Suomi sai toisessa maailmansodassa paljon mainetta ja kunniaa, sota johon se joutui pyytämättä ja itse sitä tahtomatta, sujui yllättävän hyvin, poliittisesti Suomi myös alkuvaikeuksien jälkeen, pelasi varsin kohtuullisesti.
Ensin pysäytettiin puna-armeija talvisodassa, torjuttiin Brittein ja Ranskan tarjoama liittouma johon Puola tarttui ja tämän takia joutui näiden kahden pelurin jakamaksi ( aatu ja josef ), jako jota ei ole koskaan purettu, nopea luoviminen osaksi Saksan operaatiivista tavoitetta Idässä, kun se meni kiville, niin oikea aikainen irottautuminen koko sodasta ja senjälkeen lyhyt rähinä Saksalaisia vastaan, ei liian aikaisin jolloin Saksa olisi ollut vielä liian vahva, mutta ei myöskään liian myöhään, jolloin N-liitto olisi tullut aktiivisemmin meidän maaperälle.
Monta päätöstä, monta muutosta, mutta aika hyvin pelisilmä piti, niin Mannerheimilla kuin Rytilläkin, kumpikaan ei sortunut poliittiseen suohon, asiat ratkaisiin kokoajan pragmaattisesti asiapohjalta, ilman tunteita.
Naapurimaat, varsinkin balttian maat ja itä-euroopan maat, katsovat varsin kunnioittavasti meidän johtajiamme ja maan taistelua, se oli koko sodan ajan aktiivinen pelaaja pelilaudalla, ei pelkkä pelinappula muiden laudalla.
Ensin pysäytettiin puna-armeija talvisodassa, torjuttiin Brittein ja Ranskan tarjoama liittouma johon Puola tarttui ja tämän takia joutui näiden kahden pelurin jakamaksi ( aatu ja josef ), jako jota ei ole koskaan purettu, nopea luoviminen osaksi Saksan operaatiivista tavoitetta Idässä, kun se meni kiville, niin oikea aikainen irottautuminen koko sodasta ja senjälkeen lyhyt rähinä Saksalaisia vastaan, ei liian aikaisin jolloin Saksa olisi ollut vielä liian vahva, mutta ei myöskään liian myöhään, jolloin N-liitto olisi tullut aktiivisemmin meidän maaperälle.
Monta päätöstä, monta muutosta, mutta aika hyvin pelisilmä piti, niin Mannerheimilla kuin Rytilläkin, kumpikaan ei sortunut poliittiseen suohon, asiat ratkaisiin kokoajan pragmaattisesti asiapohjalta, ilman tunteita.
Naapurimaat, varsinkin balttian maat ja itä-euroopan maat, katsovat varsin kunnioittavasti meidän johtajiamme ja maan taistelua, se oli koko sodan ajan aktiivinen pelaaja pelilaudalla, ei pelkkä pelinappula muiden laudalla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvin selitetty.
mutta ei mene kauaakaan, kun punakikkelinnuolijat tulevat mollaamaan tätä omilla teorioillaan
aivan kuin olisi kuullut LaDivisionFantome:lta hartaan pyynnön liittyä seuraanne?
minähän en liity mihinkään seurueeseen.
Kommari vai....miks noita kutsutaan?
ei kumpikaan kiitosnam
Tohon ei tarvi lisätä mitään, kaikki oleellinen mainittiin.
kun kerran noin kauniisti pyydetään.
Olin huomaavani alustajan ohittavan Suomen Kunniassa erkon sodassa 8 helmikuun -40 alkaneen kehitysvaiheen. Siitähän lähti liikkeelle suomen armeijan vetäytyminen kannaksella ja sitähän vasta lännessä huuli pyöeränä ihmeteltiinkin.
Taktisista sotatoimista voi olla montaakin mieltä, mutta kaikenkaikkiaan aika hyvä lopputulos ...
siinä mielessä totta, sillä jos suomi ei olisi kärsinyt torjunta-tappioitaan toisessa isossa kahinassa, ei meillä suomalaisilla olisi oikeutta omaan poliittiseen mielipiteeseen.
länsimainen demokratia itsenäisyyden alusta alkaen. Vain valtionvastaista toimintaa rajoitettiin kuten nykyisinkin.
Väirauha mahdollisti kommunistien maanpetoksellisen toiminnan ja kielsi oikeistolaisen IKL:n ynnä hyvin demokraattiset maanpuolustusjärjestöt. Se merkitsi siis poliittisten vapauksien rajua kaventamista.
Ja kun 1922 SSTP kiellettiin ja kyseisen puolueen kansanedustajat pidätettiin hatustavedetyillä syytteillä, niin sehän vasta "demokratiaa" olikin.
Toisaaltaan taas, jos länsimaalaisen demokratian perusteet ovat siinä että ensin ammutaan noin 20 000 suomalaista ( 10 000 tapetaan nälkään ), niin silloin suomi ne "demokratian" kriteerit täyttivät kirkkaasti.
Välirauhan aikana ei tietääkseni lakkautettu sellaista maanpetoksellista organisaatiota kuin suojeluskuntaa.
"Välirauhan aikana ei tietääkseni lakkautettu sellaista maanpetoksellista organisaatiota kuin suojeluskuntaa. "
Ihmekös tuo. Ilman suojeluskuntia ja Lotta Svärdiä ei Talvisodasta olisi selvitty, eikä seuraavastakaan. Siksihän ne lakkautettiin.
Tuosta ajasta ennen 1919 kesää voitaisiin olla hyvinkin montaa mieltä.(Demokratian kannalta. Oliko se valkoista vai länsimaista demokratiaa.)
Ståhlberg oli Suomen valtion itsenäistymisvuosien tärkeä hahmo, joka ajoi vastoinkäymisten läpi tasavaltalaisen ohjelmansa. Hän ankkuroi maan liberaaliin demokratiaan, varjeli oikeusvaltion heiveröistä itua ja aloitti sisäiset uudistukset. Vuoden 1919 hallitusmuotoa toimeenpantaessa Ståhlberg luotsasi itsenäistä Suomea kohti toimijuutta maailmanpolitiikassa; presidenttijohtoisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa hän nojasi kansainväliseen lakiin ja diplomatiaan.[2]
http://fi.wikipedia.org/wiki/K._J._Ståhlberg
"Hän ankkuroi maan liberaaliin demokratiaan, varjeli oikeusvaltion heiveröistä itua ja aloitti sisäiset uudistukset."
Ulkoisesti tuo liberaali demokratia näkyi suojeluskunnan & kosolalaisten terrorisointina ja liberaaliin demokratiaan polkemisena joka päättyi vasta kun suomi oli saanut NL:lltä kahdesti selkäänsä.
Mitä tulee "presidenttijohtoisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa hän nojasi kansainväliseen lakiin ja diplomatiaan." niin presidentti Kallio joutui täysin nurkaan työnnetyksi rydin ja mannerheimin toimesta ( joskin mies oli vanha ja rainainen, mutta kuitenkin ) ja mitä tulee sitten suomalaiseen, kröhöm, "diplomatiaan" niin siitä antaapi hyvän kuvan se Erkon murjasusta Paasikivelle siitä miten NL:ään pitäisi suhtautua.
Se että tuollaisen "diplomatian" ansiosta jouduttiin sitten sotaan, on jo itsessään paha. Mutta kun häkäpönttö hölmöilee samalla tavalla 65-70 vuotta myöhemmin ja stubiidokin unohtaa sulkea mikin, niin kyllä siinä rupeaa miettimään että missä vika.
Suoli24:ssä riittää loputtomasti yhteiskunnallisesti ja äxxxxxxxxxi vajaakehittyneitä yksilöitä jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen silmittömästi vihata Kaarlo Juho Ståhlbergia ja Väinö Tanneria.
Marginaalisten vähemmistöjen kitinöistä huolimatta me emme pääse yli eikä ympäri siitä, että Ståhlberg, Tanner ja Santeri Alkio ohjasivat Suomen länsimaisen demokratian piiriin 1919 lähtien pahasti epäonnisuneen "valkoisen demokratian" jälkeen.
Tanner piti jopa sotien jälkeen huolta siitä etteivät äärivasemmistolaisetkaan päässeet valtaan.
Kuten Norjan tapahtumat osoittivat viikonloppuna, niin molemmat äärilaidat ovat vaaraksi kaikelle sille mitä me ymmärrämme länsimaisena demokratiana.
valtionhoitajakaudella siirryttiin tasavaltaiseen demokratiaan. Siinä on pysytty,. eikä asia äärivasemmiston valehtelulla muuksi muutu.
"Marginaalisten vähemmistöjen kitinöistä huolimatta me emme pääse yli eikä ympäri siitä, että Ståhlberg, Tanner ja Santeri Alkio ohjasivat Suomen länsimaisen demokratian piiriin 1919 lähtien pahasti epäonnisuneen "valkoisen demokratian" jälkeen."
Ståhlberg saattoi yrittää ohjata suomea liberaalisen demokratian piiriin, mutta epäonnistui siinä. Eihän se tietenkään Ståhlbergin vika ollut jos se oli RKKA jonka voitot kannaksella ja itä-karjalassa kesällä -44 mahdollisti sen liberaalisen demokratian suomessa.
Lieneekö pientä kohtalon ironiaa, mutta siinä on tiettyä samankaltaisuutta kun Oslon lähettyvillä ääri-oikeistolainen lahtaa nimenomaan niitä norjan ei-äärivasemmistolaisia ja kun suomen gestapon edustaja kuiskuttelee sodan aikana gestapon korvaan kuinka valpon jannut eivät pistäisi yhtään hanttiin jos "tannerilaiset" kansanedustajat päätyisivät samaan paikkaan minne saksmannit lähettävät juutalaisia.