Kekkosen putoaminen Islannissa

Se oli Kekkosen viimeinen ulkomaanmatka.

Urho Kekkonen oli ryhdikäs johtaja Suomelle. Arvostan häntä suuresti.

Hänen viimeinen matka suuntautui Islantiin jossa hän putosi järveen. Kaikkee taas salailtiin.

Urho Kekkonen oli aina Suomen puolella. Diplomaatti ja kansakunnan johtaja.

Älytöntä että kansalta salattiin tää kaikki.

Kekkosen huono terveydentila salattiin kansalta vuosiksi. Älytöntä.

Sain tietoja Kekkosen huonosta terveydentilasta jo 1980-luvun alussa. Kekkonen oli Islannin matkallaan pudonnut järveen ja vilustunut. Ylin valtiojohto päätti kuitenkin salata Kekkosen terveysongelmat.

Miksi muuten herrat salaa kaiken kansalta? "Ryssiäkö" ne pelkää vai mitä? Älytöntä, Älytöntä!

Kaikki ne salaa.

Mitäs Urkki tekee tuolla viimeisessä säkeistössä?

http://kemppinen.blogspot.com/2005/12/lis-lauluja.html



Uralihin Iivana

Urheasti lähti ryssän rotupuhdas lauma
Petroskoista marssimahan Helsinkiin.
Lämmitetty täällä on Suomen savusauna,
jossa pantiin ruski-Ivan aivan pyörryksiin.
Löyly tuima annettiin,
taisi palaa partakin,
Iivanat jo päänsä pisti pensaaseen.

Paha ompi ryssän olla Suomen rajamailla,
politrukit heiluttavat nagaikkaa.
Hapankaaliakin siellä ompi vatsa vailla,
Molotoff ei anna heille sapuskaa.
Kun vaan karkuun ennättäis,
vähät vaikka tossut jäis,
silti hyppää Iivana vaan ripaskaa.

Suomessa on Stalinilla valmis valtakunta,
pellot täällä oottaa viljankorjaajaa.
Linnassansa ihanata näkee hän jo unta,
Otto-Ville johtaa kansanarmeijaa.
Messuhallin katolla,
sirppi on ja vasara,
eduskuntatalossa soi sirmakka.

Voroshilov pyhä veli yhdyit väärään virteen,
liian kova pähkinä on Suomen maa.
Molotoffi molotti myös itsensä jo hirteen,
Tiltukin jo häkissänsä kotkottaa.
Lähtö tuli viivana,
Uralihin Iivana,
surkeasti toppahousut retkottaa.

Kenraalikuvernööri Kekkonen juo votkaa
kasakat lyö eteisessä korttia.
Lipuissa ei enää nähdä kaksipäistä kotkaa,
Urho takoo idän rautaporttia.
Mutt' asiat on hienosti,
kaalia saa vapaasti,
sitä tuottaa Tamminiemen kolhoosi.

Kansalaissodassa Urho Kekkonen oli nuori valkokaartin upseeri. Hän johti esim.punikkien teloituksia.

Urkki -parka näet pantiin Haminan upseerikoulusta maitojunassa matkoihinsa kun joutui puukkotappeluun kännissä. Tämä tapahtui heti 1918 sodan jälkeen.

Siitä pahasta hän kantoi loppuikänsä kaunaa Suomen armeijalle ja sen upseereille.

No sekö se sitten pentele läsnäolollaan kirosi Islannin Kreikkaa pahempaan vararikkoon. Oikea Pohjoismainen Zambia tuli Islannista.

Viljami Kalliokoski oli todennut, että ”Urho Kekkosen politiikan ainoa sisältö on Urho Kekkonen”.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/881164/tutkielma-urho-kekkosesta

Siinä teille lyhyt Kekkoskertaus. Eipä tule tuota lieroa ikävä.

Olisikohan Lasse Lehtinen vai Juhani Suomi parempi Kekkos-asiantuntija? Lehtinen on ainakin hauskempi. Hän on myös väitellytkin Kekkosesta, Kekkosen ja sdp:n välisitä suhteista väitöskirjallaan ”aatosta jaloa ja alhaista mieltä”. Suomen Kuvalehdessä hänellä oli (2010) aivan erinomainen kolumni otsikolla ”Kaksi Kekkosta”. Kolumni on kolmen sivun pituinen, joten voin ottaa siitä tähän vain muutaman murusen:

”Neljänkymmenen kahden vanhaksi Urho Kekkonen oli Suomen ja Venäjän suhteista jyrkästi yhtä mieltä. Yhtä jyrkästi hän oli samasta asiasta loppuelämänsä tasan päinvastaista mieltä. Kumpikaan ei sietänyt vastaansanomista. Pilapiirtäjä Kari Suomalaisen mukaan Kekkonen oli äkki- mutta pitkävihainen mies.”

”Kekkonen uskoi ja toivoi, että Saksa lyö Neuvostoliiton. Ulkoministeri Rudof Holsti oli ennen sotia liittoutuneiden kannalla eli samaa mieltä kuin Kekkonen myöhemmin. Kekkonen olikin erottamassa saksalaisvastaista Holstia vuonna 1938”

”Keihäänheittäjä Matti Järvinen on muistellut Kekkosta määrätietoisena urheilujohtajana. Berliinin olympialaisissa 1936 Kekkosta harmitti, kun suomalaiset urheilijat eivät Adolf Hitlerin edessä käyttäneet natsitervehdystä.”

Lehtinen muistuttaa mieliin, miten Kekkonen olisi halunnut vielä kesällä 1942 Suomen osallistuvan Saksan Berliinissä järjestämään konferenssiin, jossa suunniteltiin Saksan johtamaa urheilujärjestöä sodan jälkeiselle Euroopalle. Suomi ei lähtenyt, kun presidentti Ryti ja pääministeri Rangell olivat sitä vastaan. Lehtinen jatkaa: ”Väinö Tanner ja Kekkonen olivat ystävystyneet punamultapolitiikassa ennen sotia. (sitten Lehtinen siteeraa täälläkin usein esitettyä Kekkosen ylistävää puhetta Tannerille tämän 60-vuotispäivänä) Sodan jälkeen Tanner, Ryti ja Rangell olivat uudestisyntyneen Kekkosen vastustajia ja joutuivat tuomiolle”.

Sitten kolumnissa on pitkä osuus tapahtumasta, josta minäkin olen eri lähteisiin nojautuen kertonut täällä, eli marraskuussa 1942 Rovaniemellä pidetystä tapaamisesta, jossa Kekkonen eräiden luottoystäviensä kanssa useita päiviä saunoen ja vain pyjamat päällä konjakin voimalla pohtivat perusteellisesti Suomen tilannetta, jonka tilannearvion seurauksena Kekkonen maaliskuussa 1943 tapasi Tukholmassa Yhdysvaltojen tiedustelumiehiä ja liittyi omaan, siihen asti lähinnä demarijohtoiseen rauhanoppositioomme. Lehtinen kertoo myös Kekkosen ja Jelisejevin tapaamisesta ja tämän välityksellä Andrej Zdanovin kautta itseltään Stalinilta saaman tuen kuningastielleen. Ja paljon, paljon muuta, jota tässä en voi referoida – en ehdi eikä mahdukaan. Ostakaa siis lehti ja lukekaa siitä lisää.

Laitan loppuun vielä sen, millä Lehtinen aloittaa; ehkäpä ymmärrätte tämän symbolisen merkityksen:

Mefisto: Minä voin tyydyttää mielitekosi.
Faust: Mitä hluat vastapalvelukseksi?
Mefisto: Enpä juuri mitään. Täällä minä olen sinun palveluksessasi, mutta toisella puolella sinä olet minun palvelijani.

(Goethe: Faust. Murhenäytelmän ensimmäinen osa).

Täällä lisää:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/9299541/urho-kekkosen-syntyman-110-vuotispaivana

Koulussa askarreltiin koko ensimmäisen luokan voimin paranepian-kortteja jokeen pudonneelle presidentille varmaankin syksyllä 1981. Ei ehkä menisi läpi enää nykypäivänä.