Kunpa joku kaipaisi minuakin

tyttö,14v.

Joo - toi on ihan totta ja tosi ikävää, en ehkä omasta mielestä ihan lirkuttele ja mitkä ne ajatukset sitten ovat pois lähtiessä. Ei ole yhtään kivaa törmätä tosi mielenkiintoiseen ihmiseen ja hänen kanssaan tuntuu se ilta tosi ihanalta, mutta siinä vaiheessa, kun pitäis sopia tapaamista, niin moraali iskee päälle ja ajatukset lapsista jne.. Mutta onhan omassa suhteessa joku pielessä, jos näin usein käy tai itsessä siis se muutoksen mahdollisuus. Tätä PALJON pohtineena tajusin, että kaikki ei ole ok, parempi erota. No sitten myöhemmin olen eronnut ja ei varmaan kukaan ehdottele mitään tapaamisia, olen varmaan jotenkin jämäkamaa.. no sitten on parempi nauttia elämästä yksin.
Joskus joku kysy mainitsemassasi tilanteessa, että onko sormus löyhällä, teki mieli sanoa, että on tosi löyhällä.. mutta parempi ensin selvittää omat sotkut ja kun ero takana ja jalat maassa takaisin niin sitten vasta miettii uusia suhteita.

Kyllä minäkin olisin vihainen, jos toisin päin kävisi. Vaikka kyllä se nuorena harmitti, kun tapasi mukavan tyypin, eikä edes varatun ja tuntu että on kivaa ja sitten ei toinen halunnutkaan enää tavata, mutta sitähän se elämä on.

Tämmösiä ajatuksia herätit.