Mielenkiintoista tietoa:
Hermann Göringin Mercedes- Benz kiisi Itävallan Alppien mutkaisilla teillä. Valtakunnanmarsalkka istui autonsa luodinkestävien ikkunoiden suojissa pukeutuneena hopeanharmaaseen univormuun, jota koristivat arvokkaat kunniamerkit. Hänen autoaan seurasi pitkä jono ilmavoimien kuorma-autoja.
Oli toukokuun 7. päivä vuonna 1945. Saksa oli sodan jäljiltä raunioina, ja maassa nähtiin nälkää. Hitler oli tehnyt itsemurhan ja natsihallinto hajonnut. Göring, Hitlerin pitkäaikainen oikea käsi uskoi, että nyt oli hänen vuoronsa astua esiin. Hän tiesi, että Saksan häviö oli väistämätön, ja oli siksi ottanut yhteyttä liittoutuneiden ylipäällikköön Dwight D. Eisenhoweriin neuvotellakseen sodan lopettamisesta. Nyt hän oli matkalla Zell am Seehen Fischhornin linnaan tapaamaan Eisenhoweria.
Göringin matka katkesi kuitenkin jo ennen tapaamista. Yhdysvaltalainen prikaatikenraali Robert I. Stack pysäytti hänen saattueensa 36. jalkaväkidivisioonan sotilaiden kanssa. Stack tervehti Göringiä pidättyväisesti ja viittasi häntä astumaan autosta. Göringiä saattaneet sotilaat katsoivat hämmentyneinä, kun heidän komentajansa ohjattiin yhdysvaltalaisten ajoneuvoon. Stackin adjutantti totesi heille: ”Teidän valtakunnanmarsalkkanne on mennyttä.”
Seuraavina päivinä asiat eivät sujuneet lainkaan niin kuin Göring oli ajatellut. Kuvitelmissaan hän oli yhä vaikutusvaltainen valtakunnanmarsalkka, ilmavoimien komentaja ja Hitlerin entinen uskottu.
Hän oli kuitenkin tyytyväinen siihen, että Stack antoi hänelle luvan pitää lehdistötilaisuuden sotilasunivormussa ja lausua julki mielipiteensä sodan kulusta ja Saksan tulevaisuudesta.
Tilanteen todellinen laita valkeni Göringille vasta 20. toukokuuta, kun hänet siirrettiin Luxemburgiin Bad Mondorfin kylpylähotellin tiloihin perustettuun vankilaan muiden natsijohtajien joukkoon. Hotellin mukavat huoneet oli muutettu karuiksi selleiksi, joissa maattiin olkipatjoilla. Göring tajusi olevansa vain yksi sotarikollinen muiden joukossa. Liittoutuneet valmistelivat oikeudenkäyntiä häntä ja muita vastaan. Vaikkei hän tiennytkään sitä vielä, hänen aikansa oli loppumassa.
Ukonilma sai Göringin paniikkiin
Vangitsemisen jälkeen Göringin matkatavarat takavarikoitiin: 16 nimikirjaimin koristeltua matkalaukkua ja kokoelma sormuksia, kelloja ja kalvosinnappeja. Toilettilaukusta vartijat löysivät suuren määrän kodeiinitabletteja. Göring oli haavoittunut luodista kansallissosialistien vuonna 1923 järjestämän epäonnistuneen oluttupavallankumouksen yhteydessä. Kovia kipuja oli lääkitty morfiinilla, josta Göring oli tullut riippuvaiseksi. Hän lievitti morfiinintuskaansa myös kodeiinilla, joka oli morfiinia lievempi kipulääke. Nyt valtakunnanmarsalkka joutui vieroituskuurille.
Lääkkeiden puute ja tappion tajuaminen ajoivat Göringin pahaan ahdinkoon. Yhtenä iltana ukonilman jälkeen hän sai sydänkohtauksen silkasta pelosta. ”Olin yksin, kun alkoi ukkostaa. Se pelotti minua”, hän valitti.
Huumeista vierottautuminen, liikunta vankilan pihalla ja yksinkertainen ruokavalio tekivät Göringille muuten vain hyvää. 170 senttiä pitkä valtakunnanmarsalkka oli vangitsemisen aikaan painanut 104 kiloa ja ollut siten selvästi liikapainoinen. Yhdysvaltalainen sotilaslääkäri, joka teki hänelle terveystarkastuksen, kuvaili häntä ”niin lihavaksi, että hän vaikutti tutisevalta hyytelöltä”.
Vankeudessa kilot karisivat, ja kahden kuukauden kuluttua Göringin univormuun kuuluvia housuja oli kavennettava 15 senttiä. Kun Göring 12. elokuuta saapui Nürnbergiin oikeudenkäyntiin, hän oli kuin uusi ihminen.
Lisätietoa marsalkka Hermann Göringistä, osa 1!
39
579
Vastaukset
- Osa 2.
Göring oli muuttunut muutenkin kuin ulkoisesti. Sodan loppuaikoina hän oli ollut epätoivoinen ja masentunut. Sota ei ollut sujunut suunnitelmien mukaan, ja häntä painoi erityisesti ilmavoimien huono tilanne. Hän oli yrittänyt turruttaa itseään lääkkeillä ja hankkia itselleen muuta ajateltavaa tilaamalla toinen toistaan loisteliaampia univormuja.
Göringin oikeusavustaja asianajaja Airey Neave huomasi muutoksen heti, kun hän 19. lokakuuta tuli tämän selliin tuomaan syytekirjelmää. Göring tervehti Neavea huolettomasti hymyillen ja kumartaen, vaikka häntä vastaan oli nostettu syyte neljästä eri rikoksesta: häntä syytettiin osallistumisesta salaliittoon rauhaa vastaan suuntautuvan rikoksen tekemiseksi, rikoksista rauhaa vastaan, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista. Göring kuittasi kuulemansa toteamalla: ”Jawohl.” (”Kyllä.”) ”Hän oli taas koonnut itsensä”, Neave kirjoitti.
Göringin mielenrauhan syy oli yksinkertainen, ja hän kertoikin sen yhdysvaltalaiselle oikeuspsykiatrille Douglas M. Kelleylle. Göringillä oli suunnitelma. Vaikka natsipuolue oli kielletty vuoden 1923 kaappausyrityksen jälkeen, Hitler ei ollut antanut periksi vaan oli voittanut saksalaiset vähitellen puolelleen. Nyt Göring aikoi tehdä saman.
”Vaikka en pystyisikään vakuuttamaan oikeussalia, haluan ainakin vakuuttaa Saksan kansan siitä, että kaikki, mitä olen tehnyt, olen tehnyt valtion puolesta. 50 tai 60 vuoden kuluttua Saksassa on Hermann Göringin muistomerkkejä”, hän selitti psykiatrille.
Istunto kiinnosti yleisöä
Sodan voittajat eivät kuitenkaan kaavailleet hävinneille muistomerkkejä vaan aivan jotain muuta. Osa liittoutuneiden johtajista oli jopa alun perin suunnitellut ainakin sodasta päävastuussa olleiden saksalaisten teloittamista ilman oikeudenkäyntiä, mutta lopulta oli päätetty järjestää kunnollinen oikeudenkäynti.
Kun Nürnbergin oikeustalon ovet avautuivat 20. marraskuuta 1945 ja syytetyt astuivat sisään, oikeussali oli täynnä ihmisiä, joiden reaktiot vaihtelivat halveksunnasta uteliaisuuteen. Göring, ulkoministeri Joachim von Ribbentrop, Hitlerin aiempi kakkosmies Rudolf Hess ja muut natsit kävelivät syytettyjen penkille yleisön kurkotellessa kaulojaan.
Liittoutuneiden syyttäjät saapuivat hyvin valmistautuneina oikeudenkäyntiin. Kun puna-armeijan joukot olivat sodan lopulla päässeet Berliiniin, Saksan hallitus oli määrännyt kaikki hallinnon asiakirjat tuhottaviksi ennen kuin ne joutuisivat vihollisten käsiin. Vain harvat arkistonhoitajat olivat kuitenkaan noudattaneet käskyä. Sen sijaan he olivat yrittäneet varmistaa lähteiden säilymisen jälkipolville. Suuri osa asiakirjoista jäi paikoilleen, ja osa piilotettiin. Muun muassa ulkoministeriön mikrofilmejä haudattiin Thuringer Waldiin metallilaatikossa, joka oli kääritty vanhaan
sadetakkiin. Syyttäjät olivat saaneet käsiinsä satoja tonneja asiakirjoja, joista monet sisälsivät luottamuksellisia tietoja hallinnon sisäpiiristä.
Yhdysvaltalaisten syyttäjä Robert H. Jackson viittasi seuraavina päivinä ahkerasti saksalaisdokumentteihin, kun hän teki selkoa saksalaisten tuhotöistä. Esitykset eivät näyttäneet liikuttavan Göringiä millään lailla, sillä hänen ilmeensä ei värähtänytkään. ”Voittajat ovat aina tuomitsemassa, ja hävinneitä syytetään”, hän totesi, kun syytekirjelmässä lueteltiin hänen rikoksiaan: osallisuus juutalaisten vainoamiseen, miehitettyjen alueiden riistäminen sekä miljoonien arvoisten arvoesineiden ja taideaarteiden ryöstäminen yksityiskäyttöön.- Osa 3.
Kun syytteet oli luettu, Göring ilmoitti olevansa syytön syytteessä mainittuihin kohtiin. Hän oli valmistellut pitkähkön puheen, jossa hän halusi selittää tunnustavansa tekonsa mutta tehneensä kaiken Saksan kansan puolesta, minkä vuoksi hän ei pitänyt itseään rikollisena. Oikeudenistunnon puheenjohtaja kuitenkin eväsi häneltä puheenvuoron.
Seuraavinakaan päivinä Göring ei saanut tilaisuutta selittää vaikuttimiaan. Syytettyjen joukossa alkoi kuhista, kun syyttäjät lukivat asiakirjan, josta kävi ilmi, että Hitler oli avoimesti arvioinut miljoonien neuvostoliittolaisten kuolevan nälkään Saksan hyökättyä maahan kesäkuussa 1941.
”Täydellistä poliittista hulluutta”, tokaisi entinen Hitler-Jugendin johtaja Baldur von Schirach. Myös muut syytetyt vakuuttelivat, etteivät olisi tukeneet Hitleriä, jos he olisivat tienneet tämän ajatuksista. Harmistuneena Göring kääntyi entisten aseveljiensä puoleen.
”Entä kun Yhdysvallat kahmi itselleen Kalifornian ja Texasin? Se oli myös aggressiivista sodankäyntiä”, hän raivosi. Piikki oli suunnattu yhdysvaltalaisten pääsyyttäjälle.
Syytettyjen asema kävi yhä tukalammaksi iltapäivällä, kun syyttäjät näyttivät filmin, joka sisälsi liittoutuneiden sotilaiden tallentamaa kuvaa vapautetuilta keskitysleireiltä. Se painui lähtemättömästi kaikkien katsojien mieleen.
”...Valkokankaan yli lipui loputon määrä kalvakoita ruumiita, ruumiita, joiden kylkiluut pistivät esiin, ruumiita, joita siirreltiin puskutraktoreilla kuin ne olisivat jätettä. Ruumiita, jotka eivät olleet enää ruumiita vaan palaneita luiden ja lihan jäänteitä”, kuvaili yksi katsojista näkyä myöhemmin. Filmi selvästi kosketti syytettyjä. Monet peittivät kasvonsa kauhuissaan ja häpeissään, ja Saksan armeijan ylipäällikkö sotamarsalkka Wilhelm Keitel pyyhki silmiään.
Göring vaikutti silti siltä kuin asia ei olisi liikuttanut häntä millään lailla, vaikka hän oli ollut perustamassa useita leireistä. Vaikka leirit eivät alun perin olleet tuhoamisleirejä, järjestelmänä ne olivat ruokkineet väkivaltaa ja ihmisvihaa ja vankien kuolleisuus oli ollut alusta asti suurta. Myös Gestapo, joka huolehti vankien toimittamisesta leireille, oli Göringin perustama. Nähdessään filmin Göring pyyhki muutaman kerran hikisiä käsiään yhteen, mutta muutoin valkokankaan painajaismaiset näkymät eivät näyttäneet herättävän hänessä minkäänlaista reaktiota. - Osa 4.
Osa 3. kirjoitti:
Kun syytteet oli luettu, Göring ilmoitti olevansa syytön syytteessä mainittuihin kohtiin. Hän oli valmistellut pitkähkön puheen, jossa hän halusi selittää tunnustavansa tekonsa mutta tehneensä kaiken Saksan kansan puolesta, minkä vuoksi hän ei pitänyt itseään rikollisena. Oikeudenistunnon puheenjohtaja kuitenkin eväsi häneltä puheenvuoron.
Seuraavinakaan päivinä Göring ei saanut tilaisuutta selittää vaikuttimiaan. Syytettyjen joukossa alkoi kuhista, kun syyttäjät lukivat asiakirjan, josta kävi ilmi, että Hitler oli avoimesti arvioinut miljoonien neuvostoliittolaisten kuolevan nälkään Saksan hyökättyä maahan kesäkuussa 1941.
”Täydellistä poliittista hulluutta”, tokaisi entinen Hitler-Jugendin johtaja Baldur von Schirach. Myös muut syytetyt vakuuttelivat, etteivät olisi tukeneet Hitleriä, jos he olisivat tienneet tämän ajatuksista. Harmistuneena Göring kääntyi entisten aseveljiensä puoleen.
”Entä kun Yhdysvallat kahmi itselleen Kalifornian ja Texasin? Se oli myös aggressiivista sodankäyntiä”, hän raivosi. Piikki oli suunnattu yhdysvaltalaisten pääsyyttäjälle.
Syytettyjen asema kävi yhä tukalammaksi iltapäivällä, kun syyttäjät näyttivät filmin, joka sisälsi liittoutuneiden sotilaiden tallentamaa kuvaa vapautetuilta keskitysleireiltä. Se painui lähtemättömästi kaikkien katsojien mieleen.
”...Valkokankaan yli lipui loputon määrä kalvakoita ruumiita, ruumiita, joiden kylkiluut pistivät esiin, ruumiita, joita siirreltiin puskutraktoreilla kuin ne olisivat jätettä. Ruumiita, jotka eivät olleet enää ruumiita vaan palaneita luiden ja lihan jäänteitä”, kuvaili yksi katsojista näkyä myöhemmin. Filmi selvästi kosketti syytettyjä. Monet peittivät kasvonsa kauhuissaan ja häpeissään, ja Saksan armeijan ylipäällikkö sotamarsalkka Wilhelm Keitel pyyhki silmiään.
Göring vaikutti silti siltä kuin asia ei olisi liikuttanut häntä millään lailla, vaikka hän oli ollut perustamassa useita leireistä. Vaikka leirit eivät alun perin olleet tuhoamisleirejä, järjestelmänä ne olivat ruokkineet väkivaltaa ja ihmisvihaa ja vankien kuolleisuus oli ollut alusta asti suurta. Myös Gestapo, joka huolehti vankien toimittamisesta leireille, oli Göringin perustama. Nähdessään filmin Göring pyyhki muutaman kerran hikisiä käsiään yhteen, mutta muutoin valkokankaan painajaismaiset näkymät eivät näyttäneet herättävän hänessä minkäänlaista reaktiota.Kun elokuva loppui, kaikki istuivat kivettyneinä paikoillaan. Oikeuden puheenjohtaja ei kyennyt edes julistamaan istuntoa päättyneeksi. Kohta hiljaisuudesta erottui yhdysvaltalaissotilaan mumina: ”Haluaisin ampua ensimmäisen saksalaisen, joka vastaan tulee.” Sitten Rudolf Hess tokaisi kuuluvasti: ”Valetta.” Göring käski häntä pitämään suunsa kiinni, ja Hess vaikeni.
Joulua edeltävinä viikkoina kaikkien natsijohtajien toimet joutuivat vuorotellen oikeuden puitavaksi. Oman nahkansa pelastamiseksi he kielsivät nyt ne henkilöt ja aatteet, joille he vähän aikaa sitten olivat kumartaneet. Göring oli vimmoissaan. Kun todistamaan kutsuttiin yksi itärintaman kovanahkaisimmista upseereista, SS-kenraali Erich von dem Bach-Zelewski, Göring ei pystynyt enää pidättelemään itseään.
Bach-Zelewski oli nimittäin hankkinut itselleen syytesuojan lupautumalla todistamaan entisiä esimiehiään vastaan. Hän väitti todistajanlausunnossaan, että oli pysynyt asemassaan vain siksi, ettei siihen olisi nimitetty jotakuta toista, julmempaa miestä. Lisäksi hän ilmoitti yleisölle, että julmuudet olivat ”looginen seuraus ideologiastamme”.
Göring räjähti. ”Sika. Kirottu petturi”, hän karjui niin, että sylki roiskui. Purkauksen vuoksi häneltä pidätettiin viikon tupakka-annos, mutta rangaistus ei saanut häntä vaikenemaan.
Oikeussalin ulkopuolella Göring ei pystynyt juurikaan vaikuttamaan muihin syytettyihin, sillä heidät kaikki pidettiin eristyksissä. Oikeustalon yhteydessä oli vankila, jossa jokaisella syytetyllä oli oma selli. Sellissä oli kivilattia, tuoli, pöytä ja laveri. Vankeja seurattiin jatkuvasti oven kurkistusaukosta, ja öisinkin selliä pyyhkäisi usein vartijan lyhdyn valokeila. Ruoka ja juoma tarjoiltiin luukun läpi. Vessanurkkaus oli sellin ainoa kohta, jota ei nähnyt kurkistusaukosta.
Syytetyt pystyivät puhumaan keskenään vapaasti vain oikeustalon ruokalassa. Siellä Göring yritti valaa muihin ylpeyttä ja uskoa. Tehtävä ei ollut helppo, sillä oikeudenkäynnin tulos näytti selvältä. Silti Göring vuorotellen uhkasi ja houkutteli ja maalaili kuvia sankareista, jotka kuolevat asiansa puolesta. Niille, jotka pelkäsivät, hän lupasi suojelua. ”Sanon, että te toimitte minun käskystäni”, Göring rauhoitteli.
Jo periksi antaneita hän koetti rohkaista kuvailemalla marttyyrikuoleman ihanuutta; jonakin päivänä Saksan kansa kaivaisi esiin heidän maalliset jäännöksensä ylös ja ne haudattaisiin uudelleen marmorisarkofagissa, hän maalaili. Syyttäjäviranomaiset eivät ilahtuneet Göringin yrityksistä. Monet syytetyistä olivat suostuneet tekemään yhteistyötä tullessaan Nürnbergiin. Esimerkiksi Hitler-Jugendin johtaja Baldur von Schirach oli ollut valmis antamaan kirjallisen lausunnon
”Hitlerin petoksesta Saksan nuorisoa kohtaan”. Göringin vaikutuksesta von Schirach ja moni muu alkoi perua lupauksiaan.
Vain varusteluministeri Albert Speer piti etäisyyttä entisiin hallitustovereihinsa. Kun hän 3. tammikuuta 1946 ilmoitti asianajajansa välityksellä, että hän oli omantunnonsyistä yrittänyt murhata Hitlerin, syyttäjät uskoivat läpimurron olevan lähellä. Göringin vaikutusvalta ei purrut Speeriin. Göring yritti painostaa tätä sanomalla ”kuolevansa häpeästä” siksi, että ”saksalainen yritti noin alhaisesti pidentää kurjaa elämäänsä”. Göring siirrettiin pian eri rakennukseen kuin muut, ja hän sai aterioida yksin. - Osa 5.
Osa 4. kirjoitti:
Kun elokuva loppui, kaikki istuivat kivettyneinä paikoillaan. Oikeuden puheenjohtaja ei kyennyt edes julistamaan istuntoa päättyneeksi. Kohta hiljaisuudesta erottui yhdysvaltalaissotilaan mumina: ”Haluaisin ampua ensimmäisen saksalaisen, joka vastaan tulee.” Sitten Rudolf Hess tokaisi kuuluvasti: ”Valetta.” Göring käski häntä pitämään suunsa kiinni, ja Hess vaikeni.
Joulua edeltävinä viikkoina kaikkien natsijohtajien toimet joutuivat vuorotellen oikeuden puitavaksi. Oman nahkansa pelastamiseksi he kielsivät nyt ne henkilöt ja aatteet, joille he vähän aikaa sitten olivat kumartaneet. Göring oli vimmoissaan. Kun todistamaan kutsuttiin yksi itärintaman kovanahkaisimmista upseereista, SS-kenraali Erich von dem Bach-Zelewski, Göring ei pystynyt enää pidättelemään itseään.
Bach-Zelewski oli nimittäin hankkinut itselleen syytesuojan lupautumalla todistamaan entisiä esimiehiään vastaan. Hän väitti todistajanlausunnossaan, että oli pysynyt asemassaan vain siksi, ettei siihen olisi nimitetty jotakuta toista, julmempaa miestä. Lisäksi hän ilmoitti yleisölle, että julmuudet olivat ”looginen seuraus ideologiastamme”.
Göring räjähti. ”Sika. Kirottu petturi”, hän karjui niin, että sylki roiskui. Purkauksen vuoksi häneltä pidätettiin viikon tupakka-annos, mutta rangaistus ei saanut häntä vaikenemaan.
Oikeussalin ulkopuolella Göring ei pystynyt juurikaan vaikuttamaan muihin syytettyihin, sillä heidät kaikki pidettiin eristyksissä. Oikeustalon yhteydessä oli vankila, jossa jokaisella syytetyllä oli oma selli. Sellissä oli kivilattia, tuoli, pöytä ja laveri. Vankeja seurattiin jatkuvasti oven kurkistusaukosta, ja öisinkin selliä pyyhkäisi usein vartijan lyhdyn valokeila. Ruoka ja juoma tarjoiltiin luukun läpi. Vessanurkkaus oli sellin ainoa kohta, jota ei nähnyt kurkistusaukosta.
Syytetyt pystyivät puhumaan keskenään vapaasti vain oikeustalon ruokalassa. Siellä Göring yritti valaa muihin ylpeyttä ja uskoa. Tehtävä ei ollut helppo, sillä oikeudenkäynnin tulos näytti selvältä. Silti Göring vuorotellen uhkasi ja houkutteli ja maalaili kuvia sankareista, jotka kuolevat asiansa puolesta. Niille, jotka pelkäsivät, hän lupasi suojelua. ”Sanon, että te toimitte minun käskystäni”, Göring rauhoitteli.
Jo periksi antaneita hän koetti rohkaista kuvailemalla marttyyrikuoleman ihanuutta; jonakin päivänä Saksan kansa kaivaisi esiin heidän maalliset jäännöksensä ylös ja ne haudattaisiin uudelleen marmorisarkofagissa, hän maalaili. Syyttäjäviranomaiset eivät ilahtuneet Göringin yrityksistä. Monet syytetyistä olivat suostuneet tekemään yhteistyötä tullessaan Nürnbergiin. Esimerkiksi Hitler-Jugendin johtaja Baldur von Schirach oli ollut valmis antamaan kirjallisen lausunnon
”Hitlerin petoksesta Saksan nuorisoa kohtaan”. Göringin vaikutuksesta von Schirach ja moni muu alkoi perua lupauksiaan.
Vain varusteluministeri Albert Speer piti etäisyyttä entisiin hallitustovereihinsa. Kun hän 3. tammikuuta 1946 ilmoitti asianajajansa välityksellä, että hän oli omantunnonsyistä yrittänyt murhata Hitlerin, syyttäjät uskoivat läpimurron olevan lähellä. Göringin vaikutusvalta ei purrut Speeriin. Göring yritti painostaa tätä sanomalla ”kuolevansa häpeästä” siksi, että ”saksalainen yritti noin alhaisesti pidentää kurjaa elämäänsä”. Göring siirrettiin pian eri rakennukseen kuin muut, ja hän sai aterioida yksin.ltapäivällä 13. maaliskuuta koko sali pidätti henkeään, kun Göring nousi todistajanaitioon. ”Me melkein tärisimme jännityksestä”, The Timesin kirjeenvaihtaja muisteli tilannetta.
Göring myönsi tekonsa ja vastuunsa silmiään räpäyttämättä. Muun muassa juutalaislaeista hän totesi näin:
”Minä säädin ne, ja siksi olen vastuussa niistä. Minulla ei ole aikomustakaan yrittää väittää, että tein sen Führerin käskystä. Minulla oli vastuu ilmavoimien varustelusta, koulutuksesta ja taistelumoraalin vahvistamisesta. Minä henkilökohtaisesti kannan täyden vastuun siitä, mitä tapahtui, eikä niinkään Führer.”
Göring puolusti myös muita syytettyjä, mutta ei aina tuonut näitä esiin mairittelevassa valossa. Ulkoministeri Ribbentropia hän väitti niin merkityksettömäksi, ettei tällä ollut hänen mukaansa vaikutusta ulkopolitiikkaan. Göring oli omien sanojensa mukaan ainoa, joka oli tavannut Hitleriä vapaasti ja seurustellut tämän kanssa myös yksityisesti.
”Salaliittoon on voinut kuulua korkeintaan Führer ja minä”, hän vastasi syytöskohtaan, jonka mukaan koko Saksan hallinto oli osallinen salaliittoon.
Göring puhui keskeytyksettä 12 tuntia. Muut syytetyt osoittivat suosiotaan ja kannustivat Göringiä kuin tämä olisi ollut koulupoika, joka oli juuri onnistunut puhumaan koko luokan pois jälki-istunnosta. Erimielisyydet oli hetkeksi pyyhkäisty pois. Jopa Speer kuvaili Göringin puolustuspuhetta koskettavaksi.
Syyttäjä Jackson oli vihainen Göringille suodusta pitkästä puheajasta. Puhetta seuranneessa ristikuulustelussa Jackson kävi ärhäkästi entisen valtakunnanmarsalkan kimppuun. Göring nojaili rennosti kyynärpäähänsä ja torjui silmää räpäyttämättä kaikki Jacksonin syytökset.
Kerta toisensa jälkeen Göring oikaisi Jacksonin puheita. Yhdysvaltalaissyyttäjä vaikutti liikkuvan heikoilla jäillä. Hän käänsi väärin tärkeitä sanoja ja teki virheitä paikannimissä niin, että esimerkiksi Reinistä tuli Reininmaa. Hän myös viittasi olemattomiin kokouksiin.
Lopuksi Jackson huitoi papereillaan ja ärhenteli, että ne osoittavat ainakin olemassa olleen suunnitelmia, jotka pyritty pitämään salassa vierailta valloilta. Göring huomautti, ettei salassapitämisessä sinänsä ollut mitään rikollista.
”En muista, että Yhdysvallat olisi julkistanut maihinnoususuunnitelmansa etukäteen”, hän totesi viileästi. Jackson oli saanut tarpeekseen. Hän kääntyi tuomareihin päin ja käynnisti vielä yhden sanallisen hyökkäyksen Göringiä vastaan. Hänen mukaansa tämä ”ei osoittanut pienintäkään avuliaisuutta tuomioistuinta kohtaan, vaikka hänelle sentään tarjottiin tilaisuus puolustaa itseään oikeudessa, tilaisuus, jollaista hän ei itse ollut suonut yhdellekään elävälle sielulle”. Tämän jälkeen Jackson kävi niin kovaääniseksi ja epäjohdonmukaiseksi, että oikeuden puheenjohtaja päätti säälistä häntä kohtaan lopettaa istunnot siltä päivältä.
Göring säilytti mielenmalttinsa myöhemmissäkin ristikuulusteluissa ja näytti valmistautuneen vastaamaan sujuvasti kaikkiin kysymyksiin. Kun kuulustelu loppui, Göring vaikutti hyvin tyytyväiseltä itseensä.
”Ei yhtään huonommin, vai mitä? Älkääkä unohtako, että vastassani olivat Britannian, Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja Ranskan parhaat aivot ja koko heidän oikeuskoneistonsa – ja siinä minä olin aivan yksin”, hän leveili. Tiedotusvälineissä oltiin samaa mieltä.
”Jos kyse olisi ollut vain Göringin terävyydestä ja argumentointikyvystä, hän olisi poistunut todistajanaitiosta paljon suurempana miehenä kuin oli sinne tullessaan”, The Times kirjoitti. - Osa 6.
Osa 5. kirjoitti:
ltapäivällä 13. maaliskuuta koko sali pidätti henkeään, kun Göring nousi todistajanaitioon. ”Me melkein tärisimme jännityksestä”, The Timesin kirjeenvaihtaja muisteli tilannetta.
Göring myönsi tekonsa ja vastuunsa silmiään räpäyttämättä. Muun muassa juutalaislaeista hän totesi näin:
”Minä säädin ne, ja siksi olen vastuussa niistä. Minulla ei ole aikomustakaan yrittää väittää, että tein sen Führerin käskystä. Minulla oli vastuu ilmavoimien varustelusta, koulutuksesta ja taistelumoraalin vahvistamisesta. Minä henkilökohtaisesti kannan täyden vastuun siitä, mitä tapahtui, eikä niinkään Führer.”
Göring puolusti myös muita syytettyjä, mutta ei aina tuonut näitä esiin mairittelevassa valossa. Ulkoministeri Ribbentropia hän väitti niin merkityksettömäksi, ettei tällä ollut hänen mukaansa vaikutusta ulkopolitiikkaan. Göring oli omien sanojensa mukaan ainoa, joka oli tavannut Hitleriä vapaasti ja seurustellut tämän kanssa myös yksityisesti.
”Salaliittoon on voinut kuulua korkeintaan Führer ja minä”, hän vastasi syytöskohtaan, jonka mukaan koko Saksan hallinto oli osallinen salaliittoon.
Göring puhui keskeytyksettä 12 tuntia. Muut syytetyt osoittivat suosiotaan ja kannustivat Göringiä kuin tämä olisi ollut koulupoika, joka oli juuri onnistunut puhumaan koko luokan pois jälki-istunnosta. Erimielisyydet oli hetkeksi pyyhkäisty pois. Jopa Speer kuvaili Göringin puolustuspuhetta koskettavaksi.
Syyttäjä Jackson oli vihainen Göringille suodusta pitkästä puheajasta. Puhetta seuranneessa ristikuulustelussa Jackson kävi ärhäkästi entisen valtakunnanmarsalkan kimppuun. Göring nojaili rennosti kyynärpäähänsä ja torjui silmää räpäyttämättä kaikki Jacksonin syytökset.
Kerta toisensa jälkeen Göring oikaisi Jacksonin puheita. Yhdysvaltalaissyyttäjä vaikutti liikkuvan heikoilla jäillä. Hän käänsi väärin tärkeitä sanoja ja teki virheitä paikannimissä niin, että esimerkiksi Reinistä tuli Reininmaa. Hän myös viittasi olemattomiin kokouksiin.
Lopuksi Jackson huitoi papereillaan ja ärhenteli, että ne osoittavat ainakin olemassa olleen suunnitelmia, jotka pyritty pitämään salassa vierailta valloilta. Göring huomautti, ettei salassapitämisessä sinänsä ollut mitään rikollista.
”En muista, että Yhdysvallat olisi julkistanut maihinnoususuunnitelmansa etukäteen”, hän totesi viileästi. Jackson oli saanut tarpeekseen. Hän kääntyi tuomareihin päin ja käynnisti vielä yhden sanallisen hyökkäyksen Göringiä vastaan. Hänen mukaansa tämä ”ei osoittanut pienintäkään avuliaisuutta tuomioistuinta kohtaan, vaikka hänelle sentään tarjottiin tilaisuus puolustaa itseään oikeudessa, tilaisuus, jollaista hän ei itse ollut suonut yhdellekään elävälle sielulle”. Tämän jälkeen Jackson kävi niin kovaääniseksi ja epäjohdonmukaiseksi, että oikeuden puheenjohtaja päätti säälistä häntä kohtaan lopettaa istunnot siltä päivältä.
Göring säilytti mielenmalttinsa myöhemmissäkin ristikuulusteluissa ja näytti valmistautuneen vastaamaan sujuvasti kaikkiin kysymyksiin. Kun kuulustelu loppui, Göring vaikutti hyvin tyytyväiseltä itseensä.
”Ei yhtään huonommin, vai mitä? Älkääkä unohtako, että vastassani olivat Britannian, Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja Ranskan parhaat aivot ja koko heidän oikeuskoneistonsa – ja siinä minä olin aivan yksin”, hän leveili. Tiedotusvälineissä oltiin samaa mieltä.
”Jos kyse olisi ollut vain Göringin terävyydestä ja argumentointikyvystä, hän olisi poistunut todistajanaitiosta paljon suurempana miehenä kuin oli sinne tullessaan”, The Times kirjoitti.Göringin epäonneksi oikeudenkäynnin tulosta eivät ratkaisseet hänen sanansa vaan tekonsa. Siksi tuomarit eivät epäröineet langettaessaan tuomion 1. lokakuuta 1946. Göringin syyllisyydestä ei ollut epäilystäkään.
Tuomiossa mainittiin, että Göring oli ”lähes aina toimeenpaneva voima, ja häntä ylempänä ei ollut kuin hänen johtajansa. Hän oli hyökkäyssodan tärkein taustavoima ja niin poliittinen kuin sotilaallinenkin johtaja. Hän oli orjatyöjärjestelmän johtaja ja juutalaisia ja muita rotuja omassa maassaan ja muualla sortavan ohjelman alkuunpanija. Tämän miehen toiminnalle ei löydy mitään tuomiota lieventäviä asianhaaroja”.
Kun tuomio luettiin, Göring näytti välinpitämättömältä. Hän seisoi liikkumatta siihen saakka, kun hän kuuli kuulokkeistaan tuomion viimeisen osan – ”Tod durch den Strang” – ”kuolema hirttämällä”. Silloin hän riisui kuulokkeet korviltaan kasvot kivettyineinä, kääntyi kannoillaan ja poistui oikeussalista.
Seuraavina päivinä Göring yritti turhaan saada hirttotuomiota muutettua teloitukseksi ampumalla, sillä hän piti jälkimmäistä sotilaalle sopivampana tapana kuolla. Vetoomukset hylättiin.
15. lokakuuta 1946 illalla vankilassa alettiin kaikessa hiljaisuudessa valmistella teloituksia. Tuomitut eivät tienneet, että hieman puolenyön jälkeen heidät vietäisiin vankilan liikuntasaliin, jonne oli pystytetty hirttolava. Kello 22.45 Göringin sellin ulkopuolella seissyt vartija huusi. Aiemmin rauhallisesti sängyssään maannut Göring oli alkanut kouristella. Kun vartijat yrittivät saada selville kouristusten syytä, Göring muuttui kasvoiltaan sinertäväksi ja kuoli. Vankilalääkäri avasi hänen suunsa ja löysi sieltä lasinpalan; Göring oli tehnyt itsemurhan puraisemalla rikki kaliumsyanidikapselin.
Seuraavana aamuna kello 6.25 pidetyssä lehdistötilaisuudessa Göringin kuolema varasti näyttämön, vaikka alun perin tilaisuudessa piti ilmoittaa sotarikollisten teloittamisesta. Kun tieto levisi Nürnbergiin, saksalaiset vaikuttivat helpottuneilta ja osa jopa voitonriemuisilta.
”Hyvin toimittu, Göring”, totesi yksi, ”hän oli aina askelen edellä muita.” ”Tyypillistä”, sanoi toinen. ”Hän halusi aina paistatella parrasvaloissa.” Jopa vankilapsykiatri Kelley kutsui Göringin yllättävää itsemurhaa ”hyväksi, jopa loistavaksi lopuksi”.
Vuonna 2005 entinen yhdysvaltalainen vanginvartija myönsi, että saksalaisnainen oli huijannut hänet antamaan Göringille kaliumsyanidiampullin väittäen sen sisältävän elintärkeää lääkettä. Useimmat historioitsijat uskovat vangingartijan kertomukseen, vaikka sitä ei voidakaan todistaa oikeaksi.
Göringin ruumiin kohtalosta tiedetään vain se, että se tuhkattiin ja että tuhka hävitettiin. Marmorisarkofagia ei ollut tarjolla hänelle sen paremmin kuin muillekaan syytetyille. - 7. Epilogi
Osa 6. kirjoitti:
Göringin epäonneksi oikeudenkäynnin tulosta eivät ratkaisseet hänen sanansa vaan tekonsa. Siksi tuomarit eivät epäröineet langettaessaan tuomion 1. lokakuuta 1946. Göringin syyllisyydestä ei ollut epäilystäkään.
Tuomiossa mainittiin, että Göring oli ”lähes aina toimeenpaneva voima, ja häntä ylempänä ei ollut kuin hänen johtajansa. Hän oli hyökkäyssodan tärkein taustavoima ja niin poliittinen kuin sotilaallinenkin johtaja. Hän oli orjatyöjärjestelmän johtaja ja juutalaisia ja muita rotuja omassa maassaan ja muualla sortavan ohjelman alkuunpanija. Tämän miehen toiminnalle ei löydy mitään tuomiota lieventäviä asianhaaroja”.
Kun tuomio luettiin, Göring näytti välinpitämättömältä. Hän seisoi liikkumatta siihen saakka, kun hän kuuli kuulokkeistaan tuomion viimeisen osan – ”Tod durch den Strang” – ”kuolema hirttämällä”. Silloin hän riisui kuulokkeet korviltaan kasvot kivettyineinä, kääntyi kannoillaan ja poistui oikeussalista.
Seuraavina päivinä Göring yritti turhaan saada hirttotuomiota muutettua teloitukseksi ampumalla, sillä hän piti jälkimmäistä sotilaalle sopivampana tapana kuolla. Vetoomukset hylättiin.
15. lokakuuta 1946 illalla vankilassa alettiin kaikessa hiljaisuudessa valmistella teloituksia. Tuomitut eivät tienneet, että hieman puolenyön jälkeen heidät vietäisiin vankilan liikuntasaliin, jonne oli pystytetty hirttolava. Kello 22.45 Göringin sellin ulkopuolella seissyt vartija huusi. Aiemmin rauhallisesti sängyssään maannut Göring oli alkanut kouristella. Kun vartijat yrittivät saada selville kouristusten syytä, Göring muuttui kasvoiltaan sinertäväksi ja kuoli. Vankilalääkäri avasi hänen suunsa ja löysi sieltä lasinpalan; Göring oli tehnyt itsemurhan puraisemalla rikki kaliumsyanidikapselin.
Seuraavana aamuna kello 6.25 pidetyssä lehdistötilaisuudessa Göringin kuolema varasti näyttämön, vaikka alun perin tilaisuudessa piti ilmoittaa sotarikollisten teloittamisesta. Kun tieto levisi Nürnbergiin, saksalaiset vaikuttivat helpottuneilta ja osa jopa voitonriemuisilta.
”Hyvin toimittu, Göring”, totesi yksi, ”hän oli aina askelen edellä muita.” ”Tyypillistä”, sanoi toinen. ”Hän halusi aina paistatella parrasvaloissa.” Jopa vankilapsykiatri Kelley kutsui Göringin yllättävää itsemurhaa ”hyväksi, jopa loistavaksi lopuksi”.
Vuonna 2005 entinen yhdysvaltalainen vanginvartija myönsi, että saksalaisnainen oli huijannut hänet antamaan Göringille kaliumsyanidiampullin väittäen sen sisältävän elintärkeää lääkettä. Useimmat historioitsijat uskovat vangingartijan kertomukseen, vaikka sitä ei voidakaan todistaa oikeaksi.
Göringin ruumiin kohtalosta tiedetään vain se, että se tuhkattiin ja että tuhka hävitettiin. Marmorisarkofagia ei ollut tarjolla hänelle sen paremmin kuin muillekaan syytetyille.Vielä tutkimatta on Göringin vaikutteet Ruotsista ja myös Suomesta. Yhdistävä linkki oli Eric von Rosen, ruotsalainen kreivi, joka oli Ruotsin natsien keskeisiä vaikuttajia. Häneltä Göring sai tietoja Suomen sisällissodan uudesta innovaatiosta : tuhoamisleireistä. Joilla poliittiset vastustajat tuhottiin ampumatta käyttäen nälkää ja tauteja. von Rosen oli se linkki joka yhdisti Saksan ja Suomen kohtaloita jatkossa. Myös Suur-Suomi ja Suur-Saksa-ideologiat ovat läheistä sukua - Mannerheim-von Rosen-Göring -akseli. Nämä suomalais-saksalaiset erityissuhteet tulevat vielä saamaan uutta valoa ja muuttavat toisen maailmansodan historiankirjoitusta kun aikanaan ennakkoluulottomat nuoren polven tutkijat tarttuvat aiheeseen....
- Paksua pötyä!!!
7. Epilogi kirjoitti:
Vielä tutkimatta on Göringin vaikutteet Ruotsista ja myös Suomesta. Yhdistävä linkki oli Eric von Rosen, ruotsalainen kreivi, joka oli Ruotsin natsien keskeisiä vaikuttajia. Häneltä Göring sai tietoja Suomen sisällissodan uudesta innovaatiosta : tuhoamisleireistä. Joilla poliittiset vastustajat tuhottiin ampumatta käyttäen nälkää ja tauteja. von Rosen oli se linkki joka yhdisti Saksan ja Suomen kohtaloita jatkossa. Myös Suur-Suomi ja Suur-Saksa-ideologiat ovat läheistä sukua - Mannerheim-von Rosen-Göring -akseli. Nämä suomalais-saksalaiset erityissuhteet tulevat vielä saamaan uutta valoa ja muuttavat toisen maailmansodan historiankirjoitusta kun aikanaan ennakkoluulottomat nuoren polven tutkijat tarttuvat aiheeseen....
Vuonna -18 ei natseista ollut tietoakaan. Todellisen vastustajien tuhoamisen aloitti Lenin syksyllä -17. Vastustajat ammuttiin tai suljettiin leireille kuolemaan. Sama jatkui Stalinin aikana.
Saksan leirejä alettiin pystyttää juutalaisille joskus -33 jälkeen Hitlerin noustua valtaan. Malli otettiiin NL:sta.
Göring oli ilmailuministeri ja ilmavoimien komentaja. Hän ei missään vaiheessa johtanut leirejä.
Suomessa leirivangit armahdettiin vielä -18 aikana. Mitään mallia ei siis Saksaan voitu niistä ottaa. Von Rosenilla ei ollut mitään tekemistä sen enempää Suomen kuin Saksan leirien kanssa. Göring oli -18 Saksan ilmavoimien kapteeni.
Ylipäänsä Göringin kytkös von Roseniin oli ohut. Hän oli muutaman vuoden naimisissa Rosenin vaimon siskon kanssa. Mannerheimin läheisiin tuttaviin ei kuulunut sen enempää Rosen kuin Göringkään.
Mannerheim inhosi natseja, joskin arveli heistä voivan olla hyötyä taistelussa bolsevikkejä vastaan. Se näkyi sitten käytännössä -41 keväästä alkaen. - Sitä juuri
Paksua pötyä!!! kirjoitti:
Vuonna -18 ei natseista ollut tietoakaan. Todellisen vastustajien tuhoamisen aloitti Lenin syksyllä -17. Vastustajat ammuttiin tai suljettiin leireille kuolemaan. Sama jatkui Stalinin aikana.
Saksan leirejä alettiin pystyttää juutalaisille joskus -33 jälkeen Hitlerin noustua valtaan. Malli otettiiin NL:sta.
Göring oli ilmailuministeri ja ilmavoimien komentaja. Hän ei missään vaiheessa johtanut leirejä.
Suomessa leirivangit armahdettiin vielä -18 aikana. Mitään mallia ei siis Saksaan voitu niistä ottaa. Von Rosenilla ei ollut mitään tekemistä sen enempää Suomen kuin Saksan leirien kanssa. Göring oli -18 Saksan ilmavoimien kapteeni.
Ylipäänsä Göringin kytkös von Roseniin oli ohut. Hän oli muutaman vuoden naimisissa Rosenin vaimon siskon kanssa. Mannerheimin läheisiin tuttaviin ei kuulunut sen enempää Rosen kuin Göringkään.
Mannerheim inhosi natseja, joskin arveli heistä voivan olla hyötyä taistelussa bolsevikkejä vastaan. Se näkyi sitten käytännössä -41 keväästä alkaen.Otsikkosi kuvaa tekstiäsi :)
Virallinen historiankirjoitus:
Göring oli varsinainen natsivaltakunnan käytännön johtaja, Hitler jo kuolevaisten yläpuolella oleva keulakuva. .
Mannerheim oli pidetty vieras Göringin metsäpalatsissa Karinhallissa (nimetty ruots. vaimon mukaan). Nimen omaan von Rosenin (ruots. kansalllissosialistit) kautta Mannerheim piti yhteyttä Göringin näkemyksiin sodasta ja politiikasta. - Karinhallessa
Sitä juuri kirjoitti:
Otsikkosi kuvaa tekstiäsi :)
Virallinen historiankirjoitus:
Göring oli varsinainen natsivaltakunnan käytännön johtaja, Hitler jo kuolevaisten yläpuolella oleva keulakuva. .
Mannerheim oli pidetty vieras Göringin metsäpalatsissa Karinhallissa (nimetty ruots. vaimon mukaan). Nimen omaan von Rosenin (ruots. kansalllissosialistit) kautta Mannerheim piti yhteyttä Göringin näkemyksiin sodasta ja politiikasta.Marski saattoi käydä 1935 ollessaan tutustumassa Saksan lentokoneteollisuuteen. Mikäli rakennus oli silloin valmis.
"Mannerheim oli pidetty vieras Göringin metsäpalatsissa Karinhallissa (nimetty ruots. vaimon mukaan)."
Toisen kerran M. vieraili Göringin luona kesällä -42 vastavierailullaan Saksaan. Silloin ei tosin käyty Karinhallessa, vaan Göringin metsästysmajalla.
M. käyttäytyi korostetun viileästi ja poistui aikaisin seurasta.
"Göring oli varsinainen natsivaltakunnan käytännön johtaja, Hitler jo kuolevaisten yläpuolella oleva keulakuva. "
Taas täysin pötyä. Hitler johti loppuun asti jopa lopuksi erottaen G:n kaikista viroistaan.
G. oli virallinen kakkosmies, mutta menetti sodan kuluessa vaikutusvaltaansa ja oli lopuksi pelkkä kulissi.
"Nimen omaan von Rosenin (ruots. kansalllissosialistit) kautta Mannerheim piti yhteyttä Göringin näkemyksiin sodasta ja politiikasta."
Taas hölynpölyä. Todisteet? - muisti..
7. Epilogi kirjoitti:
Vielä tutkimatta on Göringin vaikutteet Ruotsista ja myös Suomesta. Yhdistävä linkki oli Eric von Rosen, ruotsalainen kreivi, joka oli Ruotsin natsien keskeisiä vaikuttajia. Häneltä Göring sai tietoja Suomen sisällissodan uudesta innovaatiosta : tuhoamisleireistä. Joilla poliittiset vastustajat tuhottiin ampumatta käyttäen nälkää ja tauteja. von Rosen oli se linkki joka yhdisti Saksan ja Suomen kohtaloita jatkossa. Myös Suur-Suomi ja Suur-Saksa-ideologiat ovat läheistä sukua - Mannerheim-von Rosen-Göring -akseli. Nämä suomalais-saksalaiset erityissuhteet tulevat vielä saamaan uutta valoa ja muuttavat toisen maailmansodan historiankirjoitusta kun aikanaan ennakkoluulottomat nuoren polven tutkijat tarttuvat aiheeseen....
Eikös stalin tapattanut jonkun kansan lähes nälkään, kun se takavarikoi niiltä viljan, en muista mistä kansasta on kyse? , se joka tietää paremmin voisi valaista?
Muistan tämän soviet story dokumentista...
- hauuah röven ään kum
Oli sillä ainakin enemmän fyrkkaa kuin heimoveljilläsi Martovilla ja Bernsteinillä.
- Paksu-hermanni
Olisit edes lähteen maininnut.
http://historianet.fi/kw/hermann-goering-1
Sivu 1: Nürnbergin oikeudenkäynti: Göringin huippuhetki
http://historianet.fi/nurnberg
Sivu 2: Göring aikoi vakuuttaa saksalaiset
http://historianet.fi/else-christensen/goering-aikoi-vakuuttaa-saksalaiset
Sivu 3: Joukkomurha ei liikuttanut Göringiä
http://historianet.fi/else-christensen/joukkomurha-ei-liikuttanut-goeringiae
Sivu 4: Göring agitoi muita lounaspöydässä
http://historianet.fi/else-christensen/goering-agitoi-muita-lounaspoeydaessae
Sivu 5: Syyttäjä menetti itsehillintänsä
http://historianet.fi/syyttaejae-menetti-itsehillintaensae
Sivu 6: Göring varasti huomion vainajanakin
http://historianet.fi/goering-varasti-huomion-vainajanakin- Hyvä automaku!
Göringin cabriolet-Mersu, kompressoriahdettu 1937:
http://www.flickr.com/photos/carphotosbyrichard/4394024642/
Vaikka Göring teki kauhistuttavia tekoja käskyillään, on miehessä tiettyä erikoista vetoavaa karismaa! Hän todella nautti elämästään, osasi elää. Hienot kaarat, kartanot, linnat, univormut, juhlat. Toisaalta myös leppoisa kansanmies ja tietojen perusteella uskon että rakasti suunnattomasti perhettään.
Herää kysymys miksi mies piti tuomita kuolemaan? Sitten vielä joku ryssän Stalin kehtaa esiintyä oikein Nürnbergin oikeudenkäynnissä medialle poseeraten vaikka tapatti moninkertaisesti kansaansa ja sai elää valtiaana loppuelämänsä. Göringille muutaman vuoden vankeus olisi ollut riittävä ja olisi voinut alkaa vaikuttamaan uudelleen Saksan politiikassa, eri puolueessa, kansansa hyväksi toimien. Mutta: hienoa että osasi vielä lopuksi suututtaa tuomarit sillä että ehti itse tappaa itsensä ennen hirttotuomion täytäntöön panoa!
- nikitanikitön
....joku puolustaa GÖRINGIÄ?!? Ehkä toi on sarkasmia mikä ei mulle aukea, mutta sodanjälkeinen, jakaantunut saksa ei välttämäti ihan kauheasti kaivannut vanhoja natsijohtajia sotkemaan soppaa... Automaku (ja muutenkin esim. kello-, ja korumaku) oli kohdillaan, mutta se on tuossa päässä ainoa hollillaan ollut asia. Ehkä jopa enemmän pihalla kuin Adolf, ei edes tajunnut minkälaisessa tilanteessa on sodan loppuessa. Narsisti pahimmasta päästä, kuten tuo kirjoitelmakin jo osoittaa joka kohdassa.
Herää kysymys miksei miestä olisi tullut tuomita kuolemaan? Mies oli niin poliittisesti kuin sotilaallisesti vastuussa henkiläkohtaisesti natsien hirveimmistä teoista, ja ei osoittanut minkäänlaisia katumuksen merkkejä. Tuohan vaikuttaisi epänarsistiselle piirteelle, mutta asiaansa uskova Göring yritti kerätä itselleen suosiota auttamalla muita pinteestä. Kunnes kuuli tuomionsa, oli joidenkin tutkijoiden mukaan varma, että kävelee vielä portista ulos kansansa syliin.- se on vaan....
...niin että kansat tarvitsevat karismaattisia johtajia. Meillä sellaisia olivat Marski ja Urkki, nämä nykypösilöt kuten Mauni "miettelijä-jahkailija" Koivisto tai kammottava Tawja Halonen ovat irvikuvia.
Göring oli Aatun kanssa karismaattisia ja kansa piti heistä. Ja jos aletaan nälvimään jotain Göringin persoonallisuuden rakennetta ja vihjaamaan narsismista, niin sitä on joka johtajalla -koska ilman erityistä persoonaa ja sen mukaaan tuomaa karismaa ei voi olla johtaja -suosittu ja suuri ainakaan.
Kyllä sieltä Natsi-Saksan sotavarustautumisesta kuultaa esiin se kohtuuton I-MS:n rauhansopimus, lama-ajat ja jättityöttömyys sekä juutalaisten aivan tosiasiallinen vallassaolo kaikilla merkittävimmillä saksalaisilla johtopaikoilla yrityssektorilla ja tieteenalalla. Täytyisi myös muistaa tekojen taustaa eikä syyllistää ainoastaan natsijohtajia. Oma alkuperäiskansa sai työtä, turvallisuutta ja ruokaa. Saksalaiset elivät vielä 30-luvun alussa suoranaisessa nälänhädässä, kun maataloustuontanto ei riittänyt suurelle väestömäärälle pienestä aluekoosta johtuen.
Göring oli mielestäni karismaattinen hahmo ja tulee pysymään aikakirjoissa ja historiassa ikuisesti. - Nurnberg-leffa....
se on vaan.... kirjoitti:
...niin että kansat tarvitsevat karismaattisia johtajia. Meillä sellaisia olivat Marski ja Urkki, nämä nykypösilöt kuten Mauni "miettelijä-jahkailija" Koivisto tai kammottava Tawja Halonen ovat irvikuvia.
Göring oli Aatun kanssa karismaattisia ja kansa piti heistä. Ja jos aletaan nälvimään jotain Göringin persoonallisuuden rakennetta ja vihjaamaan narsismista, niin sitä on joka johtajalla -koska ilman erityistä persoonaa ja sen mukaaan tuomaa karismaa ei voi olla johtaja -suosittu ja suuri ainakaan.
Kyllä sieltä Natsi-Saksan sotavarustautumisesta kuultaa esiin se kohtuuton I-MS:n rauhansopimus, lama-ajat ja jättityöttömyys sekä juutalaisten aivan tosiasiallinen vallassaolo kaikilla merkittävimmillä saksalaisilla johtopaikoilla yrityssektorilla ja tieteenalalla. Täytyisi myös muistaa tekojen taustaa eikä syyllistää ainoastaan natsijohtajia. Oma alkuperäiskansa sai työtä, turvallisuutta ja ruokaa. Saksalaiset elivät vielä 30-luvun alussa suoranaisessa nälänhädässä, kun maataloustuontanto ei riittänyt suurelle väestömäärälle pienestä aluekoosta johtuen.
Göring oli mielestäni karismaattinen hahmo ja tulee pysymään aikakirjoissa ja historiassa ikuisesti.Katsokaa ihmeessä -ellette ole katsoneet- aivan loistava Nürnbergin sotaoikeudenkäyntiä kuvaava 3-tuntinen leffa, 2 kpl dvd:tä paketissa. Siinä kuvautuu Göringon loistava seuramies- ja johtajankyky. Hän varastaa koko shown, loppuun saakka. Jo alussa, tullessaan jenkkisotilaiden tukikohtaan Itävallassa ja aikoessaan solmia rauhan, hän saa jenkkiupseerit valloitettua ystävällisellä rempseällä seuramiestaidollaan ja laulu raikaa ja haitaria soitetaan. Vasta myöhemmin hänet sitten pidätetään mutta mies ei murru ja jatkaa taitavaa puolustautumistaan ja on natsijohtaja-syytettyjen joukkueen johtohahmo oikeudenkäynnissä, saaden tuomaritkin raivoon ja tappiotunnelmaan.
Se, joka tuollaiseen kykenee, on älyllisesti loistava, terävä ja omaa karismaattisen persoonan. - PSYKOPAATTI,TIETTY
Nurnberg-leffa.... kirjoitti:
Katsokaa ihmeessä -ellette ole katsoneet- aivan loistava Nürnbergin sotaoikeudenkäyntiä kuvaava 3-tuntinen leffa, 2 kpl dvd:tä paketissa. Siinä kuvautuu Göringon loistava seuramies- ja johtajankyky. Hän varastaa koko shown, loppuun saakka. Jo alussa, tullessaan jenkkisotilaiden tukikohtaan Itävallassa ja aikoessaan solmia rauhan, hän saa jenkkiupseerit valloitettua ystävällisellä rempseällä seuramiestaidollaan ja laulu raikaa ja haitaria soitetaan. Vasta myöhemmin hänet sitten pidätetään mutta mies ei murru ja jatkaa taitavaa puolustautumistaan ja on natsijohtaja-syytettyjen joukkueen johtohahmo oikeudenkäynnissä, saaden tuomaritkin raivoon ja tappiotunnelmaan.
Se, joka tuollaiseen kykenee, on älyllisesti loistava, terävä ja omaa karismaattisen persoonan.Tyypillinen psykopaatti ja manipuloija joka hankki natseille kannattajia myös ulkomaan- suhteillaan. Kuten heikkoluonteisen kaverinsa marsalkansauvalla keikaroivan Mannerheimin. Tämähän oli jo pyrkyrinä yrittänyt Venäjällä, Ruotsissa, Suomessa ja nyt saksalaisten suosioon. Hitler saattoi uskoakin aatteeseensa mutta Göring ja Mannerheim olivat kyynisiä omanedun tavoittelijoita.
http://www.ww2incolor.com/d/403333-2/P2110899 - Taas tuli pötyä
PSYKOPAATTI,TIETTY kirjoitti:
Tyypillinen psykopaatti ja manipuloija joka hankki natseille kannattajia myös ulkomaan- suhteillaan. Kuten heikkoluonteisen kaverinsa marsalkansauvalla keikaroivan Mannerheimin. Tämähän oli jo pyrkyrinä yrittänyt Venäjällä, Ruotsissa, Suomessa ja nyt saksalaisten suosioon. Hitler saattoi uskoakin aatteeseensa mutta Göring ja Mannerheim olivat kyynisiä omanedun tavoittelijoita.
http://www.ww2incolor.com/d/403333-2/P2110899pöytään. Mista sitä oikein kannetaan? Vai on Marski luonut uraa Ruotsissakin?
Oman edun tavoittelija? Mannerheim nimitettiin hallituksen joukkojen ylipäälliköksi, kun niitä ei edes ollut olemassa. Ei siihen kukaan pyrkyri ryhdy. Sama koskee ylipäällikkyyttä Talvisodan täysin toivottomassa tilanteessa.
Se on totta, ettei Marski uskonut natsismiin. Jumalaan ja Suomeen hän kuitenkin uskoi, Suomen kansaan ja armeijaan. Siinä riitti yhdelle miehelle. - Uralin Pervonen
Taas tuli pötyä kirjoitti:
pöytään. Mista sitä oikein kannetaan? Vai on Marski luonut uraa Ruotsissakin?
Oman edun tavoittelija? Mannerheim nimitettiin hallituksen joukkojen ylipäälliköksi, kun niitä ei edes ollut olemassa. Ei siihen kukaan pyrkyri ryhdy. Sama koskee ylipäällikkyyttä Talvisodan täysin toivottomassa tilanteessa.
Se on totta, ettei Marski uskonut natsismiin. Jumalaan ja Suomeen hän kuitenkin uskoi, Suomen kansaan ja armeijaan. Siinä riitti yhdelle miehelle."Lähettäessään kangaskäärön Ruotsiin Mannerheim 27.10. 1944 määräsi, että se oli pidettävä sinetöitynä 50 vuoden ajan. Silloin se voitaisiin luovuttaa Suomen valtionarkistoon, mikäli Suomi olisi itsenäinen ja mikäli bolshevismi ei olisi saanut valtaa Suomen hallituksessa. Mikäli kommunismi olisi saanut vallan, paperien tuli jäädä Ruotsiin tai ne olisi poltettava."
http://www.mannerheim.fi/13_erity/s_arkist.htm
Päälahtarin henkinen kotimaa oli Ruotsi ja sitten Venäjä. Suomi taisi olla vaatimattomuudessaan vain välttämätön paha. - Taas pötyä 2
Uralin Pervonen kirjoitti:
"Lähettäessään kangaskäärön Ruotsiin Mannerheim 27.10. 1944 määräsi, että se oli pidettävä sinetöitynä 50 vuoden ajan. Silloin se voitaisiin luovuttaa Suomen valtionarkistoon, mikäli Suomi olisi itsenäinen ja mikäli bolshevismi ei olisi saanut valtaa Suomen hallituksessa. Mikäli kommunismi olisi saanut vallan, paperien tuli jäädä Ruotsiin tai ne olisi poltettava."
http://www.mannerheim.fi/13_erity/s_arkist.htm
Päälahtarin henkinen kotimaa oli Ruotsi ja sitten Venäjä. Suomi taisi olla vaatimattomuudessaan vain välttämätön paha."Päälahtarin henkinen kotimaa oli Ruotsi ja sitten Venäjä. Suomi taisi olla vaatimattomuudessaan vain välttämätön paha. "
Mannerheim oli nimenomaan suomalainen, vaikka kuuluikin ruotsinkieliseen aatelistoon. Venäjän hän jätti taakseen 1917. Keisarivallan kukistuminen hävitti sen Venäjän, jota hän oli palvellut.
Ruotsin kanssa M:lla ei ollut juuri tekemistä. Hänen veljensä muuttivat sinne jo 1900-luvun alussa, joten hän vieraili usein heidän luonaan.
M:n kunnianhimo suuntautui Suomeen. Hän halusi ennen kaikkea armeijan ylipäälliköksi. Siinä tehtävässä hän olikin kolmasti. Itse asiassa myös puolustusneuvoston puheenjohtajana 1931-39, hän oli maan korkein sotilas ja armeijaa kehitettiin pitkälti pn:n ohjeiden mukaan. - Heh heh,
Nurnberg-leffa.... kirjoitti:
Katsokaa ihmeessä -ellette ole katsoneet- aivan loistava Nürnbergin sotaoikeudenkäyntiä kuvaava 3-tuntinen leffa, 2 kpl dvd:tä paketissa. Siinä kuvautuu Göringon loistava seuramies- ja johtajankyky. Hän varastaa koko shown, loppuun saakka. Jo alussa, tullessaan jenkkisotilaiden tukikohtaan Itävallassa ja aikoessaan solmia rauhan, hän saa jenkkiupseerit valloitettua ystävällisellä rempseällä seuramiestaidollaan ja laulu raikaa ja haitaria soitetaan. Vasta myöhemmin hänet sitten pidätetään mutta mies ei murru ja jatkaa taitavaa puolustautumistaan ja on natsijohtaja-syytettyjen joukkueen johtohahmo oikeudenkäynnissä, saaden tuomaritkin raivoon ja tappiotunnelmaan.
Se, joka tuollaiseen kykenee, on älyllisesti loistava, terävä ja omaa karismaattisen persoonan.päämajassakin "haitaria" soitettiin rempseään ratsuväen tyyliin..
- Mannerheim ja Hitler
Taas pötyä 2 kirjoitti:
"Päälahtarin henkinen kotimaa oli Ruotsi ja sitten Venäjä. Suomi taisi olla vaatimattomuudessaan vain välttämätön paha. "
Mannerheim oli nimenomaan suomalainen, vaikka kuuluikin ruotsinkieliseen aatelistoon. Venäjän hän jätti taakseen 1917. Keisarivallan kukistuminen hävitti sen Venäjän, jota hän oli palvellut.
Ruotsin kanssa M:lla ei ollut juuri tekemistä. Hänen veljensä muuttivat sinne jo 1900-luvun alussa, joten hän vieraili usein heidän luonaan.
M:n kunnianhimo suuntautui Suomeen. Hän halusi ennen kaikkea armeijan ylipäälliköksi. Siinä tehtävässä hän olikin kolmasti. Itse asiassa myös puolustusneuvoston puheenjohtajana 1931-39, hän oli maan korkein sotilas ja armeijaa kehitettiin pitkälti pn:n ohjeiden mukaan.
- very interestink
tosi mielenkiintoista tekstiä. lisää tällaista tänne.
- svastika
Göringin vaimo oli ruotsalaisen Von Rosenin sisko. Von Rosen lähetti Suomeen ensimmäisen lentokoneen jossa oli hakaristi. Hakaristista tuli Suomen ilmavoimien symboli.
- ei, vaan Rosenin
vaimon sisko. On se eri asia. Lisäksi Karin kuoli jo 20-luvulla. Herman meni uusiin naimisiin.
"Göringin vaimo oli ruotsalaisen Von Rosenin sisko" - ABCD-
Vaikka hakarististä (Swastika) tuli aikoinaan Suomen ilmavoimien tunnus joksikin aikaa,niin se ei ollut sama kuin natsien käyttämä hakaristitunnus.
Näin siksi,että Suomen ilmavoimien käytössä aikoinaan ollut hakaristitunnus oli ns.väärinpäin.
Eli siitä syystä se ei ollut sama kuin natsien käyttämä hakaristi. - VOIVOIVOIVOI...
ABCD- kirjoitti:
Vaikka hakarististä (Swastika) tuli aikoinaan Suomen ilmavoimien tunnus joksikin aikaa,niin se ei ollut sama kuin natsien käyttämä hakaristitunnus.
Näin siksi,että Suomen ilmavoimien käytössä aikoinaan ollut hakaristitunnus oli ns.väärinpäin.
Eli siitä syystä se ei ollut sama kuin natsien käyttämä hakaristi.Hakaristi oli tunnus joka yhdisti 30-luvulla natsirintamaa niin Saksassa, Suomessa kuin Ruotsissa. Sitä ei tosiasiaa ei mikään jälkikieroilu poispese. Jos Suomi olisi valinnut liitoutuneiden puolen olisi käyttöön tullut välittömästi eri tunnukset, ehkä nykyisenlaiset pyöreät.
- Karin kuoli
ei, vaan Rosenin kirjoitti:
vaimon sisko. On se eri asia. Lisäksi Karin kuoli jo 20-luvulla. Herman meni uusiin naimisiin.
"Göringin vaimo oli ruotsalaisen Von Rosenin sisko"vasta 1931.
- Hoihoihoi!!!
VOIVOIVOIVOI... kirjoitti:
Hakaristi oli tunnus joka yhdisti 30-luvulla natsirintamaa niin Saksassa, Suomessa kuin Ruotsissa. Sitä ei tosiasiaa ei mikään jälkikieroilu poispese. Jos Suomi olisi valinnut liitoutuneiden puolen olisi käyttöön tullut välittömästi eri tunnukset, ehkä nykyisenlaiset pyöreät.
Mitään Suomi-Ruotsi-Saksa natsiintamaa ei ole ollut 30-luvulla, EIKÄ YLIPÄÄNSÄ KOSKAAN.
SUOMI OTTI HAKARISTIN TUNNUKSEKSI MYÖS PANSSAREIHIN 21.6. 41.
Liittoutuneiden puolta ei ollut koskaan mahdollista valita. Ryti yritti ja sai solmittua "sotakauppasopimuksen" britien kanssa 15.4. 40, mutta se kaatui Saksan hyökkäykseen. NL:n painostus ajoi Suomen Saksan rinnalle keväällä
-41. - Joulutähti.
Hoihoihoi!!! kirjoitti:
Mitään Suomi-Ruotsi-Saksa natsiintamaa ei ole ollut 30-luvulla, EIKÄ YLIPÄÄNSÄ KOSKAAN.
SUOMI OTTI HAKARISTIN TUNNUKSEKSI MYÖS PANSSAREIHIN 21.6. 41.
Liittoutuneiden puolta ei ollut koskaan mahdollista valita. Ryti yritti ja sai solmittua "sotakauppasopimuksen" britien kanssa 15.4. 40, mutta se kaatui Saksan hyökkäykseen. NL:n painostus ajoi Suomen Saksan rinnalle keväällä
-41.Punatähti se vasta tosi ällö tunnus olisi ollut.Ja olisi edelleenkin..,ai tzorry vaan kun tuli tallattua joitain varpaille mutta olkoon!
- tay sachs
Jospa Rosen ei halunnut tulla bolshevikki sankariesi raiskaamaksi ja murhaamaksi sekä ryöstämäksi. Slaavillehan käsitteet fyysinen koskemattomuus ja yksityisomaisuus ovat lähes täysin vieraita paitsi ehkä länsi-ukrainalaisille ja kroateille.
- ...
VOIVOIVOIVOI... kirjoitti:
Hakaristi oli tunnus joka yhdisti 30-luvulla natsirintamaa niin Saksassa, Suomessa kuin Ruotsissa. Sitä ei tosiasiaa ei mikään jälkikieroilu poispese. Jos Suomi olisi valinnut liitoutuneiden puolen olisi käyttöön tullut välittömästi eri tunnukset, ehkä nykyisenlaiset pyöreät.
Toi nykyinen Suomen ilmavoimien tunnus näyttää
maalitaululta!
- s0¨765po
Göringin vaimo oli sukunimeltään Von Rosen eli "sen" ruotsalaisen Von rosenin sisko. Von rosen oli se jonka takia Suomen ilmavoimien koneisiin iskettiin hakaristi. Von Rosen oli ruotsalainen joka lähetti ensimmäisen lentokoneen Suomeen valkoisille lahjana. Siinä oli von rosenin viikingitunnus eli hakaristi.
- voi reppamaa
Ensinnäkään hakaristi ei ole viikingitunnus. Otahan selvää asioista ennen kuin sössit lisää höpöttämällä.
- Göringin 1. vaimo
oli paronitar Carin von Kantzow (s. von Fock). Carin oli von Rosenin vaimon sisko. Hän kuoli 1931. G. asui Ruotsissa 1925-27. Ei valeen toisto tätä asiaa muuta.
G. meni uusiin naimisiin 1935 näyttelijätär Emmy Sonnemanin kanssa.
Von Rosenin onnenmerkki oli hakaristi, joka oli hänen Suomellle 1918 lahjoittamassaan koneessa tunnuksena. Se otetttiin ilmavoimien tunnukseksi.- mitäs sit
Ja miksi ei oltaisi otettu. Muistuttihan se läheisesti meidän omaa tursaansydäntä jonka mielisairas natsi, aristokraatti ja jänkäjussi Ilmari Kianto oli löytänyt ladon ovesta.
Valkoisen ruusun suurristin ketjut ei perkele enää ole hakoja.
- Herman the German
Herman Goering:
http://www.leninimports.com/hermann_goering.html
http://www.leninimports.com/hermann_goering_death.html
http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/FWWgoring.htm
http://www.moreorless.au.com/killers/goring.html
Tuttu aihe tälläkin palstalla:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3984998 - Göring oli kuitenkin
Obersalzbergissa liittoutuneiden pommituksen aikana 25 huhtikuuta 1945 eikä pahemmista paniikkikohtauksista raportoitu. Tosin oli siellä paljon siviilejä ja lapsiakin. Ja massiiviset vuoreen kaivetut pommisuojabunkkerit, kannattaa käydä tutustumassa jos Salzburgissa päin tulee liikuttua.
- hkt
Totuus Göringin kuolemasta ?
http://www.excatholicsforchrist.com/articles.php?PageURL=goering2.htm
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta663372Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh453184Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa1222688- 432538
- 311953
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘271860- 481636
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä861487- 391330
- 821199