En tee tätä pelkästään ajasta. En tee tätä siksi,
että en keksi muutakaan. En tee pitkää, ainakaan
liian pitkää. Teen sellaisen sopivan vain, kun ei
ole aikaa pidempään. Teen tämän vain siksi, kun
ei ole tehtävää tehtäväksi muutakaan, muukaan kun
ei enää kelpaa. Aikaa on, mutta ei liikaa. Nyt
vain on niin, että on pakko kirjoittaa. En tiedä
miksi, ehkäpä siksi, että, että, en tiedä. Miksi
en tiedä? En vain yksinkertaisesti tiedä. Ehkäpä
vain siksi, koska näen edessäni nappuloita, jotka
niin viettelevät itseään painamaan. Täyttävät
mieleni sekavista ajatuksista, sellaisista
hullaantuneista sammakoista. Hyppivät pitkin ja
poikin sinne minne kieli niitä lennättää.
Niin on.
On jo tietysti tarve kirjoittaakin, mutta
edellyttääkö se kirjoittamaan turhuutta
turhempaa, tyhmyyden ylistystä.
Hei kuulkaa, älkää kuulkokaan.
Ei se ole sen pahempaa, kuin mikään muukaan,
mutta on se vain aikaa, kun on aikaa kirjoittaa
ja kokeilla kynsiään ilman tarvetta, sen
kummempaa, tehdä itsestään pelle, naurunalainen
narri, kivitettävä moukka.
Sitäkään ei ole enää liikaa, pikimmiten liian
vähän. On sanottu ajan olevan rahaa, mutta en
sitä niinkään näe.
Aika on kuluvaa ja sitä menee sinne tänne enemmän
kuin edes aavistaa.
No aikaa kuluu joo kunnes jo lopulta huomaa
tuhlanneensa aikaa, aivan liikaa, johonkin
tarpeettomaan, sellaiseen yleishyödyttömään
turhuuteen.
Mitä muutakaan tämä on? Ei mitään. Hulluuden
ylistystä, kuten Rotterdamilainen sanoi. On syytä
pohtia aikaansa, kun aikaa on hengähtää. Nykyajan
menovaltti on kiire, siitä johtuva ainainen
riesa.
Ikuinen murhe tulevasta, ehtimisestä, menemisestä
minne vain menoa onkaan. Iso möly tyhjästä.
Remuamme kuin heikkopäiset, sitähän me olemme,
vaiko emmekö ole? Ollako vaiko eikö olla, siinäpä
pulma.
Olemmeko silti kellojemme orjia?
että en keksi muutakaan. En tee pitkää, ainakaan
liian pitkää. Teen sellaisen sopivan vain, kun ei
ole aikaa pidempään. Teen tämän vain siksi, kun
ei ole tehtävää tehtäväksi muutakaan, muukaan kun
ei enää kelpaa. Aikaa on, mutta ei liikaa. Nyt
vain on niin, että on pakko kirjoittaa. En tiedä
miksi, ehkäpä siksi, että, että, en tiedä. Miksi
en tiedä? En vain yksinkertaisesti tiedä. Ehkäpä
vain siksi, koska näen edessäni nappuloita, jotka
niin viettelevät itseään painamaan. Täyttävät
mieleni sekavista ajatuksista, sellaisista
hullaantuneista sammakoista. Hyppivät pitkin ja
poikin sinne minne kieli niitä lennättää.
Niin on.
On jo tietysti tarve kirjoittaakin, mutta
edellyttääkö se kirjoittamaan turhuutta
turhempaa, tyhmyyden ylistystä.
Hei kuulkaa, älkää kuulkokaan.
Ei se ole sen pahempaa, kuin mikään muukaan,
mutta on se vain aikaa, kun on aikaa kirjoittaa
ja kokeilla kynsiään ilman tarvetta, sen
kummempaa, tehdä itsestään pelle, naurunalainen
narri, kivitettävä moukka.
Sitäkään ei ole enää liikaa, pikimmiten liian
vähän. On sanottu ajan olevan rahaa, mutta en
sitä niinkään näe.
Aika on kuluvaa ja sitä menee sinne tänne enemmän
kuin edes aavistaa.
No aikaa kuluu joo kunnes jo lopulta huomaa
tuhlanneensa aikaa, aivan liikaa, johonkin
tarpeettomaan, sellaiseen yleishyödyttömään
turhuuteen.
Mitä muutakaan tämä on? Ei mitään. Hulluuden
ylistystä, kuten Rotterdamilainen sanoi. On syytä
pohtia aikaansa, kun aikaa on hengähtää. Nykyajan
menovaltti on kiire, siitä johtuva ainainen
riesa.
Ikuinen murhe tulevasta, ehtimisestä, menemisestä
minne vain menoa onkaan. Iso möly tyhjästä.
Remuamme kuin heikkopäiset, sitähän me olemme,
vaiko emmekö ole? Ollako vaiko eikö olla, siinäpä
pulma.
Olemmeko silti kellojemme orjia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.