Jos eroan kirkosta,onko mahdollista,että mikäli myöhemmässä elämän vaiheessani haluan liittyä kirkkoon takaisin häitten,lapsen tai jonkin muun takia?
Entä lapseni?Mitä jos toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon ja toinen ei?Kastetaanko lapsi niinkuin suurin osa suomalaisista vai pelkästään nimetään?
Entä naimisiinmeno?Suostuuko pappi vihkimään jos toinen ei kuulu kirkkoon?
Mitä sitten kun kuolema tulee?Voiko minut haudata yleiselle hautausmaalle esim. vanhempieni viereen vai joudunko johonkin metsän keskelle mätänemään?
Kiitos jos saan vastauksen edes yhteen kysymykseen!
Entä lapseni?Mitä jos toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon ja toinen ei?Kastetaanko lapsi niinkuin suurin osa suomalaisista vai pelkästään nimetään?
Entä naimisiinmeno?Suostuuko pappi vihkimään jos toinen ei kuulu kirkkoon?
Mitä sitten kun kuolema tulee?Voiko minut haudata yleiselle hautausmaalle esim. vanhempieni viereen vai joudunko johonkin metsän keskelle mätänemään?
Kiitos jos saan vastauksen edes yhteen kysymykseen!
Vastaukset 12
Vanhimmat
- Kirkkoon pääsee aina takaisin.
- Pappi ei vihi paria elleivät molemmat tunnusta uskoa.
- Hautaus suoritetaan hautausmaahan tai sitten tuhkataan.
Jos eroan kirkosta,onko mahdollista,että mikäli myöhemmässä elämän vaiheessani haluan liittyä kirkkoon takaisin häitten,lapsen tai jonkin muun takia?
Uskonnonvapauslain mukaan ihminen voi kuulua tai olla kuulumatta uskonnollisiin yhteisöihin. Ev.lut kirkko asettaa aikuisen kirkkoon liittymiselle edellytykseksi, että hänet on kastettu, hän suorittaa rippikoulun (jos ei ole suorittanut) ja hän tunnustaa kirkon uskon. Jos näin toimitaan paluu on mahdollinen. Pelkkä kaunis seremonia ei minun mielestäni ole riittävä syy ratkaista kirkkoon kuulumista, joka on paljon syvällisempi asia. Tulisi pohtia omaa uskoa ja sen sisältöä.
Entä lapseni?Mitä jos toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon ja toinen ei?Kastetaanko lapsi niinkuin suurin osa suomalaisista vai pelkästään nimetään?
Vanhemmat sopivat lapsen uskontokunnasta.
Entä naimisiinmeno?Suostuuko pappi vihkimään jos toinen ei kuulu kirkkoon?
Papin suostumisesta ei ole tässä tilanteessa kysymys. Laki edellyttää, että molemmat ovat kirkon jäseniä ja rippikoulun käyneitä. Jos toinen kuuluu johonkin kristilliseen uskontokuntaan, silloin vihkiminen on mahdollinen. Muissa tapauksissa siviilivihkiminen.
Mitä sitten kun kuolema tulee?Voiko minut haudata yleiselle hautausmaalle esim. vanhempieni viereen vai joudunko johonkin metsän keskelle mätänemään?
Voi haudata ja pitääkin, ellet itse halua tunnustuksetonta hautausmaata.
Kirkosta eronnut voi liittyä uudelleen kirkkoon. Silloin pitää käydä oman paikkakunnan seurakunnan kirkkoherranvirastossa.
Kirkon omien sääntöjen mukaan alle 12-vuotias voidaan kastaa kirkkon jäseneksi jos ainakin toinen huoltajista on kirkon jäsen. Sen sijaan huoltajien erotessa kirkosta ei alle 12-vuotiaskaan lapsi eroa automaattisesti, vaan pitää erikseen erottaa.
Laillisesti pätevää kirkkovihkimistä ei saa, ellei kumpikin naimisiinmenijä ei kuulu kirkkoon. Jos ainakin toinen kuuluu, voi maistraatin siviilivihkimisen jälkeen pyytää "avioliiton siunausta", joka rituaalina on kuin vihkikaava (vieraat eivät erota sitä vihkimisestä) ilman laillista merkitystä.
Luterilainen kirkko on lakisääteisesti velvoitettu tarjoamaan hautasija kaikille samaan hintaan. Lisäksi parilla kaupungilla ja mm. muutamalla vapaa-ajattelijoiden yhdistyksellä on oma hautausmaa.
Juhlia tietysti voi järjestää ilman pappiakin. Nimiäisistä, aikuistumisjuhlista, häistä ja hautajaisista löytyy lisätietoa mm. Pro-Seremonioiden sivulta http://www.pro-seremoniat.fi
Eikö lapsi seuraa äidin uskontokuntaa? Näin ainakin ennen. Erosin itse kirkosta muutama vuosi sitten, myös lapsemme "potkaistiin pellolle", koska emme olleet sopineet asiasta mieheni kanssa.
Kyllä, käytäntö muuttui 1.8.2003 kun uusi uskonnonvapauslaki astui voimaan.
Uusi UVL sallii periaatteessa Jehovan todistaja -isän ja muslimiäidin liittää lapsensa mormoneihin. Tietysti uskontokunnilla voi olla omia sääntöjään, ja arvatenkin mormonit eivät ota esimerkkivauvaa jäsenekseen.
Kiitos kaikille vastanneille!Nuo todella auttoivat minua päätöksessäni!
Ellei sitten ikä ole este?Täytän tänä vuonna 16.
Jos et saa vanhempiesi lupaa, sinun täytyy olla erotaksesi täysi-ikäinen. Näin olen ainakin ymmärtänyt. Se siitä uskonnonvapauslaista!
Jeps. Nimenomaisesti vielä vaaditaan molempien vanhempien (tai huoltajien) suostumus.
Asiasta muuten säädetään uskonnonvapauslain pykälässä neljä. UVL löytyy täältä: http://www.finlex.fi/linkit/ajansd/20030453000
Korostaisin vielä, että kysymyksessä ei ole kirkon säätämä laki, vaan valtion. Nykysuomalaiset ovat näin halunneet edustajiensa välityksellä.
Ai? En minä ainakaan ole sellaista halunnut. Minusta lasten kastaminen tiettyyn uskontokuntaan pitäisi kieltää. Parempi olisi, että lapset saisivat kyllä seurata uskontojen harjoittamista, ja täysi-ikäisenä saisi liittyä johonkin uskonnolliseen yhteisöön jäseneksi jos haluaa.
Tuskin kirkolla onkaan mitään lapsikastetta vastaan. Sehän voi lukea kaikki 0-17 -vuotiaat kuuluviksi "aktiivikannattajiin", olivat henkilöt kirkosta mitä mieltä tahansa.
Käytät sanaa minä. Suomessa on monta miljoonaa minää. He eivät kaikki saa tahtoaan läpi jokaisessa asiassa. On päätetty, että enemmistön kanta ratkaisee yhteisissä asioissa. Uskonnonvapauslaki on yhteinen asia. Sillä säädellään mm. uskontoihin kuulumista niin, että paitsi lasten, myös vanhempien oikeudet tulevat huomioiduiksi sekä uskontojen jäsenten että uskontoihin kuulumattomien kohdalla. Ymmärrät varmaan, että lain on oltava kompromissi, jotta kaikkien oikeudet ja toiveet toteutuisivat edes osin. Jos joku haluaa kaikki omat vaatimuksensa lakiin, niin silloin joudutaan polkemaan toisten oikeuksia. Pelkkä 'minä' ei riitä lain perusteeksi. Nykyinen uskonnonvapauslaki ei toteuta kaikkia uskontokuntiin kuulumattomien toiveita, mutta ei myöskään kaikkia uskontojen jäsenten toiveita. Ihmiset toivovat niin ristiin.
Täällä on usein esitetty, että lasten tulisi saada olla uskonnottomia tiettyyn ikään asti. Itse kristittynä koen, että se olisi syvästi vastoin vakaumustani. Koska olen vastuussa lapsistani heidän täysi-ikäisyyteensä saakka, toivon ja rukoilen, että he saavat kuulua samaan uskontoon ja pääsevät uskomistani Jumalan lahjoista osallisiksi. Ne ovat mielestäni monin verroin suurempia, kuin maalliset lahjat, joita itse pystyn heille tarjoamaan. En halua, että yhteiskunta riistää minulta oikeuteni kantaa vastuuta lasteni elämästä (myös iankaikkisesta elämästä). Täysi-ikäisinä he itse ottavat vastuun kannettavakseen. Silloin minun työni on tehty. Silloin rukoilen heille kaikkea siunausta ja varjelusta, mutta he itse päättävät uskostaan.
Kuulehan nyt ei ketään vanhempaa pakoteta kastamaan lastaan mihinkään uskontokuntaan. Mistä sellaista ole saanut päähäsi. Ei sitä erikseen millään lailla tarvitse kieltää.