Pedofilian salailu pyhässä katolisessa kirkossa

Me katolilaiset olemme oppineet, että vaikkakin kirkon ulkopuolella on pelastus mahdollinen, ei ainakaan ateisteja tulla pelastettuina näkemään.

Kaikkihan ovat tietoisia siitä, että pyhässä katolisessa kirkossa ilmenneitä lasten hyväksikäyttötapauksia on laajalti salailtu. Minä en silti pidä tätä pahana asiana, vaan näen hyväksikäyttöä salanneet piispat pyhimysten veroisina. Salailun motiivina oli pelko siitä, että ihmiset sankoin joukoin jättäisivät kirkon kuultuaan sen sisällä sattuneista kamalista synneistä. Salailijapiispat siis ovat pelänneet sitä, että katolilaisista tulee ateisteja ja että he näin syöksyvät iankaikkisen kadotuksen kauheuksiin. Tämän mahdollisuuden ajattelu on ahdistanut hyväsydämisiä piispoja niin, että he ovat päättäneet, ettei aivan kaikkea ole mielekästä julkistaa. Avoin kertominen pedofiilipapeista ei ole hyväksi uskolle, vaan on omiaan tuhoamaan kristittyjen sieluja.

Myös minä kavahdan ajatusta siitä, että yksikin katolilainen luopuu uskostaan ja menee helvettiin. Jos olisin ollut piispa vastaavassa tilanteessa, en olisi vienyt tietojani maallisille viranomaisille. Motiivi ei kuitenkaan olisi ollut puhdas pahuus, vaan päinvastoin syvä huoli ihmisten iankaikkisuudesta. Kehotan myös teitä etsimään Kristusta rukouksessa välittömästi.