin siihen vielä tatuoitiin nänni. Tuntuma on tänäpäivänä ihan luomua vastaava ja sitähän se onkin. Se on jo niin minulle oman tuntuinen etten millään tai koskaan haluaisi siitä luopua.

Nyt syksyllä kun on odotettavissa kolmannen vuoden tarkasstus. Toivottavasti kaikki ok!

Minulle ei tullut tulehduksia eikä tyriä.
Eiköhän ne hoideta heti välittömästi jos sellaisia ilmenee.

Sehän on lottovoitto jos sellaiseen leikkaukseen pääsee julkiselle!
Mene ihmeessä!
Kiitos vain leikanneelle Plastiikkakirurgille

Tuosta kieleke leikkauksesta onkin vierähtänyt jo viitisen vuotta. Vasen rintani on edelleen muodoltaan ja tunnoltaan pehmeä, luomun vertainen. Rinta on pysynyt samankaltaisena kiinteänä. Edelleenkin se on minusta rinnaksi kaunis. Tosin osittain tunto siitä on edelleenkin poissa. Osassa hermoradoista ei enää ole tuntoa. Ei kyllä haittaa yhtään. Päinvastoin. Mammografian puristus on eritoten helpompi.

Leikkauksen jälkeen tarkkailin rintojani tarkemmin ja totesin oikean rintani pari kuppikokoa pienemmäksi. Näin jälkeenpäin olisi pitänyt vain olla tyytyväinen, että se toinen rinta oli kuitenkin terve.
Oikeaan rintaani asennettiin pienenkokoinen silikoni implantti, rintojeni kokoeroa tasoittamaan . Sepä kapseloituikin jo vuodessa. Vierasaine hyljeksintää. Niinpä sen poisto oli seuraava toimenpide. Samalla kertaa, kun poistettiin implantti, sen tilalle siirrettiin rasvansiirrolla rasvaa ylävatsaltani . Olin tosiaan huojentunut päästessäni eroon kapseloituneesta implantista ja rasva näytti korjaavan mukavasti kokoeroa.
Oikea rintakin tuntui taasen luonnollisen pehmeältä ja omalta. Kerralla rasvaa kun ei voi siirtää rintaan suuria määriä, olen jostain lukenut. Osa siirretystä rasvasta sulikin ajan myötä, joten uuden rasvansiirron aika oli vuoden kuluttua edellisestä siirrosta. Huhtikuussa rasvaa siirrettiin jenkoista. Vyötärö ja ylävatsa ovat rasvattomammat nyt vieläkin. Oikean rinnan koko- ja muotoeroa ei kyllä siten saatu poistettua kokonaan.

Viisvuotis lopputarkastuksessa rinnat todettiin terveiksi. ”Rinnat erittäin pehmoiset kauniin muotoiset molemmat”. Iloinen hyvä uutinen. Ultrassa löytyi oikeasta rinnasta pieniä kystiä, jotka ehkä rasvansiirron jälkeisiä ja ehkä poistuvat itsekseen.

Täytynee vaan todeta, että kyllä suomessa on osaavia ja hyviä plastiikkakirurgeja.