Onko Tuomas-kuoma Jumalan vastustajan puolella?

Kuka pirun Tuomaskuoma täälläkin on, heh.

- Lepopäivä on omantunnon kysymys aina.
Minä en koskaan muuta asiassa mieltäni, ja tunnen asian kuin omat taskuni. Näin minä tulen aina sanomaan hamaan aikaan saakka.

Kukaan ei voi vaatia muuta lepopäivää kuin mihin ihmisen omatunto sanoo.
Monet kuomat eivät ole ymmärtäneet sellaista yhtälöä että tiedon määrä kontra sitten tietoisuus, ajatus ajatus ja toiminta.

Tiedon määrä >>> ymmärrys/tietoisuus/>>> toiminta! -alltså.
Siitä ihminen vastaa Jumalan edessä.

Jokainen maajussi joka Jumalan porkkanapelloilla tajuaa kyllä, että jotakin hämminkiä on sitten kun jos jotakin hämminkiä että hengellisissä asioissa joku tekee pakkovaltaa väkivalloin.
Tekee sitten omat ratkaisunsa.

On paljon asioita missä palstalla räksytetään ja lyödään, asioita joita vastapuoli ei pysty ymmärtämään koska riittävää pohjatietoa ei asiassa ole, ja asioita ei osata oikein esittää.

Onhan niin että Adventtikirkossakin on paljon ihmisiä jotka eivät osaa opettaa, ei ole sellaista lahjaa.

Ei asioilla, toteutumattomilla, aikaansa odottavilla profetioilla voi lyödä ei syyttää eikä tuomita ihmisiä joilla ei niistä ymmärrystä ole.

Monet pelottomat saarnamiehet ovat julistaneet totuuksia, mutta he ovat osanneet sen tehdä, eivätkä huutele nimimerkkien takaa hutkien ja syytellen ihmisiä asioilla mitä eivät ymmärrä ja pysty käsittämään.

En tässä Sinua osoita, tuo minun repliikkini on huumoria alussa, teki mieleni jotakin sepustaa tähän, en Sinua syytä ja luulekaan että olisit syyttämässä.
Kerroinpa mitä joskus on sattunut ja tapahtunut.

Uskon tiellä kompastellaankin, ja yksinään ilman että kukaan viitsisi koskaan pitää mitään yhteyttä hengellisistä piireistä ihminen on joskus hiukan enemmän tai vähemmän hankaluuksissa. Hengellisyyshän on voimakkaasti sidoksissa ihmisten välisiin intensiivisiin suhteisiin rakkaudessa.
Uskoon tulleella ihmisellä on aina kaksi persoonallisuutta joista jompi kumpi on vallalla, vanha tai uusi minä.
Heti kun hengen johdosta ja riippumisesta päästää hiukankin irti voi tapahtua kamalia. Minuutin irtipäästämisessä joku voi haukkua präiskäyttää jonkun ulos seurakunnasta, kaveri ressu ei millään pääse sisään hengelliseen yhteisöön vaikka kuinka yrittäisi, ja usein jotkut käsittävät ja luulevat olevansa kilpailussa toisia vastaan ja käyttävät tilaisuuden tullen kaiken mahdollisen keinon millä hiukankin saisi toista mätkäistyä, aivan kuin kunnalliselämässä usein kasvatetaan kunnon poliitikkoja että kun toinen kääntää selkänsä pitää paskan lentää suusta.

Monet toki useissa asioissa toimivat vailla parempaa ymmärrystä tekemisissään usein.

Kyllä uskovainen kilparadalla on Paavalin mukaan, monet viimeiset tulevat ensimmäiksi ja ensimmäiset viimeiseksi, joka tarkoittaa ettei seurakuntavuodet ratkaise asiaa.
Kysymys on kuitenkin uskollisuudesta Kristukselle, ja kun ihminen on varannut sydämeensä paikan Pyhälle Hengelle ja Jeesukselle, hän ei sinne päästä ihmisiä johtajaksi arvostelun hengessä.

Kompastelua sattuu ja tapahtuu, uskovainen joutuu aina lopuksi löytämään itsestään vian vaikka ettei ollut tarpeeksi kypsä tajuamaan että seurakunnissa on vain ihmisiä erilaisilla hengellisillä tasoilla ja tiedon varassa ja aina missä on ihmisiä syntyy myös ristiriitoja.
Inhottavaa se on jos joku tuntee itsensä vieraaksi aina vuosikaudet siellä mikä pitäisi olla koti arvovaltakiistojen vuoksi, esim.

Minä olen syyllinen itse omaan kompasteluuni, mutta kuka tietää minunkaan vaikuttimia lähimmäisteni suhteen ja tavoitteitani palvella ja olla hyödyksi Jumalan asialla. Jumala tietää asian itse. Raamatun saa kouraan jne himassakin. Monet ovat "piirikuntaseurakunnissa" omat aikansa, nimitys on harhaanjohtava, asialla ei ole tekemistä mitään piirikunnan kanssa.
Srk on tarkoitus ja optimi.
Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa pienille kulkijoille.


Jumalan siunausta
jari