"Halosen mukaan nyt on paikka sekä poliittiselle analyysille että sen pohtimiselle, onko olemassa ilmiöitä, joita pitäisi ajoissa vastustaa.
Halonen sanoo itse pitävänsä tällaisina ilmiöinä rasismia, suvaitsemattomuutta ja monia vihalle rakentuvia asioita. "
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/07/halonen_vaatii_aselain_tiukentamista_vakivallan_vahentamiseksi_2750711.html
Jos siis rasismia, suvaitsemattomuutta ja vihaa pitää vastustaa, onko sitten dialektisen periaatteen (ja Halosen ajatusmaailman) mukaista kannattaa monikulttuurisuutta, absoluuttista suvaitsevaisuutta ja yleistä rakkautta?
Halonen on siis yhtälailla ääriajattelija kuin vaikka Breivik, toiseen suuntaan vain. Tämä puolestaan edistää näiden kahden suuntauksen välimatkaa ja katkeruutta toisiaan kohtaan. Miksi ongelmia kohdatessa ei voida pysähtyä ja keskustella siitä, että mistä tämä johtuu ja voitaisiinko toista osapuolta lähentyä sen vaatimuksissa sen sijaan, että pyritään ennestään voimistamaan omia asemia toiseen mielipiteeseen nähden?
Esim. 911-tapauksessa näin juuri toimittiin ja lähdettiin suoraan kostamaan pohtimatta, josko oman politiikan muutoksella saataisiin yhteisymmärrystä aikaan vihollisen kanssa.
Koston kierre on siis väistämätöntä tällaisen dialektisen politiikan seurauksena, josta Brevik on (ikävä kyllä) erinomainen esimerkki.
Halonen sanoo itse pitävänsä tällaisina ilmiöinä rasismia, suvaitsemattomuutta ja monia vihalle rakentuvia asioita. "
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/07/halonen_vaatii_aselain_tiukentamista_vakivallan_vahentamiseksi_2750711.html
Jos siis rasismia, suvaitsemattomuutta ja vihaa pitää vastustaa, onko sitten dialektisen periaatteen (ja Halosen ajatusmaailman) mukaista kannattaa monikulttuurisuutta, absoluuttista suvaitsevaisuutta ja yleistä rakkautta?
Halonen on siis yhtälailla ääriajattelija kuin vaikka Breivik, toiseen suuntaan vain. Tämä puolestaan edistää näiden kahden suuntauksen välimatkaa ja katkeruutta toisiaan kohtaan. Miksi ongelmia kohdatessa ei voida pysähtyä ja keskustella siitä, että mistä tämä johtuu ja voitaisiinko toista osapuolta lähentyä sen vaatimuksissa sen sijaan, että pyritään ennestään voimistamaan omia asemia toiseen mielipiteeseen nähden?
Esim. 911-tapauksessa näin juuri toimittiin ja lähdettiin suoraan kostamaan pohtimatta, josko oman politiikan muutoksella saataisiin yhteisymmärrystä aikaan vihollisen kanssa.
Koston kierre on siis väistämätöntä tällaisen dialektisen politiikan seurauksena, josta Brevik on (ikävä kyllä) erinomainen esimerkki.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuossapa on unionisteilla pohdittavaa. Millä tavalla he aikovat välttää väistämättömän Euroopanlaajuisen sisällissodan heti uuden liittovaltion syntymän jälkeen. Se ei tule olemaan uskonsota, mutta luulen, että eri uskontoryhmät tulevat jakautumaan etelään ja pohjoiseen materialistisen ja henkisen ajattelueron mukaisesti. Toivottavasti en ole enää elossa silloin.
"Jos siis rasismia, suvaitsemattomuutta ja vihaa pitää vastustaa, onko sitten dialektisen periaatteen (ja Halosen ajatusmaailman) mukaista kannattaa monikulttuurisuutta, absoluuttista suvaitsevaisuutta ja yleistä rakkautta?"
Dialektisen periaatteen valossa väität rasismin vaihtoehdoksi monikulttuurisuuden, suvaitsemattomuuden absoluuttisen suvaitsevuuden ja vihan yleisen rakkauden. Dialektisen periaatten mukaan totuus on vain jompi kumpi valinnoista. Siinä menet metsään ja pahasti. Lisäksi monikulttuurisuus käsitteenä on jotain ihan muuta kuin rasismin vastakohta.
Minusta on kiinnostavaa, että tuot dialektiikan mukaan keskusteluun. Jos mielestäsi vihan vaihtoehto on "yleinen rakkaus", on selvää, ettet kykene ihmisille yleisimpään lämpimään tunteeseen.
Nykyisin rakkaus tarkoittanee homoseksuaalisuutta, irtosuhteita ja sukupuolivalistusta. En tunne tällaista, nimenomaan yleistä, rakkautta.
Olen naimisissa (olen mies ja naimisissa naisen kanssa) ja minulla on lapsia. Rakastan heitä ja sellaisen rakkauden tunnen hyvin. Se on jotain ihan muuta kuin seksistä ja seksuaalisuudesta saatava "lämmin tunne". Perinteinen rakkaus on vakaa ja elämää ylläpitävä, yleinen rakkaus on perverssi ja seksuaalinen.
Tämä pitäisi ymmärtää kun puhutaan samassa yhteydessä Halosesta ja yleisestä rakkaudesta.
Mikä tahansa tilasto osoittaa sen, että olet hakoteillä. Me emme elä 60-lukua, kuten sinä kenties elit nuoruudessasi.
Yleinen rakkaus käsitteenä on hauska. Viittaatko kenties seksiin? Jos kokemasi rakkaus ei tuota lämmintä tunnetta, se tuottaa kylmiä väreitä?
Rakkaus ei ole tunnetta. Rakastuminen on tunne, joka puolestaan lakkaa melko nopeasti. Rakkaus sen sijaan on järjen päätös pysyä kiinnittyneenä johonkin, esimerkiksi omaan puolisoonsa siitä huolimatta, että niitä rakastumisen tunteita ei aina tuulisikaan.
Takaisin dialektiikkaan. Jos 60-luku on synteesi, niin ovatko siis liberaalivasemmisto teesi ja äärioikeisto antiteesi?
Rakkausko on pelkkä velvollisuus? Elämäsi täytyy olla todella köyhää. Miksi markkinoit tuollaista paskaa?
Vastaus dialektiikkaan: ei ole. Näiden asioiden ajattelu teesinä ja antiteesinä osoittaa ajatusmaailman järjettömyyden.
Kerropa, miksi liberaalit ovat olleet eduskunnassa kaikkein äärimmäisenä oikealla?
Kuten sanoin, en tunne sellaista "lämpimän tunteen" jakuvaa metsästämistä. Siispä rakkaus on todellakin pitemmän päälle velvollisuus.
Jos pyrit kumoamaan väitteen sanomalla sitä ykskantaan järjettömäksi, se osoittaa haluttomuutta analysointiin.
Eikö esim. Perussuomalaisia pidetä äärioikeistolaisena puolueena? Ovatko he liberaaleja?
Kun puhun järjettömyydestä, viittaan yleisesti hyväksyttyyn määritelmään siitä, ettei silloin ajatusrakennelma noudata ihmisten tavanomaista logiikkaa. Koska me elämme maailmassa, jossa kumpikaan esittämistäsi teeseistä ei ole oikein, logiikkarakennelma on järjetön, eli suomeksi koko rakennelmassa on looginen ristiriita.
Perussuomalaisia pidetään vasemmistopuolueena talousnäkemystensä vuoksi. Sitä ei pidetä oikeistopuolueena, mutta äärioikeistolla viitataan tässä nationalismiin. Nationalistisia piirteitä löytyy.
Onko tullut taas syötyä kärpässieniä naapurin takapihalta?
Vai on PS vasemmistopuolue... juuupa juu
Mitenkäs rauhan ihmisillä kanta rauhan ihmisinä suomalaisiin Amnestynkin virallisesti listattuihin mielipide vankeihin.
Eli ihmisiin jotka eivät tahdo tappaa ja mennä armeijaan joutuvat rangaistusluontoiseen vaihtoehtoon sivariin tai vankilaan.
Halonen ei tietääkseni kommentoi asiaa vai onko kommentoinut?
Kerran olen nähnyt kun känisi toimittajalle "taas tätä asiaa" eikä muuta sanonut vastaukseksi mielipidevangeista Suomessa.
Aika sotahullua porukkaa täällä Suomessa ollaan. Ellet tahdot tappaa menet vankilaan.
Meillä on käsittääkseni demokratia eikä diktatuuri, joten oikea osoite on eduskunta.
Milloin armeijassa tai siviilipalveluksessa on täytynyt tappaa? Voisitko ystävällisesti pitää jalat maan kamaralla.
se niin että sotilaat hyppii sinne minne sormi osoittaa. Sanoisin että vain puolustuksessa on hyvä, ei hyökkäyksessä vaikkka hyökkäys on paras puolustus ajattelutasolla. Herranjumala jos joku alkaa oikeasti tappamaan ja raiskaamaan, hyi helvetti! Sietäisi kuolla moisten idioottien. Ketään ei voi sinne pakottaa!
Sotilasvalassa vannot tottelevasi käskyjä.
Sen nojalla sitten käsketään vaikka hyökkäys sotaan.
Sitä valaa kun et tee joudut mielipiteinesi rangaistukseksi sivariin / vankilaan.
Valassa kuuluisi olla pykälä "jos Suomeen hyökätään vannon..."
ei pidä mennä syyttämään jotain aatteen kannattajia.norjan tapauksessa oli yksi syyllinen ja kaikki sen tietää
ai se englantilainen herrasmies?
ei vaan norjalainen ku..pää mul..u
Viimeaikaiset arvojohtajamme ovat muistuttaneet enemmän edustamaansa puoluetta, kuin sitä voimaa, mikä voisi koota kansalaisia yhteen.
Onko sellainen todellinen arvojohtaja, joka edustaa vain yhtä asiaa ja tuomitsee kaiken muun. Ns. arvojohtajan pitäisi olla kaukaa viisas, kuten sanotaan, ja olla huippudiplomaattinen. Ei ainakaan kannattaisi missään tilanteessa suututtaa kansan enemmistöä, joka kuitenkin tämän kaiken lopulta pystyssä pitää uhkaavasta kaaoksesta huolimatta.
Nationalismia pitää aina harrastaa sopivasti, sillä jos antaa pirulle pikkusormen, se vie lopulta koko käden, sanoo suomalainen sananlasku.
Hyvä pointi. Asia on pohjimmaltaan juuri niin. Toisaalta kansalaiset saattavat myös ajatella vain politiikkaa, kun äänestävät presidenttiä. Jokin asia, kuten esim. Natoon liittyminen, ei varsinaisesti ole päivänpolitiikkaa, joten äänestäjillä on aikamoinen vastuu valitessaan presidenttiä.