Tapahtuipa kerran niin, että...

Joskus nuorempana asuessani japanissa, olin ehkä 13-14 ikäinen, etsimme taksikyytiä kotiin illalla\yöllä ravintolailtaman jälkeen.

Löysimme pimeältä kadulta yhden taksin odottelemasta. Kun lähestyimme autoa, kuski nousi autosta, sytytti tupakan, ja lähti kävelemään pois läheiseen ulkovessaan.

Isäpuoleni alkoi huutaa tälle kuskille, että palaisi, enkä oikein ymmärtänyt heti mistä oli kyse. Kuski katsahti ja sanoi että ei käy ja käveli pois. Isäpuoleni, temperamenttinen englantilainen kun on, huusi kovaa miehen perään ja sanoi ettei tämä ollut mitenkään hyväksyttävää.

Tajusin silloin, että kuski kieltäytyi kuljettamasta meitä. Olimme ulkomaalaisia.

Sanoin isäpuolelleni, että haetaan toinen taksi, että antaisia asian olla. Hän on erittäin kovapäinen tyyppi eikä edes pysähtynyt kuuntelemaan.

Olen edelleen imettinyt tätä tilannetta, ja äsken aloin jotenkin vertaamaan sitä suomalaisten mielipiteeseen ulkopuolisia kohtaan.

Mieleni teki mennä yleisövessaan, ja puhua japanilaiselle, ja sanoa, että olin pahoillani siitä, että isäpuoleni huusi hänelle, ja siitä että hän joutui kokemaan mitä joutui, oli se sitten mistä syystä tahansa. Halusin hänen tietävän, että olen nöyrä ja kunnioittava, eikä hänen tarvitsisi tuntea pahaa mieltä ajatuksistaan tai siitä, mitä hän teki. Että ymmärsin hyvin, ja en ajatellut hänestä pahaa.

Minua jäi suuresti kaduttamaan etten mennyt, en muista miksi, ehkä minua ei päästetty.

Tällä tavalla minä yleensäkin matkustan maailmalla, jos matkustan. Minua ahdistaa olla ihmisten seurassa, jotka menevät toisten maihin vaatimaan kaikenmaailman kohteluja ilman, että kunnioittaisivat kansan ajatuksia ja kokemuksia. Jos tämä japanilainen mies olisi ollut väkivaltainen, olisin ollut häntä vastaan suuresti, mutta hän seisoi jonkun asian puolesta ja perääntyi, joka oli mielestäni kunnioitettava teko, hänen omassa maassaan. Hän perääntyi, ja kuitenkin seisoi tunteittensa takana.

Isäpuoleni oli töissä japanissa, ja häntä harmitti se, ettei hän saanut kunnon kohtelua vaikka hän on osa japanilaista systeemiä, eikä ole siellä "vain" turistina ihmettelemässä. Ymmärrän häntäkin erittäin hyvin. Ymmärsin samalla myös japanilaisen miehen tunteet, koska hän taksikuskina on varmaankin kokenut yhtä sun toista ala-arvoista kohtelua rasittavilta ulkomaalaisilta.

Mielestäni mitään väärää tai pahaa ei tapahtunut. Mielestäni tilanne oli harmittavaa siksi, että vaikka olin osa sitä en saanut japanilaisen miehen päähän ajatusta siitä, että isokin osa "meistä" on erittäin kunnioittavaa ja arvostavaa porukkaa. Itse minulla oli aina erittäin ylpeä tunne siitä, että olin saanut edes astua heidän maahansa, jossa sain kokea kaikenlaista mukavaa, enkä olisi ikinä ollut heitä kohtaan epäkunnioittava, heitä kansana tai yksilöinä .

Itseäni jäi harmittamaan vain se asia, etten päässyt puhumaan tälle miehelle edes hetkeä. Miltä teistä tämä tilanne vaikutti, mitä olisitte tehneet\ajatelleet?